Voittoja Tennisliigassa ja pohdintaa nelinpelipareista

Tätä kirjoittaessa Suomi on taas jäänyt taakse, ja lentokoneen nokka osoittaa parhaillaan kohti Istanbulia. Vajaa viikko kotona meni taas kuin hujahduksessa treenin ja parin Tennisliigaottelun myötä, mutta nyt on siis taas aika palata challenger kiertueelle viideksi viikoksi. Ensimmäiset kolme viikkoa kisaan Turkissa, minkä jälkeen suuntaan pariksi viikoksi Italiaan. Pareinani näissä kisoissa on viikoilla 1, 4 & 5 britti Lloyd Glasspool sekä viikoilla 2 & 3 tsekki Zdenek Kolar, ja valotan siis tässä kirjoituksessa myös noita parinvalintakuvioita vähän tarkemmin.

Kyllähän näissä maisemissa olisi kotona pidempäänkin viihtynyt, vaikka vähän kylmät säät olikin.

Mutta palataan ensin viikon takaisin tunnelmiin, vaikkei se välttämättä niin mukavaa olekaan. YLE:n toimittaja Sakari Lund kirjoitti aika onnistuneen artikkelin tilanteestani, ja olihan tuo ATP-kisa Antalyassa jo nyt positiivinen kokemus. Mutta kyllä se jätti myös aivan todella karvaan maun suuhun semipaikan ollessa niin tajuttoman lähellä. Matsin jälkeisenä yönä ei uni tullut lopulta ollenkaan silmään, sillä vaikka kuinka väsytti niin ajatukset palasivat uudestaan ja uudestaan erityisesti missattuihin matsipalloihin, ja lopulta aamukuudelta päätin luovuttaa ja alkaa pakata kotimatkaa varten. Mutta eiköhän nyt viikon jälkeen ala pikkuhiljaa olla toivuttu tuosta harmituksesta…

Lensin siis kotiin Antalyasta maanantaina ja huilasin pari päivää kotioloissa. Loppuviikosta saimme aikaiseksi erinomaisen neluritreenin Patrik Niklas-Salmisen, Henri Kontisen ja Jarkko Niemisen kanssa, minkä lisäksi tein yhden vähän enemmän tekniikkaan keskittyneen treenin valmentajani Boriksen kanssa. Erityisesti haimme hieman terävyyttä ja oikeanlaista napakkuutta korkeampiin rystylentolyönteihin, minkä lisäksi viilasimme vähän syöttöni alkuasentoa. Aloitan nyt liikkeen vasen eli etummainen jalkaterä hieman enemmän kohti verkkoa käännettynä kuin aiemmin, ja haen myös alkuasennon hieman alempaa jaloista, jolloin lihaksisto on paremmin valmistautunut tuottamaan maksimimäärän voimaa itse syöttöön.

Ja syöttö kyllä kulki varsin mallikkaasti erityisesti perjantain ensimmäisessä Tennisliigaottelussa Kotkassa Ville-Petteri Ahtia vastaan. Ykkössyötön prosentti oli korkea ja sain paljon suoria syöttöpisteitä. Toisaalta palautuspeli ei ollut ihan sitä terävintä laatua, ja koko matsissa nähtiinkin vain yksi syötönmurto. Mutta voitto siis kuitenkin minulle 7-6(4), 6-4. Myöhäisillan nelinpelissä syötön tehot alkoivat kuitenkin vähän laskea, mahdollisesti uuden tekniikan tuoman erilaisen rasituksen väsyttäessä kroppaa. Saimme onneksi Mikko Rouvalan kanssa kuitenkin kaadettua hyvin pelanneet Ahdin veljekset 6-3, 3-6, 10-3.

Mikko Rouvalan hotshot verkon ohi Kotkan Tennisliigaottelussa

Seuraavana päivänä lauantaina saimme kotikentällämme Laajasalossa vastaamme Tampereen TaTS:in ottelussa, jossa ratkaistiin viimeinen play-off -paikka. Olin omassa matsissani virolaista Kenneth Raismaa vastaan aika pahassa viennissä ensimmäiset puolitoista erää roikkuen mukana lähinnä syötölläni, mutta otin ja käytin koko matsin ainoan breikkipaikkani toisen erän lopussa, enkä tehnyt sen jälkeen kolmannen erän tie breakissa juuri mitään väärin. Raisman pelityyli on ollut minulle perinteisesti myrkkyä, joten vihdoin saatu päänahka lukemin 4-6, 6-3, 10-3 maistui hyvälle. Valitettavasti tuon otteluparin muut matsit menivät kuitenkin TaTS:ille, ja Satan kausi päättyi tällä kertaa runkosarjaan, mutta ainakin omalta osaltani oli taas hauskaa olla mukana pelaamassa yhteensä kuusi liigamatsia kotiseuralleni. Ensi kaudella sitten taas uusi yritys!

Sunnuntaina paikat olivat parin matsipäivän jäljiltä yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka toki pientä väsymystä tuntuikin siellä täällä. Kävin vielä aamulla luottofyssarillani Mikolla tarkistuttamassa erityisesti lonkkien ja nilkkojen liikkuvuudet ennen kuin vedin vielä kaksi sparraustuntia Satan junioreille Laajasalossa iltapäivällä. Kiirettä siis piti koko päivän aina lentokentälle pääsyyn asti. Lähes tyhjällä Helsinki-Vantaalla kiire kuitenkin tuntui olevan tipotiessään, kun ensin lähtöselvitysjärjestelmän kaatumisen vuoksi koko check-in prosessi suoritettiin manuaalisesti, sitten Turkish Airlinesin lento Helsinkiin päin saapui puolisen tuntia myöhässä ja lopulta vielä ei yksi vaan kaksi ”push back” traktoria hajosi työntäessään lentokonettamme portilta kohti asematasoa. Noh, ilmaan kuitenkin päästiin ja näillä näkymin noin puolitoista tuntia myöhässä laskeudutaan Istanbuliin puolenyön jälkeen.

Tässä kuvassa jo kolmas push back traktori tulee auttamaan meitä pois lähtöportilta.

Pelaan Istanbulissa siis ison 125 pisteen challengerin yhdessä englantilaisen Lloyd Glasspoolin kanssa. Hän on ollut viimeiset 10 päivää treenaamassa Dubaissa ja saapuu sieltä Istanbuliin samoihin aikoihin minun kanssani, koska Englannista ei tällä hetkellä voi suoraan matkustaa juuri minnekään ilman pitkää karanteenia. Pelasin Lloydin kanssa yhdessä viime kauden viimeisen kisan Portugalissa ihan hyvällä menestyksellä ja olen tosi iloinen, että voimme jatkaa hänen kanssaan yhdessä nyt heti tämän vuoden alussa.

Nelinpelin parinmuodostus erityisesti challenger-tasolla on kieltämättä kokonaisuutena aika iso sekamelska. Melko harva pari pelaa pitkään yhdessä, sillä jokainen yrittää optimoida koko ajan itselleen mahdollisimman hyvää paria ja harva on valmis sitoutumaan koko kaudeksi kerrallaan kuten korkeammalla tasolla on tapana. Toki vaihtelua näkyy sielläkin erityisesti top-40 ulkopuolella, jossa kisoihin pääsy alkaa olla hilkulla varsinkin Masters-tasolla, ja kaikki haluavat luonnollisesti mieluummin yrittää pelata kisan ei-vakiparin kanssa kuin jäädä ulos tutun parin kanssa.

Tämä voi kuulostaa vähän kylmältä tai julmalta kanssapelaajiani kohtaan, mutta itse näen oman tilanteeni niin, että vakipari olisi erittäin hyvä juttu, mutta rehellisesti sanottuna toistaiseksi pelaamistani pelikumppaneista ei ole yksinkertaisesti löytynyt juuri ketään sellaista pelaajaa, jonka kanssa näkisin pidemmän ajan sitoutumisen kannattavaksi. Challenger-tasolla on kuitenkin aika iso liuta sellaisia nelinpelaajia, jotka ovat pelanneet samalla tasolla useamman vuoden, ja joista kokeneella silmällä pystyy aistimaan, että nousu korkeammalle tasolle ei vain ole realistista. Joko pelissä on selviä heikkouksia, pahimpana syöttö, tai sitten pelaaja on henkisesti vaikeuksissa tiukoissa tilanteissa kerta toisensa jälkeen. Tuollaisten pelaajien kanssa voi tottakai pelata kisan silloin tällöin yhdessä, mutta pidemmän päälle on vaarana, että jää itse myöskin heidän kanssaan junnaamaan challenger-tasolle.

Olen toki pelannut yhdessä myös muutaman top-sadassa jo kirkkaastikin käyneen pelaajan kanssa, mutta jotenkin noistakin pelaajista on huomannut, että heidän pelintasonsa on kyllä väkisinkin pudonnut parhaista ajoista. Lyönnit ovat pehmeämpiä tai palava halu kehittyä ja harjoitella on kadonnut. Tottakai nelinpelissäkin on aika korkealle asti noussut myös moni sellainen pelaaja, josta ei olisi sitä uskonut, eikä oma tuntuma muista pelaajista ole aina mitenkään absoluuttinen. Mutta kyllä silti olen sitä mieltä, että osaan ihan hyvin sanoa minkälainen pelaaja sopii itselleni pariksi parhaiten.

Tässä mielessä Glasspool on yksi eniten säväyttäneistä pelaajista, jonka kanssa olen viimeisen parin vuoden aikana pelannut. Hänen ominaisuutensa huippunelinpelaajaksi ovat aika kohdallaan, sillä hänellä on ensinnäkin erinomainen syöttö ja palautus, minkä lisäksi hän on pärjännyt myös kaksinpelissä vähintään kohtuullisesti saavuttaen top300 -rankingin ja olisi varmasti pärjännyt vieläkin paremmin ilman useita loukkaantumisia. Lisäksi palkintokaapista löytyy esimerkiksi jenkkien yliopistomestaruus nimenomaan nelinpelistä. Kaiken lisäksi Lloydin visio nelinpelistä vastaa suurelta osin omaani niin harjoittelun, taktiikan kuin kisaamisen osalta, ja tulemme muutenkin kentän ulkopuolella hyvin juttuun. Siksi olenkin tosi tyytyväinen, että saan pelata yhdessä Lloydin kanssa ainakin nyt tämän Istanbulin kisan ja kaksi kisaa Italiassa.

Antalyan kisat Lloyd joutuu jättämään maisteriopintojensa takia väliin, joten noille viikoille jouduin nyt kuitenkin hakemaan siis uutta paria. Tsekkiläinen Kolar on pelillisesti erityisesti massanelinpeliin kova luu, sillä hänen erittäin kovat ja kierteiset peruslyönnit tekevät isoa tuhoa montaa verkkopelaajaa vastaan. Kolar keskittyy kuitenkin pääasiassa kaksinpeliin, minkä vuoksi hän ei välttämättä olisi paras vaihtoehdo vakipariksi, minkä lisäksi hänen super intensiivinen lataus matsin aikana voisi olla minulle pidemmän päälle vähän liikaa. Hänen kanssaankin tulen kuitenkin hyvin toimeen kentän ulkopuolella, mikä helpottaa yhteispeliä.

Kaiken kaikkiaan oikean nelinpeliparin löytäminen on siis aika moniulotteinen juttu, sillä parilla tulisi mielellään olla hyvä ranking, hyvä sekä potentiaalinen peli, sopivat henkiset taidot ja kaiken lisäksi olisi hyvä myös tulla toimeen kentän ulkopuolella. Oman rankingini tasoisia sopivia pelipareja ei siis niin vain löydy jonoksi asti. Hollantilaisen Sem Verbeekin kanssa synkkasi hyvin Australiassa vuosi sitten, mutta emme ole saaneet kalentereitamme osumaan mitenkään yhteen. Lisäksi esimerkiksi itävaltalainen vasuri Sam Weissborn voisi olla pelillisesti hyvä kombinaatio, mutta hänen kanssaan ei ole tullut yhteispeleistä edes juteltua.

Positiivista on kuitenkin se, että viimeisten kuukausien aikana yhteenottoja minun suuntaani on tullut enemmän ja enemmän, sillä aika moni pelaaja haluaa nyt pelata kanssani. Toivon kuitenkin, että yhteispeli Glasspoolin kanssa lähtisi sujumaan oikein kunnolla, ja tarpeen tullen voin sitten taas hypätä pariin isompaan kisaan Emilin kanssa, kun siihen paikka aukeaa. Glasspoolkin on sanonut yrittävänsä päästä isompiin kisoihin mukaan hyvin tuntemansa Dan Evansin kanssa, joten parishoppailu ATP-kisoihin olisi tässä tilanteessa siis molemminpuolista. Loppujen lopuksi tässä hommassa jokainen optimoi kuitenkin vain ja ainoastaan sitä omaa rankingiaan ja tämän päivän pari voi olla ensi viikon vastustaja. 😊

Viikko kerrallaan siis eteenpäin ja toivotaan, että tältä reissulta kotiin palaa maagisen top100 -rajan puhkaissut peluri!

Laskeutuminen Istanbulin uudelle lentokentälle tarjosi sen verran hienot maisemat kaupungin keskustasta ja Bosporinsalmesta, että eiköhän se ollut enne hyvin sujuvista peleistä.

3 thoughts on “Voittoja Tennisliigassa ja pohdintaa nelinpelipareista

  • Todella kiinnostavia nämä sun kirjoitukset! Itseäni kiinnostaisi tietää, että onko suunnitelmissasi turnauksia Emilin lisäksi muiden suomalaisten kanssa, koska aika hyvää ollut menestys myös Patin ja Laaksosen kanssa kuin myös Kontisen vaikka viimeisimmän kanssa taitaa yhteiset pelit olla viime vuosilta lähinnä Davis Cuppia? Muistaakseni ensimmäisellä urallasi pelasitte Henkan kanssa jonkun verrankin yhdessä hyvällä menestyksellä? Henkalla mielenkiintoa 250 -kisoihin? Patin suhteen ranking vähän ongelmana?

    • Kiva kuulla, että kirjoitukset kiinnostavat! Tottakai tosi mielelläni pelaisin myös muiden suomalaisten kuin Emilin kanssa.

      Henri Laaksonen oli tosi isona apuna paluuni alkuvaiheessa, kun pääsin hänen kanssaan mukaan muutamaan challengeriin ja otimme kaksi kisavoittoakin. Tuon vuoden 2018 jälkeen hän ei kuitenkaan ole halunnut pelata enää ollenkaan nelinpeliä, vaan keskittyy täysin kaksinpeliin.

      Patin kanssa yhteispelejä on ollut viimeisen parin vuoden ajan tasaisin väliajoin, mutta vaikeus liittyy juurikin siihen, ettemme ole aina mahtuneet mukaan kisoihin. Tällä hetkellä en halua ottaa sellaista riskiä kovin montaa kertaa, että jäisin hänen kanssaan ulos kisasta, jos vain hyvä pari löytyy korkeammalla rankingilla. Ja toisaalta Patillakin riittää nälkää vielä kaksinpeliinkin, eli turha hänenkään on liikaa nelinpeli edellä kulkea.

      Henri Kontisen kanssa pelaaminen puolestaan olisi tottakai minulle ihan huippujuttu, mutta kalenterit eivät ole valitettavasti meillä vielä täsmänneet. Henkka ei tunnetusti montaa 250-pisteen kisaa ole viime vuosina pelannut, mikä vähentää yhteispelimahdollisuuksia entisestään. Ja nyt kun hän taas pelaa uuden vakiparin kanssa, niin tuskin hän haluaa montaa ylimääräistä kisaa kenenkään kanssa pelata…

      Eli toiveena olisi siis ilman muuta pelata yhdessä muidenkin suomalaisten kanssa, mutta käytännön kuviot tulevat aina silloin tällöin tielle!

Leave a Reply

Vastaa käyttäjälle Harri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.