Treeniä ja sadetta on nyt nähty Wimbledonissa lähes viikon verran, mutta onneksi ei tarvitse enää pitkään odottaa ensimmäistä ottelua. Maanantain ja tiistain sateet siirsivät nelinpelin alkua päivällä eteenpäin ja lyhensivät ensimmäisen ja toisen kierroksen ottelut paras kolmesta -menetelmällä pelattaviksi, mutta eiköhän matsitunnelma ole kaikesta huolimatta ihan kohdallaan. Kunhan nyt vaan päästäan huomenna kentälle!
Kyllähän se on myönnettävä, että ensimmäiset pari päivää Wimbledonin tennispyhätössä kuluivat vähän paikkoja katsellen ja ympäristöä ihmetellen, mutta päivä päivältä tenniskentät tuntuvat kyllä enemmän ja enemmän kotoisalta paikalta. Tennisklubi on kyllä sen verran laaja alue, että uusia kulkureittejä ja sisätiloja tulee silti yhä vastaan melkein joka päivä, mutta ainakin nyt osaan jo sen verran suunnistaa, ettei mene sormi suuhun vaikkapa jännittäjää tai välipalaa etsiessä. Treenikenttiäkin on päässyt kokeilemaan melkeinpä joka puolella Aorangi Parkia.
Vaikkei matseja ole siis vielä pelattu, niin maailmanluokan treeniä on kyllä ollut saatavilla. Eihän tänne toki vain treenaamaan ole tultu, mutta onhan se tulevaisuuden kannalta mahtavaa päästä oppimaan kärkipelaajilta uusia vippaskonsteja. Olemme Lloydin kanssa pelanneet pisteitä muun muassa Murray/Soaresia ja Kontinen/Roger-Vasselinia vastaan. Ja tänään keskiviikkona sain puolestaan ensin toimia Alexander Bublikin lämmittelykaverina ennen kuin illalla Lloydin huilatessa pääsin pelaamaan treenierän vastikään Ranskan avointen nelurin voittaneen Nicolas Mahut’n kanssa. Pakko sanoa, että harvoin tulee enää tässä iässä treeneissä jännitettyä, mutta pikkuisen tuli kyllä ylimääräistä puristusta, kun pääsi Mahut’n parina pelaamaan. Mutta onneksi kun peliin pääsi mukaan niin hyvinhän se tuossakin seurassa sujui.
Päällimmäisenä huippupelaajien kanssa treenatessa tulee kyllä huomanneeksi kuinka todella kovaa palloa nykyään lyödään jo pallottelusta lähtien. Kaukana ovat ne ajat, kun palloa nurmella lähinnä ohjailtiin. Nelinpelissä on tosin mukana vielä joitain vähän erilaisella tyylillä pelaavia pelaajia kuten vaikkapa Jamie Murray, mutta jopa ne nelinpelihuiput, joita olen tv-kuvien perusteella pitänyt vähän pehmeinä pallonlyöjinä tykittävät kyllä ajoittain todella kovaa. Mutta ehkäpä juuri tuo pallon kovempaa lyöminen on niitä osa-alueita, jotka ovat omassakin pelissä kehittyneet eniten viimeisen vuoden aikana, joten siinä mielessä on kiva huomata, että oikealla tiellä ollaan.
Täytyy toivoa, että nyt kun treeneissä on saanut vastaan maailman huippuja, niin matsi 10. sijoitettua hollantilaisparia vastaan ei tunnu sen kummallisemmalta. Maanantain ja tiistain sateet häiritsivät siis kisan etenemistä pahemman kerran, joten järjestäjät päättivät aikataulupaineiden helpottamiseksi vähentää nelinpelin ensimmäisen ja toisen kierroksen ottelut pelattavaksi paras kolmesta erästä normaalin paras viidestä erästä säännön sijaan. En nyt osaa sanoa vaikuttaako tuo juurikaan meidän valmistautumiseemme ensimmäistä kierrosta ajatellen, mutta ainakaan ei siis maratonottelua ole missään tapauksessa odotettavissa.
Ehkä isompi ero Grand Slam -turnausten ja tavallisten ATP-kisojen välillä on se, että nelinpelit pelataan normaalilla etu-säännöllä. Käytössä ei siis ole no-ad -pistettä, joten syötön murtamiseen ei riitä yksi onnistuminen 40-40 -tilanteessa. Normaali etu tuo kakkossyötön palauttajalle tavallista enemmän isojen pisteiden palautuksia, ja toisaalta antaa syöttäjälle hieman vähemmän stressiä oman syöttönsä pidossa. Ja vielä kun pelataan nurmella niin syötönmurrot tulevat varmasti olemaan tiukassa. Ainakaan treeneissä emme ole nimittäin vielä hävinneet yhtään syöttövuoroa Wimbledonin aikana. 😊
Kovia syöttäjiä on kuitenkin varmasti myös vastapuolella, joten on ihan todennäköistä, että jokunen tie break nelurin ykköskierroksella nähdään. Siitä ei tietysti ole varmuutta osuvatko ne omiin otteluihin, mutta tarkkana täytyy kuitenkin alusta alkaen olla keskittymisen kanssa, ettei tule lipsahduksia omissa syötöissä ja että palautusgameissa yritämme pitää painetta vastustajilla mahdollisimman hyvin. Voittamisen paineet ovat kuitenkin varmasti enemmän vastustajien kenttäpäädyssä, joten siinä mielessä on kyllä hyvät asetelmat lähteä kentälle. Toivotaan siis, että peli kulkee huomenna samaan tapaan kuin treeneissä! Matsimme on siis ohjelmassa neljäntenä otteluna kentällä 7.
Aivan älytön matsi ja huikea suoritus! Onnittelut upeasta pelistä. Oli viimeisen päälle maailmanluokan neluriottelu nurmella. Todella kliinistä suorittamista koko nelikolta. Väliinmenot, ykkösvolleyt, palautukset hivelivät silmää. Koolhof/Rojer tekivät myös vaikutuksen loistavalla taktisella osaamisellaan ja sillä, miten lyöntisuuntien ratkaisut tulivat selkäytimestä kovassakin kiiressä.
Lloyd oli aivan tulessa koko kolmannen erän ja taikoi kanit vielä hatusta viimeisessä syöttövuorossaan. Mutta olihan huikea myös matsipallon temppusi! Ja mistä kaivoit 4-4:ssä sen satumaisen rystypalautuksen, jolla saitte murtopallon?
Tuntui, että teit henkilökohtaisesti jatkuvasti oikeita taktisia ratkaisuja. Esim. toisessa erässä 2-2 -tilanteessa uusilla palloilla syöttäessä näytti siltä, että otit tarkoituksella vauhtia pois omista syötöistä etkä syöttänyt yhtään suoraa pommia. Haitko tällä sitä, että halusit välttää kakkossyöttöihin turvautumisen uusilla palloilla? Kolmannen erän syöttövuorossa 1-2:ssa selvitit todella pahat paikat, siinä breikki jo roikkui ilmassa. Kun siitä selvisitte, loppu oli teiltä käsittämättömän vahva.
Kiinnostavaa olisi myös kuulla, toiko no-ad-säännön puuttuminen jollain tapaa erilaisen mentaliteetin pelaamiseen? Helpottiko se henkisesti omissa syöttövuoroissa viemällä pois välitöntä painetta?