TaTS Open

Voittajan on helppo hymyillä! Hieno fiilis, että Tampereella pelattu TaTS Open päättyi minun voittojuhliini viiden päivän uurastuksen jälkeen. Erityisesti henkisesti pelini oli hyvällä mallilla, vaikka pelillisesti ajoittaisia vaikeuksia olikin. Nelinpelissä tappio tuli valitettavasti jo semifinaalissa, mutta kaksinpelin pääpalkinto kyllä lämmittää mieltä. Kiitos järjestäjille niin kisan pystyyn laittamisesta kuin ammattimaisista järjestelyistä!

Saavuin Tampereelle keskiviikkona Savonlinnan kisavoiton tuomalla itseluottamuksella, ja tuntuikin heti alusta asti, että olin ihan erilailla valmis kisaamaan kuin aiemmin tänä kesänä. Kroppa ei välttämättä ollut heti alusta asti terävimmillään, mutta alkupäivien tuuliset ja viileät olosuhteet eivät silti tuottaneet sen kummempia ongelmia. Ensimmäisen kierroksen ottelussa kaatuikin järjestävän seuran Pyry Hyrkkönen rutiiniesityksellä 6-1, 6-1. Majoituin matsin jälkeen vastikään avatussa Tampereen uudessa Courtyard by Marriott -hotellissa, jota voin kyllä suositella lämpimästi. Huoneet eivät välttämättä olleet valtavat, mutta siisti ja moderni hotelli oli joka tapauksessa kyseessä.

Hyvin nukutun yön jälkeen toisella kierroksella vastus vaikeutui selvästi, kun sain vastaani viime aikoina pelinsä hienosti löytäneen Roni Hietarannan. Roni laittoi kuuluisan kunnon taisteluasenteensa päälle, eikä ottelu ollut minulle missään nimessä helppo. Etenkin toisen erän alussa olin hetkittäin jopa hätää kärsimässä, mutta hyvin toiminut syötön jälkeinen pelini auttoi minua lopulta pitämään kaikki syöttövuoroni ottelun aikana. Sain molemmissa erissä aikaiseksi yhdet ratkaisevat murrot ja vein siten ottelun 6-3, 6-4. Roni liikkui tosi hyvin ja löi kämmentä monipuolisesti, mutta onnekseni sain oikeissa paikoissa palloa tarpeeksi syvälle hänen rystylleen, josta erityisesti ohitustilanteissa Roni oli vaikeuksissa. Kaiken kaikkiaan hyvä ja tasokas tennisottelu!

Torstai-illan nelinpelissä pelasimme ensimmäistä kertaa yhdessä Leevi Säätelän kanssa, ja aloitimmekin yhteistyömme kelpo voitolla virolaisparista Parts/Troost lukemin 6-2, 6-4. Tuntui, että olin tosi usein verkolla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja kun syöttökin toimi mukavasti niin pelaaminen oli helppoa. Leevi puolestaan loisti etenkin palautuksissa, mikä sopi yhteispeliin aika kivasti myös.

Perjantain sää näytti jo edellisillasta alkaen siltä, ettei ulkopeleistä todennäköisesti tulisi mitään ja niinpä kaikki päivän ottelut pelattiinkin sisäkentillä. Tämä saattoi olla minulle tällä kertaa jopa etu, sillä virolaisvastustajani Mattias Siimar oli esittänyt massakentillä vakuuttavia otteita kaksi ensimmäistä kierrosta. Sisätennikseni ei kuitenkaan meinannut ihan heti lähteä kulkemaan hävitessäni avaussyöttövuoroni, mutta onneksi sain sen jälkeen nopeasti narun päästä kiinni, ja pelasin siitä eteenpäin jopa erinomaisen ottelun. Erityisesti syöttö- ja kämmenpelini oli todella hyvässä iskussa, eikä jalkatyössä varsinkin eteenpäin ollut valittamista. Verkkopeli oli suorastaan timanttia, ja taistelutahto riitti lopulta ottamaan ratkaisevat murrot molempien erien viimeisissä gameissa. Lukemiksi siis 6-4, 7-5 ison ”come on” -huudon säestämänä.

Perjantain nelinpelin semifinaali ei sen sijaan päättynyt niin hyviin fiiliksiin kuin kaksinpeli. Aloitimme Leevin kanssa paria Hyrkkönen/Vasa vastaan jälleen vahvasti ja pidimme matsia täysin kontrollissamme aina 6-3, 2-0 -tilanteeseen asti, kunnes vastustajat alkoivat niin sanotusti osua. Erityisesti Hyrkkönen löysi verkkopeliinsä ihan uuden vaihteen ja Vasakin alkoi leipoa palloa takakentältä ihan tosissaan. Hävisimmekin toisen erän 3-6 ja lopulta myös kolmannen erän 5-10. Tottakai tuntui siltä, että matsin aikana tuli tehtyä monta kertaa vääriä valintoja ja ehkä oltua turhan passiivinen verkkopelin liikkumisessa, mutta silti päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka vastustajat saivat puolen tunnin hurmoksen päälle, mikä riitti lopulta voittoon asti. Kyseessä oli vähän niin kuin tilastotappio; voi ajatella, että voitamme heitä vastaan noin kolme matsia neljästä, mutta tällä kertaa kohdalle sattui se ¼ todennäköisyys. Sellaista erityisesti nelinpeli välillä on.

Mutta eteenpäin kohti viikonloppua jatkui matka, ja paranevat kelit mahdollistivatkin kisojen jatkamisen taas ulkokentillä. Lauantaina ohjelmassa oli kaksinpelin semit, joissa sain vastaani edelliskierroksella Vladimir Ivanovin yllättäneen Masi Sarpolan. Masin kohtaaminen massalla oli minulle varmasti parempi kuin sisällä, ja sainkin hänen pelinsä mukavasti sekoitettua. Lukemat 6-2, 6-2 saattavat kuulostaa helpolta, mutta ottelu ei sitä missään nimessä minulle ollut. Tuntui, että lyönneissäni ei ollut juurikaan tehoja, eikä pallo lähtenyt mailastani oikein mihinkään. Jouduinkin siis lähinnä välttelemään virheitä ja toivomaan, että Masin kärsivällisyys pettää. Olin tosi montaa omaa syöttöäni tappiolla ja onnistuinkin pelastamaan hurjan määrän breikkipalloja, mikä oli iso juttu matsin voiton kannalta. Tuntui, etten voinut syöttää Masin kämmenelle ollenkaan, sillä hän löi kämmenpalautukset lähes poikkeuksetta täysillä ja isolla onnistumisprosentilla. Tyydyinkin pääasiassa syöttämään kick-syöttöä ja pelaamaan syöttövuoroni hieman passiivisemmin, mikä onneksi tällä kertaa riitti voittoon asti.

Kävin lauantain semin jälkeen lyömässä 20 minuuttia saadakseni lyöntini rytmin ja luoton takaisin, ja vaikka lyönti tuossa harjoituksessa tuntuikin ihan hyvältä, niin sunnuntain finaalissa jatkettiin taas ”grindausmoodilla”. Vastustajani Aleksi Löfman pelasi koko viikon tosi isoa peliä, joka perustuu kovaan syöttöön, mutta minun onnekseni finaalissa Aleksin peliin mahtui myös virheitä. Ensimmäinen erä oli tasaista ja kovaa vääntöä, jossa olin jo kerran murron edellä ennen kuin Aleksi tasoitti. Sain kuitenkin uuden murron 5-4 -tilanteessa ja vein siten avauserän 6-4. Breikkipalloja minulla oli ekassa erässä tosi paljon, ja taisin lopulta onnistua konvertoimaan vain 2/12 murtomahdollisuuksista, joten siinä mielessä erä olisi voinut olla selvempikin. Aleksi onnistui kuitenkin monesti syöttämään breikkipalloissa tosi hyvin, minkä lisäksi takakentältä hän onnistui ajoittain isossa pelissään hienosti.

Siirsin ensimmäisen erän loppuvaiheessa peliasemaani pari askelta taaksepäin päästäkseni paremmin käsiksi Aleksin syöttöihin ja takakentän tempoon, mikä selvästi kyllä kannatti. Toisen erän alussa selvitin pari breikkipalloa 1-1 -tilanteessa, minkä jälkeinen murtoni käänsi momentumin ja ratkaisi ottelun. Sen jälkeen riitti, että löin pallon vain jotenkin kenttään, sillä Aleksin lyönnit alkoivat suuntautua yhä enemmän ja enemmän rajojen väärälle puolelle. Loppulukemat 6-4, 6-1 kertovat melko selvästä ottelusta, mutta siltä se ei tälläkään kertaa tuntunut. Tuntui, ettei peli ollut täysin kontrollissani, vaan jouduin pääasiassa puolustamaan ja hakemaan virheitä Aleksilta sen sijaan, että olisin itse voinut rakentaa pisteitä tai tulla vastaan. Tässäkin matsissa tuntui siltä, etten saanut palloa peruslyönneissä lähtemään oikein mihinkään, mikä tekee kyllä pelaamisesta vähän yksipuolista. Onneksi jalat olivat kuitenkin tälläkin kertaa hyvässä liikkeessä ja vahva henkinen suoritukseni riitti kisavoittoon asti. Kotia kohti oli kyllä taas aika paljon mukavampi ajaa voittajan pokaalin kanssa kuin että olisi jossitellut tappiota koko moottoritien matkan Helsinkiin…

Voittokuva!

Vaikka kisavoitto aina maistuu makealta, niin koko Tampereen viikosta jäi silti vähän ristiriitaiset fiilikset. Pelasin toisella kierroksella ja kvartseissa parhaimmillaan tosi hyvää tennistä, mutta semifinaali ja finaali olivat pelillisesti tosi kaukana parhaastani – mitään Masilta tai Aleksilta pois ottamatta. Jotenkin jännitin viikon kaikkia otteluita enemmän kuin normaalisti, mikä näkyi lyöntien jäykkyytenä ja ylimääräisenä stressinä pelitilanteissa. En ikään kuin antanut itselleni lupaa lyödä rennosti pallon läpi, jotten vain tekisi virheitä, mikä tekee lyömisesti helposti tosi tehotonta. Tampereen keskuskenttä on massakentäksi tosi nopea ja myöskin virhepomppuja tulee aika paljon, mikä tekee pallon aikaisin ottamisesta vaikeampaa kuin yleensä. Näin ollen myös eteenpäin liikkeestä tulee helposti vähän varovaista, kun koko ajan joutuu pelkäämään olevansa myöhässä. Toisaalta olosuhteet vaikeuttavat peliä myös vastustajille, mistä johtuen oma kykyni saada pallo kenttään nousee isoo arvoon tiukoissa paikoissa.

Henkisesti olin kuitenkin kokonaisuutena hyvällä taistelumielellä liikkeellä koko viikon, enkä tosiaankaan aikonut alistua tappioon. Erityisesti nuorempia suomalaisia pelaajia vastaan tuntuu, että pystyn pitämään fokukseni usein paljon heitä paremmin kasassa koko ottelun ajan, eikä minulle yleensä tule kovin montaa huonoa jaksoa ottelun sisällä. Ja kai se voitontahtoni huokuu myös sinne verkon toiselle puolelle, mikä tekee minun voittamisesta entistä vaikeampaa.

Positiivisena asiana voisin myös mainita kehoni kasassa pysymisen koko viikon ajan. Selkä ei vihoitellut juuri ollenkaan aktiivisen jumpan ja kipugeelien ansiosta, mikä teki pelaamisesti huomattavasti viime aikaista nautittavampaa. Joitakin lihaskireyksiä viikon aikana ehti kuitenin tottakai syntyä, kun pelaa tauon jälkeen taas paljon matseja, mutta nehän ovat vain positiivisia juttuja, sillä niitä ei tuntuisi, jos ei matseja tulisi paljon. Pääsenkin nyt heti tulevan viikon alkuun taas käymään kehon läpi fysioterapeutillani ennen kuin viikko jatkuu parilla Pro-Am tapahtumalla sekä näytösmatsilla Hangossa tiistaina. Vedän viikon aikana Hangossa myös pari valmennustuntia, mikä on mukavaa vaihtelua normaaliin treenaukseen.

Luvassa on siis lähipäivinä vähän rennompaa ajanviettoa tenniksen parissa, mutta mikäpä sen mukavampaa kuin Suomen kesä ja rennot tennispelit. Palaan toivottavasti taas pian kertomaan kuulumisiani ja ajatuksiani kansainvälisten pelien jatkumisesta!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.