Ortisei CH – valmistautumista reissun viimeiseen kisaan

Viikonlopun kisavoitto Bratislavassa alkaa nyt olla sulateltu, ja on aika kääntää todenteolla katseet tämän reissun viimeiseen turnaukseen Italian Ortiseissa. Aloitamme Patrik Niklas-Salmisen kanssa kisan jo heti huomenna tiistaiaamuna kakkossijoitettua paria Glasspool/Lawson vastaan. Olosuhteet ovat todella nopeat, eli erot tulevat olemaan pieniä, mutta toivottavasti viime viikon itseluottamus kantaa pitkälle.

Matka tänne Ortiseihin alkoi sunnuntaina aamulla reippaasti kello 8, sillä vaikka edellisillan voittofiilistelyjen kanssa meni hieman tavallista myöhempään, niin halusin mieluummin ajaa koko matkan valoisan aikaan. Reitti kulki Bratislavasta Wienin ja Salzburgin kautta hetkeksi Saksan puolelle ennen kuin suunta jatkui etelään ja takaisin Itävaltaan Innsbruckin ohi ja lopulta Alppien yli Brenneron rajanylityspaikan kautta Italian puolelle. Alkumatka Itävallassa ja Saksassa oli aika tasaista, mutta viimeiset pari tuntia matkasta sai kyllä nauttia aika hienoista alppimaisemista niin Itävallan kuin Italian puolella! Tälläkään kertaa yhdelläkään neljästä valtionrajasta ei kysytty mitään, joten vaikka koronarajoitukset ovat voimassa, niin aika vapaasti omalla autolla maiden välillä voi kyllä liikkua.

Ajomatka Bratislavasta Ortiseihin kesti pysähdyksineen noin kahdeksan ja puoli tuntia.

Kisapaikka Ortisei ei ole mikään ehkä ensimmäisenä mieleen tuleva paikka pelata isoa tenniskisaa, mutta perinteitä täältä kyllä löytyy. Naisten ammattilaiskisa on pelattu ensimmäisen kerran jo vuonna 1999 ja miesten challengerikin joka vuosi vuodesta 2010 alkaen. Ortisei on noin 5000 asukkaan alppikylä siis aivan Italian pohjoisosassa Dolomiittien vuoristossa sijaitsevassa Val Gardenan laaksossa, joka tunnetaan erityisesti laskettelumaastoistaan. Hiihtosesonki alkaa kuitenkin vasta joulukuussa, joten nyt täällä on todella hiljaista – koronakin toki vaikuttaa – , mutta sesongin aikana täällä on tarkoitus järjestää muun muassa alppihiihdon maailmancup-osakilpailu ja lukuisia muita hiihtotapahtumia. Ortisei ja viereiset kylät ovat siis käytännössä täynnä erilaisia hotelleja ja guest houseja, joissa majoitetaan talven aikana hiihtoturisteja, sekä turisteille suunnattuja ravintoloita ja kauppoja. Kesällä täällä käy ilmeisesti myös enenevässä määrin vaellusturisteja ja muita luonnosta kiinnostuneita matkailijoita eikä ihme, sillä maisemat ovat kyllä ihan huikeat näin syksylläkin.

Yksi ainakin itselleni yllätyksenä tullut detalji Ortiseissa ja koko tässä alueessa on myös se, että vaikka ollaan Italian maaperällä niin italian kieltä täällä ei kuule ollenkaan. Esimerkiksi Ortisein asukkaista alle 7% on italiankielisiä, ja jopa saksankielisiä asukkaita on enemmän (n. 10%). Pääkieli täällä on minulle entuudestaan täysin tuntematon ladin-niminen kieli, joka on sukua Sveitsissä puhuttavalle retoromaanille. Ladinilla on vain noin 30 000 puhujaa, joten mikään iso kieli ei ole kyseessä, mutta silti kyllä yllätyin, etten ole siitä aiemmin edes kuullut. Nimenomaan monikielisyydestä johtuen tienviitoissa tällä alueella Ortiseihin viitataan useammin sen ladininkielisellä nimellä Urtijëi sekä monesti myös saksankielisellä nimellä St. Ulrich. Selvyyden vuoksi ajattelin kuitenkin itse käyttää kaupungin italiankielista nimeä Ortisei, kun ATP:kin niin on kisan nimennyt. 😊

Matkailu siis avartaa, mutta tennistä tänne on kuitenkin pääasiassa tultu pelaamaan. Kisapaikan sijainti korkealla vuoristossa takaa, että hidasta peliä on turha odottaa. Päätennishalli sijaitsee Ortisein kylässä noin 1200 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja jos se ei ole tarpeeksi, niin lisäksi kisalla on käytössä kaksi treenikenttää toisessa hallissa vartin matkan päässä yli 1500 metrin korkeudessa. Itse olen tähän mennessä pelannut vain päähallissa, joka on neljän kentän melko tavallinen ja varsin matalakattoinen rakennus. Sisältä se muistuttaa aika paljon Taivallahden tennishallia, eikä vähiten sen takia, että päädyt ovat lasia ja kattorakennelma on samalla tavalla avattava kuin Taivallahdessa. Pelialusta on melko kulunut useamman vuoden vanha plexipave-tyylinen kova kenttä, ja en varmasti ole kaukana arvioidessani, että tämä kisa on kyllä olosuhteiltaan vuoden nopein challenger.

Normaalisti kaksi kenttää olisi raivattu katsomoiksi, mutta nyt pelataan ilman yleisöä, joten kahden matsikentän lisäksi käytössä on yksi treenikenttä. Neljäs kenttä toimii yhdistettynä pelaajien loungena, pallopoikien ja linjatuomarien tilana sekä livestream ja livescore järjestelyiden hubina. Tiivistä siis on, mutta ohjeistuksen mukaan hallilla ei saisikaan viettää yhtään ylimääräistä aikaa, vaan paikalle pitäisi tulla mahdollisimman lähellä treenin/matsin alkua ja pois pitäisi lähteä samantien. Hallin reunalla on kuitenkin kaupungin ainoa toiminnassa oleva ravintola, josta pelaajat saavat lounasta ja illallista, joten väkisinkin hallilla tulee jonkinverran aikaa vietettyä. Sisään tullessa ollaan kuitenkin tarkkana, sillä ovimies vahtii, että kaikki pelaajat ensin desinfioivat kätensä, sitten mittauttavat ruumiin lämpötilansa ja lopuksi vielä vahvistavat kyselyyn vastaamalla, ettei heillä ole mitään koronaan viittaavia oireita.

Oma ensimmäinen treenipäiväni täällä Ortiseissa oli tänään melko kevyt, sillä eilinen matkapäivä ja nousu yli kilometriin merenpinnasta tuntuivat kyllä aavistuksen kropassa. Lämmittelin ranskalaisen Mullerin hänen matsiinsa puoliltapäivin ja syöttelin perään hetken itsekseni, minkä jälkeen söin lounaan ja otin hetken lepoa. Illalla kävimme vielä Pattin kanssa kevyesti treenaamassa verkkopeliä ennen illallista. Pallo tosiaan lentää täällä ohuemman ilman vuoksi helposti pitkäksi, joten lyönnit on pakko suunnata aika matalina verkon yli. Toisaalta myös erityisesti verkolla ollessa on hyvä olla hereillä niin, että jättää kaikki vähänkin korkeammat pallot ottamatta, sillä ne menevät niin usein pitkäksi. Lisäksi varsinkin syöttö tulee todella nopeasti, joten sen rooli kyllä korostuu selvästi.

Pelaamme siis ensimmäisen matsimme Pattin kanssa jo huomenna tiistaina. Vastustajat Glasspool/Lawson ovat minulle todella tuttuja, sillä pelasimme vastakkain pariinkin kertaan edellisellä reissullani, minkä lisäksi treenasin heidän kanssaan viimeksi viime viikolla Bratislavassa. Alexin kanssa olen myös pelannut monta kertaa yhdessä ja tulipa hän kanssani jopa samalla kyydillä Bratislavasta tänne Ortiseihin! 😀 Heidän vahvuutensa on ehdottomasti hyvät syötöt sekä sen jälkeiset ensimmäiset volleyt. He pelasivat Saksassa vastikään peräti kolme finaalia peräkkäin ja pärjäsivät nimenomaan tosi korkealla omien syöttöjen voittoprosentilla. Vasenkätinen Lawson on heistä aavistuksen parempi verkkopelaaja, kun taas Glasspool on vahvempi takaa. Tiukoissa paikoissa erityisesti Lawsonilta näkee kuitenkin ajoittain pientä epäröintiä, joten ratkaisupaikoissa hänelle lyöminen varmasti kannattaa. Uskon nimittäin, että tiukka matsi on lähes varmasti tiedossa, sillä syötön murtaminen näissä olosuhteissa tulee olemaan vaikeaa kenelle tahansa.

Pelaamme huomenna päivän toisen ottelun ei ennen kello 11.30 paikallista aikaa eli klo 12.30 Suomen aikaa. Toivotaan, että olemme Patin kanssa alusta asti hereillä ja viime viikon voittokulkuni saa jatkoa. Ainakin itseluottamuksen pitäisi olla kunnossa, sillä pelaan huomisen matsin uudella ennätysrankingilla 114. Vamos!

Huomisen tiistain otteluohjelma.
Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.