Palasin tämän viikon keskiviikkona kotiin Italiasta, mutta heti perjantaina oli aika hypätä kotimaiselle liigakentälle. Perjantain kaksinpelissä Henri Laaksonen oli parempi, mutta nelinpelissä Mikko Rouvalan kanssa tuli hyvä voitto. Lauantaina voitto tuli nelinpelin lisäksi kuitenkin myös kaksinpelistä Juho Paukkua vastaan. Kehossa viikonlopun pelit kyllä tuntuvat, mutta onneksi ensi viikko on aikaa laittaa paikat kuntoon ja treenata hyvin ennen kauden viimeistä kilpailua Portugalissa.
Kotimatka Ortiseista sujui ihan odotetusta, vaikka pitkältä matka tuntuikin. Lähdin aamuviideltä ajamaan neljän tunnin matkan Itävallan läpi Saksan Muncheniin, josta lensin Frankfurtin kautta Helsinkiin. Yhteensä matka-aika oli yli 12 tuntia, ja tuli taas pohdittua sitä, että vaikka matkustin vain Euroopan sisällä niin suoralla lennolla nopeammin voisi päästä kotiin esimerkiksi New Yorkista tai Pekingistä. Mutta aina joka paikkaan ei pääse suoralla lennolla! Kävin saapuessani Helsinki-Vantaalla vielä koronakoirien haisteltavana ja lisäksi PCR-testissä torstaiaamuna, joten kun tulokset pysyivät negatiivisina niin sain Olympiakomitean ammattiurheilijoita koskevan ohjeistuksen mukaisesti pelata perjantaina liigatennistä, vaikkei THL:n karanteenisuositus ollutkaan vielä täyttynyt.
Mikään helppo liigakohtaaminen ei kuitenkaan ennakkotietojenkaan mukaan ollut tiedossa. Sain vastaani HLK:n kotikentällä Meilahdessa kaksinpelissä Henri Laaksosen, ja vaikka kaikkeni laitoin peliin, niin tappio tuli 6-7, 2-6. Matsissa nähtiin hurja määrä todella pitkiä syöttövuoroja ja tilanteessa 6-7, 2-3 olimme pelanneet jo tunnin ja 50 minuuttia. Ensimmäisessä erässä taistelin murron takaa itseni tie breakiin, mutta toisessa erässä en tuosta 2-3 -tilanteen murrosta enää toipunut. Kaiken kaikkiaan pystyin kuitenkin ihan kohtuullisesti rimpuilemaan Laaksosen mukana, vaikka valmistautuminen ei ollut ihan paras mahdollinen, sillä olin lyönyt edellisen kerran palloa tiistaina Ortisein vuoristossa. Nelinpeli Mikko Rouvalan kanssa kaksinpelin perään oli kuitenkin erinomainen suoritus, sillä pidimme kaikki syöttövuoromme ja voitimme Laaksosen ja Masi Sarpola 6-3, 6-4. Varsinkin pari huippusuoritusta ottelun loppuun lämmittivät mukavasti mieltä. Kokonaisuutena HLK vai pisteet 3-1, mutta tuo nelinpelin voitto tuntui kyllä siis hyvältä.
Lauantaina matsit pelattiin meidän kotikentällämme Laajasalossa, jossa harvoin pelaan huonosti. Sain vastaani kaksinpelissä Juho Paukun, joka piti minua mielestäni lukemia tiukemmassa otteessa. Seivasin kuitenkin kaikki 7 breikkipalloa ja vein lopulta voiton 6-2, 6-3. Ottelussa lyötiin palloa todella kovaa, ja muistui kyllä mieleen monet hyvät treenit Juhon kanssa aikaisemmalta uraltani, kun treenasimme paljon yhdessä. Nelinpelissä olimme taas Mikko Rouvalan kanssa kehissä ja hoidimme matsin rutiinilla 6-3, 6-2. Tällä kertaa joukkueelleni Satalle tuli myös voitto kakkospelaajien kaksinpelissä, joten pisteet meille 3-1.
Nämä liigaottelut ovat minulle aina todella kivoja tapahtumia, sillä niissä pääsee pelaamaan otteluja hyvässä seurassa, johon joukkuemuotoisuus tuo vielä aina oman erityisfiiliksensa. Ja lisäksi niiden kautta pystyy tietysti rahoittamaan ulkomaan reissuja, mikä on tietysti aina iso plussa. Harmittavasti melkein kaikki muut Euroopan liigat on tältä vuodelta peruttu, joten en päässyt esimerkiksi Saksaan tänä vuonna pelaamaan Bundesliigaa, mutta toivotaan, että ensi kesänä nekin pelit taas jatkuvat.
Pääpaino pelaamisessani on kuitenkin luonnollisesti nelurissa ja ammattilaiskisoissa, jotka jatkuvat siis vielä yhden kisan verran reilun viikon päästä. Suuntaan ensi viikon lauantaina Portugaliin Maiaan, jossa pelaan yhdessä englantilaisen Lloyd Glasspoolin kanssa. Hän haluaa pelata ehdottomasti kakkosruutua, joten itse tulen treenaamaan nyt tulevalla viikolla poikkeuksellisesti taas enemmän ykkösruudun peliä. (Palaan tähän puolen valintaan vielä tarkemmin ensi viikon aikana). Lisäksi täytyy varmaan etsiä jostain jotain telkkariohjelmia, joissa puhutaan mahdollisimman vaikeaa brittienglantia, sillä Glasspoolin puhuma birminghamin murre on ainakin tähän asti ollut minulle lähes mahdoton ymmärtää. 😀
Tulevan viikon treenien järjestämisessä oli kyllä taas omat hankaluutensa, kun pääkaupunkiseudun tennishalleissa ei yksinkertaisesti ole yhtään tilaa. Sain nyt kuitenkin varattua tiistai-perjantai välille treenivuorot Tuusulan tennishallista, minkä lisäksi pyrin tekemään ainakin kaksi fysiikkatreeniä Myllypuron Liikuntamyllyssä. Kropassa tuntuu varsinkin selän osalta harvinaisen hyvältä, joten treenaaminen maistuu ihan hyvältä, mutta täytyy tietysti pitää järki mukana. Hyvällä mielellä lähden kuitenkin siis tulevan viikon treeneihin ja toivottavasti kaikki on valmista kauden päättävään isoon menestykseen Portugalissa!
Congratulations on a terrific season so far.
I was wondering about the Olympics, do you think your doubles ranking will need to be higher than Ruusuvuori’s singles ranking for you to be nominated alongside Kontinen?
Thank you! That is a difficult question. Of course having a better doubles ranking than Ruusuvuori’s singles ranking would be a nice advantage in order to get in the Olympics. But there are still many uncertain things so I’d rather focus on my own results than keep speculating on other players’ rankings. 🙂
Jeh! Tsemppiä treeniviikkoon ja vielä kauden viimeiseen kisaan!
Moi!
Kiva kuulla taas tekemisistä.
Varmaan pärjäät jäätelöyhtymän miehen kanssa ihan rallienglannillakin.
Kiva päästä kattomaan ens viikolla taas ch-pelejä!
Oikea asenne ottaa vaan itse kaikki pinnat pois mitä saa.
Olympiapaikka on lähellä ja ehkä tulee.
Henkalla nyt treenin paikka. Sai kivan parin ens vuodeksi. Tukholman voittoa muistellen.
Sillä suunnalla myös ranking toivottavasti kunnolla nousussa.
Peukkuja täällä pystyssa kaikenlaiselle suomalaismenestykselle!
Birminghamin gangstereista kertovalle Peaky Blindersille iso suositus. Löytyy Netflixistä. Tsemppiä peleihin!