Eipä tullut avauskierroksen voittoa toisellakaan Tsekin kisaviikolla Prostejovin 125 pisteen ATP Challengerissa. Paljon tiukkoja gameja, hyvä vaihe toisen erän puolessa välissä, mutta silti lopulta melko tyly tappio hyvää massanelinpeliä pelanneelle espanjalaisparille. Tällä tasolla on vain yksinkertaisesti pakko pystyä huippusuorituksiin isoissa pisteissä, mikä jäi tänään vähän uupumaan. Ei auta kuitenkaan sen pidempään surra, tappiot kuuluvat edelleen urheilun luonteeseen.
Tämänpäiväinen matsi tulisi ennakko-odotusten mukaan varmasti olemaan todella eri tyyppinen ottelu kuin viime viikon matsi, sillä vastustajien pelityyli poikkesi täysin edellisviikosta. Eivätkä oletukset olleetkaan väärässä. Espanjalaiset palauttivat hyvin ja olivat odotetun kovia takakentän krossiralleissa. Harmillisesti he kuitenkin onnistuivat melko hyvin myös niissä tilanteissa, kun olimme Denysin kanssa molemmat verkolla, emmekä saaneet palloja tällöin tarpeeksi usein heidän rystypuolilleen. Ja nelinpelille tyypilliset tiukat tilanteet kääntyivät tällä kertaa siis aivan liian usein vastustajille.
Aloitimme matsin ihan hyvin pitämällä Denysin syötön, vaikka tuntui, että varsinkin itse tarvitsin pari gamea ennen kuin tunsin oloni täysin kotoisaksi kentällä. Pidimme koko erän ajan minun syöttöni helposti, mutta harmittavasti hävisimme Denysin syötön kertaalleen vastustajien onnistuessa no-ad pisteessä palauttamaan aivan takarajalle. Meilläkin oli erässä yksi murtopallo, mutta emme saaneet sitä hyödynnettyä. Erä siis vastusjajille 4-6.
Toisen erän alku ei luvannut hyvää, sillä hävisimme molemmat omat ensimmäiset syöttövuoromme niukasti. Vaihdoimme taktisesti palautusgameissa puolta, mikä toisaalta vähän helpotti molempien palauttamista, mutta vielä ensimmäisessä breikkipallossa emme onnistuneet. 0-3 -tilanteessa saimme kuitenkin kuin ihmeen kaupalla löydettyä vaihteen päälle ja otimme seuraavat neljä gamea vahvalla esityksellä. Tuntui, että uskalsimme lyödä enemmän linjaa pitkin ja pääsimme takakentän ralleissakin enemmän niskan päälle. 4-3 -johdossa saimme vielä aikaiseksi 15-30 -tilanteen Vegan syötössä, mutta siihen momentumimme katkesikin. Espanjalaiset pitivät syöttönsä, minkä jälkeen teimme Denysin kanssa molemmat yhdet pahat virheet minun syöttövuorooni, josta espanjalaiset nappasivat taas murron. Ja kun emme enää onnistuneet vastamurrossa selkä seinää vasten 4-5 -tilanteessa, hävisimme myös toisen erän 4-6.
Kaiken kaikkiaan tuntui, että lukuun ottamatta toisen erän neljä gamea kestänyttä huippuvaihetta olimme koko ajan aivan hitusen ulkona tasapainosta ja siten myöhässä tilanteista. Pääsimme melkein aina mukaan pisteisiin eivätkä vastustajat esimerkiksi pommittaneet syötöillään meitä ulos tilanteista, mutta muissa tilanteissa olimme ehkä yksinkertaisesti joko aavistuksen liian pehmeitä tai sitten löimme lyöntimme aavistuksen ulos. Kaikki on niin pienestä kiinni, että esimerkiksi yksikin no-ad -tilanteessa 10 senttiä leveäksi lyöty palautus voi olla lähes kohtalokas virhe. Sellaista nelinpeli vain on.
Ja sen kyllä valitettavasti huomaa, että ottelurutiinia tai voittamisen tuomaa itseluottamusta ei meillä Denysin kanssa myöskään ollut. Vaikkeivat vastustamme olleetkaan pelanneet yhdessä viime aikoina, oli heillä molemmilla viimeisen kolmen viikon aikana selvästi enemmän matseja kuin meillä. Ja vaikka Diez eilen jo hävisikin kaksinpelinsä niin kaikki ottelut tuovat yksinkertaisesti paremman tuntuman olosuhteisiin ja henkisen valmiuden pelata tiukoissa tilanteissa. On olemassa poikkeusyksilöitä, jotka pystyvät tauon jälkeen parhaaseensa ilman sen kummempaa totuttelua, mutta itse olen kai vahvasti sen kaltainen pelaaja, joka tarvitsee hyvän treenin lisäksi paljon otteluita itseluottamuksen ja tuntuman hiomiseksi huippuunsa. Ei se mikään selitys tai itseään toteuttava ennustus saa näissä tilanteissa tietenkään olla, mutta on se yksinkertaisesti tosi vaikea ”pelata itseään mukaan” otteluihin ja sitä kautta kisoihin näissä karkeloissa, kun vastaan ei tule yhtään helppoa vastustajaa tai jotakuta, joka antaisi mitään ilmaiseksi. Pitää pystyä parhaimpaansa ihan ensimmäisestä pisteestä lähtien tai noutaja tulee nopeasti.
Valitettavasti kahden viikon reissu Tsekkeihin oli siis itselleni iso pettymys. Lähdin reissuun hieman koronatilannetta uhmaten, ja tottakai riskin ottaminen harmittaa vielä enemmän nyt, kun kotiin tuomisina ei ole yhtään ATP-pistettä. Pisteitä ei tietenkään olisi tullut yhtäkään myöskään kotona pysymällä, ja varmasti täällä sai taas paljon hyvää oppia jatkoa ajatellen, mutta tässä vaiheessa uraa kaikki tämänkaltaiset mahdollisuudet olisi hyvä pystyä käyttämään siten, että se näkyisi myös pistesaldossa. Mutta ainakin voin sanoa käsi sydämellä, että parhaani tein. Ja enempää ei tietenkään voi vaatia.
Jatkosuunnitelmat tästä eteenpäin ovat tässä vaiheessa erittäin epäselvät. Kisakalenteri CH-tasolla on tulevat viikot melko suppea, joten vaihtoehtoja ei hirveästi ole, mutta toisaalta pitää taas olla tarkkana miettimässä mihin maahan uskaltaa lähteä. Seuraavat kaksi viikkoa pelataan esimerkiksi Romaniassa, joka on ainakin itselleni täysin poissa laskuista. Myös parin löytäminen tuleviin kisoihin on kysymysmerkki, sillä kisat tulevat varmasti olemaan tosi kovatasoisia, eikä mukaan pääseminen ihan jokaisen kanssa tule olemaan helppoa. Eikä ole siis mitenkään varmaa tulenko edes kisaamaan ihan lähiviikkoina. Täytyy tässä tulevien päivien aikana seurata tilannetta ja tarkentaa suunnitelmia.
Suomeen tullessani huomenna vastassa on 14 päivän karanteenisuositus, joten myös harjoitteluun tulee löytää vähän normaalista poikkeavia keinoja. Olympiakomitean ohjeistus sallii kuitenkin takaisin ulkomaille kisaamaan lähtemisen jos siihen päädyn, mutta niiden päätösten aika on siis myöhemmin. Nyt hetkeksi kropalle lepoa ja turvallisesti kasvosuojaimet naamalla kohti kotia.
Katsoin matsin ja muutama asia jäi askarruttamaan, joihin ehkä pystyt antamaan lisävalaistusta. Alusta oli massa ja se luonnollisesti muuttaa hieman nelinpelitaktiikkaa, mutta silti ihmettelin, että Denys ei tullut syötön perässä verkolle vaan jäi melkein poikkeuksetta taakse. Haastajatasolla tämä näytti hieman oudolta ja antoi vastustajille helpotusta palautuksissaan. Olit ainoa nelikosta, joka syötöissään laittoi selkeästi painetta vastustajille. Toisaalta syöttö kakkosruutuun ja puolen vaihto ei eilen toiminut vaan palauttaja löi usein krossina läpi. Ette kuitenkaan muuttaneet taktiikkaa, vaikka se ei osoittautunut toimivaksi tässä ottelussa. Tiukka matsi, joka olisi voinut päättyä toiseen tulokseen, marginaalit ovat todella pienet nykydubbelissa. Tsemppiä jatkoon, kyllä ne voitotkin sieltä tulee, kun saat lisää kisoja alle!
Moi ja kiitos kommenteista ja tsempistä! Nelinpelissä syöttö-volleyn pelaaminen tosiaan vähenee selvästi massakentillä. Usein taktiikka riippuu tottakai myös vastustajasta, mutta moni viihtyy takakentällä paremmin kuin verkolla varsinkin jos vastustajat palauttavat hyvin. Itsekin jään joskus taakse varsinkin kakkossyötöstä, koska matalien puolivolleyden poimiminen on erityisesti massakentillä tosi vaikeaa, ja sillä tavalla voi myös saada vastustajien palautukseen painetta koska he eivät voi vaan pudottaa sitä hiljaisena jalkoihin jos olenkin jäänyt taakse. Yllättävää kyllä jopa Henri Kontinen, joka tunnetaan tosi aggressiivisesta pelityylistään, jää joskus taakse syöttönsä jälkeen varsinkin massalla. Eli vaihtelu on minusta massalla tärkeintä varsinkin jos syöttö ei ole kaikista tehokkain.
Ja tosiaan Prostejovissa espanjalaiset palauttivat tosi hyvin, erityisesti kakkosruudussa pelannut Diez krossina poikki kentän. Rehellisesti sanottuna sellaisia palloja, jotka verkkopelaajan puolenvaihdonkin jälkeen menevät krossina läpi, ei pitäsi kovin montaa tulla matsin aikana. Senhän pitäisi päin vastoin olla meille hyvä tilanne kun palautus tulee verkkopelaajan puolelle. Eli ehkä syöttömme olivat ihan vähän liian pehmeitä tai sitten verkkopelaaja oli ihan vähän myöhässä tilanteista. Joka tapauksessa noita ei olisi saanut niin usein tapahtua.
Näillä mietteillä kohti seuraavia pelejä!