Barcelona CH 80 SF, Heliövaara/Lawson – Balaji/Margaroli 7-5, 6-7(8), 10-7

Huhhuh, se oli ensimmäinen fiilis voitetun semin jälkeen tänään. Ajoittain tosi vaikea ottelu ei kääntynyt voitoksi helpolla, mutta onneksi joskus voitto tulee myös huonommallakin pelillä. Ei tarvitse pelata täydellisesti, vaan riittävän hyvin. Pysyimme Alexin kanssa rauhallisena alusta loppuun asti, ja se palkittiin paikalla huomisessa finaalissa. Toisessa peräkkäisessä finaalissa tulee vastaan viime viikolta tuttuakin tutumpi Walkow ja hänen itävaltalaisparinsa Weissborn.

Tämänpäivän vastustajamme Balaji ja Margaroli ovat jostain syystä sellainen pari, jonka otteluissa tulee lähes aina tasonvaihteluita ja notkahduksia molempiin suuntiin. He pelaavat välillä tosi hyvin ja välillä tekevät paljon virheitä, mikä lähes poikkeuksetta heijastuu myös vastustajien peliin. Ja niin kävi myös meille Alexin kanssa. Ottelu tuntui moneen kertaan olevan ihan hallussa, mutta yhtä monta kertaa se meinasi lipsahtaa myös väärään suuntaan. Jostain saimme kuitenkin kaivettua viimeiset pari pistettä kotiin ja henkisesti tärkeän voiton itsellemme.

Matsin alku ei ollut hassumpi, sillä ensimmäisen vähän vaikean pidon jälkeen saimme hyvän flow’n päälle ja varsinkin oma pelini tuntui lähes siltä, etten voinut tehdä virhettä. Mursimme Balajin 3-2 -tilanteessa ja pidin perään helposti tilanteeksi 5-2. Mutta mitä tapahtui sitten! Seuraavasta 15 pisteestä voitimme kokonaisen yhden ja yhtäkkiä tilanne oli 5-5 0-30 minun syötössäni. Onneksi syötin tuohon kohtaan kolme hyvää ykköstä ja no-ad -piste tuli taistelemalla kotiin. Jotenkin olimme vielä pelissä mukana ja jopa johdossa vastustajien huippuvaiheen jälkeenkin. Ja kuin varkain saimme kaivettua breikin 6-5 -tilanteessa Margarolin syötettyä ottelun ainoan tuplansa pahaan paikkaan 40-40 -tilanteessa. Me tottakai kiitimme ja jatkoimme erätauolle hyvällä fiiliksellä.

Toisesta erästä tuli lopulta jopa tiukempi kuin ensimmäisestä. Me jouduimme selvittämään breikkipalloja lopulta yhteensä kolmessa kertaa, kun vastustajat selvisivät kahdella. Yhtään syötönmurtoa erässä ei kuitenkaan nähty, vaikka molempiin suuntiin breikki oli siis aika lähellä. Momentum vaihteli puolin ja toisin, mutta lopulta edetiin aina tie breakiin asti. Tie break alkoi meidän osalta erittäin hyvin, kun pelasin ensin erinomaisen pisteen verkolta, sitten tosi hyvän linjapalautuksen ja kolmanteen pisteeseen haamupuolivolleyn Balajin smashiä vastaan. Perään vielä pari hyvää ykköstä ja tilanne oli 5-0 meille. No eipä ollut ottelu kuitenkaan vielä alkuunkaan ohi, sillä hävisimme 5-2 -tilanteessa Alexin molemmat syöttöpisteet ja olimmekin pian 5-6 -tappiolla. Saimme yhden matsipallon 7-6 -tilanteessa, mutta sen vastustajat hoitivat hyvällä syöttö-volley kombinaatiolla. 7-8 -tilanteessa erätappio oli käytännössä jo taputeltu, mutta Margaroli tunaroi helpon smashin verkkoon ja antoi meillä vielä mahdollisuuden. Lopulta erä ratkesi kuitenkin väärään suuntaan 8-9 -tilanteessa, kun en saanut Balajin hyvää ykkössyöttöä takaisin.

Matsi eteni eilisen tapaan siis kolmannen erän tie breakiin, mutta henkinen fiilis oli tottakai ihan erilainen. Eilen lähdimme tie breakiin kovan momentumin kanssa, mutta nyt mielessä oli lähinnä hukatut mahdollisuudet toisessa erässä. Jotenkin mielialani pysyi kuitenkin tosi rauhallisena kaikesta huolimatta, ja Alexkin kiitteli rauhallisuuttani matsin jälkeen, sillä se auttoi myös häntä keskittymään olennaiseen. Olimme kolmannen erän tie breakia peräti kolme kertaa minibreakilla perässä, mutta pääsimme hyvillä palautuksillani kerta toisensa jälkeen tasoihin. Lopulta ratkaisu tuli 8-7 -johdossa, kun Margaroli ei aivan ylettänyt krossipalautukseeni ja matsipallossa Alex palautti tosi hyvän rystykrossin ja löi seuraavan ohituksen verkkonauhan kautta yli todella harmistuneen Margarolin. Kättelyssä meinasi tulla sanaharkkaa, kun en Margarolin mielestä pahoittellut verkkonauha osumaa riittävästi, mutta onneksi juttelimme hotellilla tilanteen läpi eikä kummallekkaan jäänyt tilanteesta ”hard feelings”. Tottakai matsin ratkaisuhetkillä tunteet nousevat pintaan ja jollain tavallahan ne ovat juuri ne tilanteet, joita varten tätä lajia pelataan. Monesti ne kääntyvät väärään suuntaan, mutta viime aikoina onneksi voittoja on tullut nimenomaan omaan laariin.

Tavoitteena on luonnollisesti jatkaa voittokulkua myös huomenna, kun pääsemme taas pelaamaan pokaaleista. Vastustajat pääsivät ensimmäiset pari kierrosta aika helpolla, mutta tänään hekin joutuivat selviytymään aika tiukasta matsista. Sekä Weissborn että Walkow ovat hyviä palauttajia ja hallitsevat niin verkko- kuin takakenttäpelin. Syöttö ei kuitenkaan ole heidän kummankaan vahvuus, joten palautuksiin täytyy meidän pystyä iskemään. Luvassa on varmasti tämänpäiväistä enemmän myös pidempää ralleja takakentältä, mutta varsinkin Alexin peittäminen verkolla on niin hyvää, että uskon meidän pärjäävämme noissa pisteissä hyvin. Joka tapauksessa tulossa on hyvän itseluottamuksen omaavien pelaajien välinen mittelö, joten toivottavasti myös pelintaso nousee korkealle.

Finaali on merkattu aikatauluun kolmanneksi matsiksi kello 11 jälkeen, mutta huomiselle on myös luvattu aika paljon sadetta, joten aikataulu voi hieman venähtää. Toivottavasti päästään kuitenkin pelaamaan, sillä halu voittaa on korkealla. Kaikki siis peliin ja ei muuta kuin nauttimaan!

6 thoughts on “Barcelona CH 80 SF, Heliövaara/Lawson – Balaji/Margaroli 7-5, 6-7(8), 10-7

  • Tennis on kyllä hassu laji, kun ottelun voi voittaa, vaikka olisi vähemmän pisteitä. 😀 Onnea silti voitosta ja huomiselle myös. Mutta mitä siinä toisen erän alussa tapahtui, kun kuului jotain ihme pamauksia ja peli oli keskeytettynä hetken aikaa?

    • Jes kiitos! Unohtui tuosta toisen erän alun tilanteesta ihan mainita kirjoituksessa, mutta ilmeisesti viereisellä pellolla alettiin ampua lintuja. Vastustajat siinä sitten ihmettelivät, että taivaalta sataa jotain murusia (hauleja?) päälle ja hetki ihmeteltiin ennen kuin uskallettiin taas jatkaa. Sarjassamme vähän erikoisemmat tapahtumat kentällä ehdottomasti!

Comments are closed.