Barcelona CH 80 QF, Heliövaara/Lawson – Galloway/Reese 1-6, 6-4, 10-2.

Ou jees, voittokulku jatkui tänään Barcelonan challengerin kvartseissa. Ottelun alku oli vaikea, kun vastustajat pelasivat lähes virheettömän ensimmäisen erän, emmekä me saaneet tarpeeksi tehoja palautuksiin tai Alexin syöttövuoroihin. Toisen erän taisteluvoitto kantoi kuitenkin tällä kertaa loppuun asti, sillä kolmannen erän tie breakista tuli suorastaan näytös, jossa emme antaneet vastustajille lopulta pistettäkään heidän omissa syötöissään. Pelit jatkuvat huomenna perjantaina semifinaalilla paria Balaji/Margaroli vastaan.

Tiistain ensimmäisen kierroksen ottelumme jälkeen meillä oli ohjelmassa eilen välipäivä, jonka käytimme Alexin kanssa katsomalla tulevien vastustajien ottelun sekä vetämällä yhden noin puolitoistatuntisen treenin keskittyen ihan perusasioihin. Paljon syöttöä ja vähän enemmän lyöntiä takakentältä kuin yleensä massanelinpeliä silmällä pitäen. Alexin kanssa tulee myös tehtyä aina vähän koppatreeniä nopeisiin palloihin verkolla, sillä hän haluaa aina treenin lopuksi parikymmentä palloa per puoli syöttäjän kaverin refleksilentolyöntejä. Eli minä menen seisomaan palauttajan paikalle ja lätkin palloja kopasta niin kovaa kuin kädestä lähtee verkolle häntä kohti. Ja tottakai vaihdamme myös osia niin molemmat saavat hakea osumia!

Tänään ohjelmassa päivän ensimmäisenä otteluna kello 10.30 ollut kvartsimme ei päässyt yllättäen alkamaankaan heti aamusta, sillä täällä alkoi sataa kesken aamupallottelun hieman yhdeksän jälkeen. Saimme bollauksen vedettyä loppuun tihkusateessa, mutta matsit saatiin lopulta aloitettua vasta pari tuntia myöhässä. Erikoista oli se, etteivät sääennusteet osanneet luvata Barcelonaan oikeastaan yhtään sadetta täksi päiväksi, mutta vettä tuli taivaalta tasaisen kevyesti useamman tunnin ajan ennen kuin aurinko alkoi paistaa ja pelit saatiin käyntiin.

Itse ottelu ei lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, sillä vastustajat mursivat Alexin syötön heti toisessa gamessa. Sen tunsi heti, että heillä oli hyvä tatsi palloon, ja lähes kaikki mitä he yrittivät, onnistui. Meillä puolestaan Alex valitteli, ettei hän saanut ihan parasta tehoa syöttöönsä ja minulla oli  puolestaan pienoisia vaikeuksia palautuksissa. Mitään sen isompaa määrää virheitä emme kuitenkaan tehneet, vastustajat vain pelasivat ihan huippuerän ja taululla oli nopeasti lukemat 1-6.

Toiseen erään saimme alkuun pari tärkeää pitoa, jotta pääsimme kunnolla peliin mukaan. Palautukseni eivät kuitenkaan tuntuneet löytävän tietään ollenkaan sinne minne piti, vaikka saimmekin yhden breikkipallon 2-1 -tilanteessa. Siinä ei vielä tärpännyt, mutta 4-3 -tilanteessa palautuksetkin alkoivat löytyä, kun pelasin pari tosi hyvää pistettä gamen loppuun ja saimme murron. Harmillisesti oma seuraava syöttövuoroni ei kuitenkaan tuonut vielä erää meille, sillä vaikka selvitimme kaksi murtopalloa, niin no-ad -piste kääntyi vihollisille. Tuossa kohtaa suustani saattoi päästä sammakko, joten pahoittelut siitä. Onneksi peli jatkui kuitenkin yhä tasaisena, ja voitettuamme sitä seuranneessa Reesen syöttövuorossa 40-30 -tilanteessa ottelun pisimmän taistelupallon, onnistuin myös no-adissa hyvin palautuksessani ja Alex korjasi helpolla volleylla toisen erän meille 6-4. Matsi oli siis tasan!

Ja miksi muuttaa mitään kolmannessa erässä. Alex aloitti hyvällä syötöllä, jonka jälkeen vastustajat syöttivät tuplan ennen kuin Alex pelasi taas erinomaisen pisteen palautusvuorollaan. Tuossa kohtaa vähän haparoimme antaen seuraavat kaksi syöttöpistettä vastustajille, mutta sen jälkeen se oli menoa. Viimeiset seitsemän pistettä tulivat meille, ja mukaan mahtui pari erinomaista refleksivolleyta ja monta huippupalautusta. Nyt siis pelasimme johtoasemassa loppuun asti isolla fokuksella ja murskasimme ilman turhaa haparointia vastustajamme.

On se aika kiva fiilis huomata kuinka vastustajien ensimmäisen erän kova uho vaihtui epätoivoon samalla kun oma henkinen tila kulkee juuri päinvastaiseen suuntaan. Galloway ja Reese ovat oikein klassisia esimerkkejä pelaajista, jotka kehuvat vastustajien lyöntejä ja ovat olevinaan niin mukavia kun he ovat johdolla, mutta heti kun menee tiukalle niin he alkavat syyttää huonoa onnea ja tuhahdella epäuskoisesti vastustajien onnistumisille. Kolmannessa erässä Reese alkoi tiuskia jo pallopojillekin ja Gallowayn vaikerrus Alexin erinomaisen rystypalautuksen jälkeen oli jo lähes hupaisaa Gallowayn huutaessa pisteen jälkeen ”it’s the first backhand return he’s made in the whole match!”. Jenkkipelaajilla on selvästi aika kilpailullinen asetelma keskenään, joten myös Alex halusi todella voittaa matsin tänään ja en minäkään todellakaan ollut valmis luovuttamaan helpolla. Kaiken kaikkiaan siis erinomainen nousu tukalasta asemasta otteluvoittoon, ja tällaiset voitot maistuvat joskus jopa makeammilta kuin perus kahden erän dominoinnit. 😊

Seuraavaksi vuorossa on siis semifinaali, jossa saamme vastaamme intialaisen Balajin ja sveitsiläisen Margarolin. Olen pelannut molempia vastaan aiemminkin ja Alex viimeksi niinkin vähän aikaa sitten kuin viime viikon semissä. Luvassa on aika paljon verkolle pyrkivä pari, joka ei kuitenkaan mielestäni ole ihan parhaimmillaan massalla. Varsinkin Margarolin taso heittelee ottelun sisällä paljonkin, joten yritämme laittaa hänelle paljon painetta ja pyrkiä pitämään hänet ”kylmänä”. Hyvä syöttäminen tulee myös olemaan tärkeää. Pääasia kuitenkin on taas kerran se, että uskomme itseemme ja jatkamme peliä kovalla itseluottamuksella alusta loppuun asti. Ottelu on ohjelmassa huomenna kolmantena otteluna kello 11 jälkeen eli jossain vaiheessa iltapäivää. Ei muuta kuin vamos ja kohti finaalia!