2014-2015 – Opiskelua ja kosketuksia työelämään

Vuodenvaihde 2014 ei tuonut suuria mullistuksia elämään. Totesin kalenterissa olevan sen verran paljon aikaa, että hain opiskelujen lisäksi töihin lentoaseman lisäksi myös Tennisliittoon puolipäiväiseksi toimistokoordinaattoriksi. Oli oikein mukavaa olla töissä Tennisliitossa, sillä suuri osa ihmisistä ja asioista oli luonnollisesti minulle entuudestaan tuttuja. Tottakai oli myös mielenkiintoista nähdä tennistä myös toisesta näkökulmasta, ja osaan kyllä nykyään ihan erilailla arvostaa niin eri liittojen työntekijöitä kuin varsinkin kaikkia seuratoimijoita ja vapaaehtoisia, jotka tätä lajia ruohojuuritasolla pyörittävät. Lisäksi siinä tuli huomanneeksi kuinka paljon työtä myös kilpailun järjestäminen vaatii. Itsekin ajelin pakettiautolla JGP-mainoksia ja rekvisiittaa kisapaikoille Oulua myöten ja silti tuntui, että oma panos oli pientä verrattuna vaikkapa kilpailunjohtajiin.

Muuten vuosi 2014 meni aika nopeasti. Kesällä jätin lentoaseman työt pois ja tein vain töitä Tennisliitossa, minkä lisäksi ohjelmaan kuului paljon matkustusta, golffia ja myös joitakin kesäyliopiston kursseja. Pelasin myös jokusen tenniskisan kesän aikana ja nyt tuntui, että pystyin vähän enemmän nauttimaan pelistä, vaikkei pelin taso ihan aina huippua ollutkaan. Ehkä jotenkin alkoi kroppa ja mieli tottumaan siihen, etten ollut enää ammattilaiskunnossa. Pelintaso ei laskenut enää muutaman päivän pelaamattomuuden jälkeen niin paljon kuin aiemmin, vaan alkoi löytyä sellainen riittävä perustaso, jota pystyi tarpeen tullen kisaa ennen nostamaan.

Ja mahtuihan vuoteen toki muutama tenniksellinenkin kohokohta kuten Tampere Openiin sisään karsiminen, Kouvolan kisassa kisavoitto ja SM-kulta Turussa joulukuussa. Muutaman sparrauksen tein myös Jarkko Niemisen Tennisakatemiassa eli ei tennis tosiaankaan kokonaan elämästäni ollut kadonnut.

Myös alkuvuosi 2015 toi mukanaan tennistä, joskaan ei ihan sellaisessa roolissa kuin aiemmin elämässäni. Työ Tennisliitossa tuli päätökseen, mutta työt tenniksessä jatkuivat. Päädyin nimittäin muutaman mutkan kautta lähtemään ensin pojat 14 Winter Cup joukkue-EM -kisoihin kapteeniksi Venäjälle ja melkein suoraan siitä Jarkko Niemisen kaveriksi Etelä-Amerikan ATP-kisoihin, josta matka jatkui vielä San Diegoon perinteikkääseen Pacific Coast Men’s Doubles Championship -turnaukseen ystäväni Ilja Orren kanssa. Olipahan huikeita reissuja ja jälkeenpäin voinee sanoa, että ainakin joku siemen come backiini noiden viikkojen aika kylvettiin.

Kevään aikana sain myös kandivaiheen opintoni valmiiksi ja siirryin lisäksi työelämässä taas askeleen eteenpäin, kun sain paikan amerikkalaisen McKinsey & Companyn Global Internship -ohjelmassa. Paikka arvostetussa konsulttifirmassa oli oikeastaan parasta, mitä koulutuksellani saattoi tuossa vaiheessa saada, joten olin tottakai todella iloinen. Työt Tennisliitossa saivat luonnollisesti jäädä, sillä McKinseyllä hommaa riittäisi varmasti vaikka yli 24 tuntia päivässä. Tuo työjakso osoittautui kuitenkin lopulta tietynlaiseksi käännekohdaki elämässäni, eikä välttämättä siinä mielessä kuin olin ajatellut.

Tajusin nimittäin aika nopeasti, ettei raataminen McKinseyn kaltaisessa huippukonsulttifirmassa tuntunut minulle ollenkaan mielekkäältä, eikä se antanut oikeastaan mitään muuta kuin loputonta stressiä ja univelkaa. 16 tunnin työpäivät eivät jättäneet mitään mahdollisuuksia harrastuksille tai oikeastaan millekään muulle kuin työlle arkipäivisin, eikä viikonloppuna jaksanut paljon muuta kuin levätä. Olin myös jotenkin yllättynyt kuinka ihmiset firmassa olivat niin fiiliksissä työn tekemisestä. Hienojen excelien pyörittäminen tai hienon powerpoint-esityksen viimeistely kun eivät antaneet minulle samanlaisia kicksejä kuin monelle muulle työntekijälle. Tätäkö työelämä todella olisi seuraavat 40 vuotta elämästäni? Tämänkö piti olla se työpaikka, jossa kaikist fiksuimmat ihmiset yhdessä tekevät muutosta ja takovat rahaa? Vai oliko oma suhtautumiseni jotenkin ihan pielessä, kun en viihtynyt yhtään? Ehkä olin kyllästänyt itseni tennisurallani saamillani voimakkailla kickseillä, joita työelämässä oli vaikea ylittää?

Onneksi kesä toi kuitenkin mukanaan hetken aikaa lomailla ja golffin lisäksi tenniskin maistui aika mukavalle pitkästä aikaa. Pelasin Saksan liigaa ja pärjäsin ihmeen hyvin parissa kotimaamme kansainvälisessä kisassa loppukesästä. Tenniskentällä oli mukavan rento olo, saatoin käydä vaikkapa aamulla vetämässä kierroksen golffia ja silti iltapäivällä tuli kvartsivoitto Vierumäen futuressa. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä? No, ei sopinut nuoren miehen valittaa vaan nautin tuosta kesästä kyllä ihan täysillä. Syksyllä tennis jäi taas vähän vähemmälle kun maisterivaiheen opinnot vaativat vähän pakollista läsnäoloa, mutta ainakin opinnot etenivät edelleen vallan mukavasti.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.