Taas on maa vaihtunut sitten viime kirjoituksen. Treenasimme Belgradin jäätävässä kelissä vielä pari päivää avauskierroksen tappion jälkeen ennen kuin lensimme lauantaina Italiaan. Avauskierroksen ottelu italialaista villinkortin paria vastaan on ohjelmassa todennäköisesti tiistaina, joten pari treenipäivää ehtii ottaa alle myös täällä Roomassa. Monta treenipäivää ilman matseja tuntuu välillä puuduttavalta, mutta eiköhän tästäkin taas palata matsikentille entistä vahvempana.
Belgradin olosuhteet olivat siis koko viikon suorastaan hyytävät, eikä lämpötila noussut missään vaiheessa edes kymmeneen asteeseen. Saatavilla oli kuitenkin hyviä treenivastustajia, joten jatkoimme treenejä kisapaikalla vielä pari päivää, osittain myös siksi, että olimme alun perinkin hankkineet lennot takaisin Italiaan lauantaiksi. Oli jälleen tosi arvokasta päästä treenaamaan uusien vastustajien kanssa, kun pelasimme treenieriä muun muassa Bambridge/Inglotin sekä Bopanna/Smithin kanssa, mutta rehellisesti sanottuna treenifiiliksessä oli ajoittain silti vähän hakemista. Pallo ei märässä ja kylmässä kelissä lähde mihinkään eikä tekemisessä jotenkin ollut sellaista iloa, kun mieli haluaisi luonnollisesti olla pelaamassa matseja eikä treenieriä. Mutta ei treeni toki aina voi pelkkää ruusuilla tanssimista olla, vaan väillä pitää vähän purra hammasta.
Lähtö Roomaan lauantaiaamuna oli kaiken kaikkiaan jonkinlainen helpotus, sillä samalla sai karistettua Belgradin huonot fiilikset taakseen. Aamun aikainen lento Frankfurtin kautta Roomaan sujui leppoisasti, ja perille päästyä saattoi hyvällä omallatunnolla pitää loppupäivän vapaata. Mitään helleaaltoa ei kuitenkaan Roomassakaan ollut vastassa, vaan lämpötila on täälläkin pysytellyt alle 15 asteen ja sateitakin tuli eilen sunnuntaina ihan runsaasti.
Tämän viikon kisapaikalla Tennis Club Gardenissa on järjestetty challengerejä jo monta vuotta, mutta itselleni tämä on ensimmäinen kerta tennistä Roomassa. Klubi sijaitsee esikaupunkialueella noin 10 kilometriä keskustasta kaakkoon päin, joten sijainti ei ole mitenkään erityisen kaupunkimainen, vaan kentät sijaitsevat aika aukealla alueella niittyjen keskellä. Italialaiseen tyyliin kenttien välillä on kuitenkin monenlaista istutusta ja tunnelma on ihan viihtyisä. Massakenttiä on yhteensä 10, joista kuusi on kisan käytössä, minkä lisäksi alueella on kolme padelkenttää, neljä kovaa kenttää, kaksi minifudiskenttää, uima-allas sekä yksi katettu tenniskenttä.
Itse kentät ovat täällä myös hieman erityyppiset kuin vaikkapa Serbiassa, sillä kentät pohja on selvästi kovempi ja pallon pomppu sitä kautta nopeampi sekä korkeampi. Myös pallot ovat selvästi kovemmat ja nopeammat kuin viime viikolla, sillä nyt pelataan taas Antalyan CH-kisoista minulle tutuilla Artengon palloilla. Uskoisin kuitenkin, että nopeammat olosuhteet ovat erityisesti minulle ja Lloydille hyödyksi, sillä tykkäämme molemmat hyökätä verkolle ja käyttää syötöissä korkealle pomppaavaa kick-syöttöä.
Ainakin sunnuntain ensimmäiset pari treeniä lupasivat ihan hyvää, sillä saimme treenierässä Göransson/Monroen kanssa paljon onnistumisia, minkä lisäksi iltapäivän 1-vs-1 treenissä saimme hiottua volleypeliä selvästi eteenpäin. Ensimmäisen kierroksen ottelumme paikallista villinkortin paria vastaan pitäisikin kaiken järjen mukaan olla läpihuutojuttu, sillä vastustajien meriitit ammattilaiskentiltä ovat käytännössä olemattomat. Tuon jälkeen kaavio kuitenkin luonnollisesti tiukentuu, varsinkin kun kyseessä on todella kovatasoinen 80-pisteen challenger-kisa, mutta parin viime viikon otteista huolimatta itseluottamus on edelleen kunnossa.
Toivotaan siis, että treenit sujuvat tänään maanantainakin nousujohteisesti ja tiistaina tai viimeistään keskiviikkona pääsemme sitten taas tositoimiin. Forza!
Hei, Harri! Onko sulla vihjata jotain nelinpelinomaista pisteistä pelattavaa drilliä, kun treenaatte kaksistaan? Vai pelaatteko pisteet useimmiten normaalina kaksinpelinä?
Hyvä kysymys! Jos syötön kanssa haluaa pelata niin me pelaamme yleensä pisteitä puolella kentällä (nelinpelirajat mukana) siten, että syöttäjä saa päättää pitääkö palauttajan lyödä palautus linjaa tai krossina. Sitten piste pelataan loppuun puolella kentällä linjaa pitkin tai krossina. Pistelaskuun saa painetilannetta esimerkiksi niin, että pisteen voi voittaa vain omalla syötöllä (vanha sulkapallosääntö) tai pelattaessa vain yhdellä syötöllä pisteen voi voittaa vain palauttaja.
Ilman syöttöä pelattaessa erilaisia lähtötilanteita on monia, mutta käytännössä aina pelaamme drillit siis puolella kentällä. Liikkeelle lähtö voi tapahtua esim. molemmat verkolla, toinen verkolla tai molemmat takakentällä. Ja ensimmäisen pallon voi antaa pahana, helppona tai neutraalina.
Kiitos paljon! Loistavia ideoita!
Ciao Harri, ei ole vähään aikaan ole oikein mistään saanut lukea spekulaatioita Tokion tavoitteestasi. Miltä näyttää tällä hetkellä ?
Ciao! Tokion tavoite on sikäli ennallaan, että ainoa, mitä voin asian eteen tehdä on yrittää kerätä mahdollisimman paljon pisteitä ennen takarajaa, joka on 14.6.2021. Rehellisesti sanottuna tilanne on siinä mielessä harvinaisen auki, että on edelleen aavistuksen epäselvää pelataanko Olympialaisia ollenkaan, ja jos pelataan niin kuinka moni pelaaja haluaa osallistua. Todennäköisesti nykyinen ranking ei paikkaan riitä, eli joko Henri Kontisen pitää kaivaa jostain aivan huippuvire ja nostaa itsensä top10-rankingiin tai sitten minun pitää nostaa rankingiani vielä useampi kymmentä pykälää.
Eli ei kai tässä auta muuta kuin pelata täysillä loppuun asti ja toivoa, että se riittää paikkaan!