Queen’s Club ATP500 R32, Heliövaara/Gray – Opelka/Peers 4-6, 6-3, 7-10

Voihan videot, omalta osaltani tämä oli yksi kauden parhaita otteluita, mutta sekään ei tänään riittänyt voittoon. Olimme mielestäni tänään parempi tiimi suuremman osan aikaa, mutta niin kuin varsin hyvin tiedetään niin tennismatsit ja varsinkin nelurit ratkaistaan monesti niissä ihan viimeisissä pisteissä. Mahtavaa oli pelata isossa kisassa ja uusi parini Alastairkin suoriutui hienosti, mutta olisihan se ollut hienoa jatkaa pelejä huomennakin.

Pari edellistä päivää treenikentällä olivat todella positiivisia, sillä ensinnäkin puitteet Queen’s Clubilla olivat tietysti viimeisen päälle, mutta toisekseen myös pelimme oli Alistairin kanssa todella vahvaa. Pyörittelimme treenierissä useammankin vastustajan menettämättä kertaakaan syöttöämme, joten itseluottamus oli korkealla tämän päivän matsiin lähdettäessä.

• 

• 

Harmittavasti Alistair ei saanut kuitenkaan ihan sitä treeneissä nähtyä hurmosta tuotua otteluun, sillä ykkössyötöt eivät pudonneet alkuun ollenkaan, ja hävisimmekin hänen ensimmäisen syöttövuoronsa ensimmäisen erän 1-1 -tilanteessa. Opelkan syöttövuoroissa emme olleet odotuksien mukaisesti lähelläkään murtoa, mutta Peersin syöttäessä erää kotiin saimme kolmella hyvällä palautuksella aikaiseksi 0-40 -tilanteen ja neljä vastamurtopalloa. Peersiltä löytyi kuitenkin hyviä syöttöjä takataskusta, enkä no-ad -pisteessä saanut palautuksen jälkeistä kämmentäni yli verkon. Tuo oli varmaan koko ottelun ainoa huono lyöntini, joten todella pienestä se voi kyllä olla kiinni.

Olimme kuitenkin nyt hyvin pelissä mukana ja seuraava murtopallo toisen erän alussa sitten tärppäsi, jälleen Peersin syöttäessä. Useampi kovan luokan palautus ja pari nättiä viimeistelyä verkolla siirsivät meidät 3-1 -johtoon. Olimme koko erän omissa syötöissämme vakuuttavia ja hoidimme erän tyylikkäästi kotiin antamatta vastustajille yhtään murtopalloa koko erässä. Vuorossa oli siis nelinpelikentillä tutuksi muodostunut tie break -ratkaisu.

Tie break lähti harmillisesti käyntiin Alaistairin liukastuessa volleytilanteessa syöttöni jälkeen 0-1 -tilanteessa, mutta saimme kuitenkin minibreikin takaisin hyvällä kämmenpalautuksellani 1-2 -tilanteessa. Tuon jälkeen edettiin tasaisesti hyvätasoisia pisteitä pelaten aina 6-5 -johtoomme asti. Tuossa pisteessä löin vahvan kämmenpalautuksen perään suorastaan huikean rystykrossiohituksen ja pääsimme puoltenvaihtoon 7-5 -johdossa. Peers hoiti seuraavan pisteen kunnialla, mutta Alistair pääsi siis kuitenkin syöttämään 7-6 -johdossa. Tuo kakkossyötöllä alkanut piste päättyi kuitenkin harmittavasti siihen, että tavoittelimme kahden hyvän volleyn jälkeen molemmat samaa palloa keskeltä kenttää. Löimme mailat toisiimme ja pallo jäi verkkoon. Jälkikäteen videolta katsottuna en vieläkään ole ihan varma kumman pallo tuo olisi ollut, mutta ehkä kuitenkin enemmän minun kuin Alistairin. Mutta tottakai parempi, että molemmat ottavat kuin ei kumpikaan. 7-7 -tilanteessa Alistair ei saanut syöttöjään kenttään, josta tuloksena tuplavirhe, eikä tehtävä ollut enää helppo Opelkan pommittaessa syötöillään ottelun kaksi viimeistä pistettä. Aavistin vielä 7-8 -tilanteessa oikein, mutta rystypalautukseni jäi harmittavasti verkkonauhaan, minkä jälkeen Opelka viimeisteli ottelun kotiin ässällä.

Kaiken kaikkiaan olimme siis tosi lähellä ottelun voittoa tänään, mutta toki samalla myös aika kaukana. Tie breakin tilanteessa 7-5 -olin jopa aika varma, että matsi tulee, mutta kun ei vain tullut. Välillä nelinpeli on sellaista, että itse ei tee oikeastaan mitään väärin, mutta silti voitto vain lipuu käsistä. Ihan rehellisesti koko ottelussa minulle tuli ehkä kaksi huonoa suoritusta, yksi liian helpoksi jäänyt volley Alistairin ensimmäisessä syöttögamessa ja sitten tuo yksi kämmen verkkoon vastustajien eräpallossa ensimmäisessä erässä. Toki virheitä tuli muitakin, mutta ne olivat kaikki sellaisia, joita tulee väkisinkin ja jotka pitää vain hyväksyä. Syöttöpelini oli koko ottelun ajan tosi vahvaa, palautuspeli erinomaista, volleypelissä tuli paljon hyviä suorituksia ja henkisestikin olin valmis voittamaan. Ehkä juuri tuon takia tämän päivän tappio ei niin paljon harmitakaan, en vain olisi voinut tehdä realistisesti kovin paljoa enempää.

Pakko on siis antaa tunnustusta sekä vastustajille että myöntää se, että nelinpeli on tiimipeliä, jossa kaikki ei aina ole omissa käsissä. Alaistair oli varmasti vähän hermostunut ottelun alussa pelatessaan ensimmäistä kertaa tällä tasolla, mutta hän pelasi kyllä siitä huolimatta pääosin todella hyvin. Vastustajista Opelkan syöttö on kyllä ihan posketon lyönti, eikä hänen murtamisensa ollut lähelläkään. 211cm pitkästä varresta pallo tulee aika eri kulmasta kuin muilta pelaajilta, eikä hänen syötöstään puutu myöskään vauhtia. Ei siis ihme, että mies on kaksinpelissäkin noussut lähelle top30-rankingia. Peers ei sen sijaan ollut tänään ehkä aivan yhtä hyvällä pelipäällä kuin esimerkiksi 6 viikkoa sitten Munchenissä, mutta kyllähän hänenkin perustasonsa on korkea. Refleksivolleyt ovat yhdet maailman parhaista ja tappopaikat hän kyllä hoitaa aina. Peersin vahvaksi tunnettu syöttö ei kuitenkaan minusta nyt ruoholla ole ihan parhaimmillaan, sillä kick ei pomppaa niin hyvin kuin perus kovalla kentällä eikä hänellä oikein ole täysin suoraa flättisyöttöä valikoimassaan. Hänen syöttönsä oli siis mielestäni helpompi palauttaa nurmella kuin massalla mikä saattaa kieltämättä kuulostaa vähän erikoiselta.

Omalle pelilleni ruoho sen sijaan tuntuu sopivan hyvin, sillä saan sivukierresyöttöni kiertämään todella hyvin ja uskalsin tänään hakea flättisyötöilläkin pistettä useamman kerran onnistuneesti. Palautuksissa tykkään myös nopean kentän tuomasta mahdollisuudesta ohjata pallot vastustajan voimaa käyttäen takaisin. Tämä Queen’s Clubin ATP500-kisa tuli nyt kuitenkin tuosta huolimatta osaltani päätökseen, mutta ruohokausi on onneksi vasta alle puolenvälin. Kun peli tuntuu sopivan näille kentille todella hyvin niin odotan kyllä innolla tulevia kisoja, jos ja kun paikka niihin varmistuu. Jään nyt tämän hetken tiedon mukaan vielä pariksi päiväksi treenaamaan tänne Lontooseen ja odottamaan tietoa ensi viikosta.

Ja mikäs täällä on siis treenatessa, sillä kentät ovat huippukunnossa ja olosuhteet muutenkin siis viimeisen päälle. Varmaan suurimmalle osalla näissä kisoissa pelaavista huipuista hienot järjestelyt ovat itsestäänselvyys, mutta kun on itse pelannut pääosin alemmilla tasoilla koko uransa, niin kyllä sitä osaa pienistäkin asioista nauttia. Tai ei ne nyt välttämättä niin pieniltä edes tunnu, kuljetukset rullaavat juuri niin kuin haluat, kisajärjestäjät tarjoavat huipputason ruoat, pelaajien loungessa on kaikenmaailman smoothiebaarit ja tuntuu vain yksinkertaisesti siltä, että jokainen järjestäjien puolesta haluaa sinun viihtyvän mahdollisimman hyvin. Ei ole yksi tai kaksi futurea, jossa on päinvastoin tuntunut siltä, että pelaajat ovat järjestäjille lähinnä pakollinen paha. 😊

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Mutta niinhän se kuitenkin on, että puitteista nauttimalla ei välttämättä menestystä aina tule. Täytyy siis palata huomenna nöyrällä asenteella treenikentälle tekemään lisää niitä asioita, joilla viimeisen vuoden aikainen nousu on saavutettu. Tämänpäiväinen matsi loi tottakai taas kerran lisää uskoa, että oma tasoni on kyllä näissä kisoissa, ja kun pienet asiat loksahtavat taas Marseillen kisan lailla kohdalleen, niin tulosta kyllä tulee. Seuraavia matseja odottelessa siis!