Kotimatka Portugalista sujui leppoisasti, ja kunhan negatiivinen tulos koronatestistä valmistuu niin päässen huomiseen mennessä pois karanteenista. Pari päivää lepoa on tehnyt kyllä hyvää, sillä keho ja mieli meinaavat helposti karata ylikierroksille, kun pelaa pitkiä viikkoja monta peräkkäin. Mutta kyllähän sitä energiaa myös tulee kummasti menestyksen myötä, ja pakkohan sitä on myös välillä muistaa nauttia siitä menestyksestä ja ihailla uutta sijan 122 ennätysrankingia 8,5 vuoden jälkeen!
Edellisestä ennätysrankingista 128 ehti siis kulua niinkin pitkä aika kuin yli kahdeksan vuotta. Matkan varrelle on mahtunut vaikka mitä, mutta nyt voi viimeistään sanoa hyvällä omallatunnolla, että minimitavoite paluun osalta on saavutettu. Olen ainakin rankingin perusteella nyt parempi nelinpelaaja kuin koskaan ennen ja kyllähän siltä se tuntuu myös pelillisesti. Ymmärrän taktisesti nelinpelin osa-alueita huomattavasti paremmin kuin ennen, minkä lisäksi verkkopeli ja sijoittuminen on kehittynyt vuosi vuodelta. Syöttö- ja palautuspeli on voinut joskus parhaina kaksinpeliaikoina olla ajoittain tulisempaa, mutta toisaalta nyt ymmärrän paremmin mihin niitä kannattaa sijoittaa ja saan sitä kautta toivottavasti enemmän aikaan. Lisäksi osaan lukea vastustajien vahvuuksia ja heikkouksia paremmin kuin ennen, mikä antaa mahdollisuudet luoda voittavampia pelistrategioita.
Aivan suoraviivaista tuo rankingin vertaaminen aiempaan ei kuitenkaan mielestäni ole, sillä väittäisin nelinpelaamisen tason challenger-tasolla nousseen selvästi kymmenen vuoden takaisesta. Sellaisia puhtaita hällä väliä matseja kaksinpelaajilta, jotka tulevat vain höntsäilemään, ei tule vastaan läheskään yhtä paljon kuin ennen. Mutta sitäkin enemmän näkee nykyään pelaajia, jotka panostavat ihan tosissaan nelinpeliin jopa futures-tasolta alkaen. Luonnollisesti muun muassa nousevat palkintorahat isoissa kisoissa herättävät pelaajissa intoa yrittää päästä huipulle vaikka sitten nelinpelissä, jos se ei kaksinpelissä onnistu. Nelinpelin treenaus on myös minusta ammattimaisempaa kuin ennen, sillä aika moni pelaaja esimerkiksi harjoittelee puhtaasti nelinpeliin keskittyvillä leireillä off-seasonilla. Tottakai mukana on myös niitä pelaajia, joista näkee valitettavan kauaksi, että menestystä haetaan enemmän harjoittelun kautta kuin lahjakkuudella, mutta mukana on nykyään kyllä paljon myös tosi hyviä tennispelaajia, jotka haluavat vain pelata nelinpeliä esimerkiksi USA:n collegen jälkeen.
Huom: Seuraavat pari kappaletta voivat mennä vähän syvälliseksi rankingpohdinnaksi, mutta toivottavasti ei haittaa! 🙂
Ranking-järjestelmä kaksin- ja nelinpelin osalta on periaatteessa sama, mutta todellisuudessa erojakin saadaan aikaiseksi. Mutu-fiiliksellä sanoisin, että nelinpelissä top-200 sijalle nousemiseen ei vaadita ihmeitä, kun taas kaksinpelissä tuon rankingin saavuttamiseen vaaditaan oikeasti kovia tuloksia. Nelurissa futureiden voittamiseen pystyy yllättävän moni pelaaja, ja siihen kun lisätään joitakin yksittäisiä matsivoittoja challengereissa niin top-200 ranking on ihan ulottuvissa. Tällä hetkellä ranking-järjestelmä ei ole ihan vertailukelpoinen normaalitilanteeseen koronajärjestelyjen takia, mutta nykyisellään top-200 rankingiin vaaditaan nelurissa siis 380 ATP-pistettä. Pisteitä jaetaan lähes kaksinkertainen määrä kuin kaksinpelissä (koska joka kisassa kaksi pelaajaa saa voittajan, finalistin etc. pisteet), mutta silti kaksinpelin top-200 sijoitukseen vaadittu 298 ATP-pistettä on selvästi yli puolet nelinpeliin verrattuna. Mutta tilanne muuttuu nelinpelin osalta selvästi hankalammaksi, kun aletaan mennä ylöspäin, kuten tässä ao. kaaviossa näkyy.
| Ranking | Pisteet 4-pelaajalla kyseisessä rankingissa | Pisteet 2-pelaajalla kyseisessä rankingissa | Suhde |
| 1 | 8440 | 11740 | 1,39 |
| 20 | 4475 | 2145 | 0,48 |
| 50 | 1895 | 1065 | 0,56 |
| 75 | 1260 | 832 | 0,66 |
| 100 | 938 | 694 | 0,74 |
| 200 | 380 | 298 | 0,78 |
Kuten näkyy, nelinpelissä rankingista 200 rankingiin 20 nousu on pistemäärällisesti selvästi vaikeampaa kuin kaksinpelissä. Rankingin 100 nelinpelaajalla on tällä hetkellä 938 ATP-pistettä, kun vastaavasti rankingin 100 kaksinpelaajalla on 694 ATP-pistettä. Kohtuullisen pieni ero siis edelleen suhdeluvun ollessa 0,74. Mutta kun nelinpelissä lähdetään kipuamaan ylöspäin on esimerkiksi rankingilla 50 tilanne jo ihan erilainen. Kaksinpelaajan rankingin nostamiseksi 100 -> 50 tarvitaan pelaajan omaan pistemäärään 53% lisäys, kun taas nelinpelaajan tulee yli kaksinkertaistaa omat pisteensä saman rankingnousun tekemiseksi! Tilanne korostuu vielä noustessa kohti top-20 sijoitusta, jolloin nelinpelaajalla tulee olla yli kaksinkertaisesti pisteitä kaksinpelaajaan verrattuna saman rankingsijan saavuttamiseksi. Ihan absoluuttisessa kärjessä tilanne kääntyy sitten kuitenkin nurinpäin, mikä varmasti ainakin osittain selittyy sillä, että kaksinpeli on ollut viime vuosina niin vahvasti yksittäisten pelaajien dominoimaa, kun taas nelurissa isojen kisojen voitot ovat jakaantuneet tasaisemmin. Mutta pääpointtina siis se, että nelinpelissä ranking-nousuun vaaditaan erityisesti sadasta ylöspäin huomattavan iso määrä pisteitä kaksinpeliin verrattuna.
Tuo pistemäärän kasvattamisen vaikeus selittyy mielestäni ainakin osittain sillä, että ATP-kisojen pistemäärät ovat selvästi challenger-tasoa korkeammat. Ja kun nelinpelissä ei juurikaan pelata karsintoja, niin isot pisteet jakautuvat pienemmälle joukolle pelaajia kuin kaksinpelissä. Kaikissa ATP500, ATP1000 ja Grand Slam -kisoissa yksikin voitto tuo enemmän pisteitä kuin kokonaisen challenger-kisan voittaminen, ja ATP250-kisoissakin yhden matsin voitosta saa lähes saman verran pisteitä kuin pienen challengerin finaalista. Ja koska ATP-tason pelaajamäärä on pienempi nelinpelissä kuin kaksinpelissä niin nuo isot pisteet menevät väkisinkin pienemmälle joukolle, joka vielä kaiken lisäksi pelaa vuoden aikana aika paljon ristiin, jolloin isoja pisteitä riittää kaikille.
Pelatessasi omantasoisesi parin kanssa nelinpeliä olet käytännössä jumissa challenger-tasolla aina noin rankingiin 75 asti, jolloin alat mahtua silloin tällöin mukaan pieniin ATP-kisoihin ja isojen kaavioiden myötä Grand Slameihin. Tällä hetkellä rankingiin 75 vaaditaan 1260 pistettä, ja kun pisteitä lasketaan 18 kisasta vuoden aikana, tarkoittaa tuo keskiarvona 70 pistettä per kisa. Pienimpien (ja selvästi yleisimpien) challengerien voitosta saa 80 pistettä eli kyllähän sitä tyhmempikin tajuaa aika nopeasti, että pelkkiä challengereja pelaamalla top-75 sijoitus on lähes mahdoton tehtävä. Ajatella, että voittamalla vuoden aikana maksimimäärän 18 challengeria, on sinun rankingisi silti vain 68, jolla esimerkiksi tällä viikolla ei olisi toisen samantasoisen parin kanssa mahtunut kumpaankaan pieneen ATP250-kisaan Kölnissä tai Antwerpenissa. Mitä siis sinne ATP-tasolle oikein voi nousta?
Käytännössä ylöspäin halutessasi vaihtoehtoja on mielestäni kaksi. Vaihtoehto 1 on, että pelaat challengereja ja hilaat itsesi tuonne 75 tienoille, minkä jälkeen saavutat todella huippumenestyksen juuri niissä kisoissa, kun mahdut viimeisiltä sijoilta tai varapelaajana mukaan esimerkiksi ATP250 kisassa tai Grand Slamissa. Esimerkiksi saksalaispari Krawietz/Mies onnistui juuri tässä, sillä hehän nousivat kertasysäyksellä huipulle voitettuaan melko puskista Ranskan Avoimet viime vuonna. Melkein samaan pystyi myös villinkortin saanut aussipari Purcell/Saville tämän vuoden Australian Avointen -finaalipaikallaan. Vaihtoehto 2 on se, että hilaat itsesi challengereja pelaamalla sadan sisäpuolelle, jonka jälkeen kaappaat pariksesi pelaajan jostain sijoilta 20-30, mikä takaa paikan ATP-kisoihin ja Grand Slameihin. Jonkinlainen hybridimalli olisi varmaan se, että saat muutamaan kisaan pariksesi jonkun huippuparin ja onnistut hyvin juuri niissä kisoissa, mikä nostaa oman rankingisi lähemmäksi ATP-tasoa, minkä jälkeen löydät jonkun toisen parin omalta uudelta tasoltasi.
Omaa tilannettani analysoidessa näitä mahdollisuuksia on pakko alkaa miettiä jo nyt, vaikka joku voisikin sanoa minun menevän vähän asioiden edelle. Jotenkin viime viikkojen hyvä menestys on kuitenkin tuonut top-100 rankingin ja sitä kautta mahdollisuuden päästä hyvän parin kanssa mukaan isoihin kisoihin jotenkin konkreettisemmaksi mahdollisuudeksi kuin ennen. Pelkkä ranking-edellä kisoihin lähteminen ei tosin varmasti ole mikään paras idea, mutta kyllähän se tuo lisää motivaatiota tietää, että toinen vastaava kolmen viikon putki veisi minut jo melko lähelle top-100 rankingia.
Viime vuonna tähän aikaan juttelin Henri Kontisen kanssa mahdollisuudesta pelata yhdessä Stockholm Openissa, mutta lopulta Henkka ei uskaltanut ”signata” mukaan kanssani, sillä ei ollut varmuutta, että olisimme mahtuneet mukaan. Nyt yhteisrankingimme on kuitenkin monta kymmentä sijaa parempi kuin viime vuonna, joten täytyy toivoa, että Henkka innostuu pelaamaan ensi vuonna kanssani ainakin jonkun kisan. Samanaikaisesti täytyy tsempata myös Emil Ruusuvuorta huipputuloksiin, sillä hänenkin kanssaan olen hyvissä väleissä ja mahdollisesti myös meidän yhteisrankingimme voi riittää isompiin kisoihin ensi vuonna, kun saamme molemmat viilattua joitakin kymmeniä sijoja pois rankingeistamme.
Muut kuviot huippupelaajien kanssa tuntuvat melko epärealistisilta, sillä harva haluaa varta vasten auttaa huonommin rankattua pelaajaa, ellei siitä ole selvää hyötyä hänelle itselleenkin. Varmaan joskus tennishistoriassa joku on jopa maksanut yhdessä pelaamisesta paremmalle pelaajalle, mutta tuskin sekään on ihan realismia minun tapauksessani. Jotkut pelaajat myös tunnetaan pelaajien keskuudessa siitä, että he kysyvät käytännössä joka viikolla kaikilta huippupelaajilta, että pelattaisiko yhdessä neluria, ja kyllähän fakta on, että kun tarpeeksi usein kysyy tarpeeksi monelta, niin kyllähän aina joskus joku tarttuu koukkuun. Tai sitten joku ehkä tunnetaan siitä, että hän on ihan parasta illanviettoseuraa ja sitä kautta joku parempi pelaaja saattaa haluta pelata neluria yhdessä. Mutta en ole varma ovatko nuokaan pitkässä juoksussa ihan parhaita keinoja pärjätä. Joka tapauksessa tärkeää on kuitenkin siis pitää hoksottimet valmiina ja tarttua tilaisuuksiin päästä isompiin kisoihin heti kun niitä tulee vastaan! Ja auttaahan varmasti myös se, että yrittää olla muita ihmisiä kohtaan mukava.
Loppuun vielä pari sanaa nykyisestä koronan mullistamasta ranking-järjestelmästä ja sen vaikutuksista, sillä tämän vuoden maaliskuussa päätettiin siis jäädyttää rankingit koronatauon ajaksi. Elokuussa pisteitä alkoi taas kertyä, mutta viimeisimmän viime viikon päivityksen myötä ranking lasketaan nyt siten, että vuoden 2021 Indian Wellsin kilpailuun asti keneltäkään ei putoa mitään pisteitä pois. Käytännössä siis 3/2019 – 2/2020 välillä kerätyt ATP-pisteet pysyvät saldossa kaksi vuotta normaalin yhden vuoden sijasta. Saman ATP-kisan pisteet eivät voi olla pelaajan saldossa kuin kertaalleen, mutta challengerien osalta pisteet lasketaan kaikista kisoista mihin osallistut. Tällä kertaa challenger-pelaajat siis jopa hyötyvät tilanteesta, sillä heillä ei jää yhtään kisaa laskematta. Lisäksi vuoden 2021 alusta pelaajalta lasketaan tulokset 19 parhaasta kisasta nykyisen 18 kisan sijasta.
Nämä koronarankingmuutokset tarkoittavat siis sitä, että koska keneltäkään ei putoa pois pisteitä ennen ensi vuoden maaliskuuta, niin tiettyyn rankingsijaan vaadittavat pistemäärät kasvavat. Siinä mielessä tuo ylempänä oleva taulukko tulee siis muuttumaan jonkin verran kevääseen mennessä, ja myös oma top-100 nousuni on realistisesti ajateltuna vähän kauempana kuin 188 pistettä. Muutkin tulevat kasvattamaan pistemääräänsä, joten todellisuudessa top-100 sijoitukseen vaaditaan minulta vähintään hieman yli 200 pisteen keräämistä. Toisaalta sitten kun pisteitä alkaa taas normaalisti pudota maaliskuussa, on minulla vielä monta kuukautta hyvää aikaa nostaa rankingiani, sillä kevät 2019 oli omalta osaltani aika huono ja ensimmäinen isompi puolustettava pistemääräni on vasta heinäkuussa 2021. Keväällä nousu tulee siis olemaan helpompaa, sillä muilta putoaa suhteessa enemmän pisteitä kuin minulta. Matemaattisesti katsottuna oman rankingini pitäisi siis olla parhaimmillaan heinäkuun alussa 2021 eli aika sopivasti juuri Tokyon olympialaisten alla!
Kukaan ei ole kuitenkaan noussut rankingissa blogeja kirjoittamalla tai pistemääriä analysoimalla, vaan siihen tarvitaan hyvää pelaamista ja menestystä. Jollain tavalla tällainen pohdinta kuitenkin luo uskoa omaan tekemiseen ja varsinkin siihen, että ensi vuonna rankingkehitys ainakin top-100 sisäpuolelle on täysin mahdollista. Siitä ylöspäin noustakseni tarvitsen varmasti vähän vetoapua joko muilta suomalaisilta tai sitten vaikkapa ruotsalaisilta, mutta missään nimessä sekään ei ole mahdotonta. Ei siis muuta kuin hyvällä fiiliksellä huomenna treenikentälle ja kohti menestyksekästä loppuvuotta 2020! Vai oletteko eri mieltä? Ja saa mielellään muutenkin kommentoida rankingpohdintojani!
Erittäin tarkasti kirjoitettu analyysi ranking-tilanteesta juuri nyt omalta kohdaltasi.
Antoi paljon eväitä peliesi seurantaan ranking nousun kannalta.
Ei näytä olevan helppoa. Hybridimallin hyödyntäminen vaatisi onnistumista juuri silloin kun paikka on.
Samoin kuin yksittäisen kisan ratkaisupallot ovat tärkeitä. Tennis on raaka laji.
Hyvällä tekemisellä tulosta tulee, kuten viimeiset kolme turnausta ovat näyttäneet.
Toivon erityisesti, että Emilin tai Henkan avulla saisit vetoapua ja ketsuppipurkin auki uudelle tasolle.
Aivan mahtava tilanneanalyysi, kiitos siitä! Kun on pääasiassa singelimaailmaa seurannut, pelaajan eteneminen ylemmille tasoille on aina näyttänyt suhteellisen suoraviivaiselta ja pitkälti omasta tasosta kiinni olevalta. Hyvä menestys challenger-tasolla hieman pidemmällä aikajaksolla tuo siellä mahdollisuuden ottaa paikka atp-tourilla. Neluri on näyttänyt enemmän suljetun piirin touhuilta. Mutta ennen oivallista kirjoitustasi en ollut ymmärtänyt, että kyse on pitkälti rankingpisterakenteen asettamasta tulpasta. Todella ikävä ”feature” varsinkin kuvaamassasi nykytilanteessa, jossa yhä enemmän neluripelaajia pyrkimässä tosissaan huipulle.
Rankingpistejärjestelmän lisäksi vähän harmittaa myös nykyinen ottelujen pistelaskusysteemi. Tuo kuvaamasi tason yleinen nouseminen ja nelurispesialistien lisääntyminen on todella hieno juttu, ja tuntuu että tasoerojen pienentyminenkin jo lisäisi tarvetta palauttaa tourin nelureihin kolmas erä normaalina. Näin matsit saisivat jotenkin ”urheilullisemman” ratkaisun.
Toivotaan tietysti parasta menestystä omaan nousuusi. Ensi vuodesta tulossa tätä menoa todella iso ja jännittävä kausi. Tärkeintä tietysti, että oma peli tuntuu nyt hyvältä. Ja todella hyvältä se on myös näyttänyt livestreamien perusteella viime viikot!
Itsekin olen ihmetellyt sitä miksi nelinpelissä on käytössä No-ad-sääntö ja kolmannen erän tilalla ottelutiebreak. Ainoastaan Grand Slameissa taidetaan nelinpeliä pelata enemmän kaksinpelin pistelaskutavalla. Onkohan tälle nelinpelin ”lyhennetylle” pistelaskutavalle joku järkevä syy, josta en ole kuullut? Nykyisellä pistelaskutavalla ottelut jäävät usein ihan parista pisteestä kiinni, mikä joskus vähän ärsyttää.
I think the main answer why doubles matches play no-ad and a match tie break instead of a third set is to make the duration of doubles matches more predictable and shorter as to not delay singles matches that are scheduled after doubles matches. There is this general trend to make matches shorter so that broadcasters can calculate better.
moreover, shorter matches also prolong the careers of doubles players because it’s not as stressful for the body (but this may just be a side effect and not the reason why it was changed).
Eikös MTB:n ja no-adin käyttöönotossa ollut ATP:n yritys takavuosina lisätä dubbelin vetovoimaa yleisöjen keskuudessa. Lyhentämällä nelurien kestoa yritettiin houkutella kaksinpelihuiput pelaamaan enemmän neluria turnauksissa, mikä sitten kasvattaisi oletettavasti fanien kiinnostusta dubbeliin. En tiedä millaiset vaikutusarviot uudistuksesta on sittemmin tehty, mutta kyllä se vähän näin lajia aktiivisemmin seuraavan näkökulmasta pikemminkin nakersi dubbelin uskottavuutta.
Olen aina ollut sitä mieltä, että ”no-ad” on tenniksen luonteen vastaista! Samoin matchtiebreak.
Nelurissa pallot ovat muutenkin huomattavasti lyhyempiä kuin kaksarissa, joten ei luulisi olevan tarvetta noilla typerillä säännöillä lyhentää matsiaikaa.
Kiitos kaikille jo tähän mennessä kommentoineille! Tosiaan ensi vuodesta (ja miksei tämänkin vuoden lopusta) on kyllä tulossa minulle jännä vuosi, ja toivotaan, että ranking nousee niin ylös, että esim. juuri Henkan tai Emilin kanssa pääsisin kokeilemaan pelejä isommissakin kisoissa.
Tuo nelurin no-ad ja match tie break pistelaskusysteemi otettiin tosiaan yli kymmenen vuotta sitten tavoitteena nimenomaan lyhentää nelureiden kestoa ja saada sitä myöten kaksinipelihuippuja myös mukaan neluriin. Tiedä sitten, ollaanko tuossa onnistuttu… Mutta nelinpelin tulevaisuus ATP-kiertueella oli jossain 2000-luvun alussa ihan tosissaan vaakalaudalla, joten tällä muutoksella haettiin myös katsojien mielenkiinnon lisäämistä, ja siinä mielessä ollaan ainakin onnistuttu, että neluria yhä huipputasolla pelataan!
Omasta mielestäni perinteinen pistelasku on reilumpi ja oikeudenmukaisempi, mutta tilastojen mukaan ymmärtääkseni nykysysteemin käyttöön oton jälkeen yllätysvoitot eivät juuri ole lisääntyneet vaan parhaat parit pärjäävät ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ennenkin. Mutta onhan se Davis Cupissa ja Grand Slameissa hienoa pelata ihan oikealla pistelaskulla nelinpeliä!
Saattaa kuitenkin olla, että ennemmin tai myöhemmin varsinkin nuo lyhennetyt kolmannet erät tulevat yhä enemmän käyttöön myös kaksinpelissä matsien kestojen vakioimiseksi. Esimerkiksi Future-karsinnoissahan niin jo tehdään kuten myös melkein kaikissa liigapeleissä ja monissa juniorisarjoissa. Padelissakin (jonka pistelasku on sama kuin tenniksessä) on jo kai siirrytty pääasiassa no-ad pistelaskuun. Eli valitettavasti uskon, että paluuta menneeseen ei ole, vaan päinvastoin otteluja lyhennetään jatkossa yhä enemmän!
Huomasin tässä, että Wienin 500-turnauksen nelinpelin karsintojen ykkössijoitettu pari olikin Challenger-kisoista tuttu Drzewiecki/Walkow, jotka vielä pääsivät pääsarjaan! Heidän yhteisrankinginsa on 294, joten eikö tämä tarkoita sitä, että sinäkin olisit voinut jonkun top 200:ssa olevan parin kanssa päästä 500-kisan karsintoihin? Luulin vaan ettei edes 250-kisoihin ole juuri asiaa, ellei ala parien yhteisranking olemaan reilusti 200:n sisällä, mutta näköjään näin ei aina ole. 😮
Tämän takia ihmettelen vielä enemmän, että HS:n tämänpäiväisessä artikkelissa luki, kuinka Kontinen ja Struff eivät mahtuneet mukaan Wieniin, vaikka karsintoihin heidän rankinginsa olisi riittänyt selvästi!
Hyvä huomio! Nuo ATP500-kisat ovat tosiaan ainoita kisoja, joihin myön nelurissa on karsinnat ja silloin tällöin käy niin kuin nyt Wienissä, että karsintojen cut-off romahtaa. Nythän karsintoihin pääsivät mukaan kaikki siihen ilmoittautuneet kolme paria, joista viimeisen ranking oli niinkin alhainen kuin 699. Suorasta pääsarjapaikasta perjantain onsite-ilmoittautumisessa ulos jäivät parit rankingeilla 47, 53, 57 ja 62, mutta jostain syystä kukaan heistä ei halunnut pelata karsintoja, joihin halukkuus pitää siis ilmoittaa sign inissä erikseen.
Nelurin onsite-ilmoittautuminen sulkeutuu Suomen aikaa klo 23 perjantai-iltana ja jos haluaa pelata lauantaina alkavissa karsinnoissa niin pitäisi käytännössä olla paikan päällä jo perjantaina tai ainakin asua melko lähellä. Ja hyvin harvoinhan nuo karsintojenkaan cut-offit ovat huonompia kuin ~200, joten aika ison riskin siinä kyllä ottaa matkustamalla minun rankingillani paikan päälle. Varmaan samaan tulokseen päätyivät myös Henkka ja Struff, sillä olisihan heidänkin pitänyt jäädä ulos karsinnoista, jos kaikki pääsarjaan ilmoittautuneet olisivat myös karsintoihin olleet valmiita osallistumaan.
Mutta aion kyllä jatkossa yrittää olla näissä paremmin hereillä, koska kyllä noita tilaisuuksia olisi hieno päästä itsekin hyödyntämään!
Marach/Evans (the 62 pair you mention) got a wild card into the main draw. That’s the reason why they did not play qualies. For the other 3 teams, we don’t know why they did not want to play singles. But they could have easily signed up. So it would have been a big risk for you to try and get there.
”why they did not want to play singles.”
=> I meant ”why they did not want to play qualies”. Sorry.