Biella CH 125 Finaali, Heliövaara/Glasspool – Nys/Pütz 6-7(4), 3-6

Ei mahda mitään, korkealla rutiinitasolla pelasivat vastustajat tänään, ja vaikka muutamasta pisteestä olikin ottelu taas tänäänkin kiinni, niin oikealle parille meni kyllä lopulta voitto. Finaalitappio ei tietenkään ikinä tyydytä voittamisen nälkää, mutta uusi ennätysranking 97 ensi maanantaina kuitenkin hieman nostaa tunnelmaa. Eli kokonaisuutena positiivinen viikko, vaikka kirsikka kakun päältä menikin nyt parempiin suihin.

Hopeaa Biellan 125 pisteen kisasta.

Tänään pelattiin Biellassa siis nelinpelin finaali jo toiseen kertaan samalla kentällä Glasspoolin kanssa viimeisen puolen vuoden sisällä. Viime vuoden syyskuussa olimme eri puolella verkkoa voiton tullessa minulle, mutta nyt siis samalla puolella verkkoa jäätiin molemmat ilman kirkkainta pokaalia. Päiväohjelma oli tuttu, sillä löimme aamulla lyönnit läpi keskuskentällä ja palasimme lounaalle tuttuun tapaan hotellille hetkeksi vielä huilaamaan. Molemmat edeltävät kaksinpeliottelut kestivät täydet kolme erää, mutta noin kello 15.30 päästiin lopulta pelaamaan.  

Matsi alkoi Lloydin pitäessä syöttönsä no-ad -pisteen kautta, minkä jälkeen muutkin pitelivät syöttöjään varmasti. 4-3 -tilanteessa meillä oli kuitenkin yksi murtopallo, mutta sen Nys selvitti Lloydin palautuksen jäädessä verkkoon. Lopulta 5-5 -tilanteessa vastustajat löysivät sitten palautuksensa ja mursivat minun syöttöni vahvoilla otteilla, mutta mepä taistelimme itsemme tie breakiin murtamalla Nysin syötön 5-6 -tilanteessa. Tie breakissa pääosassa olivat kuitenkin syöttäjät, sillä ainoa minibreikki nähtiin 1-2 -tilanteessa, kun Pütz löi takakentän kämmenensä läpi ykkösvolleyni jälkeen. Emme saaneet tuota minibreakia enää käännettyä takaisin, vaan erä siis vastustajille 6-7(4).

Toiseen erään vastustajat alkoivat jälleen löytää palautuksiaan, sillä Lloyd joutui pelastamaan kolme murtopalloa heti ensimmäisessä syöttövuorossaan. Sitä seuranneessa Nysin syötössä olikin sitten meidän paikkamme iskeä, kun saimme huippupalautuksilla 0-40 -tilanteen ja neljä murtopalloa. Nuo pisteet olivat ehkä ottelun ainoat hetket, jotka jäivät selvästi harmittamaan, sillä varsinkin kolmannessa murtopallossa olisi minun pitänyt pystyä rystyvolleyni laittamaan verkon yli. Mutta nyt ei murtoa saatu, ja peli jatkui tasaisena. Lopulta toisen erän ratkaisu nähtiin sitten kuitenkin 2-3 -tilanteessa, jossa vastustajat löysivät jälleen lääkkeet Lloydin syötön palauttamiseen, emmekä enää toista kertaa selvinneet pulasta. 2-4 -tilanteessa heille riitti enää kaksi syötön pitoa, ja kun emme saaneet tarpeeksi painetta loppuihin palautuksiimme, niin toinen erä kirjattiin siis lukemin 3-6.

Pienillä marginaaleilla pelattiin siis tänäänkin, mutta ensimmäistä kertaa tänä vuonna hävisin ottelussa enemmän pisteitä kuin vastustajat. Eli siinä mielessä ei voi sanoa, että harmittaisi ottelun menneen väärälle parille. Varsinkin Pütz syötti tänään todella tarkasti kroppasyöttönsä juuri oikeisiin kohtiin kainaloitamme, minkä lisäksi hän pelasi tarkan kliinisesti palautukset ja kaikki verkkotilanteet. Nys ei loistanut syöttöpelissään, mutta hänkin osui isoissa palautuksissaan tänään useammin kuin osasimme odottaa. Ja sen kyllä huomasi, että verkkopelissä molemmat vastustajat tekivät todella vähän vääriä ratkaisuja. Varsinkin kaikki korkeammat pallot he pelasivat pienillä riskeillä juuri oikeisiin paikkoihin, missä oli selvä iso ero tämän viikon aiempiin vastustajiimme. Lisäksi he osasivat myös lyödä takakentältä rennosti ja kovaa oikeisiin paikkoihin. Rankingin osalta kovin pari oli siis myös pelillisesti kovin pari tällä viikolla.

Meidän pelissämme tuntui, etteivät syötöt löytäneet ihan tarpeeksi tarkasti kohteisiinsa, minkä lisäksi takakentän palloissa jäimme ilman aseita. Tämän päivän vastustajat myös palauttivat varsinkin Lloydin syöttöä paremmin kuin kukaan tähän mennessä sinä aikana, kun olen Lloydin kanssa pelannut. Omassa pelissä pari takakentän turhaa verkkovirhettä harmittavat, sillä noissa paikoissa pitäisi löytää rauhallisuutta ja välttää pelaamasta itseään ulos virheillä. Toki vastustajat antoivat koko ajan hyvää painetta laadukkailla, syvillä lentolyönneillään, mutta niin kuin englanniksi sanotaan: ”make them play” eli minun pitäisi saada vastustajat pelaamaan vielä yksi hyvä volley enemmän, niin ehkä sieltä joskus tulisi joitain virheitäkin.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä viikko jää kuitenkin mieleen ihan positiivisena kokonaisuutena. Oli selvästi oikea valinta jäädä tänne harjoittelemaan viikoksi edellisen kisan avaustappion jälkeen. Peli ja itseluottamus ovat taas ihan eri tasolla kuin viikko sitten. Ja jos nyt puhtaasti pistematematiikalla katsoo, niin parempi se oli tietysti tällä viikolla isommassa kisassa olla finaalissa kuin viime viikolla pienessä. Rahallisestikin ero on suuri, sillä 125 pisteen challengerissä on peräti kolminkertaiset palkintorahat 80 pisteen challengeriin verrattuna.

Jos tämä päivä oli hieman mollivoittoinen ottelutuloksen osalta, niin sitä se oli kyllä myös muilta osin kisoihin liittyen. Haimme siis Lloydin kanssa vielä paikkaa Singaporen ATP-kisan alternate-listalta, mutta se näytti sen verran epätodennäköiseltä, että varasimme suosiolla varmuuden vuoksi sunnuntaille lennot Nur-Sultaniin, jossa pelattaisiin 100 pisteen challenger-kisa. Singaporen paikka tulisi selviämään vasta yön aikana, joten menimme molemmat rauhassa nukkumaan. Heräsin aamulla kahdeksan aikoihin katsomaan listaa, eikä Singaporen osalta odotuksien mukaan siis tärpännyt. Tässä vaiheessa minulle tuli kuitenkin se kaikkien tuntema ”välitön kylmä hiki” -olo, kun tajusin, että eihän vaan ollut käynyt niin, että Singaporen tuloksia odotellessa Nur-Sultanin kisan sign-in -aika olisi jo umpeutunut.

Ja googlehan sen kertoi, että aikaero Nur-Sultaniin on Italiasta 5 tuntia, ja kello oli siinä vaiheessa siellä jo yli iltapäivä yhden. Nelinpelin sign-in sulkeutuu viime vuodesta alkaen lauantaina kello 12 paikallista aikaa, joten laitoin heti hädissäni Lloydille viestin, että olihan edes hän muistanut ilmoittaa meidät Nur-Sultaniin. Lloyd kuitenkin nukkui vielä, ja sain lopulta ensin kisan supervisorin puhelimitse kiinni vain todetaksemme, että ei näkynyt paria Heliövaara/Glasspool listalla. Nur-Sultanin supervisor Andrei Kornilov on ihan huipputyyppi ja hänkin oli valtavan pahoillaan meidän puolestamme. Olin perjantai-iltana yhteydessä ATP:lle sähköposteilla Kazakstanin kaksinpelin karsintaan liittyen, jolloin Andreikin oli mukana kirjeenvaihdossa, mutta hänkään ei tajunnut kaksinpelin vetäytymiseni yhteydessä kysyä, että olemmehan kuitenkin tulossa nelinpeliin. Ja kun meillä oli kaikki viisumit ja muut monimutkaiset maahantulojärjestelyt hoidettuna, niin kilpailunjohtajakin oli kuulemma nelinpelilistan umpeuduttua ihmetellyt, ettei meidän nimiämme ollutkaan ilmoittautuneiden joukossa.

Tämä oli uran ensimmäinen kerta, kun sign-in siis ihan rehellisesti unohtui. Ei vain tullut jostain syystä meille kummallekaan Lloydin kanssa eilen illalla mieleen, että aikaero on niin suuri, että homma pitäisi hoitaa edellisiltana, vaikka lennotkin jo varattiin. Normaalisti laitan kännykkään aina muistutuksen sign-in ajasta, mutta jotenkin nyt sekin jäi, kun olimme ihan varmoja, että pääsemme kisaan mukaan, eikä loppuhetkien putoamista ulos kisasta tarvinnut jännittää.

No mutta, näin siis tapahtui, eikä sitä voinut enää muuttaa. Nopeasti siis plan C:tä suunnittelemaan, ja onneksi sign-in aikaa oli vielä rutkasti jäljellä Gran Canarian ensi viikon challenger kisaan. Päätimme siis suunnata Nur-Sultanin paukkupakkasten sijasta Kanariansaarten lämpöön. Jos rehellisiä ollaan, niin ei tuo huono vaihtoehto ole tuokaan, sillä matkustus on ajallisesti vain kolmasosa Kazakstaniin lentämisestä, minkä lisäksi taso on Kanarialla hieman heikompi varsinkin Nur-Sultanin toiseen viikkoon verrattuna. Hieman minua myös jännitti Kazakstanin protokolla mahdollisten koronatartuntojen tapauksessa, sillä positiivinen testitulos ja pienetkin oireet olisivat tarkoittaneet vähintään 14 päivän karanteenia paikallisessa sairaalassa, mikä ei nyt erityisen houkuttelevalta kuulosta.

Suuntaamme siis Lloydin kanssa samaa matkaa kohti Las Palmasia huomenna, ja pelaamme yhdessä vielä ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Kisat pelataan massalla, mikä ei sinänsä ole meille mikään huono juttu, sillä finaalipaikkoja meillä on molemmilla useampi massaltakin viime syksyltä. Massa on myös ainakin minulle selvästi kehittävämpi pelialusta, sillä tilanteet ovat monipuolisempia ja luovuutta saa käyttää enemmän.

Tämä ilta vietetään kuitenkin vielä rauhallisissa oloissa täällä Biellassa. Ja punotaan sellaiset juonet, että ensi viikkolla nostetaan sitten sitä kirkkainta pokaalia!

One thought on “Biella CH 125 Finaali, Heliövaara/Glasspool – Nys/Pütz 6-7(4), 3-6

  • Onnittelut. Ranking on nyt mukavasti kaksinumeroinen!
    Kanarian massalle paljon hyviä pelejä!

Comments are closed.