Antalya 2 CH 80, valmistautumista ja nelinpelin taktiikoiden pohdintaa

Viime viikon ensimmäinen kisa täällä Antalyassa päättyi siis harmittavasti jo kvartseihin. Sateisesta säästä huolimatta tuo kisa kuitenkin saatiin kuin saatiinkin pelattua loppuun asti, mutta onneksi tulevalle viikolle on luvattu selvästi parempaa pelikeliä. Olemme tsekkiparini Zdenekin kanssa tällä kertaa kakkossijoitettuja ja saamme ensimmäisellä kierroksella keskiviikkona vastaamme villinkortin saaneen parin Ajdukovic/Altuna.

Viime viikon kisa päättyi siis harmittavan aikaisin perjantaina, mutta nelinpelin pienten marginaalien otteluissa näitä vain väkisinkin sattuu. Oma peli tuntui kokonaisuutena kuitenkin olevan ihan kunnossa, joten jatkoin treeniä heti lauantaina. Vedimme reilun parituntisen harjoituksen Zdenekin kanssa, ja pelasimme loppuun vähän kaksinpelipisteitäkin. Harvoinpa jos koskaan on massatennis tuntunut niin hyvältä kuin tuollon, sillä sateen keskeyttäessä treenimatsimme lukemat olivat hurjat 6-2, 4-0 minulle. Tuntui, että jalka liikkui kuin parhaina päivinä ja lyönnit menivät joka kerta aivan tasan sinne minne halusin. Hieno fiilis!

Sunnuntaina siirryin kuitenkin takaisin nelinpelitreeniin jenkkiporukassa ennen kuin ehdin vielä viettää iltapäivän kauniissa säässä hotellin viereisellä golfkentällä, jossa sai ajatuksia hetkeksi pois hotellihuonetylsistymisestä ja tenniskentältä. Tänään maanantaina ohjelmassa on sitten ollut aamusateiden jälkeen taas laadukasta tennistreeniä ensin Zdenekin kanssa ja myöhemmin vielä jenkki Nathan Pashan kanssa enemmän nelinpeliin keskittyen. Kaikki tuntuu siis olevan kunnossa, ja innolla odotan jo otteluiden alkua.

Sellainen asia olosuhteista tuli vielä mieleen, että en tainnutkaan aiemmin mainita sitä, että täällä käytössä olevat pallot ovat sellaista merkkiä, joka ei ole minulle aiemmin tullut livenä vastaan. Kisat pelataan nimittäin Artengo TB930 -palloilla, ja täytyy sanoa, että uskomatonta kyllä nämä ”halpismaineessa” olevat Decathlon-urheiluliikeketjun lanseeraamat pallot ovat mielestäni suorastaan erinomaiset. Pallot tuntuvat kuluvan todella hitaasti, mutta tuntuma on siitä huolimatta tosi hyvä. Eli jos näitä jostain Suomesta saa niin suosittelen kokeilemaan!

Artengon positiivisesti yllättäneet TB930 pallot.

Voisin myös lukijoiden pyynnöstä avata vielä hieman nelinpelin taktiikkaa, jonka eroavaisuudet konkretisoituivat taas olosuhteiden ja parin vaihtumisella Istanbulin sekä näiden Antalyan kisojen välillä. On nimittäin aika iso ero pelata nopeahkolla sisäkentällä hyvin syöttävän ja verkolle nousevan Glasspoolin kanssa kuin pelata hitaalla massakentällä aina takakentälle jäävän Kolarin kanssa. Osa tästä selostuksesta menee varmasti aika syvällisiksi pikkudetaljeiksi, mutta toisaalta nämä asiat ovat juuri niitä juttuja, joiden paremman ymmärtämisen koen vieneeni peliäni selvästi seuraavalle tasolle viimeisen vuoden aikana.

Varsinkin syötön jälkeiset kuviot ovat näiden kahden pelaajan kanssa pelatessa tosi erilaiset. Glasspoolin kanssa pyrimme pelaamaan syöttöpisteitä paljon ns. I-formaatiosta lähtien eli siten, että verkkopelaaja kyykistyy keskelle kenttää verkon eteen ja myös syöttäjä aloittaa läheltä keskimerkkiä. Tästä kuviosta on sitten helppo sopia kummankin pelaajan lähtösuunnat syötön jälkeen. Kolarin kanssa puolestaaan pelasimme melkein pelkästään perinteisellä tavalla, jossa verkkopelaaja pitää oman puolensa ja syöttäjä oman puolensa. Toki perinteisestäkin lähtöasetelmasta voidaan monesti sopia puolenvaihto heti syötön jälkeen, ja myös tätä tulee varsinkin Glasspoolin kanssa käytettyä silloin tällöin.

Sanoisin, että perinteinen lähtöasetelma toimii aika hyvin varsinkin silloin, kun peli halutaan pitää yksinkertaisena ja tuntuu siltä, että oma tiimi on vastustajia parempi ihan perustekemisessä. Tällöin on turha tehdä kuvioista liian vaikeita. Myös vähemmän nelinpeliä pelanneen parin kanssa perinteinen lähtöasetelma toimii paremmin, sillä harva kaksinpeliin keskittyvä pelaaja osaa ajoittaa ja suunnata liikkeensä erilaisissa puoltenvaihtokuvioissa tarpeeksi hyvin, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Myös juurikin hitaammalla massakentällä perinteinen lähtöasetelma toimii hyvin, sillä palauttajalla on enemmän aikaa seurata verkkopelaajan liikettä ja palautukset ylipäätänsä ovat keskimäärän parempia ja voimakkaampia kuin nopealla kentällä.

I-formaation edut tulevat puolestaan esiin silloin, kun erot ovat pieniä ja vastustajien palauttamiseen halutaan tuoda mahdollisimman paljon häiriötä. Moni huippunelinpelipari pelaa nykyään syöttögamensa lähes pelkästään I-formaatiosta käsin, sillä verkkopelaajat ovat kehittyneet todella taitaviksi peittämään kenttää, ja toisaalta palauttaja joutuu aina arpomaan, kumpi palautussuunta aukeaa verkkopelaajan liikkeen jälkeen. Myös syöttäminen keskimerkin tuntumasta T-pisteeseen on I-formaatiosta lähtiessä helpompaa, joskin ulos-syöttöihin saa vastaavasti huonommat kulmat. Mutta nelinpelissä t-pisteeseen syöttäminen on keskimäärin kannattavampaa juurikin palauttajan kulmien minimoimiseksi, joten I-formaation priorisointi on senkin puolesta ihan järkevää, jos syöttämisen laatu on kunnossa. 

Varsinkin vuosi pari sitten palauttaminen I-formaatiota vastaan oli minulle itselleni selvästi perinteista kuviota hankalampaa, mutta nykyään olen kyllä oppinut paremmin seuraamaan sivusilmällä verkkopelaajan liikettä ja suuntaamaan palautuksen oikeisiin kohtiin kenttää. Joskus oikean palautussuunnan pystyy myös lukemaan ennemmin syöttäjän kuin verkkopelaajan liikkeestä, joskin tämä vaatii aika harjaantunutta silmää. I-formaatiota vastaan linjaa pitkin palautus on keskimäärin tehokkaampi vaihtoehto, sillä sinne kummallakin vastustajalla on aavistuksen pidempi matka peittämään kenttää.

Itse nelinpelin syöttämisen taktiikkaan on viimeisen noin 5-10 vuoden aikana tullut selvästi vahvemmin mukaan myös palauttajaa kohti syöttämisen tarkkuuden parantuminen. T-pisteen ja ulos-syötön lisäksi nykyään sovitaan myös päin-syötössä aina se, kummalle puolelle palauttajan kroppaa syöttö tähdätään. Esimerkiksi ykkösruutuun oikekätistä vastustajaa vastaan pelatessani pyrin syöttämään sivukierresyötön vastustajan rystypuolelle hänen vasempaan kainaloonsa, kun taas kick-syöttö tai kova flätti syötetään mieluummin kämmenpuolelle hänen oikeaan kainaloonsa. Tämä erottelu tekee mahdolliseksi palauttajan palauttamisen jonkinasteisen kontrolloinnin, sillä esimerkiksi ykkösruutuun rystypuolelle tulevaan sivukierresyöttöön on huomattavasti luontevampi palauttaa pallo linjaa pitkin kuin inside-out -suunnattuna krossina. Vastaavasti lähelle kroppaa kämmenpuolelle tuleva syöttö on ykkösruudusta selvästi vaikeampi palauttaa linjaa pitkin kuin krossina.

Aika moni nelinpelipari käyttääkin hyvin pitkälle näitä syöttämisen perustaktiikoita hyväkseen läpi ottelun, ja onkin ihan hyvä haaste pyrkiä matsin aikana itse palauttamaan mahdollisimman usein juurikin päin vastoin kuin suuntaus olisi luontevaa. Esimerkiksi ykkösruudusta rystypalautukseni on juuri siksi niin tehokas, että pystyn selvästi keskivertoa paremmin suuntaamaan sen paikasta kuin paikasta haluamaani suuntaan. Kaiken lisäksi pystyn erityisesti juuri rystyltä halutessani odottamaan aivan viime hetkelle ennen kuin päätän palautussuuntani, mikä aiheuttaa syöttäjäjoukkueelle erityisvaikeuksia. Yksi palautus, minkä haluaisin kuitenkin vielä paremmin nostaa repertuaariini, on koholyönti, joka tuntuu myös yleistyvän monen pelaajan taktiikkavalikoimassa. Varsinkin rystyltä, jos pystyn lyömään yläkierrelobbin suoraan palautuksesta, uskon monen verkkopelaajan olevan pulassa, sillä tämän jälkeen he eivät enää voi tulla niin lähelle verkkoa kuin monella on nykyään tapana. Kämmenellä lobbin lyöminen on melkein pakko tehdä alakierteellä, jolloin sen lukeminen on hieman helpompaa, mutta kunhan lobbi on tarkeeksi korkea ja pitkä, niin ei verkkopelaajan siihen ole helppo päästä käsiksi silloinkaan.

Ehkä yksi suurimmista ahaa-ilmiöistä itselleni on lisäksi ollut se, että lähes aina jos palautus on maksimissaan noin 30 senttiä sivurajan sisäpuolella pitäisi sen mennä läpi. Eli toisin sanoen syöttäjän puolen pelaajat peittävät keskustan liian huonosti, jos he saavat sivurajalle suuntautuneen palautuksen takaisin, kun taas palauttajan tulisi suoran pisteen saadakseen tähdätä mahdollisimman lähelle sivurajoja. Tottakai syötön laatu vaikuttaa paljon myös palautuksen laatuun, mutta varsinkin syöttäjän partnerin roolissa on tärkeä sisäistää se, että tiettyjä palautuksia ei ole tarkoituskaan saada takaisin, vaikka ne omalta puolelta menisivätkin läpi. Tämän takia nelinpelissä tuleekin vastaan paljon tilanteita, joissa olet pelannut täysin oikein, mutta vastustaja lyö silti läpi. Nuo tilanteet onkin hyvä oppia tunnistamaan, sillä niiden harmittelu on täysin turhaa.

Erilaisista syöttö- ja palautuskuvioista pitäisi siis kaiken lisäksi matsin aikana jotenkin vielä pystyä valitsemaan oikeaan aikaan oikeat versiot. Joidenkin pelaajien kanssa pelatessa myös palauttajan liike sovitaan etukäteen ennen pistettä siten, että palautuksen onnistuessa pelaajat vaihtavat puolia tietoisesti. Nykyään nettistriimejä varsinkin näistä challenger-tason otteluista on sen verran hyvin saatavilla, että vastustajien taktiikoiden tutkiminen ennen matsia on mahdollista, mikä tuo myös oman lisämausteensa tekemiseen. Toisaalta striimien avulla saa selvitettyä monen pelaajan lempikuviot, mutta samalla on hyvä muistaa, että myös omat lempikuviot paljastuvat vastustajille aika nopeasti. Onkin siis hyvä pitää tietoisesti joka tilanteeseen ainakin paria eri vakioratkaisua käsillä.

Taktiikoita tulee myös usein sovellettua matsin sisälläkin. Esimerkiksi viime perjantain matsissa Huey/Verbeek paria vastaan otimme toisessa erässä Zdenekin syötöissä käyttöön I-formaation, kun totesimme, että vastustajat saivat muuten liikaa tilaa krossipalautuksiinsa. Juttelimme myös puoltenvaihtojen aikana, että meidän kannattaa palauttaa enemmän linjaa pitkin, sillä vastustajat jättivät sinne monesti hieman enemmän tyhjää tilaa kuin krossipuolelle. Useimmiten matsin sisäiset keskustelut keskittyvätkin juuri tällaisiin palautussuuntien kaltaisiin pieniin asioihin tai siihen, että vastustajista jompikumpi tuntuu esimerkiksi olevan hieman huonossa vireessä.

Toivottavasti tällainen kevyt nelinpelin taktiikkapäivitys antaa lisää iloa sekä nelinpelin seuraamiseen penkkiurheilijoille että pelaamiseen aktiiviharrastajille. Luonnollisesti mitä korkeammalle tasolle mennään niin sitä tarkempia taktiset kuviot ovat, mutta esimerkiksi I-formaatiota suosittelen kaikkien kokeilevan joskus tasolla kuin tasolla jos kaipaa nelinpelin taktiikoihin vähän vaihtelua.

Täällä Antalyassa kisan ensimmäinen ottelu on siis ohjelmassa keskiviikkona, joten huomenna vielä vähän treenataan ennen kuin päästään taas tositoimiin. Lisäsin tuohon tämän sivuston oikeaan laitaan tulevaa kisakalenteriani, ja pyrin päivittämään sinne jatkossa myös aina tiedossa olevan seuraavan ottelun.

6 thoughts on “Antalya 2 CH 80, valmistautumista ja nelinpelin taktiikoiden pohdintaa

  • Tuolle kisakalenterille iso peukku! Mietinkin juuri että milloinkas teidän pelit alkaa joten kalenteri tosi bueno.
    Mukavaa luettavaa myöskin tuo pelistrategia pohdinta. Voisitko vielä valaista että miksi te ammattilaiset menette kakkossyöttöön enemmän vastaan kuin ykkössyöttöön. Ainakin me amatöörit tehdään juuri päinvastoin, pelkona kun on että siihen löysään kakkossyöttöön pystyy täräyttämään huomattavasti kovemman palautuksen, eli on pakko ottaa muutama taka-askel jotta ehtii paremmin reagoida palautukseen.

    • Hyvä juttu, jos kisakalenterista on apua!

      Tuohon kakkossyötön jälkeiseen sijoittumiseen verkolla en ihan päässyt käsiksi. Syöttäjän parina oleva pelaaja mielestäni pyrkii olemaan yleensä aika samalla etäisyydellä riippumatta siitä kumpi syöttö on kyseessä. Palauttajan pari sen sijaan usein menee verkolle juurikin kakkossyötön ajaksi, sillä on oletettavaa, että palauttaja saa aikaiseksi painostavan palautuksen ja näin verkolta on mahdollisuus poimia helppo volley pois.

  • Ja tarkoitan juuri verkkopelaajan liikettä. Palauttaja näin amatööritasilla menee toki yleensä enemmän vastaan kakkossyöttöä.

  • Hienoa lukea näistä nelinpelin taktisista kuvioista, erittäin mielenkiintoista! Nyt voi matseja seurata ihan eri silmällä. Entisestään vahvistuu käsitys, että huipputasolla kaksari ja neluri ovat varsin erilaisia pelejä taktisesti. Lopuksi täytyy miettiä, josko jotain mainitsemiasi juttuja voisi kokeilla omissa peleissäkin. Tsemmiä tämän päivän matsiin ja tuleviin koitoksiin!

    • Jes, mahtava kuulla, että neluritaktiikan avaaminen tuo lisämielenkiintoa matsin seuraamiseenkin. Ja ilman muuta suosittelen kokeilemaan myös omissa peleissä!

Leave a Reply

Vastaa käyttäjälle Henry Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.