Marseille ATP 250 SF, Heliövaara/Glasspool – Ebden/Reid 6-2, 6-3

Allez, se on finaalipäivä huomenna! Aussivastustajamme eivät tänään pystyneet ihan parhaimpaan suoritukseensa Ebdenin kaksinpelissä tulleen jalkavamman vuoksi, mutta ei semifinaali missään nimessä ottamatta olisi tullut kotiin. Kokonaisuutena meiltä ehjä ja kliininen ottelu, jossa käytimme kaikki murtomahdollisuudet hyväksemme. Huomenna pelataan siis finaali tuttua hollantilaisparia Arends/Pel vastaan kello 11.45 paikallista aikaa. Aikamoinen viikko meneillään, mutta ei turhaan himmailla vielä!

Saimme siis torstain kvartsivoiton jälkeen yhden välipäivän, kun eilen perjantaina pelattiin vain nelinpelin alakaavion semifinaali. Vedimmekin eilen hyvät puolentoista tunnin treenit aamulla ja kevyet kehonhuoltotreenit iltapäivällä. Oli myös kiva päästä eilen treenaamaan keskuskentälle, jolla myös tämänpäiväinen matsimme siis pelattiin. Tänäänkin toki saimme matsibollaukset tehdä centterillä, mutta ainahan se on parempi, jos tuntumaa on enemmän. Keskuskentän alusta on ehkä hieman kovempi kuin toisella matsikentällä, jolloin pallo pomppaa aavistuksen korkeammalle. Mutta mikään iso tuo ero ei kyllä ole. Enemmänkin tottumista on ison areenan tilan tuntuun, sillä lobbit voi nostaa todella korkealle ja kentän sivuilla on tilaa hakea useampikin huonosti tapettu volley vielä peliin.

Tänään matsimme oli ohjelmassa vasta päivän viimeisenä otteluna, sillä Ebdenin piti pelata ensin kaksinpeli alta pois. Tuo kaksinpeli tulevaa maailmanlistan kakkosta Medvedeviä vastaan näytti alussa todella hyvältä, mutta ensimmäisen erän lopussa Ebden loukkasi oikeassa reidessään jotain, eikä hän lopulta pystynyt pelaamaan kaksinpeliään loppuun. Odotimme Lloydin kanssa jännittyneenä uutisia luovuttaako hän myös nelinpelin, mutta tuota tietoa ei koskaan tullut. Ja kyllähän tuollainen tilanne jotenkin väkisinkin lisää jännitystä itselläkin, sillä vaikka kuinka yrittää vain keskittyä omaan valmistautumiseensa niin tottakai vastustajan kunto kiinnostaa. Yritimme kuitenkin pitää kaikki valmistautumisprosessissa ihan normaalina eli hyvät lämmöt päälle treenikentällä, ja sieltä suoraan matsiin.

Olimmekin heti matsin alussa hyvässä iskussa. Ebdenistä näki, ettei hän ehkä liikkunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta missään nimessä hän ei henkisesti ollut tullut kentälle häviämään, vaan come on -huudot kuuluivat alusta alkaen. Kaikki pitivät ensimmäiset syöttönsä, mutta 2-2- tilanteessa Loyd joutui kaivamaan parhaat syöttönsä selviytyäkseen 0-40 -tilanteesta pitoon, minkä jälkeen 3-2 -tilanteessa onnistuimme murtamaan etukäteen kovaksi tiedetyn Reidin syötön, kun Lloydin lobbipalautus tuotti tulosta no-ad -pisteessä. Saimme tuosta pidosta ja murrosta hyvän buustin päälle ja mursimme erän loppuun vielä Ebdeninkin syötön vieden ensimmäisen erän 6-2.

Toiseen erään Lloyd aloitti jälleen vakuuttavalla pidolla, mutta minun syöttövuoroni 1-1 -tilanteessa oli harmittavan heikko. Käytännössä ottelun kaikki huonot suoritukset osuivat yhteen ja samaan syöttövuoroon, jossa vielä Reidin pokapalautus no-ad -pisteessä oli juuri sen pari senttiä liian korkea, ettei Lloyd saanut iskettyä palloa kenttään. Tuollainen game voi helposti saada pelin vähän jäätymään, joten olikin meidän kannaltamme huipputärkeää saada murto takaisin heti seuraavassa syöttövuorossa parilla erinomaisella palautuksella ja Ebdenin takakentän virheillä. Tuon jälkeen nähtiin taas muutama selvä pito ennen kuin 4-3 -tilanteessa iskimme Ebdenin syöttöön vielä kertaalleen. Reid missasi rystyvolleyn breikkipallossa, mikä tarkoitti, että Lloyd pääsi syöttämään ottelua kotiin. Eikä hän siinä erehtynyt tälläkään kertaa. Vastustamattomat syötöt toimivat ja finaalipaikka oli varmistunut lukemin 6-2, 6-3.

Tämän päivän matsi oli taas oikein klassikkoesimerkki matsista, joka olosuhteet huomioiden on käytännössä pakkovoitto. Ei ole ikinä helppoa pelata hieman loukkaantunutta vastustajaa vastaan, varsinkaan silloin, kun vastustaja kuitenkin yrittää kaikkensa. Ja varsinkaan silloin, kun kyseessä on uran ensimmäinen ATP-semifinaali. Siinä todella helposti muuttaa oman pelinsä liian passiiviseksi, mutta onneksi meille ei tänään niin käynyt. Pystyimme pitämään syöttöjen laadun pääosin tarpeeksi hyvänä, minkä lisäksi uskalsimme hakea palautuksillakin suoria pisteitä. Ebdenin kanssa takakenttäralleihin päästessämme pysyimme kuitenkin rauhallisina pitäen pallon pelissä, mikä oli onnistunut taktiikka lähes joka kerta. Verkollakin onnistuimme todella usein pelaamaan oikeita ratkaisuja. Kaiken kaikkiaan pysyimme siis tarpeeksi hyvin pelisuunnitelmassamme, emmekä sortuneet ali- tai yliyrittämään vastustajien takia.

Huomenna finaalissa vastassa on kuitenkin jälleen hyvin erityyppinen pari. Hollantilaiset Arends/Pel ovat tuttuja useammasta kohtaamisesta viimeisen parin vuoden ajalta, ja taitaa olla jokainen matsi heitä vastaan ratkennut vasta kolmannen erän tie breakissa. Pel on yli kaksimetrisenä vasurina hyvä syöttäjä, mutta hän on lisäksi kehittynyt todella paljon verkkopelissään ja palautuksissaan viimeisen kahden vuoden aikana. Kämmenpuoli on mahdollisesti vähän heikompi, joten ykkösruudun t-pisteen syöttöjä pitää huomenna viljellä paljon. Arends on sen sijaan varsinainen taituri varsinkin verkolla, eikä hänestä läpi lyöminen ainakaan voimalla onnistu helpolla. Syöttö on kuitenkin hänen heikkoutensa, mutta vaikka tuo syöttö on vähän hiljainen, se pysyy kyllä jotenkin ärsyttävän matalana, mikä vaikeuttaa sen palauttamista. Arends pystyy palauttamaan monipuolisesti kummaltakin puolelta, joten omaa syöttötyöskentelyä pitää myös muistaa pitää monipuolisena.

Kokonaisuutena avainasemassa tuleekin huomenna varmasti olemaan taas kerran syöttö- ja palautuspeli. Varsinkin minun pitää uskaltaa olla rohkea omassa syöttämisessäni, jotta vastustajat eivät pääse liikaa peliin mukaan syöttövuoroissani. Verkolla Arends/Pel paria vastaan tulee aina joitakin hyviä taistelupisteitä, ja niissä täytyykin vaan jotenkin pystyä pysymään mukana. Lisäksi meidän pitää olla valmis siihen, että vastustajat lobbaavat paljon, joten smashien laatu alusta alkaen on avainasemassa.

Isona asiana huomisessa matsissa on kuitenkin varmasti myös henkinen osa-alue, sillä kukaan pelaajista ei ole ennen voittanut ATP-kisaa, ja ainoastaan Arends on ennen tätä viikkoa ollut edes finaalissa. Kaikilla on varmasti hyvä itseluottamus tämän viikon voittojen jäljiltä, mutta finaalissa tunnelma on silti aina erilainen. Erot ovat väkisinkin tosi pienet, joten henkisen puolen vahvuutta mitataan varmasti ratkaisupaikoissa. Arends/Pel on yksi kiertueen eniten tuulettavista pareista, joten tuon ei kannata antaa provosoida, vaan fokus pitää vain pystyä pitämään omassa tekemisessä. Itse aion joka tapauksessa pyrkiä pitämään mielessä rohkean asenteen, sillä rohkeus on se, millä näitä matseja voitetaan.

Finaali on ohjelmassa huomenna paikallista aikaa kello 11.45 eli Suomen aikaa 12.45. Eiköhän siis olla silloin kaikki valmiina ottamaan pokaali kotiin viemisiksi!