Las Palmas 2 CH 80 QF, Heliövaara/Glasspool – Couacoud/Guinard 6-3, 6-7(3), 10-12

Voi veljet. Kovassa tuulessa pelattiin tänäänkin Las Palmasissa, ja vaikka matsi näytti moneen kertaan päättyvän voittoisasti, niin jotenkin onnistuimme tyrimään lopulta ottelun ranskalaisille. Eihän tämmöisiä matseja vaan saisi hävitä, kun paikkoja voittamiseen on niin monta. Mutta jälkikäteen ei vain ole mitään tehtävissä. Olo on aika tyhjä ja pettynyt, mutta katseet on vain siirrettävä eteenpäin ensi viikon kisaan Marseilleen.

Ensimmäisen kierroksen voitto melko pahasta parista antoi hyvän lähdön tälle viikolle, mutta valitettavasti emme sitä kyenneet nyt hyödyntämään. Eilisen kevyempi päivä tuntui olleen hyvä ratkaisu treenatessamme vain noin tunnin verran, ja tänään aamubollauksessa keho tuntui taas valmiilta matsipäivään. Varsinkin takakentältä lyönnin ajoitus alkoi olla vajaan parin viikon massapelien jäljiltä kohdallaan, ja itseluottamus matsiin lähdettäessä oli siis kunnossa.

Saimmekin päivän otteluun ihan hyvän alun, sillä pidimme omat syöttömme kärkeen ja mursimme Guinardin jo 2-1 -tilanteessa. Seuraavassa omassa syöttövuorossani jouduin pelastamaan pari murtopalloa, mutta selvitimme ne kunnialla, ja pidimme lopulta erän loputkin syöttövuorot vieden avauserän yhdellä murrolla 6-3.

Erätauon kentän kunnostus tuntui kestävän ikuisuuden, ja jotenkin tuo seisoskelu vei hetkellisesti myös parhaan terän omasta pelistäni. Huono syöttövuoro toisen erän alkuun tarkoitti, että olimme nopeasti murron perässä, mutta toivuimme siitä kuitenkin nopeasti murtamalla takaisin ja heti perään vielä toistamiseen siirtyen jo 4-2 -johtoon. Tuossa 4-2 -tilanteessakin meillä oli yksi murtopallo, joka tuntui lähes matsipallolta, mutta palautukseni jäi harmittavasti verkkoon. Ja sen perään vastustajat onnistuivatkin sitten murtamaan Lloydin syötön ja tilanne olikin yhtäkkiä tasan. Ranskalaiset alkoivat tuossa vaiheessa liikkua syöttöjensä jälkeen selvästi enemmän väliin, mikä vaikeutti palautuksiamme, emmekä saaneet enää murtopaikkoja. 5-6 -tilanteessa Lloydin syötössä jouduimme jopa pelastamaan kolme eräpalloa, mutta tie breakiin kuitenkin mentiin. Se eteni tasatahdissa aina 3-3 -tilanteeseen asti, mutta sitten vastustajien palautukset upposivat ja meidän eivät, ja loput pisteet menivät siis ranskalaisille. Erälukemat siis 6-7(3).

Toisen pitkän kentänhuoltotauon jälkeen olimme tällä kertaa paremmin valmiita kolmanteen erään. Ekat pari pistettä edettiin tasaisesti, mutta sitten saimme vaihteen päälle ja kuroimme johdoksi peräti 7-2. Omassa syötössäni 7-4 -piste oli todella pitkä ja varmaan viikon ainoa, jossa häivisimme sellaisen pallon, jossa pääsimme lyömään iskulyönnin. Mutta lopulta Guinardin pokakämmen putosi ihan Lloydin jalkoihin, eikä hän saanut sitä kenttään. Pidin kuitenkin seuraavan syöttöpisteeni ja tilanne oli 8-5. Tuohon kohtaan seurasi pari hyvää syöttöpistettä ranskalaisilta ja olisi myös pitänyt seurata kaksi syöttöpistettä Lloydilta. 9-7 -johdossa ensimmäisessä matsipallossamme Lloyd syötti hyvän ykkösen Coucoudin kämmenelle, joka lähti kovaa, mutta oli varmasti menossa pitkäksi. En kuitenkaan ehtinyt saamaan mailaani pois välistä, vaan rystyvolleyni jäi puolittaiseksi ja karkasi leveäksi.

Meillä oli kuitenkin vielä toinen ottelupallo, jossa Lloyd palautti hyvän rystykrossin. Ajattelin ehtiväni seuraavaan Guinardin kämmeneen väliin, mutta en ylettynyt palloon, joka putosi vastustamattomasti juuri sivurajan sisäpuolelle, eikä Lloydkaan ollut liikkeeni jälkeen enää kunnon asemissa. Puolia vaihdettiin siis tasatilanteessa. Pelasimme 9-9 -tilanteessa erinomaisen pisteen verkolta päättäen sen smashiin ja taas olimme syöttämässä otteluvoittoa. Ykköseni oli pari senttiä pitkä ja kakkosella alkanut piste päättyi lopulta siihen, kun Couacoudin volleylobbin ja Lloydin haun jälkeen Guinard ohitti minut rystylinjallaan. 10-10 -tilanteessa Couacoud löi vastustamattoman palautuksen jalkoihin väliimme, eikä Lloyd saanut enää ranskalaisten ensimmäisessä matsipallossa palautustaan yli verkon. Ison draaman ja lukuisten mahdollisuuksien jälkeen matsi päättyi kuin päättyikin siis lopulta meidän tappioomme kolmannessa erässä 10-12.

Tällaisista tappioista on jotenkin tosi vaikea päästä yli, sillä tuntuu, että mokasin juuri matsipallotilanteissa pahasti. Ensimmäinen matsipallomme oli jo käytännössä voitettu, jos olisin vain ollut lyömättä Coucacoudin pitkäksi menossa olleeseen kämmenpalautukseen. Toki pallo tuli tosi kovaa ja reaktioaika on vähäinen, mutta nyt lyöntini jäi puolittaiseksi, joka on kaikista huonoin lopputulos. Joko otat pallon kunnolla tai jätät sen kokonaan. Ja seuraavat kaksi matsipalloa olisin voinut hyvin luottaa Lloydin rystykrossiin sen sijaan, että lähdin liikkumaan verkolla liian aktiivisesti. Toki omassa syötössäni olleessa matsipallossani olisin myös voinut lyödä ykkössyötön kenttään tai vaihtoehtoisesti lyödä ykkösvolleyn mieluummin krossina kuin linjaa Couacoudille. Niin monta mahdollisuutta jossittelulle.

Mutta jos rehellisiä ollaan, niin matsin olisi kyllä mielellään pitänyt olla ohi jo kauan ennen tuota tie breakia. Olimme erän ja murron edellä ja meillä oli jopa tuplabreikkipallo 6-3, 5-2 -johtoon. Nytkin olisi toki ollut hyvä suoritus hoitaa matsi kotiin kolmannessa erässä ja todeta, että harmi, kun emme saaneet toista erää vietyä rutiinilla, mutta onneksi klaarasimme homman kolmannessa erässä. Mutta eihän tämä nyt voinut päättyä tappioon, kun johdimme ottelua niin moneen otteeseen?

Jostain kumman syystä oloni kentällä oli tänään enemmän stressaantunut ja epävarma kuin aiemmissa otteluissa täällä Las Palmasissa. Aiemmissa otteluissa oloni on ollut hyvin luottavainen, ja olen voinut mielessäni useaan kertaan todeta, että kyllä tämä tästä tulee. Tänään tuollainen rauhallisuus ja luotto kuitenkin jostain syystä puuttuivat. Ja se näkyi sellaisena pienenä hermoilemisena ja hosumisena verkolla, yliaktiivisena tsemppaamisena sekä jollain tavalla pakottavalta tuntuvana tekemisenä. Mistä se johtuu, sitä en osaa sanoa. Luulisi, että viime viikon kisavoitto nimenomaan ruokkisi sitä itseluottamusta ja rauhallisuutta?

Tuuli oli kovempaa kuin aikaisempina päivinä ja kenttä todella liukas, joten tasapaino oli vähän hukassa, mutta hukassa oli myös rystyvolleyni tekniikka. Tuo rystyvolleyn sekoaminen on tapahtunut joskus ennenkin tiukoissa matseissa, kun hartiankierto unohtuu, ja alan pelaamaan volleyta liikaa alakierteellä kropan edestä. Samoin aavistuksen hukassa oli myös liikkumiseni ajoitus, sillä jotenkin tuo epävarmuus ja pakottaminen näkyi myös siinä, että jätin useamman kerran keskelle tulleet pallot ottamatta silloin kun olisi pitänyt, ja puolestaan pyrin sitten paikkaamaan tuota menemällä liian usein väliin Lloydin krossipallottelutilanteissa. Liian monta väärää ratkaisua tuli siis tehtyä, mitä ei tapahtunut kovin usein viime viikolla.

Toki hattua on nostettava myös vastustajille siitä, että he jaksoivat uskoa voittoonsa loppuun asti. He paransivat palautustyöskentelyään toisessa erässä selvästi, minkä lisäksi he tajusivat alkaa liikkua verkolla aktiivisemmin, mikä vaikeutti meidän palauttamistamme. Mutta ennen kaikkea he onnistuivat tänään pitämään päänsä kylmänä tiukoissa tilanteissa ja hoitamaan tonttinsa sen ratkaisevan yhden kerran useammin kuin me. Myös Lloydin suoritus oli mielestäni tänään ihan mukiinmenevä, joten siitäkään suunnasta on turha hakea syyllistä tappioon. Voi tietysti olla, että olen vähän turhankin ankara itselleni, mutta jotenkin tänään tuntui, että minä hävisin tämän matsin meille. Ja sekös harmittaa.

Voi siis olla, että tulevana yönä unen päästä kiinni saaminen voi olla taas hankalaa, mutta onneksi aamulla ei ole kiire mihinkään. Jostain syystä tosi moni lento Kanarialta pois päin on huomenna täynnä, joten pääsemme suuntaamaan kohti Ranskaa vasta illalla siten, että joudumme vielä yöpymään Madridissa ennen jatkolentoa Marseilleen lauantaiaamuna. Jos jotain hyvää tästä tappiosta haluaa etsiä niin pääsemme nyt toki aiemmin Marseilleen valmistautumaan ATP-kisaan ja sisäolosuhteisiin. Eli ehkä tämä pitää kääntää voitoksi, sillä mieluummin sitä ottaa ison pistepotin ensi viikolla kuin keskikokoisen tällä viikolla. Kaikkea kun ei kuulemma voi aina saada. 😊

Eli toivotaan, että matka sujuu hyvin ja palataan asiaan taas viikonloppuna ATP-kisan puitteista!

4 thoughts on “Las Palmas 2 CH 80 QF, Heliövaara/Glasspool – Couacoud/Guinard 6-3, 6-7(3), 10-12

  • Harmittelut tappiosta. Vaikea oli kotikatsomossakaan käsittää, mitä tapahtui. Tuntui täysin teidän ottelulta viimeiseen pisteeseen saakka. Vastustajat käyttivät toki maksimaalisesti hyväkseen paikkansa.

    Olet kantanut teidän tiimiä viime aikoina useissa matseissa, kun Lloydilla on ollut vähän tahmeaa. Toivotaan että huippuvire taas löytyy, kun pääsette sisäkentille! Ensi viikolla taas huikea tilaisuus näyttää.

    Otteluissasi usein sattuu ja tapahtuu. Nytkin hankit syötönmurron toisessa erässä 2-2-tilanteessa varsin erikoisten kuvioiden jälkeen!

    • Joo, ei ole kivaa hävitä tuollaisia matseja kuin torstaina. Mutta onneksi aina tulee seuraava viikko, ja nythän pelataan taas isommista pisteistä.

      Ja tosiaan tuo 2-2 -tilanteen murtopallo oli kieltämättä erikoinen, kun pudotin lippiksenikin pisteen aikana, mutta silti voitimme pisteen! Kaikkea sitä kentällä tapahtuukin…

  • Kyllä harmitti täälläkin. Tennis on raaka laji, kun tuollaisetkin asemat voi joskus menettää.
    Se oli siinä. Nyt odotellaan innolla ensi viikon atp-matseja.

    • Joo saattaa jäädä pidemmäksikin aikaa harmittamaan tuollaiset tappiot, mutta toivottavasti nyt tulee menestystä Marseillessa niin unohtuu Las Palmas nopeammin. 🙂

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.