Siis nyt on oikeasti sellainen fiilis, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Uran ensimmäinen ATP-kvartsi, vastassa huippupari ranking-listan kärkipäästä ja ottelu alusta loppuun ihan meidän hallussa. Eihän tällaista matsia voi olla mahdollista hävitä. Ensimmäisessä matsipallossamme Dodig lyö kaksi kertaa pallon verkkonauhan kautta ja toisessa palauttaa rystyltä aivan sivurajalle, kun minä melkein ehdin jo tuulettaa pallon karkaavan ulos. Siis on kyllä niin julmaa.
Tämmöisen matsi läpikäyminen on myös lähes yhtä julmaa kuin sen pelaaminen. Eilisen treenipäivänä kaikki sujui mukavasti ja tänäänkin aamubollauksen jälkeenkin meillä oli Emilin kanssa tosi luottavainen fiilis. Sopivan paineeton tilanne, peli tikissä ja vastassa pelurit, jotka eivät välttämättä ole yhtä syttyneitä tähän puolivälierämatsiin Antalyan sivukentällä kuin me, joille tämä on ihan uutta ja huikeaa.
Olimmekin heti matsin alussa terävinä liikkeellä. Meillä oli Emilin kanssa hyvä ote omiin syöttövuoroihimme, kun taas Polasekin syötöissä saimme jatkuvasti murtopalloja. Ensimmäisillä kerroilla ei kuitenkaan tärpännyt, Polasekin lyödessä muun muassa ihan haamuvolleyn yhteen no-ad -pisteeseen. Mutta lopulta otimme kuitenkin helpottavan murron 4-3 -tilanteessa Dodigin syöttäessä, kun Polasekin volley jäi pokalla verkkoon. Emil taisteli perään tärkeästi oman syöttönsä 40-40 -tilanteen kautta kotiin erän loppuun ja pääsimme siis erätauolle tilanteessa 6-3.
Toisessa erässä vahva otteemme jatkui, kun mursimme jälleen Dodigin, tällä kertaa heti alussa 1-1 -tilanteessa. Seuraava syöttövuoroni oli niin sanottu iso game, ja harmitti kyllä paljon, kun 40-15 -johdosta huolimatta vastustajat saivat siihen murron kaivettua parilla hyvällä palautuksella. Sen jälkeen Polasek piti helposti ennen kuin erän kaikki viimeiset viisi gamea pelattiinkin sitten tiukasti no-adien kautta. Meillä oli siis pari hyvää breikkipaikkaa, mutta niin oli kyllä myös vastustajilla. Harmittavasti tällä kertaa breikki tuli kuitenkin väärään suuntaan, kun vastustajat pelasivat Empun syöttövuoron lopun vahvasti ja mursivat siis 4-5 -tilanteessa ottelun kolmanteen erään.
Tottakai toisen erän tappio harmitti, mutta totesimme penkillä, että varmaan olisimme olleet ennen matsia ihan tyytyväisiä, jos olisi ollut tiedossa, että pääsemme hakemaan voittoa match tie breakissa. Aloitimmekin taas tosi hyvin ja otimme tuplaminibreikillä johdon 4-1. Seuraava piste jätti vähän jossiteltavaa, kun Dodig kaivoi Emilin helpohkon smashin kuin ihmeen kaupalla krossina läpi. Seuraavassa pisteessä Polasekin kova palautus oli puolestaan minulle liikaa, eikä ykkösvolleyni pysynyt kontrollissani. Tilanne siis tasoittui ennen kuin 6-5 -johdossa sain hyvällä palautuksella Dodigin tekemään volleyvirheen. 7-5 -johdossa pelasimme jälleen erinomaisen pisteen, mutta Polasekin volley tuli verkkonauhan kautta yli emmekä siihen enää ehtineet. 7-6 -tilanteessa Emppu poimi volleyn helposti syöttöni jälkeen, mutta seuraavassa pisteessä Polasek onnistui taas palautuksessaan enkä saanut linjavolleyta kenttään. 8-7 -tilanteessa hyvän palautukseni jälkeen Emppu löi kuitenkin taas huippurystyn läpi ja saimme kaksi matsipalloa.
Tuo ensimmäinen matsipallo on kyllä sellainen, jota ei hevillä unohda. Polasekin 2. syöttö, johon Dodig meni väliin ja sai juuri ja juuri kurotettua volleynsa verkolle minua päin. Vastasin siihen ihan oikein refleksipalautuksella takaisin Dodigia päin, mutta hän kaivoi pallon takaisin verkkonauhan kautta puolellemme. Pallo pomppasi melko matalalle, joten vaihtoehtoni olivat vähissä, mutta löin mielestäni ihan oikein taas Dodigia kohti kämmenelläni. Jostain kainalosta hän kuitenkin sai taas kaivettua pallon takaisin, tosin aika pehmeästi. Olin itse tässä vaiheessa mailoineni noin 10cm päästä verkosta, joten jouduin vähän varomaan, etten lyö vahingossa vastustajien puolelta. Odotin siis, että Dodigin löysä refleksivolley tulee yli verkon ja pääsen lyömään voittolyönnin, mutta pallo hipaisikin jälleen verkkonauhaan, jolloin osuinkin itse palloon pokalla, ja se jäi minun puolelleni verkkoon. Siis ihan oikeasti yksi absurdeimmista pisteistä pitkään aikaan ja mihin paikkaan.
No, tilanne oli kuitenkin edelleen hyvä, johdimme 9-8 ja Emil pääsi syöttämään. Hän kysyi minulta, että pitäisikö syöttää Dodigin kämmenelle t-pisteeseen vai kohti, johon vastasin kohti. Sovimme myös, että minä menen väliin. Emilin syöttö oli hyvä ja väliinmenonikin oikea-aikainen, mutta Dodigin rystykrossipalautus laskeutui kuin laskeutuikin aivan sivurajalle. Olin melko varma, että pallo menee leveäksi ja kun oma kurkotukseni olisi ollut epävarma ja riskialtis niin jätin pallon ottamatta. Jälkikäteen ajateltuna ei siis olisi kannattanut. Puolenvaihdon jälkeen 9-9 -tilanteessa Emil löi jälleen erinomaisen syötön, mutta tällä kertaa puolestaan Polasek veti ihan hanat auki rystypalautuksen takarajalle niin, ettemme ehtineet Emilin kanssa kumpikaan kissaa sanoa. Linjatuomari huusi tuon palautuksen vielä pitkäksi, mutta päätuomari korjasi lyönnin sisälle, jota se kyllä olikin. 9-10 -tilanteessa pääsin vielä taistelemaan mahdollisuudesta jatkaa ottelua, mutta rystypalautukseni karkasi vähän pitkäksi ja niin vain oli tämä ottelu päättynyt meidän tappioomme.
Se matsin jälkeinen tunne on kyllä sellainen, jota on välillä vaikea selittää, oli sitten voittanut tai hävinnyt. Ja nyt oli taas kyllä sellainen hetki. Samaan aikaan raivostuttaa, on epäuskoinen olo, naurattaa, että eihän tämä ole totta, ja surettaa, että taitaa se sittenkin olla. Miten näin voi käydä? Miksi joudun kokemaan tällaista epäreiluutta? Eikö edes onni olisi voinut olla meidän puolellamme tänään? Se on jotenkin niin yksinäinen olo, vaikka ympärillä olisi tuttuja ja kännykkä täynnä viestejä lähipiiriltä. Jotenkin eniten lohtua tuli kyllä tällä kertaa yllättäen vastustajien suunnalta, kun Dodig tuli matsin jälkeen vielä sanomaan, että ”keep trying guys” ja totesi, että heidän voittonsa oli tänään todella onnekas. Olen ymmärtänyt, että Dodig on ns. hyvä tyyppi, mutta jotenkin nuo pari sanaa olivat tosi kivasti sanottu. Hän tietää, miltä meistä tuntuu ja halusi olla tsemppaamassa.
Mutta niin kuin monesti tällaisten tappioiden jälkeen on, niin hetki siinä menee väkisinkin sulatellessa ja kyllä varmasti tänään on vaikea saada mitään järkevää aikaiseksi. Suuntaan varmaan huomenna kotia kohti ennen kuin palailen sitten viikon päästä takaisin Turkkiin, jossa pelataan Istanbulin challenger. Vuorossa on taas paluu CH-kiertueelle, ja kyllähän se harmittaa, että nyt kun kerran pääsi kokeilemaan päätouria, niin ihan loppuun asti ei paikkaa tullut käytettyä. Tottakai yksikin voitto oli jo positiivinen alku, mutta kun enemmän olisi ollut tarjolla. Ja kuka tietää, milloin seuraava mahdollisuus ATP-kiertuella edes tulee? Voi olla, että menee pitkälle kevääseen ennen kuin ATP-kisan cut-off on seuraavan kerran tarpeeksi alhainen, että paikka aukeaa.
Ei siinä auta kuitenkaan murehtia mennyttä, vaan keskittyä olennaiseen. Ranking tulee tämän viikon jälkeen olemaan joko 108 tai 109, eli top100 lähestyy. Edelleen pitää kuitenkin ottaa CH-tasolla niitä finaalipaikkoja ja voittoja, että ranking lähtee kunnolla nousuun. Tämän päivän voitto olisi vienyt jo vaivaisen 6 ATP-pisteen päähän tuota maagista top100-rajaa, joten vaikka se ei nyt tapahtunut, niin kyllä se sieltä väkisinkin pian tulee. Leuka ylös ja koti tulevia haasteita. Peli on kunnossa, joten siitä tämä ei jää kiinni. Ja eiköhän se onnekas päivä taas seuraavalla kerralla osu itselle!
Kyllä harmittaa täällä kotikatsomossakin…
Mutta pitää muistaa, että viimeistään tämä matsi osoitti, että olette ATP pääsarjatason pelureita nelurissa (ja Emil myös kaksinpelissä). Nyt taso vaan täytyy säilyttää.
Pelihän oli nautittavaa katseltavaa. En ole nähnyt tilastoja, mutta minusta tuntuu, että otitte enemmän pisteitä matsissa.
Tästä matsista kannattaa ottaa mukaan valtava määrä hienoja lyöntejä. Epäonnistumisia tuli tosi vähän ja se on loistavan pelaajan merkki.
Joo tottakai harmittaa, mutta olihan matsissa paljon hyvääkin. Voitettiin tosiaan enemmän pisteitä kuin vastustajat ja ei tuntunut, että oltaisiin missään vaiheessa oltu mitenkään viennissä, päinvastoin. Ensi kerralla sitten se viimeinenkin pallo kenttään.
Aika tulisilla hiilillä peliä seurasi ja tuli jälleen todistettua, kuinka hyvää viihdettä tennis parhaimmillaan on. Olen samaa mieltä, että tärkein anti matsista on se, että pystyy pelaamaan tällaisten herrojen kanssa tasaveroisesti. Siksi häviötä ei kannata pitkään surra vaan ottaa kokemuksesta tärkein irti; nousu tour -tasolle on totta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Tällä tasolla taidoissa ei ole enää suurta eroa, itseluottamus ja asenne ratkaisevat, kuka milloinkin voittaa.
Näinhän se on, erot ovat varsinkin nelinpelissä tällä tasolla todella pieniä, ja kirjaimellisesti senteistähän se oli tänäänkin kiinni. Epäilystä ei tosiaan ole siitä, etteikö ATP-tasollakin voisi tulla menestystä. Nyt vaan pitää jotenkin saada ranking hilattua sellaisiin lukemiin, että voi tuolla tasolla päästä pelaamaan uudestaankin.
That was a tough one Harri, but this was not decided by skill but by luck. You are going into the right direction with significant steps! Luck will be on your side soon enough, I am sure. Keep fighting and I hope to see you soon again in an ATP main draw!
By the way, with whom will you play Istanbul CH?
Thank you Peter, I agree this match had an extra amount of bad luck involved! Next time it will change. At the moment I am still talking to two different guys about Istanbul. Might actually have to wait until the cut-off to know with whom I can get in.
Jättespännande match och alltid lika roligt att läsa dina kommentarer eftermatcherna!
Tack så mycket, det är trevligt att höra!
Sinun pitäisi nyt saada hyvä samantasoinen vakiopari, niin top100 tulisi nopeastikin. Joka kisassa ei parin kanssa ei kuulosta hyvältä
Jytken kommentti yllä sai perkaamaan vähän rankingeja ja erityisesti Harri yläpuolelta. Melkoisen monta vakioparia siihen edelle menee ja lista pelaajista jotka voisivat olla saatavilla on yllättävän lyhyt. Harri on varmaan tätä itsekin miettinyt ja ehkä käynyt keskusteluitakin? Maallikko löytää seuraavia nimiä, olisi mukava kuulla jos olet vuosien varrella heihin tutustunut (Denys tietenkin poislukien): Molchanov, Jebavy, Göransson, OMara… Eihän noita kovin montaa heti löydy ranking/saatavuus akselilla. JP Smith olisi minusta kiinnostava nimi kaverillahan on ollut aika legendaarista serve ja volley peliä.
Melkein paremmalta näyttäisi löytää joku singelin pelaaja mutta siellä luonnollisesti jää pois mahdollisuus tulla sijoitetuksi pariksi ja tietenkin pari pelaa toivottavasti useita kovia matseja viikossa eli paljonko jääpi energiaa dubbeliin?
Pakko myös todeta että kun parinvaihto ei ole kauheasti tuntunut tekemistä häiritsevän niin toistaiseksi se voi olla se voittava konsepti, varmaan aina joutuu asennoitumaan uuteen viikkoon täysillä kun pitää myös käydä läpi peliasetelmat uusiksi?
Tsemppiä tuleviin haastajakiertueen kinkereihin!
Olipas hyödyllinen tilannekatsaus, kiitos! Mahdollisista vakiparinäkymistä ja -toiveista olisi tosiaan kiinnostava lukea blogista.
Jes, kirjoittelen seuraavaan postaukseen tarkemmin noista parinvalintakuvioista ja tulevaisuuden ajatuksista.
Tosi hyvää pohdintaa ja kysymyksiä, kiitos paljon tästä! Pelaan nyt viikonloppuna Tennisliigaa Suomessa, mutta kun lähden sen jälkeen sunnuntaina reissuun niin voisin lennolla kirjoitella vähän tarkempaa pohdintaa näistä parinvalintakuvioista. Yllättävän moniulotteinen kokonaisuushan tuo parinvalinta on, mutta toisaalta monesti myös yksi tärkeimmistä. Eli ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa, jonka pyrin sunnuntaina illalla saamaan julkiseksi.