Erinomainen treenijakso kotimaassa on nyt takana, ja tänään aamuna herätys tapahtuikin jo Atlantin toisella puolen. Monipuoliset harjoitukset ja hienosti koossa pysynyt keho tarkoittavat yhdessä sitä, että itseluottamus on hilattu jälleen sille tasolle, jossa se parhaimmillaan on. Treenit jatkuvat New Yorkissa vielä muutaman päivän ennen kuin perjantaina laitetaan kauden viimeinen Grand Slam nelinpelin osalta käyntiin.
Kirjoitan tarkemmin New Yorkin olosuhteista ja tulevasta avausottelusta, kunhan treenit on laitettu käyntiin ja kaaviot keskiviikkona saatu valmiiksi. Sekanelinpeliin ei tänä vuonna minulla ollut valitettavasti asiaa, sillä se pelattiin jo viime viikolla kahden päivän mittaisena näytösluontoisena turnauksena, johon sisäänpääsyyn vaadittiin joko kaksinpelin huippuranking tai villi kortti. Viime vuoden voittajat Errani/Vavassori olivat ainoat neluriin erikoistuneet pelaajat mukana 16 tiimin kaaviossa villillä kortilla, ja vähemmän yllättäen puolustivat voittonsa. Nelinpelaajille tämä formaatti oli siis märkä rätti kasvoille, mutta toisaalta tennikselle kokonaisuutena ehkä jopa voitto. Sekanelinpeli täytti Arthur Ashe -areenan kaksi päivää peräkkäin ja näkyi kaikelle kansalle prime time -televisiossa. Ehkä ensi vuonna mukaan uskalletaan kuitenkin ottaa vähän enemmän nelinpelaajia.
Nelinpelissäkin aikaisempaan vuoteen on tehty joitakin muutoksia. Aloituspäivää on hilattu myöhäisemmäksi aina perjantaihin saakka, ja myös sisäänpääsylistalle tehtiin pientä viilausta. Aiemmin 57 paria pääsi mukaan kaksi viikkoa ennen aloitusta sulkeutuvalla listalla, nyt tuolle listalle otetaan vain 49 paria, minkä lisäksi 8 paria otetaan mukaan ns. onsite-listan perusteella. Onsite-lista on avoin kaikille ja sulkeutuu vasta keskiviikkona kaksi päivää ennen nelinpelin alkamista. Yrityksenä on ilmeisesti houkutella kaksinpelin avauskierroksella hävinneitä pelaajia jatkamaan nelurin puolella, mutta tuskinpa tuossa onnistutaan. Positiivisena muutoksena mainitaan nyt kuitenkin palkintorahat, jotka ovat muista Grand Slameista poiketen nousseet täällä US Openissa reilusti myös nelurin puolella. Vaikkapa Australian avoimiin verrattuna US Openin nelurivoitosta tienaa lähes tuplasti.
New Yorkissa on siis tilanne hallussa, mutta palataan vielä hetkeksi kotimaan tunnelmiin edellisen kahden viikon ajalta. Sen verran positiiviset fiilikset jäi nimittäin harjoitusjaksosta. Selän tilanne on edelleen suorastaan täydellinen, ja kantapääkin pysyi hyvin aisoissa, eikä estänyt mitään tekemistä. Fyssarini Mikko joutui toki koville, sillä kävin hänen luonaan ennen jokaista treeniä teippauttamassa jalkaan varmuuden vuoksi vähän lisätukea, mutta tällä hetkellä ei kipua tunnut kantakalvossa ollenkaan. Flunssatauditkin taisivat jäädä kerrankin saamatta, vaikka välillä joutui kyllä turvautumaan vähän reilumpaan sinkkiannosteluun, kun lähipiirissä tuntui monenlaista pöpöä olleen liikkeellä. Suunnitellusta ohjelmasta ainoastaan yksi treeni jäi tekemättä lähentäjän liiallisen kireyden takia, mutta tuokin varmistettiin MRI:n avulla niin pieneksi ongelmaksi, ettei sen takia tarvitse enempää himmailla.
Miksi tunnelma treenijakson jälkeen on sitten niin positiivinen juontaa juurensa siihen, että tänä vuonna melkein joka kerta kotiin palattua on jokin mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Sairastelut tai loukkaantumiset ovat estäneet kunnollisen perusharjoittelun melkein kokonaan, eikä kisapaikalla oikein pysty mitenkään kuromaan sitä treenivelkaa kiinni, kun keskittyminen on olosuhteisiin tottumisessa ja treenipisteiden pelaamisessa.
Omat vahvuuteni nelurissa eivät ole maailman kovimmat lyönnit tai nopein liike tai paras syöttö, vaan pelin kokonaisvaltainen monipuolisuus. X-factorini on se, että löydän ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen ja pystyn monesti tekemään parhaani paineen alla. Ja vielä usein yllättämään lyöntivalinnoillani vastustajan. Rehellisesti sanottuna tänä vuonna peli on kuitenkin välillä tuntunut siltä, että osaamisalue on kaventunut liikaa, ja kaikki vähänkään yllättävämmät tilanteet taikka ”vääriin paikkoihin” tulleet pallot ovat tuottaneet enemmän päänvaivaa kuin niiden olisi pitänyt. Neluri on ison osan ajasta yksinkertaista jopa monotonista syötön ja palautuksen dominointia, mutta silti niin valtavan usein ne tärkeimmät pisteet ja isoimmat ottelut ratkaistaan parilla tiukemmalla pallorallilla. Ja menestyäkseen juuri noissa pitää itseluottamuksen olla parhaimmillaan.
On mielestäni ihan mielenkiintoista reflektoida vähän tarkemmin viime aikojen harjoittelua ja verrata sitä vaikkapa vuoden takaiseen. On ihan selvää, että kun aloimme Henryn kanssa pelata yhdessä saimme toisiltamme erinomaisen uuden ärsykkeen treeneihin, joissa kerta toisensa jälkeen oli mukana kilpailullisuutta ja halua tehdä asioita paremmin. Kehityimme yksi vastaan yksi -harjoitteilla tosi paljon, ja pelasimme myös alkuvaiheessa hyvän menestyksen myötä todella paljon matseja, joka piti monipuolista tuntumaa automaattisesti yllä. Haimme myös koko ajan omaa tapaamme pelata ja käytimme ehkä senkin takia enemmän aikaa treenikentällä.
Ajan mittaan sama ärsyke ei enää kuitenkaan tuota samaa tehoa. Sadas kerta alkupallottelua saman partnerin kanssa ei ehkä sytytä enää ihan samallalailla esimerkiksi liikuttamaan jalkoja täydellä fokuksella. Vähitellen on myös helppo karsia tekemisestä pois niitä asioita, joita ei koe tarpeelliseksi kuten minulle vaikkapa syötön jälkeiset ykkösvolleyt, joita teen nykyään todella vähän otteluissa. Jonkinlainen uteliaisuus hieman kuihtuu ja kilpailullisuus muuttuu vähän väkinäisemmäksi. Innostava mahdollisuus treenata ja kehittyä onkin enemmän treenin suorittamista. Niin valmentajien kuin pelaajien osalta.
Tämänkaltainen kehitys on täysin luonnollista, ja ehkä tämän kesän tärkein oivallus onkin minulle ollut se, etten unohda jatkuvan muutoksen ja kehittymisen tärkeyttä. ”Change be desire” mieluummin kuin ”change by disaster” kuten valmentajani Boris sen fiksusti muotoili. Unohtaen kuitenkaan niitä omia jatkuvia tarpeitani. Tarvitsen tuntuman löytämiseksi varmasti enemmän toistoja kuin moni muu, joten ei pidä pelätä sitä, että kentällä pitää viettää enemmän aikaa. Ja tarvitsen harjoittelussa myös monta kertaa ihan eri asioita kuin vaikkapa parini Henry, minkä pitää myös kisamatkoilla näkyä ihan rohkeasti.
Muihin nelurin kärkipareihin verrattuna on tullut havaittua sellaista, että me olemme Henryn kanssa kentällä selvästi useammin kahdestaan, kun taas muilla on mukana tiimissä sellaisia valmentajia/lyöntikavereita, jotka ovat tosi useasti mukana lyömässä palloa. Kolmistaan treenaamalla saa yksinolija ihan erilailla kehitettyä liikettään sekä lyöntien suunnanvaihtoja, juuri niitä monipuolisia tennispelaajan taitoja. Mielenkiintoisesti moni neluripari on myös alkanut treenata yhä enemmän ja enemmän erillään. Vaikkapa Cash/Glasspool eivät nykyään näytä lyövän juuri koskaan keskenään, ennen matsejakin he vetävät usein omat lämmittelybollauksensa valmentajan kanssa. Näin kumpikin saa tehtyä kentällä tehokkaasti minimiajassa juuri niitä asioita, joita kokee tärkeimmäksi. Tuossa on varmasti ajattelemisen aihetta myös meille, vaikka me kentällä Henryn kanssa tulemmekin tosi hyvin toimeen.
Kotioloissa treenin saa kuitenkin vielä kisapaikkaakin helpommin rakennettua omannäköisekseen, sillä kenttäaikaa ei ole rajattu, ja lyöntikavereitakin on mukavasti ollut tarjolla. Teimmekin tälle 10 päivän treenijaksolle valmentajani Boriksen kanssa tarkan suunnitelman, jossa mukaan otettiin rohkeasti reilusti sellaista treeniä, joka ei suoraan ole nelinpelispesifiä. Palasin tekemään paljon liikkumistreeniä koko kentällä, pelaamaan palloja ympäri kenttää ja pelaamaan myös kaksinpeliä. Vaikkapa syötönpalautusta jumittuu helposti tarkastelemaan liikaa vain syötönpalautuksena, kun todellisuudessa vastaus parempiin onnistumisiin löytyykin ihan muualta. Jalkojen parempi liike, lyöntien tarkempi suuntaaminen ja kokonaisvaltaisesti parempi pelinluku löytyvätkin pelaamalla rohkeasti mitä erilaisempia pelejä. Ja pelaamalla joskus myös ihan hiljaa pikkuruudussa.
Eihän koko kentällä kaksinpelin pelaaminen meinannut minulta alkuun oikein millään luonnistua, mikä kieltämättä vähän jopa laittoi huolestuttamaan. Näinkö pahasti olivat tennistaitoni ruostuneet? Mutta treeni treeniltä liike palautui paremmaksi, kentän hahmotus parantui ja ylipäätänsä tekemiseen tuli järkeä. Ihmeellisen vaikealta tuntui vaikkapa eteenpäin liike ja hyökkäyslyönti, sillä treeneissä on tottunut liikaa lyömään paikaltaan, kun nelurissa monesti parempi lopputulos saavutetaan odottamalla pallon tulevan kohdalle ja lyömällä täysillä toisin kuin kaksinpelissä, jossa vastaan liikkumalla saa otettua vastustajalta aikaa pois. Myös pallon toimittaminen vastapuolellle tarkasti sekä syvyys- ja leveyssuunnassa tuntui yllättävän vaikealta. Oma osaaminen tuntui tosi kapealta siihen nähden, että pelaan kuitenkin tennistä maailman huipulla.
Jaksoimme kuitenkin tehdä töitä ja vastapuolelle löytyi sen tason pallonlyöjää, että väkisinkin oli parasta kaivettava esille. Oli tosi siistiä päästä vaikkapa Emilin kanssa yli vuoden tauon jälkeen samalle kentälle, minkä lisäksi kovaa vastusta tarjosivat muun muassa Jarkko Nieminen, Linus Lagerbohm, Aleksi Löfman, Juho-Eric Biggs, Panu Virtanen ja Nuutti Jokinen. Alussa kaksin tai kolmisin erittäin monipuolisesti kaksinpelijuttuihin keskittyen, mutta loppua kohden yhä lähemmän nelinpeliä siirtyen.
Ja on se kumma, kuinka vaikkapa juurikin syötönpalautus tuntuu tällä hetkellä niin paljon paremmalta, vaikka puhdasta palautustreeniä ei ole tehty käytännössä ollenkaan. Jokusen kerran treenasimme kyllä Boriksen kanssa lobbipalautusta, mikä on täysin nelinpelispesifi lyönti, mutta peruslyöntipalautuksessa palikat loksahtelivat niin hienosti kohdalleen ihan muuta kautta. Jalkojen liike on melkeinpä kaikissa lyönneissä avain onneen, ja kaksinpelin myötä liikkeeseen löytyi puoliväkisin oikea intensiteetti ja tarkkuus. Verkkopeliinkin tuli uutta ulottuvuutta, kun välillä piti osata peittää koko kenttää. Eikä ilman syöttöä pärjää myöskään kaksinpelissä. Kaikenkaikkiaan tunnen olevani tällä hetkellä ihmeen paljon parempi tennispelaaja kuin kaksi viikkoa sitten. Varmasti osa siitä on vain päänsisäistä, mutta kyllä siinä muutakin perää on. Kuntosalin puolellakin hommia tehtiin tosissaan, joten lihaksistossakin tunne on entistä vahvempi.
Tuosta fiiliksestä onkin aika hyvät lähtökohdat suunnata ensimmäistä kertaa kohti Flushing Meadowsia, jossa pääsemme vielä tänään illalla ottamaan Henryn kanssa ensituntumat pelikentille. Muistan vaatia valmentajilta omia juttujani, annan Henryn tehdä omansa, ja yhdessä tulemme olemaan entistä vahvempia. Vamos!
Kiitos kattavasta selostuksesta ja tsemppiä loppuviikon matseihin! Onhan se vaan noin, että tuossa iässä pitää alkaa panostaa monipuolisemmin treeneihin, itsekin istumatyöläisenä havahduin tuohon sinun iässäsi, jalkatyö laiskistui ja selkä oireili, mutta pari vuotta kuntosalitreeniä ja palasi omalle tasolleen taas. Toivottavasti ehdit treeneiltäsi tsempata Emppua myös huomenna 🙂
Kiitokset kattavasta ja rohkaisevasta analyysistä jälleen kerran, näitä on ilo lukea!
Tsemppiä perjantaihin, yritämme tuoda suomalaista väriä (ja ääntä) paikan päälle fanikatsomoon, jos suinkin mahdollista!
Ihan jäätävä analysaattori olet! Jotain tämänsuuntaista on itsellä käynyt mielessä viimeaikaista pelaamistanne katsoessa: ”…Rehellisesti sanottuna tänä vuonna peli on kuitenkin välillä tuntunut siltä, että osaamisalue on kaventunut liikaa, ja kaikki vähänkään yllättävämmät tilanteet taikka ”vääriin paikkoihin” tulleet pallot ovat tuottaneet enemmän päänvaivaa kuin niiden olisi pitänyt. Neluri on ison osan ajasta yksinkertaista jopa monotonista syötön ja palautuksen dominointia, mutta silti niin valtavan usein ne tärkeimmät pisteet ja isoimmat ottelut ratkaistaan parilla tiukemmalla pallorallilla. Ja menestyäkseen juuri noissa pitää itseluottamuksen olla parhaimmillaan….” Virkamiesmäistä on pikkasen ollut, ei nyt vaisua mutta ei säkenöivääkään. Kuherruskuukausi Henryn kanssa oli ja meni, ja uusia rakennuspalikoita tarvitaan, vaikka suhde hyvänä on pysynytkin. Ja tuollaistahan yllä juuri kerroit mietityn ja olevan kehittymässä. Hienoa! Perjantaista alkaen nähdään, miten pähkäilyt ovat juurtumassa sinne terveeseen (!!!!) selkärankaan. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Jihuu, pärjätkää!!!!!
Kiitos postauksestasi; oli ilo kuulla, että kotomaan treenijakso sujui erinomaisesti ja olet nyt täynnä intoa& taistelutahtoa USOpenin nelinpelien pian alkaessa!!! Täälläkin kaikki hyvin: sain kerättyä viime viikkojen aikana niin paljon mustikoita, että nyt on mustikkapiirakka-aineksia ihan USOpenin finaaliin asti 😉! Tsemppiiiiiiiiiiii tuleviin koitoksiin!!! Pidä tuo positiivinen ote, niin hyvää on luvassa, ou yeeeeeeees💪💪 😍 P.S. Lexus×Harri Heliövaara-mainokset ovat huippuhyviä 🤩
P.S.S. Piti kertoman vielä, että täälläkin on tenniskentällä käyty (teidän peliä odotellessa); se ihan hiljaa pikkuruudussa sujuu jo aika hyvin 😄
Super interesting insights on training and on how a partnership changes over time! I’m looking forwards to see what you and Henry can do in New York. I wonder if the on-site list will be mostly pairs who did not make the main list.
By the way, I hope it’s OK to ask for autographs after a practice, or a match?
Nyt oli taas otettu härkää sarvista ja innolla odotetaan, mitä siitä seuraa. Hyvin oli omaa tekemistä pohdittu ja tehty sen vaatimia muutoksia. Ei voi kuin ihailla toimintatapaa ja avoimuutta, jolla sitä avaat.
Jos 1+1 ei ole viime aikoina ollut ihan 2, niin jospa yhtälö alkaa taas muodostumaan oikeanlaiseksi. Tuntuu, että alkuun tuo teidän 1+1 oli jopa enemmän kuin kaksi, mutta eipä kai sitä tennismatematiikkaakaan pysty loputtomasti huijaamaan. 😀 Parhaat versiot molemmista kentälle ja olette paras tiimi.
Odotukset korkealla. Oman pienen seuramme Whatsapin Kuumalinja intoilee ja veikkaukset tulossa. Kiinnostaa kovinkin, kuinka Emil pärjää huippuvastustajien kanssa ja sitten H&H pienten marginaalien taistossa.
Onnea ja menestystä Flushing Meadowsilla/tai olisko flashing tennisareenalla 🙂
Tästä postauksesta jäi tosi hyvä fiilis! Uudenlainen innostus pelaamiseen paistaa kilometrien päähän. Kiitos treenimuutoksille!! Ja tietenkin terveenä pysymiselle!! Vastustajat saavat olla varpaillaan, kun harrimaiset ratkaisut jalkautuvat takaisin kentälle. Ja kyllä se innostus tarttuu Henryynkin 😄.
Ottakaa kaikki ilo irti Openissa/-sta!!!
Hei Harri
Olioas hieno ja positiivinen postaus. Tosi kiva myös kuulla miten paljon olet saanut tukea muista suomalaisista treeni- ja lyöntikavereina. Emil mukana, ihan huippu.
Nyt vaan teille iloa rintaan ja kepein mielin nauttimaan turnajaisista. Teillä on kaikilla ainekset voittoon.
Ihailen tätä oman tekemisen ja osaamisen analysointikykyäsi – ja sen jakamista meille! Suorastaan liikutuin tätä blogitekstiäsi lukiessani.
Tunnistan hyvin teidän peleistänne mainitsemasi tekemisen ja osaamisen kaventumisen ytimen päälle –> kotosalla paras treenipätkä aikoihin 🙂
Uudella innolla, tuntumalla, tekniikalla, otteella ja asenteella kohti Amerikan valloitusta ♥
jotain hassua tapahtui kun tuon postasin, joten laitan tuon keskimmäisen osan uusiksi kun näyttää muuten ihan päättömältä (tulkitseekohan tämä nuolet uloskommentoitaviksi osioiksi):
Tunnistan hyvin teidän peleistänne mainitsemasi tekemisen osaamisen kaventumisen: siltä se on tosiaan näyttänyt kotikatsomoihin, kuten oivallisesti tilanteen sanoitit.
Onneksi pääsitte Boriksen kanssa ongelman ytimeen, sieltä ytimen päälle ja sitä myöten sait kotosalla parhaan treenipätkän aikoihin.
Olet, paitsi maailman neluripelaajien huipulla, niin uskomattoman hyvä ja avoin analysoimaan omaa tekemistäsi. 🤩 Treeneistä saamasi vahva tunne osaamisestasi luo epäilemättä itsevarmuutta ja antaa erinomaiset lähtökohdat hyvälle fiilikselle astuessanne avausotteluunne.
Nauttikaa ja antakaa palaa!!! 😀😀😀 👍👍👍 💪💪💪
Hyvältä kuulosti, että selkä ja kantapää antavat pelata ja kotireissulla eivät pöpötkään kiusanneet. Hyvältä kuulostaa myös se, että on tullut oivalluksia ja ajatuksiin selkeyttä. Se toivottavasti siirtyy myös peliesitykseen, eikä ole vain mutu-tuntumaa. Koska nelurissa molempien parista pitää olla hyvässä iskussa, jotta menestystä tulisi, niin toivottavasti myös Henryn tauko on ollut onnistunut ja eivät pöpöt tai krempat sielläkään kiusanneet. Mielenkiinnolla odotellaan miltä kaavio näyttää ja toivottavasti kisakunto, kentät ja peliolosuhteet ovat kohdallaan pelien alkaessa. Tsemppiä!