Kohti Montrealia

Neljä päivää kotona sujahti vauhdilla, ja viime viikonlopun Umagin finaalitappiokin pyörii vähemmän ja vähemmän mielessä. Ja kivahan se on siirtää ajatukset eteenpäin, kun seuraavaksi vuorossa on uran ensimmäinen ATP1000-kisa, johon paikka aukesi suoraan ilmoittautumislistan kautta. Lähdin kohti Kanadaa torstaina, ja ensimmäiset ottelut ovat vuorossa aikaisintaan ensi maanantaina.

Suuntasin Umagista tuttuun tapaan kotiin pian kisan päättymisen jälkeen, mutta lentolippujen saatavuus on kyllä viimeisen parin kuukauden aikana mennyt melkein mahdottomaksi. Matkustaminen on aika olennainen osa tätä ammattia, joten hintojen nousut ja toivottomat ruuhkat lentokentillä pistävät kyllä helposti harmittamaan.

Tennispelaajan haaste on se, että varsinkaan paluulennon aikataulua tai edes reittiä ei oikein koskaan tiedä etukäteen, joten suuri osa varauksista tulee tehtyä aika viime hetkellä. Mannertenvälisillä lennoilla yhdensuuntaisten lippujen varaaminen tulee tosin niin kalliiksi, että joustava menopaluu on useimmiten parempi valinta, mutta aina kun mahdollista, yhdensuuntaiset liput ovat ainakin minun valintani. Jotkut kärkipelaajat käyttävät matkatoimistoja tai muita apureita lentojen varauksiin, mutta itse hoidan tuon mieluummin suoraan lentoyhtiöiden nettisivuilta aina kun vain mahdollista.

Yhtä kaikki, kotiin kuitenkin päästiin taas, ja olipa taas mukava päästä perheen luo edes muutamaksi päiväksi. En välttämättä ollut ennalta ihan varautunut henkisesti menemään loppuun asti sekä Hampurissa että Umagissa, joten aika kotona jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Mutta tulipahan otettua kaikki irti. Sunnuntai-ilta ja maanantai sujuivat ihan huilatessa, mutta tiistaina piti hoitaa pari juoksevaa asiaa sekä käydä hoidattamassa kroppaa fyssarilla. Kovan kentän tennistreeniä ja toinen fysiokäynti oli ohjelmassa keskiviikkona ja torstaina ennen kuin piti sitten taas hypätä lennolle.

Umagissa pelattiin matseja todella myöhään illalla, mikä oli tulevaa Amerikan matkaa ja sen tuomaa aikaeroa silmälläpitäen hyvä juttu, mutta 1-vuotias tyttömme oli toki kotona sitä mieltä, että päivä alkaa jo heti aamusta. 😊 Hän aloittaa ensi viikolla virallisesti päiväkodissa, kun vaimokin palaa työelämään, joten kävimme koko porukalla pariin otteeseen tutustumassa päiväkodin pihaan jo tällä viikolla. Kiva on päästä itsekin olemaan edes vähän läsnä näissä tilanteissa, kun lapsi kasvaa. Mutta nyt lähdin taas reissuun jopa viideksi viikoksi, joten ei siihen kotiarkeen ehdi kyllä liiemmin tottua.

---

Matka seuraavaan kisaan jatkui siis torstaina, kun hyppäsin Finnairin lennolle New Yorkiin, josta matka jatkui vielä Montrealiin. Lontoon kautta lentäminen olisi myös ollut vaihtoehto, mutta matkalaukkujen kanssa matkustaessa vaihto USA:ssa tuntui tällä kertaa jopa järkevämmältä. Yleensä USA:ssa koneen vaihtamista tulee vältettyä, sillä siellä pitää mennä passintarkastuksen ja tullin läpi väkisin, vaikka jatkaisi matkaa kolmanteen maahan. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että matkalaukkujen kantaminen itse tullin läpi oli paras mahdollisuus saada ne perille oikeaan aikaan sen sijaan, että antaisi Heathrow’n alimiehityksen myöhästyttää laukut jatkolennolta.

Vaihto New Yorkissa tarkoitti tällä kertaa myös lentokentän vaihtoa, mutta matka JFK:lta vastikään remontoidulle La Guardian lentoasemalle sujui Uberilla vajaassa puolessa tunnissa. Ja tulipahan samalla ajettua ihan US Openin pelipaikan ohi, joten pääsi jo vähän fiilistelemään tuotakin. 😊 New Yorkin ympäristössä oli torstaina illalla voimakkaita ukkosia, ja iso osa illan lennoista jouduttiin perumaan, mutta onneksi meidän lentomme pääsi kuin pääsikin lähtemään. Ja jostain syystä selvisimme kaiken lisäksi La Guardian lentokentän toivottomalta näyttäneestä jonosta kiitotielle vain noin 40 minuutissa ja pääsimme perille Montrealiin lähes aikataulun mukaisesti.

---

Montrealissa lentokentällä oli vastassa ystävällinen kisaorganisaation henkilöstö, joka ohjasi minut oikean auton kyytiin kohti kisahotellia. Herttainen vanhempi rouva oli kisakuskina ensimmäistä kertaa elämässään ja jännitti hommaa sen verran, ettei autosta meinannut löytyä eteenpäin vievää D-vaihdetta, minkä lisäksi hän vei minut ensin väärään hotelliin. 😅 Mutta onnellisesti päästiin kuitenkin lopulta kaikesta huolimatta perille.

Kisan pelaajille on tällä kertaa käytössä kaksi hotellia, virallinen kisahotelli Fairmont sekä suositeltu hotelli Doubletree. Minulle jäi vähän epäselväksi, millä perusteella ne on nimetty, mutta pääsin kuitenkin valita itselleni Doubletreen, joka sijaitsee keskustassa Desjardin-ostoskeskuksen yläpuolella. Sain huoneeni hotellin ylimmästä 20. kerroksesta, josta avautuu ihan hieno näkymä Montrealin keskustaan.

---

Olen käynyt Kanadassa useampaankin kertaan pelaamassa tennistä, esimerkiksi pari vuotta sitten Drummondvillen challengerin noin tunnin matkan päässä Montrealista sekä junioreiden ITF-kisan Quebecissä, mutta Montreal itsessään on kaupunkina minulle ihan uusi. Aikaeron avustamana heräsin tänään aamulla puoli kuudelta, joten iltapäivän ohjelmaa odotellessa oli hyvää aikaa vähän käydä kiertelemässä kaupungilla aamukävelyn merkeissä.

---

---

Lloyd saapuu tänne Montrealiin tänään perjantaina alkuiltapäivästä, minkä jälkeen suuntaamme illalla kevyesti ensimmäiselle lyönnille. Ohjelmassa on tänään ja huomenna myös pari ihan mielenkiintoista tenniskenttien ulkopuolista PR-juttua, joista kerron sitten lisää seuraavassa postauksessa. 😉 Kisan kaaviot julkaistaan viimeistään lauantaina, ja pelit alkavat aikaisintaan maanantaina. Palataan noihin juttuihin kuitenkin vielä lähempänä pelien alkua.