Eastbourne ATP250 SF, Heliövaara/Glasspool – Mektic/Pavic 4-6, 7-6(5), 16-18

Jos elämässä haluaa kokea tunteiden vuoristorataa niin tennispelaajan ammatti on kyllä yksi hyvä uravaihtoehto. Aamun ensimmäinen yllätys selvisi bollauksen jälkeen, kun Jamie Murray vetäytyi ja saimme luovutusvoiton kvartsista. Mutta sitäkin mausteisempia herkkuja oli tarjolla iltapäivällä, kun pääsimme Lloydin kanssa kahteen kertaan sentin päähän maailman ykkösparin päänahkaa. Huikea trilleri päättyi kuitenkin karvaaseen tappioon viiden matsipallon jälkeen.

Kuva: Getty Images.

Valmistauduimme tänään siis ihan normaalisti aamupäivän otteluun brittiparia Bambridge/Murray vastaan. Noin puoli tuntia ennen ottelun alkua tuli kuitenkin tieto, ettei matsia tarvitsisi pelata ollenkaan, ja tuo ei tietenkään ollut meidän kannaltamme mikään huono uutinen. Ohjelmassa oli alkuviikon sateiden takia tälle päivälle kaksi matsia, joten vapaataival ensimmäisestä kelpasi oikein hyvin, eikä lisäpisteiden tuoma ennätysranking meille molemmille tietysti paljoa harmitusta aiheuttanut. Katselimme tulevien vastustajien ottelun skouttausmielessä ja söimme hyvän lounaan ennen kello 14.45 alkanutta semifinaalia.

Tämä oli toinen semifinaalimme ATP-tasolla, mutta fiilis oli kyllä ihan sellainen, että kuulumme tänne. Vastustajat maailmanlistan sijoilta 1 ja 3 olivat toki kovia tekijöitä, mutta nelinpelissä erot ovat tunnetusti pieniä ja hyvänä päivänä taistelisimme varmasti voitosta. Ottelu lähtikin ihan kohtuullisesti käyntiin parilla pidolla, mutta 2-2 -tilanteessa pelasin ensimmäisen huonon syöttövuoron pariin viikkoon ja vastustajat onnistuivat murrossa. Emme olleet rehellisesti sanottuna itse lähelläkään murtoa ensimmäisessä erässä, joten lukemat siis kroatialaisille 4-6.

Toisessa erässä vaihdoimme syöttöpuolia, mikä vähän helpotti peliämme. Palautuksissa oli kuitenkin edelleen hieman hakemista, kunnes 4-3 -tilanteessa alkoi osua. Pavicin yksi tupla ja meidän pari huippupalautusta toivat murron ja pääsin syöttämään toisesta erästä. Tuohon paikkaan vastustajat pelasivat kuitenkin harmittavan hyvän gamen; sain itse vain 3/6 ykköstä kenttään ja vastamurto oli totta. Olimme kuitenkin siis edelleen erässä mukana ja parin syötönpidon myötä edettiin tie breakiin. Siinä mentiin tasatahtia ilman minibreikkejä lähes loppuun asti ennen kuin 5-5 -tilanteessa otimme pisteen Mekticin syötössä hyvällä palautuksellani ja Lloydin volleylla. Lloyd esitti vielä huippusuoritukset eräpallossa volleystopparilla ja smashillä ja näin ottelu eteni siis kolmanteen erään.

Kolmannesta erästä ei sitten draamaa puuttunut. Edettiin jälleen ilman minibreikkejä 4-5 -tilanteeseen asti ennen kuin Mektic palautti huippukämmenen läpi. 5-6 -tilanteessa hän kuitenkin antoi breikin takaisin tuplalla ja seuraavassa pisteessä kämmenpalautukseni yllätti puolestaan verkolla olleen Pavicin. Pääsin syöttämään 7-6 -johdossa, mutta tilanne kääntyi kuitenkin kahden taistelupisteen jälkeen 7-8 -tappioasemaksi. Mutta ei hätää, Lloyd löi seuraavaan Pavicin syöttöön erinomaisen linjapalautuksen, jonka perään minä poimin rystyvolleyn verkolta. Seuraavassa 8-8 -tilanteessa tein puolestaan itse päätöksen lyödä kämmenpalautuksen niin sanotusti hanat auki linjaa pitkin ja pallohan laskeutui ihanasti keskelle sivurajaa. Matsipallo 9-8 -tilanteessa päättyi kuitenkin harmittavasti Lloydin missatessa kakkossyötön sentillä leveäksi.

Tie break siis jatkui. Edettiin syötönpidoilla eteenpäin ja molemmilla joukkueilla oli matsipalloja vastustajien syöttövuoroissa kunnes 12-12 -tilanteessa vastustajat pelasivat jälleen erinomaisen pisteen Lloydin syötössä ja pääsivät syöttämään ottelua kotiin. Mutta Lloyd kaivoi huippupalautuksen läpi krossina ja minä pelasin seuraavan pisteen jälleen huikeasti lyöden kämmenkrossipalautuksen jälkeen kämmenen linjaa pitkin läpi. Yhtäkkiä olikin taas meidän matsipallomme omassa syötössä. Pelasimme tutun kuvion syötölläni kohti Mekticia, jonka erinomainen lobbipalautus pysyi kuitenkin tuulen avittamana kentällä. Lloyd vastasi hyvällä rystykrossilla, mutta Mekticin seuraava volley tipahti kenttäpuoliskollemme verkkonauhan kautta, eikä meillä ollut enää mitään tehtävissä. 14-14 -tilanteesta jatkettiin siis eteenpäin, nyt puolestaan taas muutamilla syötönpidoilla. 16-15 -tilanteen matsipallossamme pääsimme pisteeseen mukaan, mutta Mekticin toinen volley oli liikaa. Ja ikuisestihan mikään tie break ei voi jatkua, vaan 16-17 -tilanteessa matsi koko sitten päätöksensä, harmillisesti Lloydin toiseen tuplavirheellä.

Aika vaikea on kyllä matsin jälkeistä tunnetilaa pukea sanoiksi. Samaan aikaan on vähän epäuskoinen olo, ylpeä olo, harmittaa ja tekisi mieli vain unohtaa. Mutta sitten kun ajattelee miten hyvin sopeuduimme maailman ykkösten pelitasoon hieman haparoivan ensimmäisen puolentoista erän jälkeen niin ei voi oikeastaan olla muuta kuin onnellinen. Tämä on oppimisprosessi enkä usko, että vuosi sitten olisin tuohon läheskään pystynyt. Syöttöpeli ei ollut ihan parasta laatua ja palautuksissakin oli pientä hakemista, mutta silti olimme niin lähellä kuin olla ja voi maailman kärkiparin voittamista.

Tämmöisestä matsista jää tietysti ensimmäisenä mieleen ne hukatut mahdollisuudet tai Lloydin tuplavirheet matsipallohin, mutta vähemmälle huomiolle jää se, miten hyvin oikeasti pelasimme tänään paineen alla. Saimme yhden breikkipallon ja käytimme sen, pelasimme aivan huipputennistä ottelun viimeiset 45 minuuttia ja teimme rohkeita ratkaisuja oikeissa paikoissa. Uran toinen semifinaali ja taskusta löytyi ihan mielettömiä suorituksia, enkä voi sanoa ettenkö olisi nauttinut pelaamisesta tänään nimenomaan ratkaisuhetkillä todella paljon. Kentän reunalla oli kaikki nelurihuiput katsomassa ja jokainen kyllä tietää tämän jälkeen, että Heliövaara/Glasspool on kovanluokan pari. Ja mikä tärkeintä, tiedämme sen myös itse.

Mutta samalla tappio ottaa päähän niin paljon kuin olla ja voi. Tarjolla oli päänähka, pisteet, palkintorahat, rankingnousu ja mahdollisuus pelata finaalissa, mutta nyt nuo saavat taas odottaa seuraavaan kertaan. Pystyin kyllä pitämään nuo ajatukset täysin poissa fokuksesta ottelun aikana, mutta matsin jälkeen ne vyöryvät päälle. Suoritus itsessään voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta tässä pelissä pelataan kuitenkin voitosta. Ja kun sitä ei tule niin sattuuhan se.

Matka kuitenkin jatkuu. Ensi viikolla vuorossa on uran ensimmäinen aikuisten Grand Slam -pääsarja Wimbledonissa, ja onhan tilanne tuota ajatellen kutkuttava. Peli ja miehet ovat kunnossa ja nälkää on todellakin jäljellä. Tällä hetkellä ensi keskiviikkona alkava Wimbledon tuntuu tietysti hieman kaukaiselta, mutta eiköhän tunnelma ala kohota, kun pääsemme huomenna suuntaamaan kohti Lontoota ja aloittamaan viikonloppuna taas treenit reissun päätavoitetta varten. Nyt olo on vähän tyhjä, mutta eipähän ainakaan ole maha täynnä. Eteenpäin ja ensi viikolla sitten päätyyn asti!

24 thoughts on “Eastbourne ATP250 SF, Heliövaara/Glasspool – Mektic/Pavic 4-6, 7-6(5), 16-18

  • Nyt ei ainakaan tarvitse miettiä, että kuulutteko tenniksen ykköskiertueelle Lloydin kanssa vai ette. En tosin nähnyt peliä, mutta jännitin ATP -sivuston live scoren kautta jokaista pistettä. Te olette kyllä tosi kovia. Maailman ykköspari oli helisemässä. Wimbledonissa sitten vielä yksi askel eteenpäin ja ohhoh, sensaation on valmis.
    Harvoin voi onnitella tappion kohdatessa, mutta nyt se on enemmän kuin paikallaan.

  • Hyvä Harri! Ei voi kuin parasta toivoa teille Wimbledoniin, pienestä on kiinni, mutta painakaa painakaa niin taivas rajana!

  • Kannattaa olla ylpeä. Maailman ykköspari voitti teidä tuurilla. Teillä on Wimbledonissa saumat aivan mihin tahansa: leuka pystyyn ja seuraavaksi voittamaan grand slamia!

    • Hehe, no tuuria vai ei, pienestä se tosiaan oli kiinni. Mutta eivät he toki turhaan ole maailman ykkösiä vaan ovat ennenkin voittaneet varmasti paljon tiukkoja matseja. Ensi viikolla sitten täysillä!

  • 😂oli kyllä sydäri lähellä vikassa erässä.
    Eilisessä pelissä vastustaja mussutti jotain tuomarille kun Lloyd sai uuden syöttömahiksen ku pallo tuli kentälle, muistatko mitä se vastustaja valitti siinä tilanteessa? Noh saitte ilmaiset pisteet ja rahaa kun Murray luovutti…💪💪💪Tästä vaa eteenpäin
    PS ootko tulos Tampere Openiin?

    • Olihan toi kolmas erä kyllä hurja!

      Eilen tosiaan Lloydin kakkossyötön aikana pallo tuli kentällemme Purcellin taakse. Tuomari ei sitä heti huomannut, vaan vasta kun minä huomautin asiasta niin korjasi tuomioksi ”let, 1st serve”. Purcellin mielestä tuomarin tuomio ei perustunut hänen omaan havainnointiinsa vaan pelkästään minun valitukseeni, minkä kyllä ihan ymmärrän. Mutta Lloyd oli kyllä ihan oikeasti häiriintynyt kentälle tulleesta pallosta ja tuomio oli kyllä sikäli ihan oikea.

      Tampere Open jäänee valitettavasti tällä kertaa kyllä väliin, joko Olympialaiset tai isompia kisoja toivottavasti tiedossa.

  • Olipa positiivinen teksti ja hyvä niin! Kenttäolemuksesi oli rauhaisan päättäväinen koko matsin ajan. Varmasti isyys on antanut sopivaa perpektiiviä ammattilaisuraasi ja tehnyt hyvää. Kyllä tästä on tosi paljon kotiin, ehem tai siis wimpeliin, viemistä!

    • Tottahan se on, että kun ottelu ratkaistaan noin pienillä marginaaleilla niin ei koko suoritusta voi arvioida vain voiton perusteella. Niin paljon oli matsissa hyviäkin juttuja. Ja niiden kanssa kelpaa kyllä lähteä kohti Lontoota!

  • The match was the very definition of a nerve wracking nail-biter, so close. You both played very well with some amazing points like running back for the high lob, your head darting from side to side not knowing where it was going to land and you still won the point. It was also noticeable how much the crowd were on your side which must have been a good feeling. There was an audible sigh of disappointment when the match was over.

    Onwards with confidence to Wimbledon where there isn’t the lottery of no-ad scoring or match tie breaks. 🙂

    • So true! It was great to have spectators watching the match and even nicer that so many of them were on our side. In my opinion that audible sigh of disappointment is one of the most awful things a player can experience on a court as it feels like you’ve let so many people down. But that is sports!

      Super excited about Wimbledon next week!

  • Upea suoritus, iso käsi molemmille! Varmasti tiukan paikan ikävät tuplavirheet syö miestä, mutta jospa niistä oppii.

    Miten muuten luonnehtisit yhteispeliäsi Lloydin kanssa verrattuna esim. Emiliin? Muuttuuko esim. oma pelitapasi näiden kavereiden myötä? Entä onko mitään oleellista eroa pelitaktiikassa?

    Tsemppiä Wimbeliin, hienoa nähdä siellä useampikin suomalainen. Ja mikäs olisikaan sen parempi kuin Heliövaara vastaan Kontinen nelurifinaalissa!

    • Kiitos! Kyllähän tuo tappio harmittaa, mutta suoritus oli silti upea.

      Lloydin kanssa pelatessa tulee kyllä panostettua selvästi enemmän nelinpelitaktiikoihin, tiedämme hyvin toistemme tavat liikkua verkolla ja pyrimme muutenkin liikkumaan eteenpäin aina kuin mahdollista. Syöttökuviot ovat myös tosi selvät. Emilin kanssa peli on enemmän tilanteiden soveltamista, annan hänelle vapauden tehdä asioita omilla vahvuuksilla takakentältä, kun taas itse yritän pelata oman positioni niin, että tuen Emilin takakenttäpeliä mahdollisimman hyvin. Emilin kanssa peli on siis ehkä vähemmän taktista, mutta enemmän luovaa.

  • Aivan huikeaa! Alkaako tästä tennisurasi vaihe 3.0? Mihin asetat seuraavat tavoitteet? Hieno vuosi käynnissä elämässäsi ja kiva kun avaat sitä meille.👍💪

    • Kiitos tsempistä! Hieno vuosi on tosiaan käsillä. Olympialaisten osalta tilanteen pitäisi selvitä viimeistään ensi viikon tiistaina, joten siihen mennessä tulee varmasti päivitystä jatkon osalta. 🙂

  • Komppaan edellisia kommentteja ja nostaisin esille yhden mielenkiintoisen tilanteen: Tappiot eilen ja Antalyassa Dodig/Polasekia varten olivat seka kentalla etta kommenteissa kirvelevia mutta kun katsoo miten lahella olitte Emilin kanssa Antalyassa ja eilen Lloydin kanssa todella vieda katsomoon yhden parirankingien top-3 pareista tana vuonna niin ei ole kahta sanaa siita etteiko karsivallinen oma tekeminen ja sita kautta rankingin nosto teilla molemmilla oikeuttaisi paljon isompiin kisoihin ja sita kautta pitkaan ja mielenkiintoiseen uraan.

    Olen jo jonkin aikaa miettinyt etta Matkalla Pariisiin voisi olla uusi nimi blogillesi, jos vain virtaa riittaa ainakin nyt tuo keskipitkan aikavalin ura nayttaisi kaikkia merkkeja sinne pain!

    Wimbledoniin toivotaan suotuisaa kaaviota ja hyvia peleja!

    • Kyllähän se on juuri näin. Itseluottamukselle tekee hyvää kun huomaa, että jopa maailman absoluuttinen kärki on ihan täysin ulottuvilla. Toki erot nelurissa on pienet, ja moni pari voi voittaa kenet vain, mutta ei tämä ainakaan omasta tasosta siis pitäisi jäädä kiinni.

      Eli kyllähän nyt kiinnostaa jatkaa eteenpäin ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Mutta otetaan askel kerrallaan! 🙂

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.