Vuoden 2018 syyskuu alkoi kääntyä loppupuolelle, mutta kautta oli viela parin Amerikan-reissun verran jäljellä. Olimme saaneet Henri Laaksosen kanssa sovittua yhteiset kuviot, joissa sekä matkustaisimme kahdestaan että pelaisimme kaikissa kisoissa nelinpeliä yhdessä. Niinpä fiilis oli aika kohdallaan, eikä vähiten sen takia, että itseluottamus oli kohdallaan ja menestysnälkä iso. Molemmat reissut olisivat kolmen kisan putkia, ensin länsirannikolla Kaliforniassa ja sitten idempänä Virginiassa, Tenneseessä ja Illinoisissa.
Ensimmäinen reissu alkoi lennolla San Franciscoon, jonka kupeessa Tiburonissa ensimmäinen kisa pelattiin. Tiburonin hulppean asuinalueen ihmettely taisi kuitenkin olla ensimmäisen viikon parasta antia, sillä tie nousi pystyyn sekä kaksin- että nelinpelissä karsintojen ekalla kierroksella. Varsinkin nelinpelikaavion muodostuminen niin kovatasoiseksi oli monelle muullekin yllätys, mutta tottakai tappio silti harmitti. USA:ssa pelattiin siis vielä vuonna 2018 myös nelinpelissä neljän parin karsinnat, mikä sentään takasi meille mukaan pääsyn, mutta ei tuo tappion myötä silti paljoa lohduttanut. Kaksinpelissä tiukka kolmen erän tappio argentiinalaiselle Renzo Olivolle otti myös vähän koville, vaikka hyvin taistelinkin.
Tiburonissa tuli treenattua tappioiden jälkeen tehokkaasti useampi päivä, kunnes suuntasimme vuokra-autollamme toisen viikon kisapaikalle Stocktoniin, pari tuntia San Franciscosta sisämaahan päin. Kontrasti kaupunkien välillä ei juuri olisi voinut olla suurempi, sillä Stockton on ainakin jonkun listauksen perusteella jopa USA:n 9. vaarallisin kaupunki väkivaltarikollisuudella mitattuna, eikä kisapaikkakaan juuri hurraa-huutoja herättänyt. Paikallisen yliopiston kentillä ei katsojia ollut juuri nimeksikään, eikä matseissa ollut edes pallopoikia, mikä on challengereissä normaalisti perusvaatimus.
Omat pelit sujuivat kuitenkin selvästi edellisviikkoa paremmin, sillä voitin kaksinpelissä kaksi matsia karsinnoissa ennen kuin hävisin karsintafinaalissa tiukasti jenkki Sarkissianille kolmessa erässä. Nelurissa Henrin kanssa pääsimme ensinnäkin suoraan mukaan pääsarjaan ja myös menestystä tuli mukavasti. Ensimmäisellä kierroksella voitto sijoitetusta parista Roelofse/Smith ja kvartseissa kumoon jenkkipari Lawson/Reese. Semifinaali siirrettiin sateiden takia päivällä eteenpäin, ja vaikka vastassa oli kaksinpelientällä itsensä jo väsyttäneet vastustajat, emme valitettavasti saaneet juuri yhtään breikkipalloa käytettyä ja tuloksena tappio King/Rubin -parille 4-6, 4-6. Joka tapauksessa viikko oli selvästi positiivinen!
Reissun viimenen kisa pelattiin Fairfieldissä, jonka sijainti oli taas lähempänä San Franciscoa, mutta ei kuitenkaan ihan rannikolla. Kisapaikkana oli taas paikallisen yliopiston melko karut kentät, mutta nyt järjestelyihin oli kuitenkin selvästi laitettu hieman paukkuja ja tunnelmakin oli selvästi Stocktonia parempi. Kaksinpelit jäivät minulta väliin, sillä Stocktonin semifinaali pelattiin karsintojen kanssa päällekkäin, mutta nelurissa pelit kulkivat kuitenkin hienosti. Otimme Henrin kanssa tällä kertaa kolme hyvää voittoa ja selvitimme tiemme aina sunnuntain finaaliin asti. Siinä kuitenkin aasialaispari Ratiwatana/Rungkat oli parempi erikoisten 0-6, 6-7(9) -lukemien jälkeen. Varsinaisena tilastokummajaisena tuli myös huomattua, että olimme nyt pelanneet Henrin kanssa kahdeksan kisaa yhdessä siten, ettei tuloksena ollut kertaakaan samaa menestystä. Järjestyksessä menestys oli: ei päästy mukaan, 2. kierros, kisavoitto, 1. kierros, wo., karsintojen 1. kierros, semifinaali ja finaali. Vain karsintojen toisella kierroksella häviäminen siis puuttui!
Fairfiedin finaalitappiota ei kauaa ehtinyt tällä kertaa ihmetellä, sillä lentokone vei minua jo samana iltana takaisin kohti Suomea, jossa vastassa olisi heti paluupäivänä tiukka testi Kontinen/Pears -paria vastaan kotimaisessa Tennisliigassa. Nollan tunnin yöunet ja 10 tunnin aikaero eivät tehneet pelaamisesti helppoa, varsinkin kun nelinpelin alle oli pidetty kotiseurassamme Sata-Tenniksessä lastenpäivä, minkä lisäksi pelasin ennen nelinpeliä myös kaksinpelin Pattia vastaan. Kaksinpelissä tuli tappio kolmannen erän tie breakissa ja niin kävi lopulta myös nelurissa Horia Tecaun kanssa. Pääsimme Horian kanssa jopa 7-4 -johtoon kolmannen erän tie breakissa, mutta harmittavasti voitto kuitenkin lipui Kontinen/Pears -parille tiukasti 7-10. Talissa järjestetty tapahtuma oli kuitenkin joka tapauksessa hieno kokemus ja myös upea tapa viedä Suomi-tennistä eteenpäin.
Reilun viikon kotona ihmettelyn jälkeen oli taas aika suunnata takaisin Amerikkaan kolmeksi viikoksi, tällä kertaa siis sisäkentille USA:n itäosiin. Olin pelannut tämän saman kiertueen kerran aikaisemminkin vuonna 2011, jolloin tuliaisina oli urani paras kolmen viikon putki kaksinpelissä tuloksissa semi, kvartsi, kvartsi. Ja aika hyvin lähti reissu käyntiin nytkin Charlottesvillessa, sillä vaikka kaksinpelissä tulikin karsintatappio nyt jo sadan joukkoon nousseelle Marcos Gironille niin nelurissa laitoimme Henrin kanssa vastustajan toisensa jälkeen nippuun kruunaten viikon kisavoittoon paria Matsui/Nielsen vastaan. Yhteispelimme alkoi hioutua koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, minkä lisäksi molemmat syötimme ja palautimme tosi hyvin koko viikon. Hävisimme ainostaaan kaksi omaa syöttöä koko viikolla, ja lisäksi mieleen jäi erityisesti semifinaali, jossa en tehnyt ainuttakaan palautusvirhettä koko ottelussa. Aika kova suoritus sisäkentällä!
Nelurivoiton myötä kaksinpelin karsinnat reissun toisella viikolla Knoxvillessa jäivät taas väliin, joten neluripainotteinen viikko oli taas tiedossa. Laskimme pitkään listoja, että rankingimme pitäisi riittää pääsarjaan, mutta lopulta viime hetkellä edellisviikolla Pariisin Masters-sarjan nelurin voittanut Marcel Granollers päätti jostain syystä haluta pelata neluria myös Knoxvillen challengerissa, ja jouduimme aloittamaan pelit karsinnoista. Selvitimme kisavoiton tuomalla itseluottamusella karsintojen kaksi ottelua ja tiemme pääsarjaan, mutta pääsarjan ensimmäisellä kierroksella pelasin kuitenkin lähes umpisurkean match tie breakin kanadalaisparia Polansky/Shamashdin vastaan ja tuloksena siis tappio.
Kauden viimeisessä kilpailussa kahdeksan tunnin päässä Champaignissa olisi ohjelmassa taas molempia lajeja, sillä myös kaksinpelissä rankingin riitti tällä kertaa pääsarjaan. Kisa päättyi kuitenkin tosi ikävästi, kun loukkasin nilkkani ensimmäisen kierroksen ottelussani Tanskan Torpegaardia vastaan. Olin ottelua jo 3-6, 2-5 häviöllä, mutta jotenkin vain kairasin pelin kolmanteen erään, jota johdin alusta asti breikillä. Ja uskomatonta kyllä, nilkkani pyörähti kolmannen erän tilanteessa 5-4, 40-0 eli ottelupallossa. Tilanne oli sen jälkeen 40-15 ja vaikka käveleminen fysion hoidonkin jälkeen oli vaikeaa, ei ottelupallotilanteessa tehnyt tosiaan mieli luovuttaa. Ekan matsipallon mokasin syötön jälkeen, mutta toinen toi lopulta ratkaisun ykkösvolleylla. Harvoin on tarvinnut ykkössyöttöä niin paljon kuin tuossa tilanteessa! Nilkan tilanne oli kuitenkin ottelun jäkeen sellainen että toisen kierroksen ottelun ja nelurin jouduin luovuttamaan ja edessä oli parin viikon kuntoutus.
Kausi 2018 päättyi siis luovutukseen ja nilkan hoitoon, mutta onneksi kotona riitti tekemistä tuoreen koiranpentumme Daltonin kanssa. Vuoden 2019 valmistava harjoittelujakso alkoi myös luonnollisesti jo selvästi joulukuun puolella uuden valmentajani Boris Chernovin kanssa. Harjoittelujakson aikana pelattiin toki Suomessa myös Tennisliigaa ja erityisesti ottelu Meilahdessa HLK:ta vastaan oli hieno tapahtuma, sillä HLK:n riveissä pelasi muun muassa Henri Laaksonen.
Itse harjoittelu keskittyi nyt aiempaa enemmän nelinpelispesifiin treenaamiseen, jossa mukana oli monipuolisesti volleyta ja lisäksi paljon syöttöä sekä palautusta. Yhdessä Boriksen ja fysiikkavalmentajani Erik Piispan kanssa kehitimme minulle paljon uudenlaisia harjoitteita, joissa pyrittiin sekä kehittämään tasapainoa ja liikkumista verkolla että nelinpelissä tarvittavaa tarkempaa tähtäystä ja vastustajan kenttäpuoliskon liikkeiden visuaalisointia. Käytimme muun muassa alla olevien kuvien mukaisia apuvälineitä: pelaajan muotoinen kohde niin päin lyömisen harjoittelemiseksi kuin ohittamiseen sekä tasapainon kehittäminen puoliksi täytetty vesitankki selässä. Luulisi näillä keinoilla tulosta vuonna 2019 tulevan!
