Maia CH 80, olosuhteista ja nelinpelin pelaamisesta A-ruudussa

No niin, keho on nyt palautunut täysin lauantain kaksinpelin karsintaottelusta, ja takana on jo useampi harjoitus täällä Maian sisämassoilla. Nelinpelin ensimmäisen kierroksen ottelumme britti Glasspoolin kanssa on ohjelmassa vasta keskiviikkona, joten vielä huominen tiistai jatketaan treeni edellä. Mutta sitten edessä on toivottavasti matsi per päivä aina lauantain finaaliin asti!

Treenit täällä Maiassa ovat sujuneet koko ajan paremmin ja paremmin, kun olen päässyt sinuiksi massakentän kanssa. Olen tehnyt kaksi treeniä Henri Laaksosen kanssa, sillä eilen saapuneen parini mailakassi ei selvinnyt perille samalla lennolla, mutta tänään pääsimme hänenkin kanssaan jo kokeilemaan yhteispeliä treenierän verran. Puitteissa täällä Maiassa ei siis ole mitään vikaa, sillä keskuskenttä on suorastaan massiivinen ja kisapaikalla on muutenkin panostettu järjestelyihin kiitettävästi.

Peliolosuhteet ovat toki ainakin suomalaiselle vähän normaalista poikkeavat, sillä sisämassoja ei taida tällä hetkellä löytyä maastamme yhtäkään. Pallon pomppu on jopa todella hidas, sillä viileä ilma kylmettää ja pehmentää sekä kentän pintaa että palloja. Toisaalta sisällä tuulettomassa tilassa pallo tuntuu monesti lentävän ilmassa nopeasti, joten esimerkiksi syöttö tulee kyllä ihan terävästi. Ja kick-syöttö pomppaa kyllä myöskin aika mukavasti. Sisämassojen ongelma on perinteisesti se, että ne eivät koskaan saa ”talvilepoa”, mikä johtaa siihen, että niistä tulee helposti aika epätasaiset, eikä tuosta ongelmasta ole päästy täälläkään. Virhepomppuja siis tulee paljon ja niiden kanssa on vain pystyttävä elämään.

Nelinpelissä omat tavoitteet ovat kuitenkin tuttuun tyyliin verkolle nousemisessa ja aggressiivisessa pelissä, joten virhepomppujen kanssa tuskailu liittyy eniten palautuksiin. Ja palautuksissa onkin siis tällä viikolla tulossa mielenkiintoinen viikko, sillä pelaan vasta toisen kisan viimeisen parin vuoden aikana ykkösruudussa. Edellinen kerta oli pari kuukautta sitten Biellassa, jossa Walkowin kanssa tuli kisavoitto eli mitenkään huonosti en ole ykkösruudustakaan pelannut, mutta jotenkin olen onnistunut haalimaan vierelleni melkein aina sellaisen parin, joka viihtyy ykkösruudussa, ja kun itse suosin kakkosruutua niin tuo A-ruudun pelaaminen on vain jäänyt tosi vähiin. Eikä sitä sen vuoksi ole tullut juuri treenattuakaan, vaikka tottakai esimerkiksi kaksinpeliä pelatessa palautuksia tulee molemmista ruuduista. Nuorempana pelasin melkein poikkeuksetta ykkösruutua, joten sinänsä tämän viikon järjestelyssä ei ole mitään mullistavaa. Mutta on se silti aina mielenkiintoista analysoida palautuspuolien eroja.

Lähtökohtaisesti nelinpelissä pyritään syöttämään paljon keskelle t-pisteeseen tai kohti palauttajan vartaloa, sillä näin saadaan palauttajan ohituskulmat minimoitua. Palautuspuolten valinnassa sen sijaan näkee vähän enemmän variaatiota, sillä toiset haluavat saada t-pisteen syötöt palautettua paremmalta puoleltaan, kun taas toisille on tärkeää, että vahvempi puoli on sillä puolella, jolta lyödään jatkotilanteissa krossia. Kätisyyksien kanssa tehdään nykyään useimmiten niin, että vasenkätiset pelaajat pelaavat melkein järjestäen ykkösruutua, sillä näin suurimman osan pelaajista tulivoimaisempi puoli eli kämmen saadaan keskelle kenttää, josta isoin osa palloja pelataan.

Itse olen siis pelannut pääasiassa kakkosruutua, jossa pääsen lyömään krossia vahvemmalta puoleltani rystyltä. Nelinpelissä tavoitteena on kuitenkin nykypäivänä yhä enemmän ja enemmän lyödä palloa todella kovaa, mihin rystyni ei ole ihan paras mahdollinen lyönti, ja sitä kautta olenkin alkanut kiertää paljon palloja kämmenelle myös kakkosruudussa. Kämmeneltä pystyn myös kääntämään lyöntisuuntaa tarvittaessa esimerkiksi krossista linjaa myöhemmin kuin rystyltä, mikä on vastustajien väliinmenotilanteissa aika olennaista. Kuitenkin syötöt t-pisteeseen kämmenelleni ovat minulle vaikeimpia palauttaa, ja joudunkin sitä aika usein ennakoimaan tiukoissa paikoissa. Tuo palautus on kyllä luonnollisesti kehittynyt pelissäni isosti viimeisen parin vuoden aikana, ja vaikka saankin kämmenpalautukseen monesti enemmän vauhtia kuin rystyyn, niin tarkkuus ja varmuus jäävät kämmeneltä hieman jälkeen.

Ykkösruudusta pelatessani syötöt suuntautuvat ehkä suhteessa enemmän rystylleni, mistä pystyn selvästi keskivertopelaajaa paremmin kääntämään palautuksia myös linjaa. Varsinkin kämmenpuolelle kohti kehoa tulevat syötöt ovat kuitenkin pahoja, sillä niistä linjapalautusten lyöminen on vaikeaa. Samoin kuin nopealla kentällä jyrkkien ulospäin kiertävien sivukierresyöttöjen kohdalla. Toisaalta ykkösruudun kämmenpalautuksissa lobbipalautus pitkin linjaa avaa ihan uusia mahdollisuuksia pelata verkkopelaaja pois pelistä, ja tuota lyöntiä käytetäänkin nykyään yhä enemmän ja enemmän. Esimerkiksi Henri Kontinen on lisännyt tuota lobbipalautusta peliinsä viime vuosina, sillä se pakottaa vastustajan verkkopelaajan kauemmas verkosta ja antaa näin lisätilaa myös tavallisille palautuksille.

Palautuksen jälkeisessä pelissä ykkösruudun pelaamisessa ehkä olennaisin ero minulle on tietenkin se, että krossipallotteluissa pallot tulevat paljon kämmenelleni. Toisaalta moni pelaaja suuntaa varsinkin volleynsa kulmien minimoimiseksi keskelle kenttää rystylleni, josta olen monipuolisempi kuin moni muu, mutta silti ohitustilanteissa haluaisin kyllä pallon mieluummin kämmenelleni. Verkkopelissä väliinmenot ja muut tilanteet tapahtuvat myös tietysti eri puolelta kuin mihin olen tottunut, mutta en ole ainakaan itse huomannut olevani verkkopelissä erityisen toispuoleinen. Lähinnä se on tottumiskysymys, sillä verkkopeliä tulee omissa syöttövuoroissa joka tapauksessa pelattua kummaltakin puolelta, eikä ero siitä johtuen ole niin iso.

Kaiken kaikkiaan en siis koe ainakaan vielä tarvetta erikoistua jommankumman puolen pelaajaksi. Voi olla, että tulevaisuudessa, jos saman vakioparin kanssa tulee pelattua useampi vuosi, niin täysi erikoistuminen voi olla järkevää, mutta toistaiseksi siitä on mielestäni vain hyötyä, että pystyn pelaamaan molemmilta puolilta. Pystyn näin ollen pelaamaan yhdessä lähes kenen vain muun pelaajan kanssa, sillä esimerkiksi tämän viikkoinen parini Glasspool halusi ehdottomasti pelata kakkosruutua.

Joka tapauksessa tuntuma ykkösruutuun on nyt oikein kelvollinen ja kunhan vielä treenaamme huomenna tiistina yhden päivän lisää niin emmeköhän ole keskiviikkona täysin valmiina kohtaamaan espanjalaisparin Zapata-Miralles/Taberner. He tulevat varmasti syöttämään ja palauttamaan hyvin sekä pelaamaan paljon takarajalta, mutta jos saamme itse syötöt kulkemaan ja verkon haltuun niin uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet voittoon. Nyt kun ensi viikon SM-kisatkin jouduttiin perumaan niin tämä on kauden viimeinen kisani, joten ei muuta kuin kaikki peliin!

Loppuun vielä näkymä hotellihuoneeni ikkunasta. Ei ehkä ihan sitä kauneinta Portugalia, mutta muuten hotellissa ei kyllä ole mitään vikaa.

6 thoughts on “Maia CH 80, olosuhteista ja nelinpelin pelaamisesta A-ruudussa

  • Kiitos mukavasta faciliteettien esittelystä ja neluri taktiikoiden avaamisesta.
    Ja ennen kaikkea , tsemppiä peleihin !

  • Tsempit huomiseen! Hei mikä on sun pelipäivän lämmittely rutiini ennen peliä ja kuinka paljon ennen matsia ? koitan hakea vähän uutta perspektiiviä omaan lämmittelyyn.

    • Kiitos! Lämmittelyrutiini vähän riippuu ottelun ajankohdasta, mutta lähtökohtaisesti ennen kaksinpeliä yritän tehdä noin 20 minuutin alkulämmittelyn kentän ulkopuolella, sitten 30 minuutin lyönnit läpi bollauksen kentällä ja lopuksi noin 30 minuutin tauon jälkeen vielä kevyen lämmittelyn ennen matsia. Ennen nelinpeliä aamumatsiin teen kaiken kuten kaksinpelissä, mutta myöhäisempään matsiin saatan tehdä aamulla noin 45 minuutin treenin kentällä ja toisen noin 15 minuutin lyönnin vielä juuri ennen matsia.

  • Olipas kiva lukea A-ruudun pelaamisesta!!! Tuo pikku maininta kätisyyksistä ja palautusruuduista on tosi mielenkiintoinen. Padelissa olen huomannut että se onkin jo noin asettunut pelikulttuurin ”varhaislapsuudessa” ;-). Tenniksessä, niinkuin sanot että ”nykyään”, vasurit usein nakitetaan A-ruutuun ja pätee kilpatasolla, täytyy tsekata asappina miten harrastajakunta ajattelee asiasta. Epäilen, että kansakunnan neluritasoa voisi nostaa hieman tältä osin.

    Keskustan pelaamisesta kuulisi myös mieluusti, oletko jo ehtinyt aiemmissa (ja varmaan olet), mutta kun olen uusi lukija niin uskallan kainosti pyytää jos vinkkaat missä jutuissa ja/tai sitten avaat ajatteluasi aiheesta?

    • Kiva kuulla, että tuo ykkösruudun taktiikan avaaminen kiinnostaa! Padelissa varmasti vaikuttaa smash-lyönti kätisyyksiin enemmän kuin tenniksessä, mutta onhan noita omia ajatuksia silti mielenkiintoista pohtia tarkemmin aina silloin tällöin.

      Tuosta keskustan pelaamisesta en ole tainnut vielä kirjoittaa. Tämän joulukuun loppupuolen treenijakson aikana voisin tuota kyllä mielellään analysoida, joten toivottavasti jaksat vielä hetken odottaa. Joka tapauksessa hienoa kuulla, että olet löytänyt blogini pariin!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.