Tammi-helmikuu 2020

Vuosi 2019 alkoi kääntyä kohti loppuaan. Helsingin challengerin semifinaalitappion valtava harmitus alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja oli aika siirtää katse parin viikon loman jälkeen kohti kautta 2020. Tilanne oli selvästi positiivisempi kuin edelliskesänä, sillä nyt rankingini oli parantunut ja pisterakenteenikin lupaili mahdollisuuksien kevättä, koska edelliskauden ensimmäisestä kuudesta kuukaudesta oli todella vähän puolustettavia pisteitä. Loppuvuoden vahva menestys näkyi myös mukavasti peliparimarkkinoilla, sillä nyt kyselyjä tuli useammastakin suunnasta.

Aloitin kauteen 2020 valmistautumisen pelaamalla liian vähäisellä treenillä Turun SM-kisat joulukuussa. Kaksinpelissä tuli tappio toisella kierroksella Iiro Vasalle, mutta nelinpelissä tuli sentään Suomen mestaruus Masi Sarpolan parina. Pelini ei ollut loman jälkeen tarpeeksi hyvässä kunnossa ja jälkeenpäin selvisi myös, että oikea SI-nivel oli täysin blokissa, mikä heijastui varmasti vajaaseen jalkatyöhön. Kroppa alkoi kuitenkin joulukuun treenijakson myötä löytää takaisin kisakuntoon. Keskityimme treeneissä erityisesti syöttöpelin kehittämiseen sekä pisteiden pelaamiseen. Edellisvuoden pre-season oli ollut ehkä jopa liian tekniikkapainotteinen, joten halusimme nyt varmistaa riittävän matsimäärän ja pelasimmekin useamman laadukkaan treenimatsin hyvällä kokoonpanolla Henri Kontisen, Patrik Niklas-Salmisen, Otto Virtasen ja Patrick Kaukovallan kanssa. Myös fysiikkatreeniä tehtiin hyvällä sykkeellä painottaen erityisesti nopeusominaisuuksia.

SM-kultaa Masi Sarpolan kanssa nelinpelissä Turussa

Ensimmäisten kisojen osalta valinta kohdistui kaukomaille, sillä alkuvuonna Euroopassa ei perinteisesti juurikaan challenger-kisoja järjestetä. Olisi ollut mahdollista aloittaa vuosi 5 viikon Australian reissulla, mutta päätin jatkaa yhteispelejä Ilja Marchenkon kanssa ja suuntasin vuoden toisella viikolla Bangkokiin kahdeksi viikoksi. Reissua olisi sitten mahdollista venyttää Thaimaasta kahdeksi viikoksi Australiaan ja hankin vielä Intian viisuminkin Bangaloren kisaa varten.

Ihan suunnitelmien mukaan ei reissu kuitenkaan sujunut. Homma lähti oikeastaan pieleen jo sillä hetkellä, kun saavuin Bangkokin tutulle Rama Gardens -hotellille ja kävin varaamassa treenikenttää. Listat olivat ihan täynnä porukkaa eikä mennyt aikaakaan, kun kävi selväksi, ettei meillä Iljan kanssa tulisi olemaan mitään jakoa päästä mukaan nelinpeliin. Aloin siinä sitten sopia pelejä ja sainkin alustavasti parikseni Andrei Golubevin, mutta hän sai lopulta villin kortin vakioparinsa kanssa. Onneksi aika viime hetkillä paikalle tuli hollantilainen David Pel, joka oli myös jäämässä parinsa kanssa ulos ja saimme sovittua yhteispelit Bangkokin ensimmäiselle viikolle. Pel oli vuoden alussa top-100 pelaaja, joten kerrankin viime hetken parin valinta tuntui onnistuneen hyvin.

Treenasimme yhdessä pari päivää Bangkokin kuuman kosteissa olosuhteissa, mutta valitettavasti menestys itse kisassa jäi tulematta. Saimme vastaamme kazakstanilaisparin Golubev/Nedovyesov, joka vei ensimmäisen kierroksen ottelun luvuin 2-6, 6-3, 6-10. Olimme Davidin kanssa henkisesti tosi erilaisia pelaajia, sillä hän on yksi kiertueen kovimpia ”come on” -huutelijoita ja tarvitsee aivan erilaisen mielentilan kuin minä, sillä itse pelaan yleensä parhaiten selvästi rauhallisemmassa ja rennommassa tilassa. David sai tämän jälkeen sovittua itsellensä pariksi Robin Haasen Bangkokin toiselle viikolle, joten olin taas ilman paria ja päätin lopulta lentää takaisin Suomeen ja yrittää uutta alkua kaudelle.

Tarkoitukseni oli muuttaa suunnitelmia ja pelata yhdessä Pattin kanssa Ranskan Rennes’ssä, mutta sekään ei lopulta toteutunut, sillä ensimmäisessä treenissä Thaimaasta palattuani Talissa tuttu välilevyongelma muistutti olemassa olostaan ja vuorossa oli viikon pakkolepo selkäkramppia parannnellessa. Eipä lähtenyt kausi 2020 kovin lupaavasti käyntiin.

Sain siinä sitten selän kuntoa ihmetellessäni viestin hollantilaiselta Sem Verbeekiltä, jonka kanssa aiemminkin oli ollut puhetta yhdessä pelaamisesta. Hän kysyi halujani pelata yhdessä Australiassa Tasmaniassa ja aika hullunahan sitä saattoi moni minua pitää, kun siihen suostuin ja hyppäsin lopulta koneeseen treenaamatta kertaakaan matkaa edeltäneen viikon aikana. Juuri tuon kauemmas ei olisi voinutkaan Suomesta lähteä pelaamaan, mutta paikka oli tuttu, pari sopiva ja fiilis kaikesta huolimatta positiivinen.

Saavuin Tasmanian Burnieen pitkien lentojen päätteeksi, mutta pääsin tällä kertaa suorastaan erinomaisesti kiinni aikaeroon ja treenit tuntuivat yllättävän hyvältä heti alusta asti. Eikä selkäkään tuntunut enää pahalta Australian lämmössä. Pääsin Burniessa mukaan myös kaksinpelin karsintoihin, mikä oli mukava yllätys, vaikkei menestystä tullutkaan. Pitkä matsi japanilaista Takuto Nikiä vastaan päättyi lopulta tappioon kolmannen erän tie breakissa, mutta oli ilo huomata kuinka matsin loppua kohden jalkani liikkuivat kuin parhaina päivinä ja muutenkin nautin kisapelaamisesta ihan kunnolla.

Tuo terävä jalkatyö pysyi lopulta mukana koko viikon ajan, ja nelinpelit eivät olisikaan paremmin voineet sujua. Tuntui, että meillä synkkasi Semin kanssa heti alusta asti tosi hyvin ja avasimmekin kisat erinomaisella voitolla aussiparista Guccione/Reid 6-2, 5-7, 10-6. Treenirutiini Semin kanssa oli aika erilainen kuin muiden parieni kanssa, sillä hän halusi matsipäivinä vetää ensin kunnolliset tunnin treenit aamulla ennen varsinaista matsilämmittelyä ja lyöntiä juuri ennen ottelua. Tämä tuntui kuitenkin toimivan, sillä kvartseissa kaatui Kavcic/Safwat lähes näytöstyyliin 6-2, 6-1 ja semeissäkin pelasimme hyvän ottelun voittaessamme parin Gojo/Li 7-6(9), 6-3.

Pidimme tutut rutiinit yllä myös finaalipäivänä, vaikka tämä tarkoitti aamutreeniä jo kello 8. Kelikään ei ollut finaalisunnuntaina ihan paras mahdollinen, sillä ensin sade myöhästytti finaalia pari tuntia ja lopulta ottelun alkaessa tuuli oli lähes myrskylukemissa. Saimme kuitenkin pidettyä pelimme paremmin kasassa kuin vastustajamme Margaroli/Vavassori ja pääsimme juhlimaan voittoa 7-6(5), 7-6(4) henkisesti tosi rankan matsin jälkeen. Juttelin Margarolin kanssa matsin jälkeen ja olimme yhtä mieltä siitä, että tuollaisessa myrskytuulessa pelaaminen vaatii todella paljon enemmän keskittymistä kuin normaaliolosuhteet, minkä takia meistä molemmista tuntui siltä, että olimme matsin jälkeen ihan puhki, vaikkei nelinpeli fyysisesti vaadikaan niin suurta panostusta. Joka tapauksessa uskon, että meidän oli Semin kanssa väsymyksestä huolimatta aika paljon mukavampaa lähteä autolla kohti seuraavan viikon kisapaikkaa naapurikaupungissa kuin vastustajien, sillä kyllä kisavoitto aina isommankin uupumuksen parantaa!

Australian reissun toinen kisa pelattiin edellisvuoden tapaan Launcestonissa samalla Tasmanian saarella parin tunnin ajomatkan päässä. Tällä kertaa rankingini riitti kaksinpelissä peräti pääsarjaan, jossa tappio tuli kuitenkin kreikkalaisvastustaja Pervolarakikselle 3-6, 3-6 vähän vaisun esityksen jälkeen. Nelinpelissä saimme kuitenkin mielenkiintoisen vastustajan, kun toiselle puolelle verkkoa tuli Jake Delaney sekä hänen parinsa juuri pari päivää aikaisemmin Australian avointen nelinpelin finaalissa pelannut Max Purcell. Taktiikka oli melko selvä eli painostimme luonnollisesti Delaneyta mahdollisimman paljon ja saimmekin otettua voiton 6-3, 4-6, 10-6. Harmittavasti kvartseissa voittoputkemme ei kuitenkaan enää jatkunut, sillä pari King/Lock otti voiton 4-6, 5-7. Tottakai huonompia matseja tulee väkisinkin joskus, mutta tuo matsi oli kyllä harmittava, sillä tuntui, että onnetar oli koko ottelun ajan meitä vastaan ja King puolestaan onnistui lähes kaikessa mitä hän yritti.

Australian reissu oli näin tullut päätökseen. Kahden viikon piipahdus toi kuitenkin mukanaan kauden ensimmäisen kisavoiton eli pettynyt ei voinut olla ollenkaan. Tulimme USA:ssa pitkään asuneen ja opiskelleen Semin kanssa tosi hyvin toimeen ja sovimme ilolla pelaavamme lisää yhdessä keväällä Davis Cupin jälkeen. Nuo yhteispelit eivät luonnollisesti ole vielä toteutuneet, mutta ehkä sitten kun pelit taas jatkuvat niin pääsemme taas samalle kentälle.

Ensi kerralla käyn vielä läpi viimeiset kisat ennen taukoa, yön kanadalaisessa sairaalassa koronaeristyksessä sekä Davis Cupin. Palataan pian!

2 thoughts on “Tammi-helmikuu 2020

  • Sinulla on tarkat kuvaukset otteluiden tapahtumista ja muistakin kiertämiseen liittyvistä asioista. Kirjoitatko asiat muistiin heti ottelun jälkeen vai illalla hotellilla vai matkan aikana lentokoneessa? Varsinkin vanhassa blogissasi oli todella yksityiskohtaisia kuvauksia ottelujen kulusta geimitasolla.

  • Jotenkin ne pelin ajan tapahtumat vaan jäävät tiukasti mieleen, vaikkei niitä ottelun jälkeen edes kirjoittaisi mitenkään ylös. Jopa näin vuosiakin jälkikäteen blogia kirjoittaessa monia ottelutapahtumia muistaa kuin matsit olisi pelattu eilen! Erityisesti muistaa ne tilanteet, joissa tunteet on pelissä, oli se sitten negatiivista tai positiivista tunnetta.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.