Maia CH 80 SF, Heliövaara/Glasspool – Begemann/Olivetti 6-3, 6-4

Ja näin sitä ollaan kauden viimeisessä kisassa taas finaalissa! Pidettiin vastustajat tänään mukavasti kurissa, ja hoidettiin lopun pienen nukahduksen jälkeen matsi kotiin tyylikkäästi melko selvin lukemin 6-3, 6-4. Huomenna tavoitellaan siis taas kerran sitä isointa pokaalia, kun vastaan tulee pari Kolar/Vavassori.

Täällä Maiassa alkoi eilen illalla sataa vähän reippaammin, eikä tänään näyttänyt keli kyllä yhtään paremmalta. Puhelimeen tuli aamulla jopa paikallisilta viranoimaisilta tekstiviesti, jossa varoitettiin päivän säästä ”severe weather” -termillä. Sadetta onkin tullut varsin kovaa koko päivän, välillä jopa rakeinakin, ja kisan kaksi matsikenttää 4 ja 5 jouduttiin lopulta sulkemaan, kun vesi satoi sen verran kovaa sisään. Vettäkin isompi ongelma keskuskentällä pelaamisessa oli kuitenkin lämpötila, sillä matsiin saapuessamme auton lämpömittari näytti 4,5 astetta, eikä täällä tosiaan ole kentillä sen kummemmin lämmitystä kuin oikein varsinaisesti seiniäkään. Eli jopa suomipojalla oli kyllä matsin aikana tänään sormet aika jäässä, mutta onneksi aluspaidan kanssa jotenkin sai pidettyä edes keskivartalon lämpimänä!

Itse ottelu oli tänään päällisin puolin ihan hyvää hallintaa meidän osaltamme. Oli tiedossa, että varsinkin yli kaksimetrinen Olivetti pystyy syötöllään saamaan isoa tuhoa aikaan, mutta yllättävän hyvin hän kyllä myös palautti tänään. Oli siten meidän kannaltamme jopa aika onni, että saksalainen Begemann ei ollut tänään ihan parhaimmillaan. Begemann tarjosi meille ensimmäisen erän ainoan murron suorastaan tarjottimella tekemällä kolme tuplaa, minkä lisäksi mursimme hänet kahteen otteeseen toisessa erässä. Hänellä on kyllä kokemusta jopa Bryanin veljesten ja itsensä Roger Federerin voittamisesta muutaman vuoden takaa, mutta tänään ei selvästikään ollut hänen päivänsä.

Meillä sen sijaan peli oli tarvittavan hyvällä tasolla. Palautuspelimme oli totutun korkealaatuista, mikä antaa aina ison paineen vastustajalle. Syöttöpelikin oli vahvaa lähes koko matsin ajan, mutta jostain syystä pelasin tosi huonon gamen toisen erän 5-2 -tilanteessa, kun en saanut uusiin palloihin ollenkaan kontrollia. Onneksi 5-4 -tilanteessa Lloydin syötössä saimme matsin ratkaistua toisella matsipallollamme, eikä sen suurempaa jännitystä tilanteesta seurannut. Verkkopeli oli meiltä molemmilta Lloydin kanssa tänään vähintään hyvää, ja varsinkin Lloydin pari huikeaa ykkösvolleyta olivat kyllä ihan maailmanluokkaa. Muutenkin onnistuimme monta kertaa pelaamaan taktisesti oikein verkkotilanteissa mikä lupaa hyvää huomiselle.

Huomenna taistellaan siis jälleen voitosta kauden kuudennessa finaalissa. Varsinkin tässä syksyllä finaaleja on tullut mukavaan tahtiin ja rutiinia niiden pelaamiseen löytyy. Vastustajistamme Vavassori on taitava yhdenkäden rystyllä pelaava italialainen, joka tosin välillä saattaa sortua helppoihinkin virheisiin verkolla. Kolar puolestaan lyö takaa todella kovaa isoilla svingeillä, mikä tarkoittaa, että meidän pitää olla hereillä verkolla hänen päästessä käsiksi palloon. Kolar ei kuitenkaan verkolla ole parhaimmillaan, ja muutenkin hän on jossain määrin yhden tempon pelaaja, jonka pelin voi saada sekaisin matalammilla lyhyillä lentolyönneillä sekä vahvoilla kick-syötöillä. Isossa roolissa on kuitenkin jälleen kerran oma syöttöpelimme, jossa onnistuessamme olemme varmasti taas vahvoilla, sillä breikkimahdollisuuksia tulemme kyllä saamaan.

Finaali on ohjelmassa huomenna lauantaina kolmantena otteluna kello 11 alkaen eli todennäköisesti noin kello 15 paikallista aikaa eli 17 Suomen aikaa. Nyt vaan siis kaikki peliin kauden viimeiseen otteluun ja huippufiiliksellä kohti vuotta 2021!

• 

•