Antalya ATP250 R16, Heliövaara/Ruusuvuori – Molchanov/Nedovyesov 6-3, 6-2

Siis kyllä voi olla onnellinen olo! Pitkän uran ensimmäinen voitto ATP Tourin pääsarjassa ja millä esityksellä! Alusta loppuun varsinaista tykitystä ja plakkariin kaiken lisäksi taas uusi ennätysranking. Tässä riittää kyllä vähän puhalleltavaa, joten ehkä ihan hyvä, että seuraava matsi on vuorossa vasta sunnuntaina niin saa hetken vain tänään nauttia tilanteesta. Kyllä maistuu hyvälle!

Heti matsin jälkeen otetussa kuvassa näkyy kyllä voitonriemua parhaimmillaan! Kuulemma edes kentän ulkopuolella pakollinen kasvomaskikaan ei peittänyt korvasta korvaan hymyä! Kuva: Coco Eräkangas

Siis ihan rehellisesti pitkästä aikaa sellainen olo, ettei tiedä mistä aloittaisi kirjoittamisen. 31 vuotta elämää ja reilusti yli 20 vuotta tennistä takana ja sitten saavuttaa sen ensimmäisen matsivoiton korkeimmalla tasolla. Kyllä siinä väkisinkin meinaa tulla kylmät väreet, kun kertaa mitä kaikkea on käynyt läpi tänne päästäkseen. Aika paljon treeniä ja aika monta matsia on takana, mutta kyllä tässä matsissa oli sitä jotain erityistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tähän pitäisi olla täysin tyytyväinen ja että nyt olisi kaikki saavutettu, vaan niinhän se menee, että nälkä kasvaa syödessä! Mutta antaa tulla lisää vaan, olen valmis!

Tämä päivä lähti käyntiin sillä, että löimme Emilin kanssa aamulla yhdessä pitkän noin tunnin lämmittelysession ennen lounasta ja kyllähän taas tuntui lyönti hyvältä itselläkin, kun pääsi Empun kovassa tempossa hakemaan omaa rytmiä. Ja ehkä siinä tuli vähän itsekin laitettua fokusta ylemmäs ja jalkoja tavallista alemmas, kun vieressä samalla kentällä David Goffin laittoi palloa ihan nätisti liikkeelle.

Itse matsi alkoi tänään lähes täydellisesti, sillä Empun vakuuttavan pidon jälkeen mursimme heti Nedovyesovin syötön niin, ettei heillä ollut mitään jakoa omassa syöttövuorossaan. Parit palautukset läpi ja perään vielä vahva syöttövuoro minultakin, ja olimme hetkessä 3-0 -johdossa. Taisin tehdä ensimmäiseen viiteen gameen kokonaisen yhden virheen, joten kovin paljoa enempää ei voi kyllä itseltä vaatia! 4-2 -tilanteessa vastustajat pääsivät kuitenkin minun syöttövuorossani vähän paremmin kiinni palloihin, ja jouduin 15-40 -tilanteeseen, mutta onneksi nousimme tuosta ja saimme pysyttyä murron edellä. Jo 5-2 -tilanteessa meillä oli yksi eräpallo Molchanovin syötössä, mutta vaikka se ei tullut niin Emppu piti vakuuttavasti erän loppuun lukemiksi 6-3.

Toisessa erässä jatkoimme siitä mihin ensimmäisessä jäätiin. Pito nollille heti kärkeen ja 2-0 -johtoon. 2-1 -tilanteessa pelasin kuitenkin oikeastaan ottelun ainoat kehnommat pisteet omassa syöttövuorossani ja kun Empullekin osui samaan gameen pari huonoa volleyta niin vastustajat saivat murron takaisin tasoittaen tilanteeksi 2-2. Mutta ei hätää, palautuspelimme oli kovassa tikissä ja mursimme heti perään Nedovyesovin syötön jo kolmannen kerran palaten taas murron edelle. Ja lopullinen ratkaisu nähtiin 4-2 -tilanteessa, kun mursimme vielä Molchanovinkin syötön ja erityisesti tuo murtopallo jäi mieleeni, sillä pelasin sen täydellisesti palauttaen krossina jalkoihin, lyöden seuraavan matalan kämmenen verkolle nousten keskelle vastustajien väliin ja viimeistellen pisteen rystyvolleylla jyrkkänä krossina läpi. Jopa Emppu kiirehti tuon suorituksen jälkeen kehumaan, että kyllä on Harri kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana paljon. 😊 Eikä vastustajatkaan tuosta enää toipuneet, vaan viimeinen syöttövuoroni 5-2 -tilanteessa oli lähinnä kosmetiikkaa.

Kokonaisuutena matsi meni jotenkin tosi nopeasti ja jopa matsipallon jälkeen meni pari sekuntia ennen kuin tajusin, että olimme tosiaan voittaneet. Jäi ihan tuuletuksetkin tekemättä, mikä on minulle aika harvinaista! 😀 Tottakai ihan alussa vähän jännitystäkin oli ilmassa, mutta se kyllä karisi nopeasti huippualun jälkeen. Pysyimme myös käytännössä koko matsin ajan niin selvästi kuskin paikalla, ettei luottavainen olo horjunut missään vaiheessa. Ja kyllähän se on aika siistiä päästä Emilin vieressä pelaamaan, kun hänen taitotasonsa takakentällä on ihan eri luokassa kuin vaikkapa tämän päivän vastustajilla. Emil löi ainakin tänään pari sellaista kämmentä, ettei pallo kyllä voi mielestäni fyysisesti enää lähteä kovempaa ja kyllä siinä on kiva virnuillen seurata vierestä, kun vastustajatkin pyörittelevät päitään, että mitä tässä voi enää tehdä!

Mutta ei se voitto toki sivusta seuraamalla ikinä tule. Omalta osaltani palautukset olivat tänään todella hyvällä tasolla, ja vielä sitäkin parempaa oli kyllä verkkopeli. Käytännössä koko ottelun ajan verkolta vain fiksuja ratkaisuja; refleksivolleyt tuntuivat, ettei minulla ollut kiire ja rauhallisemmat tilanteet siltä, että osasin aina sijoittaa pallon oikeaan paikkaan. Liike eteenpäin on kehittynyt valtavasti viime aikoina ja kyllähän sen huomaa, että kun pärjää treeneissä jo tosi hyvin Henri Kontisen kanssa volleypeleissä niin pakkohan sitä on pärjätä aika hyvin oikeastaan ketä tahansa muutakin vastaan tasolla kuin tasolla.

Oli myös alusta asti Empun ja hänen valmentajansa kanssa sovittu, että toimin ikään kuin taktisena kapellimestarina meidän tiimillemme, ja siinä kyllä onnistuin myös tosi hyvin. Saimme jatkuvasti pelattua pisteitä niihin tilanteisiin, joissa Emil on takana tykittelemässä kämmentään ja minä verkolla hoitamassa loput ja silloin ei kyllä ole kiva olla vastustajana miettimässä omia lyöntisuuntiaan. Eli kaiken kaikkiaan ottelu oli erinomaisesti onnistuneen pelillisen puolen lisäksi myös taktisesti ihan nappisuoritus!

Ja nappisuoritusta täytyy sitten hakea myös sunnuntaina, kun saamme kvartseissa vastaamme vähän eri luokan vastustajat, 2-sijoitetut Dodig/Polasek. Parhaimmillaan maailmanlistan sijalla 4 olleelta Dodigilta löytyy vyöltään yksi Grand Slam – ja viisi Masters-titteliä eikä myöskään vuonna 2019 paluun tehnyt Polasek ole mikään turha tekijä yhdellä Masters-voitollaan ja vuoden 2020 alun rankingsijoituksellaan 7. Mutta mitäpä sitä meriittejä kumartelemaan, yhteispelimme Emilin kanssa hioutuu päivä päivältä paremmaksi, ja kun oma itseluottamukseni on kunnossa ja Emilin peli muuten vain kovassa tikissä niin kaikki on mahdollista.

Tuo kvartsimatsimme on siis ohjelmassa vasta sunnuntaina, joten minulla on nyt hyvää aikaa katsella vähän vanhoja matseja vastustajiltamme ja suunnitella voittavaa taktiikkaa. Toki olen nähnyt heidän otteluitaan striimin välityksellä esimerkiksi tämän vuoden Ranskan avoimista, jossa he kaatoivat Kontinen/Struff -parin ensimmäisellä kierroksella, mutta nyt täytyy kyllä katsoa noita jälkilähetyksiä vähän eri silmällä. 😉 Mutta tämä ilta istuskellaan siis ensin rauhassa auringonlaskua katsellen ja maistellaan päivän täydellistä onnistumista vielä kertaalleen. Kyllä sen pitää silloin olla sallittua nauttia kun siihen on aihetta! Vamos!

Tällä fiiliksellä eteenpäin! Kuva: Coco Eräkangas

21 thoughts on “Antalya ATP250 R16, Heliövaara/Ruusuvuori – Molchanov/Nedovyesov 6-3, 6-2

  • Onnittelut! Postauksesta välittyy kyllä tunne, jonka ansaitset. Kova jätkä oot! Kova treenaus on palkinnut ja yksi rappunen on noustu. Joko se kohta top100 on käsillä?

    • Kiitos! Kyllä tuntuu hyvältä, kun kehitystä tapahtuu. Top100 se taas lähenee, mutta taitaa olla vielä tämän viikon jälkeen 8 sijaa jäljellä 🙂

  • Vamos! Isot onnittelut! Tällaiset tarinat ja tulokset nostavat mielialaa ja sykettä myös katsomon puolella. Hienoa kyllä penkkiurheilijana ja tenniksen intohimoisena harrastajana seurata pelejäsi ja tätä mahtavaa blogia.

    Kiitos siis myös aiemmista blogiteksteistä. Kirjoitit hetki sitten mailoista, olisiko mahdollista avata asiaa myös jänteiden osalta? Jänteiden kiloista mainitsit kyllä kommenteissa, mutta oletko kokeillut / vaihdellut uran aikana eri jänteitä vai pysytkö jossain tutussa jänteessä? Ja miten esim. hybridijännitys ja/tai luonnonjänteet suhteessa tuntumaan ja kuluihin?

    Tsemppiä tuleviin matseihin!

    • Kiitos, kiva kuulla että fiilis välittyy myös sinne kotikatsomoon! Kyllä nyt pitää nauttia kun menestystä tulee.

      Jänteistä en ole tainnut paljoa kertoa, mutta olen nyt siis pelannut noin 8 vuotta Luxilon Big Banger Alu Power -jänteellä. Aiemmin pelasin Fluoro-versiolla ja viimeiset pari vuotta Ice Blue -versiolla. Paksuutta on 1,25mm ja yleensä jännitän siis välillä 21-23kg molemmin päin samoilla kiloilla ja neljällä solmulla.

      Kokeilin viimeksi vuosi sitten pari viikkoa Yonexin jänteitä, mutta ainakin itselle tuntui siltä, että mailan vaihto oli pienempi muutos kuin jänteen muutos. Niin vahvasti sitä on tottunut tuttuun Alu Poweriin. Yonex PolyTour Pro kesti kyllä varmaan kolme kertaa pidempään kuin nykyinen Alu Power, mutta tuntuma ei minusta kuitenkaan ollut ihan tarpeeksi hyvä. Luonnonjännettä kokeilin myös parin viikon ajan noin kymmenen vuotta sitten, mutta se on käytännöllisyydeltään kyllä todella vaikea pitää kunnossa esim. sateella ja muutenkin uudelleen jännitystä pitäisi tehdä harva se päivä. Todella hyvä tatsihan sillä oli esimerkiksi volley-pelissä, mutta ei se silti tuntunut sen vaivan/kulujen arvoiselta.

      Eli yhteenvetona olen sen verran pitkään pelannut nyt tuolla Alu Powerilla, ettei vaihtaminen ihan vain vaihtamisen ilosta tunnu järkevältä. Tuon Ice Blue -värityksen valmistus on äskettäin lopetettu, mutta olen onneksi saanut järjestettyä sitä vielä noin 10 kelaa vastaavan määrän ainakin käyttööni eli eiköhän ainakin tämä vuosi pärjätä. 🙂

  • Hieno voitto, todella ansaisit ekan ATP Tourin otteluvoiton! Kuten Facebookiinkin jo kirjoitin, voitte Empun kanssa voittaa minkä tahansa parin, kun pelaatte rennosti, hyvin ja itseluottamuksella. Ei muuta kuin tsemppiä ja kohti uusia voittoja.

  • Ohoh! Mahtavaa peliä tosiaan kummaltakin. Olet saanut huippuvaihteen silmään pelissäsi. Verkolla ihan virtuoosimaisia otteita. Ei yhtään ”helppoa” virhettä. Myös Emil pelaa erinomaisesti, vaikkakin verkolla hän varmaan pelaisi pari palloa toisin, jos saisi ne uudelleen pelata. Takakentältä tulee kyllä aikamoista pommia… Myös sinun lyöntisi olivat takakentältä varman oloisia.
    Onko pelialusta nopea? Vaikuttaa tänne kotikatsomoon siltä, että alusta ei olisi kovin nopea… No, taitaa sopia teille kummallekin.
    Seuraavassa pelissä sitten näemme, että missä menee maailman taso nelinpelissä. Loistava haaste!
    On mukava seurata peliänne, kun teillä on niin mahtava henki päällä.

    • Jep, kyllä oli aika virheetön esitys tänään! Varsinkin juuri verkkopeli oli suorastaan satumaista ja takakentältäkin tuli monta hyvää suoritusta. Ja Emil perinteisesti parantaa kyllä verkkopeliään aina kisan edetessä. 🙂

      Pelialusta täällä on kieltämättä melko hidas. Ottaa kierteitä tosi hyvin eli kovat yläkierrelyönnit ja kick-syöttö toimivat hyvin. Mutta ei tämä mikään kaikkien aikojen hitain alusta kyllä ole eli läpilyöminenkin kyllä onnistuu!

    • Hei Juha, jos luet tämän niin kysyisin että mistä seurasit tuota ottelua? Veikkaan että joltain vedonlyöntisivustolta, mutta tarvitsiko sinne laittaa rahaa, että sai tilin luotua? Olen täällä harmitellut, kun ei oikein mistään meinaa nähdä tuon turnauksen pelejä, vedonlyöntisivustoille ei minua hirveästi innosta korttitietojen laittaminen, varsinkaan kun en aio vetoa lyödä.

      • pertille vinkki, voit tallettaa moneen paikkaa esim 10e niin ei sitä oo pakko käyttää, katot matsin ja nostat rahat takas, esim veikkaustv:llä

  • Aivan mahtavaa, isot onnittelut ensimmäisestä voitosta! Loppuvuodesta toivomasi tilaisuus pelata atp-tasolla tulikin nopeasti, ja käytit heti tilaisuuden mainiosti. Mieletöntä verkkopeliä ja palauttelua, pelitaso on selvästi nyt atp-tourilla.

    Hienoa lukea tuoreeltaan tunnelmistasi tällaisella hetkellä. Kaikki peliin vaan sunnuntaina maailmantähtiä vastaan!

    • Jes kiitos! Kyllä tosiaan tuntui tänään siltä, että oma taso on nimenomaan näissä kisoissa nykyään. Mahtavaa päästä mukaan ja silti tuntuu, että kehityspotentiallia on vieläkin jäljellä.

  • Mahtavaa, onnittelut, huiman hieno ja positiivinen alku vuodelle! Ja kiitoksia näistä blogikirjoituksista, hyvää tekstiä kiinnostavista aiheista. Tsemppiä seuraavaan otteluun ja loppukauteen.

    • Harri, onneksi olkoon. Pitkän matkan olet matkustanut tähän asti. Toivottavasti pelit jatkaa kulkemistaan ja pääset nauttimaan onnistumksia myös jatkosss!

  • Pertille tiedoksi, että seurasin matsia jokerlivestream.net -sivuston kautta, enkä siis ole sinne maksanut mitään.

    • Australian avointen nelinpelin ilmoittautumisen takaraja oli jo 24.12. Karsintoja nelinpelissä ei nykyään enää ole ja pääsarjan cut-off on tällä hetkellä kahden pelaajan yhteisranking 147- Esimerkiksi Emilin kanssa olisin ollut noin varasijalla numero 7 jos olisin ilmoittautunut, mutta päätin sen sijaan jäädä Eurooppaan pelaamaan challengereitä vielä tämän alkuvuoden. Ehkä sitten ensi vuonna uusi yritys!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.