Tammi-helmikuu 2019

Vuosi 2018 ja ensimmäinen kunnollinen ammattilaisvuosi oli nyt takana. Vuoden 2018 lopussa rankingini oli kaksinpelissä 344 ja nelinpelissä 160, mutta en valitettavasti päässyt aloittamaan seuraavaa vuotta näiltä sijoilta, sillä vuodenvaihteessa käynnistyi yksi ATP-rankingin suurimmista muutoksista vuosikymmeniin, kun ITF-kisoista saadut pisteet eriytettiin omaksi ITF-rankingikseen. Suhtauduin muutokseen alustavasti selvästi positiivisemmin kuin moni muu pelaaja, sillä ajattelin kaksinpelirankingini riittävän jatkossa mukaan challengereiden pääsarjaan helpommin kaavioiden suurennuttua. Nelinpelissä muutos ei jälkikäteen tarkasteltuna kuitenkaan olisi voinut tapahtua kannaltani kovin paljon huonompaan aikaan.

Nelinpelirankingiini ei enää laskettu vuoden 2018 alkuvuoden lukuisia future-voittoja, minkä lisäksi challengerien nelinpeliin pääsi uusilla säännöillä mukaan ATP-rankingilla vain 11 paria entisen 13 sijaan. Varsinkin tuo ATP-rankingilla mukaan pääsevien parien määrän lasku kuulostaa mitättömältä, mutta todellisuudessa se aiheutti minulle isoja ongelmia kevään aikana. Olinhan jo edellisaudella ollut useasti ekana tai tokana ulkona nelinpelikaaviosta, joihin otettiin 13 paria ATP-rankingilla. Muutoksesta kuitenkin luovuttiin palaamalla lähes vanhan kaltaiseen systeemiin vain viiden kuukauden jälkeen toukokuussa, tosin kaksinpelin pääsarjakaaviot säilyivät 48-pelaajan kokoisina. Jälkikäteen ajateltuna tuo muutos takaisinaan ei nelinpelini kannalta olisi voinut osua huonompaan aikaan, sillä juuri tuohon mennessä minulta oli poistunut lähes kaikki edellisvuoden futurepisteet, ja näin ollen olisin puolestaan tuossa vaiheessa hyötynyt siitä, että ITF-kisojen pisteitä ei enää laskettaisi ATP-rankingiin.

Yhtä kaikki, Henri Laaksonen kertoi minulle vuoden 2018 jälkeen, että hänen nelinpelinsä ovat ainakin joksikin aikaa jäissä, sillä hän haluasi keskittyä (ja keskittyy edelleen) ainostaan kaksinpeliin. Näin ollen alkoi omalta osaltani nelinpelaajalle tuttu tekeminen eli parin haku. Joitakin kuvioita tuli ennen kauden alkua käytyä läpi ennen kuin pääsimme ruotsalaisen Andre Göranssonin kanssa yhteisymmärrykseen viiden viikon kisaputkesta Australiassa ja Aasiassa. Hän olisi halunnut aloittaa putken jo Uuden-Kaledonian kisasta ennen vuoden vaihdetta, mutta kehoni ja mieleni kaipasi hieman pidempää treenijaksoa, joten aloitimme yhteispelit lopulta vuoden neljännellä viikolla Australian kahdella challengerillä.

Talvitunnelmaa Kulosaaren tenniskentillä vuoden 2019 alussa

Kauden 2019 avauskisani oli siis Australian Tasmanian saarella sijaitsevan Burnien kaupungin 80 pisteen challenger. Lähdin matkaan isäni kanssa hyvissä ajoin ennen kisaa ja sainkin alle monta hyvää treenipäivää paikanpäällä ennen kisan alkua. Itse kisasta tuli kuitenkin aika pannukakku, sillä jäimme Andren kanssa viime hetkellä ensimmäisenä ulos nelinpelikaaviosta, minkä lisäksi loukkasin taas tutulla tavalla selkäni kaksinpelin ensimmäisellä kierroksella kiertueen ainoiden Harrien kohtaamisessa Harry Bourchieria vastaan ja jouduin luovuttamaan ottelun toisen erän alussa. Pitkä treenikausi ja hyvä valmistautuminen jäivät siis aika laihaksi lohduksi Burniessa. Kaiken lisäksi selän takia treenaaminen oli viitisen päivää ihan mahdotonta, mutta onneksi kävely onnistui ja oli suorastaan suositeltavaa. Ja onneksi Australiassa kävellessä voi ainakin nähdä monenlaista mielenkiintoista.

Burnien tennisklubin keskuskenttä

Kauden toinen kisaviikko naapurikaupungissa Launcestonissa toi onneksi mukanaan jo ensimmäisen voitonkin. Vaikken kaksinpeliin mahtunutkaan mukaan niin pääsimme tällä kertaa Andren kanssa kirkkaasti nelinpeliin mukaan ja voitimme ensimmäisellä kierroksella Draganja/Yang -parin kolmessa erässä. Harmittavasti kvartseissa osat kuitenkin vaihtuivat ja koimme puolestaan itse tappion tiukassa kolmen erän ottelussa Reid/Verbeek -parille. Niin kuin monta kertaa aiemminkin tuo matsi oli kuuluisasti ihan yksittäisistä pisteistä kiinni, mutta tällä kertaa siis tuloksena kvartsitappio ja katse kohti seuraavaa viikkoa.

Treenikentällä Launcestonissa

Kisaputki jatkui Australiasta Intiaan, jossa vuorossa oli samanlainen 80 pisteen kisa Chennaissa. En ollut käynyt aiemmin Intiassa ja väärän viisumin hankkineena maahantulo meinasikin tyssätä jo passintarkastukseen lentokentällä. Onneksi virkailijat päästivät minut lopulta pitkien keskustelujen jälkeen maahan ja itse asiassa tuon jälkeen kokemus Intiasta oli jopa aika positiivinen. Kisahotellimme oli hieno ja ruoka hyvää sekä halpaa. Uskon, että Chennain kaltaisessa suurkaupungissa voi saada myös negatiivisempiakin kokemuksia, mutta kisajärjestelyjen osalta ei tällä tasolla voinut juuri enempää pyytää. Pelitkin jatkuivat positiivisempaan suuntaan. Ensimmäisellä kierroksella saimme luovutusvoiton ranskalaisen Corentin Moutet’n urakoidessaan itsensä aivan loppuun kaksinpelissään ja kvartseissa tuli selvä voitto venäläisparista Gakhov/Pavlyuchenkov. Harmittavasti semipäivä ei kuitenkaan ollut ihan parasta peliämme ja aussipari Reid/Saville vei voiton 4-6, 3-6.

Chennaista matka jatkui vielä pariksi viikoksi Thaimaahan, jossa aikaisemmalta uraltani tutussa paikassa Bangkokissa pelattaisiin vielä kaksi kisaa samalla Rama Garden -hotellilla. Bangkokissa kaksinpelin taso oli todella kova, eikä paikka kaksinpelikaaviossa ollut lähelläkään, mutta lähes yhtä hurja oli lopulta taso myös nelinpelissä. Andren kanssa olisimme jääneet kauas mukaan pääsystä, mutta onneksi tällä kertaa tuo näytti varmalta jo pari tuntia etukäteen, ja sain järkättyä uudeksi parikseni japanilaisen veteraanin Toshilde Matsuin.

Bangkokin ensimmäisen viikon sign-in oli varmasti yksi urani hektisimpiä, sillä kisan pienen pienessä supervisorin toimistossa oli aikarajan umpeutuessa ainakin 20 pelaajaa selvittämässä tilannetta ja lisäksi varmasti toiset 20 pelaajaa seurasi kehitystä erilaisilla etäyhteyksillä. Emme olleet paljastaneet kenellekään Toshilden kanssa suunnitelmaamme pelata yhdessä, jotta taktikoinnin mahdollisuus olisi olemassa mahdollisimman pitkään. Vielä pari minuuttia ennen aikarajaa kazakstanilaispari Khabibulin/Nadovyesov oli menossa vikana sisään, mutta tiesimme, että meidän yhteisrankingimme Toshilden kanssa riittäisi ohittamaan heidät. Arvasimme kuitenkin, että Khabibulin vaihtaa paria toiseen ulkona jo olleeseen pelaajaan, jos he eivät näytä pääsevän Nedovyesovin kanssa mukaan, jolloin tuo uusi pari menee puolestaan meidän edellemme ja jäämme ulos. Noin ajassa 11:59:30 raivasin tieni kyynärpäätaktiikalla sign-in -listan luokse ja aloin kirjoittamaan nimeäni listaan. Omalla kynällä tottakai, sillä tässä vaiheessa kazakstanilaiset yrittivät tietenkin kaikkensa, ettei kukaan enää kirjoittaisi paperiin mitään, jotta he pääsisivät mukaan, eikä aiemmin paperin luona kynää ollut näkyvissä mailla halmeilla. Ja täytyy sanoa, että kerrankin oli hyötyä pitkästä nimestä. Kirjoitin minun ja Toshilden nimet listaan niin hitaasti kuin mahdollista ja juuri kun kello löi sekunnilleen 12:00:00 viskaisin paperin kohti supervisoria pois kazakstanilaisten ulottuvilta, eikä Khabibulin näin enää ehtinyt vaihtaa pariaan. Welcome to doubles life!

Tällaiselta näyttää sign-in -lista ATP Challenger -kisoissa. Kuvassa Burnien lista noin tuntia ennen aikarajaa. Futureissa systeemi on samankaltainen, mutta ATP- ja Grand Slam -kisoissa on siirrytty nettipohjaiseen järjestelmään muutama vuosi sitten.

Parin high-fiven jälkeen saattoi sitten aloittaa keskittymisen otteluihin, ja ehdimmekin vetää Toshilden kanssa pari treeniäkin yhdessä. Ensimmäisen kierroksen matsi päättyi tällä kertaa jo lähes pallottelussa, kun vastustaja Ariel Behar loukkasi lonkkaansa eikä pystynyt jatkamaan pari gamea kokeiltuaan. Kvartseissa tuloksena oli kuitenkin jälleen tiukka tappio intialaisparilla Balaji/Kadhe, vaikka matsi olikin aika hyvin hallussa 1,5 erää. Ja samanlainen pelinkuva oli valitettavasti vastassa myös toisen viikon ensimmäisellä kierroksella, kun aussipari Purcell/Reid voitti meidät kolmessa erässä hyvästä alustamme huolimatta.

Kauden 2019 avausreissu itään päin ei siis tuottanut aivan toivotunlaista tulosta. Kolmannen erän tie breakit menivät monta kertaa vastustajille, eikä varsinkaan syöttöpelini ollut ihan niin hyvällä tasolla kuin olin toivonut. Kovin kauaa ei kuitenkaan ollut tämän rupeaman jälkeen aikaa maata laakereillaan, sillä uusi matka Aasiaan odotti heti viikon kotona olon jälkeen maaliskuun alussa. Jatketaan siitä seuraavassa postauksessa!

3 thoughts on “Tammi-helmikuu 2019

  • Hienoa historiikkia Harri! Olisi kiinnostavaa saada myös katsaus siihen, kuinka huippu-urheilija valmistautuu/harjoittelee nykyisissä olosuhteissa ja mitkä asiat pyörivät mielessä eniten. ATP:lla/ITF:llähän on hyvin paljon varmasti pohdittavaa, kuinka ammattilaistennis saadaan jatkumaan kun satojen pelaajien tulot tippuvat lähes nollaan, eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Mitä kilpakumppanisi maailmalla tekevät tällä ajalla?

    • Moi ja kiva kuulla, että historiikin lukeminen kiinnostaa! Uskoisin, että tätä nykyistä olosuhdetta vielä jatkuu ainakin pari kuukautta eli kunhan saan historiikin valmiiksi (n. 5-6 postausta vielä) niin otan sitten enemmän työn alle juurikin näitä ehdottamiasi aiheita. Ammattilaisen arki poikkeusoloissa, omia ajatuksia tilanteen kehittymisestä jne. Joka tapauksessa kiitos kommentista ja kuullaan pian lisää!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.