Hämeenlinnan Finnish Tour ja takaisin Challenger Tourille

Menestys Hämeenlinnan Finnish Tourilla viime viikonloppuna ei ollut lopulta ihan sitä mitä halusin, sillä tappio tuli jo kvartseissa virolaiselle Kenneth Raismalle. Siitä huolimatta fiilikseni ovat nyt ihan hyvät, sillä tein pari päivää sitten päätöksen palata ensi viikosta alkaen takaisin Challenger Tourille suuntaamalla kahteen Tsekeissä pelattavaan 125 pisteen kisaan. Parikseni saan vanhan tuttuni ukrainalaisen Denys Molchanovin. Näin ollen on aika karistaa Finnish Tourin pölyt ja kaksinpelitaktiikat pois bägistä ja siirtää katse sataprosenttisesti kohti nelinpelikisoja.

Mutta palataan hetkeksi vielä Hämeenlinnaan. Kisojen täysi kaavio ja useat virolaisvahvistukset tiesivät sitä, että helpolla ei menestystä tai kisavoittoa Aulangolla olisi otettavissa. Pari ensimmäistä kierrosta sujuivat minulta jopa todella mukavasti, kun otin puhtain 6-0, 6-0 -lukemin voiton sekä Rasmus Lindströmistä että Juuso Ojasesta. Lauantaina sää kuitenkin muuttui iltaa kohti yhä huonomaksi ja huonommaksi ja kvartsini Kenneth Raismaa vastaan aloitettiinkin aikamoisessa sateessa ja tuulessa. Olosuhteet olivat siis todella hitaat, eikä pallo meinannut lähteä mihinkään.

Raisma on minulle hankala vastustaja temponvaihteluineen ja hyvine stoppareineen ihan normiolosuhteissakin, joten superhidas märkä massa ei helpottanut tilannettani. Vaihdoimme yhdet murrot ensimmäisen erän alussa, mutta Raisma onnistui murtamaan vielä toistamiseen ja vei sen myötä ensimmäisen erän 6-4. Tuon jälkeen sade yltyi vielä kovemmaksi ja matsi keskeytettiin puoleksi tunniksi. Yleensä kokemus on valttia sadetaukojen kiusaamassa ottelussa, mutta nyt ei minun pelini lähtenyt kyllä yhtään käyntiin tauon jälkeen. Ehdimme pelata kolme gamea ennen kuin sade yltyi taas kunnolla, ja hävisin ne kaikki. Tämän jälkeen kenttien tilanne todettiin sen verran toivottomaksi, että matsin jatko siirrettiin suosiolla sunnuntaiaamulle.

Sunnuntaina 4-6, 0-3 -tilanteesta nouseminen olisi vaatinut jo aika kovaa suoritusta, eikä vähiten sen takia, että jatkoimme ottelua tietysti edellisiltana täysin läpimäriksi kastuneilla painavilla palloilla.  Otin taktiikakseni armottoman tsemppaamisen ja lähes kaikkien lyöntien lyömisen Raisman heikommalle kämmenpuolelle, mutta en silti saanut hänen syöttöään murrettua. Lopulta jouduin siis tyytymään tappioon 4-6, 2-6. Vaikka vastus oli siis tällä kertaa paha, ja Raisma pelasi tosi fiksusti onnistuen myös syöttämään hyvin tiukoissa paikoissa, tuntui minusta silti vähän liikaa siltä, että olin aika aseeton kentällä. En yksinkertaisesti noissa olosuhteissa löytänyt mitään voittavaa game plania, jota olisin voinut toteuttaa toistuvasti. Ja silloin kun minusta tuntuu tuolta, niin tulos ei yleensä ole kovin hyvä.

Joka tapauksessa vaikkei Hämeenlinnasta ollut tällä kertaa tuliaisina pokaalia tai edes himmeämpiä mitaleja niin tenniselämä jatkuu. Vedin heti maanantaina hyvän fysiikkatreenin, minkä jälkeen pelasin tiistaina voittoisat II-divisioonan ottelut Satalle Laajasalossa RiVSiä vastaan. Keskiviikkona vuorossa oli kehonhuoltopäivä ja samalla varmistui myös se, että pelit eivät jatku seuraavaksi Jyväskylän Finnish Tourilla reilun viikon päästä vaan Ostravan isossa challengerissä jo ensi viikon alussa.

Päätös ulkomaille kisoihin lähtemisestä ei kuitenkaan ollut oikein millään mittarilla helppo. Lähtökohtaisesti ATP-pisteiden jakamisessa nykyisessä maailmantilanteessa ei minusta ole hirveästi järkeä, sillä järjestelmä ei yksinkertaisesti ole tasapuolinen. Ei ole reilua, että joidenkin maiden pelaajat eivät voi matkustaa kisoihin, ja lisäksi muutenkin matkustusrajoitukset tekevät kisojen pelaamisesta erittäin hankalaa. Ja onhan matkustaminen riskialtistakin. En kuitenkaan ole ollut mukana tekemässä päätöksiä, joten tämän kanssa on nyt vain elettävä.

Ensimmäiset pari viikkoa kv. kisojen jatkuttua oli mielestäni ihan perusteltua seurata tilannetta kotoa ja katsoa mihin suuntaan tilanne elää. Olen kuitenkin nyt sitä mieltä, että tilanne ei tule tästä muuttumaan ainakaan tämän vuoden aikana, joten yksinkertaistettuna näen oman tilanteeni nyt niin, että joko lähden mukaan tourille tai sitten voin alkaa etsiä töitä jostain muualta kuin ammattitenniksestä. Joko olen mukana 100 prosenttisesti tai en ollenkaan. Tavoitteeni on pelata Olympialaisissa ja jokainen viikko, jolloin en ole kisoissa tekee tavoitteeseen pääsemisestä vaikeampaa. ATP-ranking toimii tällä hetkellä siten, ettei keneltäkään putoa pois pisteitä tämän vuoden loppuun asti, mutta valitettavasti se tarkoittaa samalla sitä, että ne jotka pelaavat ja menestyvät menevät kuitenkin ohi niistä, jotka eivät pelaa. Eli jos jäisin kotiin, rankingini putoaisi lähes joka viikko samalla, kun top-100 -sijoitukseen tarvittava pistemäärä kasvaa isommaksi viikko viikolta. Eikä Tsekkiä turvallisemmassa maassa näytä challengereja ainakaan lokakuun loppuun mennessä olevan tulossa.

Kirjoitin viime viikolla, että lähteäkseni kisoihin tulee kolmen kriteerin täyttyä: 1) minun pitää uskaltaa matkustaa, 2) minun pitää löytää pari ja 3) minun pitää päästä mukaan kisoihin. Kriteerit 2 ja 3 kuuluvat kisaamiseen normaalioloissakin, mutta tällä kertaa niihin löytyi ihan mielekäs ratkaisu, kun viestittelin vanhan ystäväni Denys Molchanovin kanssa. Hänkin etsi paria Tsekissä pelattaviin Ostravan ja Prostejovin kisoihin, ja kaiken lisäksi hänen rankinginsa sadan joukossa varmistaa, että meidän pitäisi kaiken järjen mukaan päästä kirkkaasti mukaan kisoihin molemmilla viikoilla. Lisäksi tunnemme toisemme hyvin ja luottamus toistemme pelintasosta on varmasti molemminpuolinen.

Matkustaminen eli kriteeri 1 on kuitenkin silti melko hankala pala purtavaksi. Haluan uskoa, että itse kisapaikalla tilanne on jotakuinkin hallinnassa, kun pelaajat liikkuvat ainoastaan hotellissa ja kentillä pakollisia kasvomaskeja käyttäen, minkä lisäksi kaikki paikalla olevat testataan vähintään kahdesti viikossa. Kisapaikalle pääseminen mutkistaa kuitenkin tilannetta väkisin. Lentäminen ja julkiset kulkuneuvot ihmismassoineen eivät nimittäin tunnu kaikista miellyttävimmältä tavalta matkustaa. Kävin kuitenkin tänään hankkimassa kunnolliset nenä- ja suusuojaimet lentoja varten, joten eiköhän siitäkin jotenkin selviä. Lisäksi aion vuokrata auton Prahan lentokentältä, jotta vältän julkisen liikenteen maahan päästyäni.

Tsekin challengereissa pelaajat, jotka tulevat paikalle suoraan edeltävästä kisasta koronatestataan jo edellisellä kisapaikalla, mutta minun kaltaiseni pelaajat, jotka tulevat muualta, joutuvat käymään testeissä ennen lähtöä kotoa. Kävinkin tänään torstaina Munkkivuoren Pihlajalinnassa antamassa koronanäytteen, joka negatiivisena palatessaan antaa minulle oikeuden saapua lauantaina kisahotelliin. Tämän jälkeen kaikki pelaajat ja valmentajat testataan vielä maanantaina kisapaikalla ennen otteluja ja uudestaan torstaina kilpailun aikana. Lisäksi luvassa on päivittäistä kuumeen mittausta ja lomakkeiden täyttämistä sekä jonkinlaisen contact tracing -applikaation käyttöä.

Erilaisia varotoimia on siis luvassa, ja vaikka lähdenkin kisoihin tavoittelemaan menestystä, on kaikesta huolimatta tärkeintä palata kotiin terveenä. Edessä on kahden Tsekin viikon jälkeen todennäköisesti kahden viikon kotikaranteeni, sillä en aio jatkaa enää kolmannelle viikolle, jolloin kalenterissa on challenger-kisa ainoastaan Romaniassa. Muutenkin kisakalenteri tuntuu elävän nyt niin paljon, että pelien suunnitteleminen yli kahden viikon päähän on lähes mahdotonta.

Kaikesta huolimatta sisäinen tennisammattilaiseni on kuitenkin ainakin jossain määrin innoissaan päästessään taas kisaamaan tosissaan. Valehtelisin silti jos väittäisin, ettei matkustaminen ainakin vähän hirvittäisi, mutta uskon, että pystyn sen kanssa elämään. Tilanne on nyt vain yksinkertaisesti se, ettei uraani ole kovin paljoa enää jäljellä ja menestys on hankittava nyt tai ei koskaan. Täydellä tsempillä siis eteenpäin ja takaisin Tourille!

5 thoughts on “Hämeenlinnan Finnish Tour ja takaisin Challenger Tourille

  • Tsemppiä matkaan, tilanne ei todellakaan ole helppo. Toinen mahdollisuus mennä Ostravaan on Krakovan kautta, mutta ei taida suuresti auttaa näissä olosuhteissa. Toivottavasti koronan pystyy unohtamaan, kun alkupallottelu alkaa ja fokus on vain pelissä.

    • Jes kiitos! Tosiaan Ostravaan ja Prostejoviin olisi päässyt lentäen lähemmäksi lentämällä Krakovaan tai Wieniin, mutta päädyin nyt kuitenkin Prahaan. Näin ollen ainakin rajanylityksiä ja riskejä erilaisista koronasäännöistä tulee vähemmän, vaikka automatka vähän pidempi onkin. Muttta tosiaan, katse palloon ja jalat liikkeelle!

  • Tsemppiä hitosti isompiin turnauksiin !!

    Sellainen tuli mieleen että oletko ajatellut siirtyä pelkästään neluriin ja jätät kaksin pelin pois koska se ei selkeästikään enää tuo mitään tulosta sen kummemmin jos rehellisiä ollaan… Omasta mielestä ehkä menestyksen takia paras olis keskittyä neluriin ja saada joku esim niklas-salminen kun ei tahdo silläkää se polvi kestää niin saisipah neluriin hyvän focuksen…tälläistä vain mietin 😛

    Kun kerkiät niin toivon blogia tennismailoista / välineistä mitä olet urallasi käyttäny / mitä havaintoja on tullut yleisesti aiheeseen liittyen

    • Kiitos tsempistä! Toi kaksinpelin vähentäminen on kyllä ollut usein mielessä, mutta jostain syystä tuntuu, että jos treenaan ja pelaan vain neluria niin häviää helpsoti terävyys liikkeestä ja lyönnistä. Sitä tuntee itsensä enemmän tennispelaajaksi kun käy välillä pelaamassa myös singeliä. 🙂

      Ja välineanalyysi on ehdottomasti tulossa jossain vaiheessa, kiitos muistutuksesta!

  • 921719 483827After study some with the weblog articles for your website now, and that i genuinely like your method of blogging. I bookmarked it to my bookmark site list and are checking back soon. Pls consider my internet site too and inform me what you consider. 433238

Comments are closed.