Biella CH 125 SF, Heliövaara/Glasspool – Lammons/Withrow 7-6(4), 7-6(6)

Jeesss! Semifinaali jenkkiparia vastaan tarjosi aikamoista jännitystä alusta loppuun asti, joten voitto on kyllä sitäkin paremman tuntuinen. Vastustajilla oli kummassakin erässä eräpallo omissa syöttövuoroissaan, mutta kaivoimme ratkaisuhetkillä huippupalautukset kehiin, minkä lisäksi onnistuimme tie breakien viimeisissä pisteissä upeasti. Huomisessa finaalissa kun saa karsittua vielä pari heikompaa syöttövuoroa pois kuvioista niin voitosta taistellaan varmasti. Vastassa finaalissa on kova pari Pütz/Nys, mutta kovia olemme mekin.

Voittajien kelpaa taas hymyillä.

Eilinen vakuuttava voitto espanjalaisparista antoi tälle päivälle hyvät lähtökohdat, vaikka vastustajien aggressiivinen ja kovasyöttöinen pelityyli olikin tänään ihan erilainen kuin edellispäivän ottelussa. Kävimme taas tuttuun tapaan aamulla lyömässä rennon tunnin treenin Jocker-kentällä ennen kuin palasimme hotellille lounaalle ja odottelemaan iltaottelumme alkua. Alkuiltapäivällä tuli kuitenkin tieto, että meidän ottelua edeltävässä toisessa nelinpelin semissä tuli luovutusvoitto Treat Hueyn loukattua itseään, joten matsimme pääsikin alkamaan selvästi ennakoitua aikaisemmin.

Ehkä tuosta vähän aikaisemmasta alusta johtuen tuntuikin, etten ollut ihan hereillä ottelun ensimmäisissä gameissa. Mutta onneksi Lloyd hoiti avaussyöttövuoronsa mallikkaasti ja 1-1 -tilanteessa aloin itsekin olla jo lämpimänä ja pidin syöttöni helposti. Erän ainoa huono hetki sattui kuitenkin 3-3 -tilanteessa, kun tein kaksi kaksoisvirhettä samaan syöttövuoroon, ja vastustajat onnistuivat breikkipallossa hyvässä ohituksessaan. Jenkit olivat syöttäneet todella vakuuttavasti matsin alun, mutta jostain kaivoimme Lloydin kanssa pari hyvää palautusta 4-5 -tilanteessa Withrow’n syöttäessä erää. Kaksi ensimmäistä murtopalloamme Withrow selvitti hyvillä syötöillään, mutta 40-40 -tilanteen no ad -pisteessä sain erinomaisen palautuksen jalkoihin, minkä perään Lloyd hoiti pisteen meille upeasti verkolta.

Tasoitimme siis viime hetken murrolla ensimmäisen erän viiteen viiteen, minkä jälkeen pidin taas helposti syöttöni. Erä eteni sitä seuranneen Lammonsin pidon jälkeen tie breakiin, jossa me saimme ensimmäisen minibreakin Lloydin erinomaisen palautuksen jälkeen. Minäkin onnistuin 2-1 -johdossa parissa huippusyötössä ja kun Lammons epäonnistui iskulyönnissään 4-1 -tilanteessa niin erä alkoi olla taputeltu. Yhden minibreikin jenkit saivat vielä takaisin, mutta lopulta erä kuitenkin meille 7-6(4).

Lähdimme toiseen erään hyvällä momentumilla ja jatkoimme siitä mihin jäimme murtamalla Lammonsin syötön heti erän ensimmäisessä gamessa. Pidimme sen jälkeen pari syöttövuoroamme vaivatta, ja lähellä oli jopa tuplamurto 3-1 -johdossa, mutta Lammons piti kolmesta breikkipallosta huolimatta. 4-3 -tilanteessa minun syöttövuoroni oli kuitenkin taas harmillisen huono, sillä vastustajat onnistuivat palautuksissaan, kun taas minä missasin pari lyöntiä takakentältä. Olimme todella lähellä uutta murtoa 4-4 -tilanteessa minun neljän aivan huippupalautuksen myötä, mutta Lloydin viimeinen volley jäi juuri ja juuri verkkoon. Tämän jälkeen kaikki pitivät taas syöttönsä vaivatta ja edettiin tie breakiin.

Saimme toisen erän tie breakiin heti minibreikin alle, mutta vastustajat kuittasivat sen Lammonsin palautuswinnerillä. 3-3 -tilanteessa jenkit pelasivat uudestaan hyvän pisteen takakentältä ja kun he onnistuivat ykkössyötöissään siihen perään, niin tilanne oli jo hieman huolestuttavasti 3-6. Mutta me jaksoimme edelleen uskoa itseemme, ja voitimmekin molemmat Lloydin syöttöpisteet taistelupisteiden jälkeen, minkä jälkeen 5-6 -tilanteessa Lloyd löi palautuksensa suoraan krossina läpi. Puoltenvaihdon jälkeen 6-6 -tilanteessa minäkin onnistuin linjapalautuksessani Lloydin hoitaessa pisteen kotiin verkolta, ja kun ensimmäinen matsipallo minun syötössäni päättyi hyvän ykkösvolleyni jälkeen Lammonsiin rystyvirheeseen niin pääsimme tuulettamaan voittoa isolla ”come on” huudolla.

Tänään matsin aikana momentum seilasi siis useampaan kertaan laidasta laitaan. Sanoisin, että ensimmäisen erän 3-5 -tilanteeseen asti jenkit olivat selvästi niskan päällä, mutta vahvat palautuksemme 4-5 -tilanteessa gamessa jäivät selvästi syömään vastustajien mieltä, ja tie break tulikin meille ikään kuin samaan syssyyn. Toinenkin erä oli meidän täyttä hallintaa ainakin puoliväliin asti, ja voisi jopa sanoa, että matsi olisi varmasti ollut ohi jos olisimme onnistuneet murrossa 3-1 -johdon murtopalloissa. Mutta vaikka emme toista murtoa saaneetkaan, niin silti tuon yhden murron olisi kyllä pitänyt riittää. Jotenkin sattui vain tänään niin, että hävisimme molemmat kaksi huonompaa minun syöttövuoroani, sillä jotenkin huonot pisteet tulivat ikään kuin rykelminä. Kaksoisvirhe siellä ja toinen täällä ei yleensä kaada ottelua, mutta samaan gameen niitä ei kyllä kannata useampaa syöttää. Samoin toisen erän huonossa syöttövuorossa syöttöjeni suunnat karkasivat vähän liikaa tavoitteesta.

Toisen erän alun johdon menetettyämme meillä oli kuitenkin myös 4-4 -tilanteessa jälleen murtopallo, jonka voittamalla Lloyd olisi päässyt syöttämään ottelua kotiin eli lähellä se oli voitto tuossakin kohtaa. Tuon jälkeen momentum tuntui kuitenkin taas hetkeksi siirtyneen takaisin vastustajille, mutta jotenkin meiden luottomme ja rauhallisuutemme oli kyllä erinomaista toisen erän tie breakissa jopa selkä seinää vasten tilanteissa vastustajien eräpalloissa. Ja matsin viisi viimeistä pistettä olivat kyllä maailman luokkaa, joten siinä mielessä täytyy kyllä olla erittäin tyytyväinen.

Huomenna pitää kuitenkin hyvän palautustyöskentelyn lisäksi pystyä varmasti pelaamaan syöttöpeliä vielä vähän aggressiivisemmin, sillä vastustajat ovat ainakin rankingin puolesta selvästi ATP-tason pelaajia. En rehellisesti sanottuna tunne ranskalaisvaasustajaamme Hugo Nysiä ollenkaan, mutta Tim Pützia vastaan olen kerran pelannut Talissa reilu vuosi sitten. Aion kuitenkin vielä tänään illalla ja huomenna aamulla varmasti yrittää katsoa hieman heidän otteluitaan viime ajoilta läpi, jotta saan vähän käsitystä mitä huomisessa finaalissa kannattaa ja mitä ei kannata tehdä.

Finaaliottelumme on huomenna ohjelmassa paikallista aikaa ei ennen kello 14 eli Suomen aikaa tuntia myöhemmin. Tänään varmistui taas uusi ennätysrankin ensi viikolle, mutta eiköhän laiteta sitä huomenna vielä koreammaksi voiton kautta ja nautita pelaamisesta täysin rinnoin. Vamos!

5 thoughts on “Biella CH 125 SF, Heliövaara/Glasspool – Lammons/Withrow 7-6(4), 7-6(6)

  • Jos viime turnauksissa tuli tiukat tappiot niin kyllä ne näköjään tasoittuu ja kääntyy. Upeeta taistelua kerrassaan. Tsemppiä ja finaali kotiin!

  • Otteluiden seuraaminen ainakin minulle on harmillisesti ollut aika mahdotonta tässä turnauksessa. 🙁 Kuvanlaatu vaikuttaa vielä huonommalta kuin normaalisti, mutta sen lisäksi palloa on erittäin vaikea nähdä etenkin kenttää ympäröivän vaalean alueen päällä. Aikaisemmassa kirjoituksessa sanoit, että pelaajallekin pallon näkeminen on hieman hankalaa ja kun vielä valotkin on kuulemma häiritsevät, niin ihmettelen miksi tuollaisia kenttiä edes rakennetaan. Ainoastaan Linzin WTA-turnauksessa olen nähnyt yhtä huonovärisen kentän, sekä myös ATP-finaaleissa oli kenttää ympäröivä alue samalla lailla hyvin vaalea, vaikkei harmaa ollutkaan.

    • Joo samaa mieltä. Moni tilanne meni täysin ohi kun ei erottanut että minne se pallo päätyi. Kameroiden laatu on toki myös erittäin heikko. Kun olen katsonut esim. kotimaisia turnauksia (yhdellä kameralla kuvattuja) niin sielä järjestään kuvan laatu on ollut paljon parempi.

      • Joo ihan samaa mieltä olen minäkin! Tuo vaalean harmaa sävy kentän reunoilla on kyllä pallon erottamiseksi lähes huonoin mahdollinen myös pelatessa, ei pelkästään ruudun takaa katsoessa. Eikä tosiaan ATP:n challenger striimikään aina ole ihan HD-laatua, mikä entisestään vaikeuttaa pallon näkemistä. Ensi viikolla massakentillä toivottavasti pallo taas erottuu paremmin.

Leave a Reply

Vastaa käyttäjälle Break Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.