Antalya CH 80 – Valmistautumista ja sateen loppumisen odottelua

Istanbul jäi viikonloppuna taakse kaksijakoisin tunnelmin, kun toisaalta TOP100-rankingin varmistuminen oli ihan huippujuttu, mutta toisaalta hävitty finaali harmitti samanaikaisesti tosi paljon. Nyt täällä Antalyassa onkin sitten ehtinyt ihmetellä omia mietteitään vähän tavallista enemmän, sillä sunnuntaiaamusta alkaen on satanut käytännöstä taukoamatta, ja sääennusteen mukaan sade väistyy vasta huomenna keskiviikkoiltana.

Hyppäsin siis sunnuntaiaamuna Turkish Airlines lyhyelle kotimaan lennolle Istanbulin valtavalta uudelta lentokentältä Antalyaan. Kohdehan on tuttu minullekin vain parin viikon takaa, kun täällä pelattiin ATP-kisaa, mutta nyt kisapaikkana on kuitenkin eri hotelli ja eri tenniskentät. Ja pelialustakin on siis eri, sillä nyt pelataan massalla. Kisakuljetus Antalyan lentokentältä Belekin rantakohteessa sijaitsevaan Club Mega Saray hotelliin kesti noin puoli tuntia ja hetken odottelun jälkeen oma huonekin oli valmiina.

Näkymää Antalyan rannikosta laskeutumisen aikana.

Hotelli on yksi yli kolmestakymmenestä valtavasta rantahotellista saman hiekkarannan äärellä, eikä täälläkään varmasti normaalioloissa tekeminen ihan helpolla loppuisi kesken. Nyt tammikuussa on kuitenkin perinteisesti low seasonin takia hiljaista, minkä lisäksi koronapandemia on vienyt loputkin turistit. Eli lähes kaikki hotellin palvelut toimivat aika rajoitetusti, ja taitaa useampi naapurihotelleista olla ihan kokonaan kiinni.

Mutta mitenkään rauhallista ei meidän hotellissamme siis ole, sillä täällä majoittuu tennispelaajien lisäksi useampikin treenileirillä oleva jalkapallojoukkue. Tennispelaajat vievät kyllä siltikin lukumäärällisesti voiton, sillä paikalla ei ole vain challenger-kisan pelaajat, vaan täällä pelataan samaan aikaan lisäksi sekä miesten että naisten 15 000 dollarin ITF-kisaa isoilla karsintakaavioilla. Pelkkiä tennispelaajia on siis hotellissa varmasti yli 200. Challenger-pelaajille on kuitenkin selvästi tiukemmat koronarajoitteet, joten meille on järjestetty muun muassa omat ruokailut ja koronatestaukset, minkä lisäksi kisakentät ovat eri paikassa.

ITF kisan ottelut pelataan siis hotellin omilla massakentillä, mutta challenger-kisa käydään parin kilometrin päähän vastikään rakennetuilla Megasaray Tennis Academyn kentillä. Yli kaksikymmentä tenniskenttää luovat ainakin puitteet vähän paremmalle harjoittelulle viime viikon rajoitettuun kenttämäärään verrattuna. Miinuspuolena on toki se, että kentille joutuu kulkemaan erillisellä shuttle-bussilla, mutta kuljetus on aikataulutettu kulkemaan puolen tunnin välein, eikä se siten todennäköisesti aiheuta sen suurempaa odottelua tulevan parin viikon aikana.

Keskuskenttää tuskin tarvitsee kastella seuraavan viikon aikana kertaakaan, sen verran vettä on nimittäin taivaalta tullut.

Odottelua sään takia on sen sijaan kuitenkin saanut jo tähän mennessä harrastaa ihan tosissaan. Saapuessani sunnuntaiaamuna taivaalta tuli siis vettä ihan kunnolla, ja lähes taukoamaton sade on siis jatkunut jo pitkälle kolmatta vuorokautta. Harvoin oikeasti sataa niin paljon, ettei edes massakentälle käytännössä pääse ollenkaan harjoittelemaan useampaan päivään. Eilen maanantaina saimme yhteen väliin palloteltua erittäin märällä kentällä noin 20 minuuttia neluriparini Zdenekin kanssa, mutta tänään sekään ei ole onnistunut.

Kisan järjestämisen kannalta useamman päivän sateet ovatkin sitten jo vähän kinkkisempi juttu, ja jos sade nyt loppuviikolla helpottaa, niin aikataulu tulee varmasti olemaan vähän tavallista tiukempi. Kisaa saa sääntöjen mukaan venyttää yhdellä päivällä loppupäästä, joten vielä ei ainakaan meidän challenger-kisa ole uhattuna, mutta ITF-kisan läpivieminen alkaa kyllä näyttää haasteelliselta, sillä sielläkään ei siis vielä ole edes aloitettu 64-pelaajan karsintapelejä lainkaan. Mutta täytyy nyt toivoa, että mitään kisoista ei tarvitsisi jättää kesken niin kuin viime viikolla.

Hotellihuoneeni ikkunasta näkee suoraan hotellin omille tenniskentille, joilla ei siis ITF-kisojakaan ole saatu edes aloitettua.

Täällä pelattiin nimittäin ITF-kisoja myös viime viikolla, ja tuon kisan sunnuntaiksi aikataulutettua miesten finaalia ei sateen takia saatu ollenkaan pelattua. Normaalisti tuossa tilanteessa kumpikin pelaaja saa vain hävinneen finalistin ATP-pisteet ja palkintorahat, mutta nytpä pelaajat heittäytyivät luoviksi ja päättivät ratkaista finaalin voittajan kolikonheitolla. He sopivat, että kolikonheiton voittanut saa luovutusvoiton ja sitä kautta voittajan ATP-pisteet, kun taas hävinnyt saa voittajan palkintorahat, joten kumpikin sai siis joka tapauksessa enemmän kuin mitä finaalin pelaamatta jättäminen olisi tuottanut. Nyt siis kaavioon merkittiin kolikonheiton voittaja luovutusvoitolla kisavoittajaksi ja ”kisa saatiin pelattua loppuun”. En tiedä menisikö tuo läpi korkeammalla tasolla, mutta futureissa siis ainakin onnistui. 😊

Näillä näkymin minun ja Zdenekin ensimmäisen kierroksen nelinpeli pelataan joko keskiviikkona tai torstaina, jos sää sen siis sallii. Mutta tarkempi aikataulu tarkentuu vielä tämän päivän ja huomisen aikana, kun tiedetään saadaanko karsintapelejä aloitettua tänäänkään. Vastustajamme sveitsiläinen Luca Margaroli on muutamasta keskinäisestä ottelusta tuttu pidemmän ajan CH-nelureita kiertänyt tasainen pelaaja, jolla ei sen suurempia vahvuuksia tai heikkouksia ole. Toinen vastustajista, romanialainen Florin Mergea, on sen sijaan mielenkiintoinen tapaus, sillä hän on ollut parhaimmillaan jopa maailmanlistan sijalla 7 reilut viisi vuotta sitten. Hän kuitenkin tekee nyt muutaman vuoden tauon jälkeen paluuta, joten hänen todella vahvan takakenttäpelinsä kanssa tulee kyllä olla tarkkana. Syöttöpeli ei kuitenkaan ole Mergea vahvuuksia, joten toivottavasti saamme sitä kautta ainakin joitakin breikkimahdollisuuksia häntäkin vastaan. Parini Zdenek on myös varsinkin massakentällä aika kova luu takakentän pommituksessa, joten siinä mielessä hänen peliinsä on helppo luottaa tällaisissa hitaissa olosuhteissa. Mutta toivotaan nyt ensin sitä, että päästään ylipäätänsä pelaamaan!

Voisin tässä kohtaa tekemistä kaivatessani pureutua lisäksi vielä viime viikolla kommenttiosastolla esitettyyn kysymykseen siitä, miten huippu-urheilija tasapainottaa elämänsä urheilun ja parisuhteen/perhe-elämän ja ystävien välillä. Joutuuko urheilun varjolla jäämään aina kaikesta pois tai koenko missaavani jotain tärkeitä asioita urheilun takia? Näin sadetta hotellihuoneesta käsin useamman päivän ihmeteltyä tämmöiset aiheet tulevat väkisinkin itsellekin mieleen, varsinkin, kun jäljellä on todennäköisesti vielä monta viikkoa reissun päällä.

Työmatkustaminen on lähtökohtaisesti melko hankala asia selittää joskus jopa itselleen, sillä tottakai uusien paikkojen näkeminen ja reissaaminen jo itsessään antaa sellaisia kokemuksia, joita olisi muuten aika vaikea saada. Tuskin olisin käynyt vaikkapa Tasmaniassa kolmea kertaa ilman tennistä tai oppinut tuntemaan ihmisiä, jotka ovat kotoisin joka puolelta maailmaa. Eli jo matkustamisen puolesta urheilussa saa kokea huikeita juttuja. Mutta samalla matkustaminen tarkoittaa aina sitä, että olet poissa kotoa.

En nuorempana ajatellut sen suuremmin jääväni mistään paitsi urheilun takia, vaikka jo lukioaikana kisamatkojen takia jäi väliin mm. abiristeilyt, vanhojen tanssit ja aika moni muu juhla. Tenniksen kautta tullut ystäväpiiri korvasi aika hyvin sitä, että koulukavereiden näkeminen jäi vähemmälle, ja yhä tänäkin päivänä parhaat ystäväni ovatkin pääasiassa tennispiireistä. Eikä se nuorena miehenä nyt niin kamalaa ole olla poissa kotoa vanhempien luotakaan pidempiä aikoja. Seurustelusuhteet tottakai tuovat kuitenkin mukanaan oman soppansa, ja koska omalla kohdallani yhdessä tyttöystävän kanssa matkustaminen on aika harvoin ollut mahdollista, niin kyllähän sitä joskus olisi ollut kiva viettää kotona pidempäänkin.

Tuo fiilis on myös jonkin verran kasvanut viime vuosina, kun reissut tapahtuvat pääasiassa yksin, ja kotona odottaa rakkaat vaimo ja koira. Ehkä isoimmat harmitukset liittyvät myös tenniksen takia siihen, että kisareissujen pituudet ovat niin harvoin etukäteen tiedossa. Esimerkiksi tälle reissulle lähtiessä sanoin tulevani takaisin kotiin joskus kolmen päivän ja seitsemän viikon välillä. Yritä siinä nyt sitten suunnitella elämää ja kertoa kavereille ja sukulaisille, että pääsetkö vieraaksi esimerkiksi ensi kesänä pidettäviin häihin tai kaveriporukan laskettelureissulle. Nykyään olen jo oppinut, että kaikkeen on alustavasti melkein pakko sanoa ei, ja tottakai se silloin tällöin harmittaa. Ja sitten, kun sen harvan kerran sanoo kyllä, niin täytyy toivoa, ettei myöhästy lennolta Lontoossa ja missaa sen takia puolta vaimon syntymäpäiväjuhlista niin kuin kävi pari vuotta sitten.

Ihan kaikkeen ei kuitenkaan onneksi tarvitse siis sanoa ei, vaan tottakai kompromissejakin voi tehdä, vaikka täysillä panostaakin tennikseen. Ei sitä koko elämää kannata tennikselle uhrata! Esimerkiksi omat häät pari vuotta sitten mahtuivat kuin mahtuivatkin tenniskalenteriin. 😊 Pari kisaviikkoa jäi toki väliin, mutta ehti siinä vielä kaksi päivää ennen häitä käydä nopeasti pelaamassa yhden liigapelin Saksassa, vaikka tuo ajatus lähtökohtaisesti vähän keskustelua herättikin.

Yksi iso asia, mikä tänä keväänä tulee myös varmasti muuttumaan on se, että odotamme perheeseemme tyttövauvaa toukokuussa. Tennis on tärkeä osa elämää, mutta kyllähän tällaiset ainutlaatuiset tapahtumat elämässä ovat sata kertaa isompia juttuja. En siis koe menetyksenä sitä, että oman lapsen syntymän takia kisoja tulee jäämään väliin. Enemmänkin jännittää, miten arki tuon jälkeen lähtee pyörimään, sillä tuskin kisoihin lähteminen ainakaan helpottuu. Toivottavasti kuviot kuitenkin ajan kanssa selviytyvät, sillä en ole kuitenkaan mitenkään ainoa tennispelaaja, joka on lapsen uransa aikana saanut.

Kaiken kaikkiaan sanoisinkin, että jokainen urheilija hakee sitä tasapainoa urheilun ja muun elämän välillä omalla tavallaan. Toisille kymmenen viikon kisareissut sujuvat ongelmitta, kun taas toisille jo pari viikkoa yksin tekee pahaa. Välillä tuntuu myös siltä, että itse pärjää kyllä ihan hyvin, mutta samalla harmittaa se, että kotona vaimo puurtaa yksin pimenevässä syksyssä työpäivästä toiseen koiraa hoitaen burnoutin rajoilla. Urheilijan on kuitenkin ajoittain pakko olla itsekäs myös lähipiiriään kohtaan, eikä helppoa huippu-urheilun ja muun elämän yhdistäminen siis ole. Mutta itse olen sitä mieltä, että siitäkin selviää, kun asennoituu oikein ja on valmis silloin tällöin joustamaan myös toiseen suuntaan. Nykyajan viestintävälineillä yhteydenpitokin onnistuu oikeastaan mistä vain, vaikkei se tietenkään oikeaa läsnäoloa korvaakaan. Eikä se myöskään poista sitä epävarmuutta, kun ei tiedä koska seuraavan kerran taas nähdään.

Mutta ainakin toistaiseksi olen siis sitä mieltä, että urheilun hyvät puolet voittavat omalla kohdallani sen huonot puolet. Siinä vaiheessa, kun tuo tasapaino alkaa järkkyä niin täytyy varmaan miettiä asioita taas uudestaan, mutta toivotaan, että siihen on vielä aikaa. Kummasti nimittäin myös ne urheilun miinuspuolet tuntuvat sitä pienemmiltä mitä paremmin peli kulkee!

17 thoughts on “Antalya CH 80 – Valmistautumista ja sateen loppumisen odottelua

  • Vau! Tyttö tulossa. Loistavaa! Onneksi olkoon! Pelitkin alkavat sujua entistäkin paremmin, kun on jälkikasvua ja ihan muuta ajateltavaa välillä. Vaipanvaihto vie varmasti ajatukset kämmenlyönnistä ja kick -syötöstä elämän perusasioihin. Luulenpa, että tytöstäsi tulee vielä huippu-urheilija ja tietenkin tenniskentille. Sinun tietotaidolla ja analyyttisilä kyvyillä saadaan Suomeen uusi kyky.

    • Onnea tulevasta lapsesta teille! Jälleen erittäin mielenkiintoinen kirjoitus urheilijan elämästä. Kiitos kun kirjoitat!

    • Kiitos! Olen kyllä ihan samaa mieltä, että välillä tekee ihan hyvää, kun saa vähän muutakin ajateltavaa kuin pelkästään kämmenlyönti ja kick-syöttö 🙂 Mutta siitä en ole vielä ihan varma jaksanko notkua vielä toiset 30 vuotta tenniskentän laidalla vanhemman roolissa…

  • Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä!

    Tuo uusi tilanne kannattaa nähdä myös mahdollisuutena. Elämässä on mielekästä sisältöä, eikä mailaa ”ehdi” puristaa liikaa. Voi vapauttaa peliä ihan uudelle tasolle, kun vain kisoille löytyy aina välillä aikaa kalenterissa 🙂 Varmasti normaali oloissa perhe voisi hyvin matkustaa kisamatkoille mukana äitiysloman aikana, joten toivotaan että maailma on sitä kohti menossa.

    Onko tennisammattilaisella mahdollista pitää ns. isyyslomaa? Tai omakustanteisesti tottakai, mutta että siitä myös jotain Kelalta saisi? Tuohan on ns. ansiosidonnaista tuloa…

    Kaikkea hyvää ja tsemppiä peleihin!

    • Kiitos! Nimenomaan tekee varmasti ihan hyvää saada elämään muutakin sisältöä kuin pallon perässä juokseminen. 🙂 Juuri laskeskelin Antalyan ATP-kisassa, että ainakin viisi pelaajaa oli matkassa mukana vaimon ja pienen lapsen kanssa eli ainakin, jos tuolla tasolla alkaa pärjätä, niin perheen kanssa matkustaminen voisi ainakin ajoittain olla mahdollista.

      Ja tuo isyysloma-asia on itse asiassa itselläkin juuri parhaillaan selvityksen alla. Ei taida olla ihan yksinkertaista miten Kelan tuki lasketaan ja toisaalta saako sinä aikana esimerkiksi pelata mitään kisoja. Mutta toivottavasti joku järjestely löytyy ja voin kyllä sitten jakaa täälläkin, miten tuo homma edistyy. 🙂

  • Oho mikä tarina!
    Olet kyllä kova sissi ja seikkailija, kun odottelet siellä sateessa pelien alkamista.
    Harvoin olen lukenut noin avointa tekstiä julkisilla palstoilla. Arvostan suuresti!
    Irvin lauloi muistaakseni kappaleen: Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli!
    Roppakaupalla onnea kaikenlaisilla kentillä, missä kuljetkin.

    • Kiitos! No tämä sateen odottelu sujuu kyllä aika helposti, kun ei sen suuremmin tarvitse muuta tehdä kuin pitää kroppa kunnossa ja käydä pari kertaa päivässä syömässä. 🙂 Mutta toivotaan, että pelikuntokin on jotenkin pysynyt yllä, kun tänään todennäköisesti taas pelataan.

  • Wow! How wonderful! !!
    Thank you for your wonderful report.
    Your joy is also the joy of your fans.
    A heartfelt blessing to your family!
    🍀

  • Onnea tulevasta perheenlisäyksestä ja tsemppiä sekä onnea tuleviin koitoksiin!
    Kiitos hyvistä kirjoituksista.

  • Onnittelut todellakin tulevasta iloisesta perhetapahtumasta! Kommentti illan ottelua odotellessa että ei kisajärjestäjiltä kaikista paras päiväohjelma ikinä, Kolar tahkoaa parit kaksinpelit peräkkäin ja sitten vielä neluri. Ei mahda ihan parhailla jaloilla enää seistä kun neluri alkaa…

    Muutenkin näin ottelujärjestyksiä koskaan laatimattomana ihmettelen että kun vihdoin päästää pelaamaan pannaan karsintaottelut peräperää tauon kanssa, olisi luullut että heittämällä väliin nelurin tai pääsarjan ensimmäisen kierroksen ottelun olisi päivänvaloa ja sateetonta päivää optimoitu. Mahtaa olla kentän laidalla hassua katsoa kun odotellaan että sopiva aika on kulunut että voidaan aloittaa matsi ja mitään ei tapahdu…

    Mielenkiintoista seurata miten käy, ehdittekö pelata tämän päivän valossa…

    • Jes, kiitos! On tosiaan ollut kisan supervisorilla miettimistä tämän päivän otteluohjelmaa tehdessä. Ihan helppoa se ei kaikkine rajoitteineen varmasti ole, mutta hienoa, että tänään sään puolesta ainakin päästään pelaamaan.

      Aloin ihan miettiä, että mitä olisin itse voinut tehdä paremmin, enkä kyllä tiedä olisiko se ihan helpolla onnistunut. Ensinnäkin on aika poikkeuksellista, että saadaan peräti kahdeksalla kentällä matseja pelattua samaan aikaan, sillä harvassa challengerissa on viittä päätuomaria enemmän paikalla. Nyt veikkaan, että tuomareita ”lainataan” viereisestä ITF-kisasta, jossa ei tarvita päätuomareita karsinnoissa. Kahdeksan kentän ohjelma tarkoittaa kuitenkin sitä, että sopimuksissa olevaa livestreamia ei saada kaikilta kentiltä, eikä pallopoikia/tyttöjä riitä jokaiseen otteluun. Livescore sen sijaan saatiin kaikille kentille pystyyn, mikä ei sekään ole ihan pikkujuttu verkkoyhteyksien kanssa pelatessa.

      Itse otteluohjelmassa karsintamatsit ovat luonnollisesti prioriteetti yksi, sillä ne on melkeinpä pakko saada tänään pelattua, jos kisa meinataan saada vietyä loppuun tällä viikolla. Sääntöjen mukaan matsien välisen tauon ei tarvitse olla kuin 1-1,5 tuntia ensimmäisen matsin kestosta riippuen, joten siinä mielessä karsintojen toisen kierroksen otteluiden peluuttaminen nopeasti ensimmäisten jälkeen on minusta ihan perusteltua. Todellisuudessa nyt näyttää kuitenkin siltä, että monia pääsarjaotteluita pelataan ennen karsintojen viimeistä kierrosta, jonka otteluita on aikataulutettu vasta iltapäivälle. Lisäksi pääsarjan toisen kierroksenkin matseja on yritetty saada tälle päivälle niin monta kuin se kaavion mukaan on mahdollista, ilman että syntyy epäreiluja aikataulutuksia.

      Nelinpelien osalta hankaluuksia aiheuttaa se, että ainoastaan yhden nelinpelin pelaajat ovat mukana vain nelurissa, ja kaikissa muissa 7 nelurissa on mukana ainakin yksi pelaaja, joka on mukana myös kaksinpelissä. Nelinpelithän pitää aina pelata vasta kaksinpelien jälkeen, jos samalla pelaajalla on molempia sarjoja päivän ohjelmassa, joten siksi nelurit on nyt laitettu alkamaan vasta päivän lopussa.

      Kaiken kaikkiaan siis aikamoinen soppa, ja matseja riittää kyllä aika paljon vielä huomiseksi ja viikonlopullekin ihan varmasti. Mutta näitä on kyllä aina ihan kiva pohdiskella ja miettiä, mitä olisi itse voinut tehdä paremmin 🙂 Toivotaan myös, että parini Zdenekin kunto riittää pelata kolme matsia samana päivänä!

Leave a Reply

Vastaa käyttäjälle Kalle Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.