Atlanta ATP250 R16, Heliövaara/Ruusuvuori – Huey/Paire 6-7(2), 6-7(2)

Ei löytynyt meiltä Emilin kanssa tänään riittävän isoa vaihdetta tie breakkeihin, vaan hyvin syöttäneet vastustajat ansaitsivat voittonsa. Oli tottakai todella hienoa pelata taas yhdessä Suomi-tiiminä, mutta jotain viimeistelystä jäi tällä kertaa puuttumaan. Kolmen viikon jenkkikiertue on nyt siis osaltani ohi, sillä Washingtonin kisaan ei näytä paikka aukeavan edes karsintoihin. Eli on varmaan aika ottaa muutama päivä lepoa ja kääntää sitten katseet eteenpäin.

Olosuhteet olivat tänään Atlantassa television säätiedotuksen mukaan kuumemmat kuin kertaakaan aiemmin tänä vuonna, ja kyllähän se kentällä aika paahteiselta tuntuikin. Treenipäivinä olosuhteiden kanssa ei ollut Meksikon jälkeen ollut ongelmia, joten vedimme Emilin kanssa normaalit alkulämmöt aamulla ja yritin pitää koko ajan hyvin huolta nesteytyksestä. Pääsimme lopulta kentälle matsiin vähän ennen kello 13 paikallista aikaa ja alku sujuikin oikein mallikkaasti.

Tuntui, että olin ottelun alussa tosi terävänä liikkeellä syötöissä ja verkkopelissä, ja pääsimmekin myös Hueyn syöttövuorossa 0-30 -tilanteeseen heti ottelun alkuvaiheessa. Mutta murtopallot olivat kuitenkin tiukoilla, eikä niitä lopulta nähty ensimmäisessä erässä ainoatakaan. Tie breakiin lähdettiinkin aika tasavahvoista lähtöasetelmista, mutta se olikin sitten äkkiä ohi. Ensimmäisessä pisteessä kämmeneni hyökkäyspaikasta pomppasi verkkonauhasta pitkäksi(!), minkä jälkeen Paire syötti kaksi ässää ja löi palautuksen läpi suoraan Emilin ykkössyötöstä. Eikä tuosta 0-4 -tappioasemasta ollut enää nousemista, vaan tie break kirjattiin vastustajille 2-7.

Vaihdoimme taktisesti palautuspuolia toiseen erään, mutta peli jatkoi valitettavasti siitä huolimatta samaa epäonnista rataa, kun Emilin syöttövuoro erän toisessa gamessa päättyi no-adin kautta vastustajille. Tuossakin 40-40 -pisteessä oma terävä refleksivolleyni osui harmittavasti verkkonauhaan ja pomppasi vähän turhan helposti tarjottimelle vastustajien lapaan. Olimme siis murron perässä ja aika pitkään näyttikin siltä, ettei paluuta enää olllut. Mutta 3-5 -tilanteessa Hueyn syöttäessä tapahtui ihme, kun kaivoimme pari huippupalautusta, ja lopulta no-ad -pisteessä Emil löi niin hurjan kämmenen, ettei verkolla ollut Huey ehtinyt hievahtaakaan, vaikka pallo viuhahti aivan hänen vierestään ohi.

Seuraavassa Emilin syöttövuorossa vastustajilla oli paikka katkaista ottelu kahden murto- ja ottelupallon myötä, mutta Emilin syöttö kesti ja tasoitimme erän lukemiksi 5-5. Ja kyllähän tuossa kohtaa momentum oli isosti meillä, varsinkin kun pääsimme seuraavassa Pairen syötössä 0-30 -tilanteeseen. Seuraavan pisteen vastustajat kuitenkin smashasivät hyvin ja 15-30 -tilanteeseen Pairen hieman pokalta haiskahtanut kämmenkrossi meni vastustamattomasti läpi. Emme saaneet siis lopulta murtoa, mutta minun syöttö kuitenkin pidettiin taas varmasti ja edettiin siis ottelun toiseen tie breakiin.

Toisen erän tie break oli harmittavan paljon ensimmäisen kaltainen. Paire löysi huippukämmenpalautuksen 0-1 -tilanteessa Emilin syöttöön, ja Hueyn palautus, jonka Emil jätti lyömättä ja joka näytti 2-4 -tilanteessa leijaavan pitkäksi, putosikin aivan takarajalle. Paire löi vielä 2-5 -tilanteeseen erinomaisen volleystopparin ja Huey hoiti matsin kotiin ässällä. Vastustajat siis onnistuivat tie breakissa jälleen, kun taas meidän tasomme oli vähän turhan tasapaksua yksittäisellä turhalla virheellä höystettynä.

Kyllähän tänään siis rehellisesti tuntui siltä, että vaikka numerot näennäisesti tasaiset olivatkin, niin pelillisesti olimme koko matsin vähän perässä. Sekä Paire että varsinkin Huey syöttivät todella hyvin emmekä päässeet heidän syöttöihinsä juuri ollenkaan käsiksi. Pisteet olivat heidän syöttövuoroissaan selvästi lyhyempia kuin meidän syöttövuoroissamme, eikä tuo pidemmän päälle vain ole hyvä juttu. Omalta osaltani syöttöpeli oli kyllä ihan hyvää, enkä kohdannut yhtään murtopalloa koko ottelussa, mutta tie breakeissa pari suoraa syöttöpistettä olisivat kyllä tehneet hyvää. Emilin syötöissä olimme sen sijaan toisessa erässä joka kerta vaikeuksissa, sillä jotenkin vastustajat pääsivät niihin turhan hyvin käsiksi, enkä itsekään pystynyt siten luomaan verkolla ihan sitä painetta mitä olisin toivonut.

Jotenkin tuntui, että matsikentät olivat täällä Atlantassa selvästi treenikenttiä nopeammat, mikä tietysti vähän aina sekoittaa rytmiä varsinkin juuri palautuksissa. Ja tuo nopea alusta sopi kyllä varsinkin Hueyn kaltaiselle vasurisyöttäjälle hyvin. Lisäksi hän pelasi kyllä verkolta erinomaisen ottelun, eikä Pairekaan muutamaa heikkoa kämmenpalautusta lukuun ottamatta tehnyt mitään sen tyhmempiä ratkaisuja. Jotenkin vaikutti yksinkertaisesti siltä, että heillä oli selkeämpi kuva mitä tehdä ottelussa, kun taas me jouduimme enemmän reagoimaan siihen, mite he tekivät.

Se mikä ottelussa jäi ehkä eniten kuitenkin harmittamaan oli se, että oma olotila ei loppua kohden ihan pysynyt kasassa, vaan kuumuus vei pikkuhiljaa miehestä terää. Tein mielestäni kaikki valmistautumiset ihan kunnollisesti, mutta kyllähän se jotain kertoo, että matsin jälkeen iski taas kovat krampit heti hotellille päästyä. Selän ja varsinkin SI-nivelen alueen kanssa on ollut viimeisen viikon ajan vähän ongelmia, joten voi olla, että kropassa on pieniä virheasentoja päällä, mikä näkyy sitten ylimääräisenä rasituksena selkälihaksille, kyljille ja lonkan koukistajille. Ja nuo paikat sen takia oireilevat kramppienkin muodossa. SI-nivelen ongelmat ovat minulle kyllä tuttuja, ja voivat hyvin liittyä sairastamaani selkärankareumaan, mutta nyt eivät edes kipulääkkeet, -geelit tai akupunktioneulat oikein tuoneet tarvittavaa helpotusta. Todella vähillä vammoilla on toki tullut pelattua viimeisen vuoden ajan, mistä pitää olla tosi kiitollinen, mutta ehkä tällainen vaikeampi viikko vain väkisinkin tulee joskus vastaan.

Ihmismieli on kyllä erikoinen, mutta jollakin kieroutuneella tapaa sitä on helpottunut olo, ettei huomenna tarvitse pelata. En halua, että tätä ymmärretään väärin, sillä tottakai sitä haluaisi aina jatkaa kisoissa ja menestyä, mutta fakta on se, että selkäkipujen kanssa kentällä taisteleminen ei ole kivaa, minkä lisäksi huomenna täällä nousee lämpötila entisestään. Täytyy siis toivoa, että seuraavan parin päivän levon aikana tilanne kehittyy oman kehon osalta parempaan suuntaan, mutta eiköhän viimeistään kotiin päästyä tutun fysion luona löydy sitten avaimet onneen.

Tuleva elokuun ohjelmani on vielä aavistuksen auki, sillä kisakalenteri tarjoaa aika huonosti mahdollisuuksia minun kaltaiselleni pelaajalle. Ideaalitilanne olisi ollut pelata ensi viikolla vielä Washingtonissa ATP500-kisassa karsinnat, mutta cut-off siellä on ihan mahdottoman kova, eikä yli sadan yhteisrankingilla ole asiaa myöskään Winston-Salemin kisaan kolmen ja puolen viikon päästä juuri ennen US Openia. Tuonne US Openiin olisi sen sijaan mahtava päästä, mutta fakta on se, että sinnekin cut-off tullee olemaan noin 145 eli parini pitäisi olla rankattu maksimissaan sijalla 65. Verkot on kuitenkin laskettu vesille ja toivotaan, että sopiva pari löytyy. Sitä ennen tarjolla on kuitenkin ainoastaan pieniä massachallengerejä Euroopassa, ja vähän kehon voinnista riippuen voi olla, että yksi tai kaksi niistä mahtuu omaankin ohjelmaani. Neljä viikkoa kisataukoa olisi kuitenkin varmaan vähän liikaa varsinkin, kun US Openin jälkeen on vuorossa vielä Davis Cup, joka syö taas pari kisaviikkoa kalenterista.

Mutta nyt on siis aika laittaa pakettiin tämä Pohjois-Amerikan reissu, joka tulosten kannalta meni kyllä vähän alakanttiin. Tottakai taso näissä kisoissa on kova, eikä joka viikko eri parin kanssa pelaaminen ole ideaalia, mutta kyllähän ainakin omat odotukset olivat vähän korkeammalla. Pelissä oli kuitenkin nähtävissä hyviäkin asioita, ja kunhan pääsemme taas Lloydin kanssa pelaamaan yhdessä, niin eiköhän tuo henkinenkin spiritti löydy kuten kesäkuun brittikiertueella. Ja tärkeää on myös saada keho taas huippukuntoon, ettei sillä osastolla täydy painia rajoiteiden kanssa.

Ja olihan tällä reissulla toki hienoa se, että perhe matkusti ensimmäistä kertaa mukana kisoissa, eikä vauvan kanssa reissaaminen tunnu olevan ollenkaan mahdotonta jatkossakaan. Vauva tuntuu nukkuvan nättejä 12 tunnin yöunia yhdellä yösyötöllä, ja vaimon avun myötä oma keskittyminen pysyy ihan normaalisti treeni- ja matsipäivinä sataprosenttisesti tenniksessä. Toivotaan siis, että näitä tilaisuuksia aukeaa jatkossakin, niin ei tarvitse enää niin usein matkustaa yksin. Nyt kuitenkin siis pienelle levolle ennen tulevia koitoksia!

4 thoughts on “Atlanta ATP250 R16, Heliövaara/Ruusuvuori – Huey/Paire 6-7(2), 6-7(2)

  • Taas analyysisi kertoo samasta ottelusta jota mekin saimme seurata. Niin lähellä , mutta niin kaukana! Tapasitko Lloydin ottelun jälkeen? Toivottavasti molemmat voitte jättää vaivanne taaksenne ja pääsette tositoimiin syksyllä.

    • Joo kyllähän nelurit tuntuvat aina olemaan pienestä kiinni. Harmi vain, että taitoa riittää usein vastapuolellakin ja varsinkin kun vastaan alkaa tulla maailman parhaita kaksinpelaajia, niin parhaaseensa pitää pystyä jos meinaa voittaa.

      Ja Lloydin kanssa treenattiin useamman kerran alkuviikosta nyt täällä Atlantassakin, joten hyvissä väleissä siis ollaan. Ja yhteispelien jatkumisesta on kyllä täysi yhteisymmärrys!

  • Sentää yks voitto. Hetken katoin tota ottelua ja näytti ainakin että ette kumpikaa olleet täydessä iskussa.

    Uuutta kohti vaan Lloydin kanssa! Mielenkiintoista toi neluri vaikka ette glasspoolin kanssa kumpikaa ole mitää tähtipelaajia tai sillee mutta osaatte pelaa hyvin yhteen niin sillä pystyy kaataa nelurissa hyviä pareja.

    Tuli testattu tampere openissa oikeita kisapalloja (US OPEN) oli kyllä isompia ja raskaampia mitä kaupassa. Tuli mieleen että kuinka monet muut pallot on oikeasti eri palloja mitä kisoissa ja kaupoissa myydään.

    • Joo se menee tiimilajeissa, joihin nelurikin kuuluu, monesti niin, että hyvällä kemialla voi päästä pitkälle. Ja Lloydin kanssa meillä kyllä yhteispeli toimii. 👍

      Ja pallot on kyllä ihan oma maailmansa. Oikeat miesten kisapallot ovat monesti selvästi kaupassa myytäviä painavampia, mutta esimerkiksi US Openin naisten pallot ovat kyllä melko lähellä kaupassa myytäviä versioita. Tuntuu kuitenkin, että jokainen tehdas tekee palloista vähän erilaisia eli esimerkiksi Thaimaassa valmistetut Wilsonit tuntuvat erilaisilta kuin USA:ssa valmistetut. Minulla alkaa olla itselläni kaapeissa aika monta putkea eri kisoista tuotuja palloja, ja noita voisi kyllä joku päivä testata vähän tarkemmin keskenään. 🙂

Comments are closed.