Huhheijaa, kylläpä maistuu taas voitto hyvältä supertiukkojen vaiheiden jälkeen! Ja draamaa riitti taas tänäänkin jo ennen ottelua sen verran, ettei itsekään meinaa uskoa, että ylipäätänsä päästiin kentälle ja kairattiin lopulta vielä voitto kotiin. Uusi ennätysranking pamahtaa taas taululle ensi maanantaina, mutta eiköhän jatketa voittokulkua vielä huomennakin, kun vastaan tulee pari Brown/Hoang!
Tänään otteluohjelma oli rakennettu siis siten, että parini Juri pelasi ensin aamulla kaksinpelinsä ja meidän neluri olisi ohjelmassa iltapäivän viimeisenä matsina. Kävinkin itsekin bollaamassa jo heti aamusta Jurin kanssa ennen hänen kaksinpeliään ja suuntasin sitten takaisin hotellille lounaalle ja odottelemaan ajan kulumista. Jurin kaksinpeli ei sujunut ollenkaan, sillä hän ei pystynyt syöttämään eikä lyömään kämmentä normaalisti, joten en ihmetellyt, kun hän ilmeistyi hotellihuoneeni ovelle matsinsa jälkeen vähän ”keskustelemaan”. Jonkinlainen kuukauden päivät vaivannut kylkivamma oli pahentunut sen verran, ettei pelaamisessa olisi järkeä, joten suuntasimme kentille kysymään kisan supervisorilta säännöistä, että saammeko pitää toisen kierroksen pisteet ja palkintorahat, vaikka antaisimme luovutuksen.
Siinä vastausta odotellessa kentän edeltävä matsi loppui, ja Juri tuli kertomaan minulle, että hän voisikin pelata. En ymmärtänyt ollenkaan, mistä oikein oli kysymys, sillä hänellä piti olla isoja kipuja kyljen ja käden alueella. Ilmeisesti paikallinen tohtori olikin kuitenkin jonkinlainen Eckantalin erikoismies, sillä toisin kuin kaikki ATP-kisojen fysioterapeutit ja Jurin oma tiimi Itävällassa, tämä tohtori diagnosoi vamman hermoperäiseksi ja asensi sellaiset venyttävät kinesioteipit, että Juri kertoi kaikkien kipujen kaikonneen välittömästä. No johan oli tilanne, minulla ei ollut edes normaaleja matsikamoja mukana saati aikaa tehdä alkulämmittelyjä, mutta tottakai hyppäsin innosta piukeana kentälle ihmettelemään mitä pelaamisesta voisi tulla.
Ja hyvinhän se alkoikin! Olimme heti alusta asti aika niskan päällä, peli tuntui hyvältä ja osumat olivat kerta toisensa jälkeen sweet spoteissa. Vaikkei ensimmäiset murtomahdollisuudet tärpänneet, niin 2-1 -tilanteessa otimme murron Rajan syötöstä. Pelasin kuitenkin itse tosi huonon syöttövuoron 4-2 -tilanteessa antaen murron takaisin, mutta ei hätää, mursimme Rajan syötön toistamiseen ja Juri piti kuin pitikin syöttönsä erän loppuun lukemiksi 6-3. Tuntui, että palautuksemme toimivat tosi hyvin ja onnistuimme voittamaan ison osan pisteistä takakentältä ahnaasti verkolle hyökänneitä vastustajia vastaan. Myös lobit toimivat varmaan paremmin kuin koskaan.
Toiseen erään jatkoimme samalla höyryllä ottaen jälleen aikaisen murron. Helppoja gameja nuo eivät kuitenkaan olleet, sillä voitimmme vähän onnekkaasti sekä murron että sen jälkeisin minun syöttövuoroni no-ad -pisteiden kautta. Meillä oli sen jälkeen 3-1 -johdossa Ramanathanin syötössä 15-40 -tilanteen myötä jopa kolme tuplabreikkipalloa, mutta hän syötti tuohon paikkaan kolme peräkkäistä ässää ja jotenkin pelin kuva alkoi kummasti valua intialaisille tuon jälkeen. Juri seivasi vielä kolme breikkipalloa seuraavassa syötössään, mutta 4-3 -tilanteessa minun syöttövuoroni ei enää pitänyt meitä johdossa. Intialaisten palautuksissa löytyi ihan uusi taso, ja parantuneen verkkopelin myötä he alkoivat myös voittaa enemmän ja enemmän pidempiä ralleja. Saimme pidettyä omat syötöt erän loppuun vieden ratkaisun tie breakiin, mutta siinä olimme kyllä lopulta aika aseettomia. Taisimme hävitä tie breakissa peräti kaikki syöttöpisteemme(!), ja toinen erä kirjattiin siis 6-7(3).
Kolmanteen erään mentäessä tuntui siltä, että meidän keinomme voittaa pisteitä edes omissa syötöissä olivat aika vähissä. Ihmettelimme Jurin kanssa penkillä, että mihin ihmeeseen voisimme syöttää, kun tuntui, että intialaiset olivat palautuksissa pallolla ihan kaikissa syötöissämme. No, aloitimme siitä, että varmaan kannattaisi laittaa ykkössyöttöjä kenttään ja sepä olikin hyvä idea. Lisäksi itse syötin lopulta kolmannen erän kaikki syötöt kohti vastustajien vartaloa ja käskin Jurin menemään jokaisesta syötöstä väliin, mikä osoittautui aika hyväksi ratkaisuksi.
Tie break eteni tosi tasaisesti, ja vaikka olimme kahteen otteeseen minibreakin jäljessä, niin saimme hoidettua molemmilla kerroilla itsemme tasoihin. Varsinkin jälkimmäinen vastustajien minibreikki 6-6 -tilanteessa aiheutti vähän kommentointia tuomarille omasta toimesestani, kun meidän mielestämme sekä syöttöni osui verkkoon eli let että Ramanathanin palautus oli ulkona. Tuomarin olisi siis pitänyt huutaa piste poikki kahteen kertaan, mutta hän ei tehnyt kumpaakaan! No onneksi tuostakin selvittiin ja lopulta pelasin 9-8 -tilanteessa ensimmäisessä matsipallossa erinomaisen pisteen Ramanathanin syötössä nousemalla hyvän palautuksen ja seuraavan kämmenen jälkeen verkolle, eivätkä intialaiset eivät enää toipuneet ykkösvolleystani. Jurin kuulemma mietti matsipallon aikana, että ”please don’t hit to me, please don’t hit to me”, joten olipa tuuri, että pallot tulivat siis vain minulle! 😀 Toivottavasti tästä voitosta tuli kuitenkin sen verran itseluottamusta hänellekin, että ensi matsissa Jurikin toivoo pääsevänsä ratkaisemaan. 😊
Tuuletukset voiton jälkeen tulivat suoraan sydämestä, sillä tämä voitto ei siis tullut helpolla. Jotenkin matsista jäi sellainen fiilis, että koska olimme 1,5 erää niin hyvin kiinni vastustajien syötöissä, niin meidän olisi pitänyt pystyä katkaisemaan matsi jo kahdessa erässä. Nyt pelasin kuitenkin itse pari aika vaisua syöttögamea, eikä varsinkaan kova flättisyöttöni tuntunut uppoavan ruutuun millään. Tein myös ensimmäisessä erässä pari tuplaa, mikä vei vähän uskoa syöttää kovia kakkosia matsin edetessä. Toisaalta kolmannessa erässä sain kaikki ykköset tarkasti kenttään, joten siinä mielessä loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta turha se on päästää matsia takaisin tiukaksi, kun on erän ja breikin edellä!
Kaikki kunnia täytyy kuitenkin antaa myös vastustajille noususta, sillä he paransivat kyllä selkeästi peliään ottelun edetessä. Varsinkin palautukset, mutta myös volleyt tulivat sekä tarkemmin että varmemmin toisen erän loppua kohden. He saivat myös pari tosi hyvää refleksivolleyta takaisin, mikä toi sen aivan pienen epävarmuuden volleypeliini. Tuo on yksi iso kehityskohde kyllä pelissäni, eli vaikka häviäisin yhden tai kaksi pistettä tappopaikoista, niin se ei tarkoita, etteikö noihin tappopaikkoihin kannattaisi yhä hakeutua matsin jatkuessa!
Takakentältä olimme kuitenkin Jurin kanssa tänään selvästi vastustajiamme parempia. Saimme monta tärkeää ohitusta ja lobbia kenttään, emmekä antaneet intialaisten hallita verkolta heidän haluamallaan tavalla. Varsinkin omat palautukseni olivat myös tänään tiukoissa paikoissa monesti rautaa, ja on kyllä kiva huomata, kuinka suuntasin ne myös tosi usein oikeisiin paikkoihin. Jotenkin tuntuu, että silmä on kehittynyt tarkkailemaan vastustajan verkkopelaajan liikettä paremmin ja paremmin ja osaan tarvittaessa suunnata palautuksen linjaa tai krossia juuri oikeaan aikaan. Myös Jurin palautukset ovat vahvoja, joten ei meitäkään vastaan varmasti kiva ole pelata.
Ja ennen kaikkea täytyy kyllä nostaa Jurille myös vielä hattua siitä, miten hän laittoi täyden taisteluasenteen ja koko kroppansa peliin matsia edeltaneistä ongelmista huolimatta. Väitän että yli 90% tour-pelaajista olisi luovuttanut tänään nelurin hänen asemassaan, eikä niistä, jotka kentälle olisivat tulleet niin juuri kukaan olisi taistellut voitosta niin isolla tahdolla kuin Juri. On kyllä ilo pelata hänen kanssaan ja mahtava, että kisat siis vielä jatkuvat!
Pelit jatkuvat siis tuttuun tapaan semifinaalilla huomenna perjantaina. Vastustajiksi tulee pari Brown/Hoang, jotka pelasivat tänään kyllä tosi vakuuttavasti kaataen kakkossijoitetun hollantilaisparin. En ole ennen päässyt vatsustajana ihmettelemään Dustin Brownin kikkakolmosia, joten huomenna täytyy kyllä olla hereillä, että mitä vaan voi tapahtua. Pallo voi hyvinkin tulla takaisin jalkojen välistä tai selän takaa tai ties miten. Brownin räiskyvän pelityylin lisäksi Hoang pelaa puolestaan lähellä takarajaa ja palauttaa monesti todella hyvin ja aikaisin. Hänellä ongelmat ovat ennen kaikkea syötössä ja verkkopelissä, joten niihin täytyy huomenna pyrkiä iskemään. Lisäksi täytyy yrittää pitää oma ykkössyötön prosentti korkeana ja muistaa lyödä tarpeeksi linjaa niin ykkösvolleylla kuin takaakin, jotta vastustajat eivät turhan paljon ala leikata keskustaa kiinni.
Huominen matsi on ohjelmassa paikallista aikaa ei ennen kello 14, mutta todennäköisesti alku venähtää vähän myöhemmäksi. Toivottavasti saamme tämän päivän voitosta taas lisävirtaa, ja Jurilla pysyy keho kunnossa sen verran, että huomenna pelit jatkuvat taas kohti vielä kovempaa ennätysrankingia. Nyt luvassa on vähintään pari sijaa kehitystä riippuen vielä muutamasta Pariisin mastersin tuloksesta. Mutta top-120 pitäisi ainakin olla varma, come on!
Jopas oli nitromatsi täällä kotikatsomossa.
Pääsin striimin ääreen vasta, kun toisessa erässä johditte 63 31, ja 2(+1) breikkipalloa.
Ajattelin, että oho semipaikka taitaa olla varma.
Rama syötti siihen 3 ässää putkeen ja jatko olikin kammottavan jännää.
Kun mtb tuli kotiin 10-8 tuuletin ja hihkuin lujaa täällä.
Tosi makea voitto!! Jurin ongelmista en tiennyt mitään.
Onnea semiin. Dustinin pelejä olen katsonut Talissa. Laittakaa jonglööri kuosiin peruspelillä!
On kyllä hienoa, että me pääsemme kanssasi melkein kentälle asti, kun kerrot seikkakohtaisesti tapahtumista. En olisi arvannut, että Rodionovilla olisi jotain vammaa. Juri pelasi tosi hyvin.
Huomenna onkin sitten vastassa pari, joka tuntuisi olevan flow -tilassa. No, tehän voitte sen flown lakkauttaa. Rennosti semiin!