Ei olisi mielestäni valmistautuminen paremmin voinut mennä, mutta ottelut New Yorkissa päättyvät silti valtavaan pettymykseen heti ensimmäisellä kierrosella. Pelissä oli ajoittain terävyys kateissa, mutta pääsimme silti kolme kertaa toisen erän tie breakissa ottelupallotilanteeseen. Mutta ei vain riittänyt. Neljä vuotta kestänyt ensimmäisten kierrosten voittoputki Grand Slam -kisoissa tulee samalla päätökseen.
Viimeiset treenipäivät ja oikeastaan koko treenijakso niin Helsingissä kuin nyt New Yorkissa tarjosivat loistavaa nousujohteista harjoittelun huumaa. Louis pyöritti palettia US Openissa ja sai tiimiimme luotua ison kasan positiivisuutta, nautintoa ja korkeaa treenilaatua. Ihan varmasti parasta, mitä tänä vuonna on Henryn kanssa ollut. Vedimme torstaina omat tunnin sessiomme ja sen jälkeen timanttisen treenierän Kirkov/Stevensin kanssa, ja eilen perjantainakin vielä erinomaisella sykkeellä reilun puolentoista tunnin treenin keskenämme.
Kaikki tuntui siis todella valmiilta tänään. Sanoin vielä Henryllekin, että onpa harvinaisen hyvä tunne mielessä, kun aamupäivällä saavuimme kisapaikalle ja löimme lyönnit treenikentällä läpi kello 11.30. Keli oli täydellinen 25 astetta, tuulta ei ollut häiriöksi asti ja lyönti oli tikissä. Ja positiivinen energia paistoi meistä kummastakin. Matsimme kuulutettiin hieman ennen kello kahta ja astelimme turvamiesten saattamana kentälle 13, jossa yleisörynytäystä vielä odoteltiin. Suomalaisia oli kuitenkin ilahduttavasti useampia seurueita paikalla.
Ottelu alkoi Henryn syötöllä, ja alku tuntui vahvalta. Tuomarin moka 1-1 40-0 -tilanteesta piti kuitenkin tarkastaa videolta, ja vaikka mokaa ei videolta saatu korjattua, vastustajat tekivät herrasmieseleen ja antoivat meidän pelata pisteen uudestaan. Tuo game meinasi yllättäen vielä kääntyä, mutta hyvä kakkonen murtopalloon tuli oikeaan paikkaan ja pito sieltä lopulta saatiin kaivettua. Enempää murtopalloja ei koko erässä kuitenkaan lopulta nähty, joten tie break oli vuorossa. Aloitimme sen tosi vahvasti siirtyen 4-0 -johtoon, mutta vastustajat nousivat vielä kahden minibreikin takaa mukaan taistoon. Henryn upea refleksivolley 5-4 -tilanteessa toi meille kuitenkin kaksi eräpalloa, joista jälkimmäinen toi toivotun tuloksen.
Toisessa erässä jatkettiin hyvin identtisesti, sillä jouduin pelastamaan yhden murtopallon avaussyöttövuorossani. 2-2 -tilanteessa oli puolestaan meidän vuoromme iskeä, mutta vaikka palautukseni meidän ottelun lopulta ainoaksi jääneeseen breikkipalloomme oli tosi hyvä, jäi seuraava rystyni harmittavasti vähän piippuun. Syöttöpeli tuntui erän loppua kohti vihdoin löytyvän, ja kolmen ässän pitoni vei meidät jälleen tie breakiin.
Saimme minibreikin johdon toisen erän tie breakissa heti alkuun kahteenkin kertaan, mutta vastustajat tulivat tasoihin ja jopa ohi. 3-5 -tilanteessa nähtiin tiukka tilanne, kun haastoin Frantzenin volleyn, joka tuomittiinkin lopulta videotarkastuksen jälkeen virheeksi, sillä hän löi palloa meidän kenttäpuoleltamme. Henry piti sen jälkeen molemmat syöttönsä ja saimme ottelupallon. Sen Frantzen pelasti kuitenkin erinomaisella kakkossyötöllään, joka taisi olla koko ottelun ainoa voimakas kick-syöttö rystykulmaani.
Kaksi hyvää syöttöni toi meille 8-7 -tilanteessa uudestaan ottelupallon, mutta tällä kertaa Haase syötti kakkossyöttönsä aivan syöttörajalle, josta pallo liukui mahdottoman nopeasti lähes kokonaan mailani ali. Seuraava kakkossyöttö Haaselta jäi kuitenkin verkkoon, ja nyt päästiin hakemaan ottelua poikki Henryn syötöllä. Syöttö oli erittäin hyvä, mutta niin oli Haasen krossipalautuskin. Henry löi kuitenkin erinomaisen lyhyen poikki kentän volleyn, mutta Haase aavisti ja ehti paikalle ja sai lyötyä pallon juuri hankalasti kainalooni, josta en saanut palloa toimitettua verkon yli. Vaikka ehkä olisi pitänyt. Puoltenvaihdon jälkeen Henryn kakkossyöttö napsahti verkkonauhasta pitkäksi, ja vaikka 9-10 -tilanteessa sain kämmenapalautukseni kenttään, löin seuraavan rystyni leveäksi. Väkisin oltiin siis kolmannessa erässä.
Taas piti minun selvittää yksi murtopallo erän ensimmäisessä syöttövuorossani, mutta vaikka pääsimme paremmin palautuksiin mukaan, ei onnistumisia tullut kummaltakin samaan gameen tai ainakaan palautusten jälkeisiin lyönteihin. Syötönpidoilla edettiin kohti erän loppua, mutta 5-5 -tilanteessa yllättäen jostain syystä syöttövuorostani ei tullut mitään. Tuplalla se alkoi ja tuplaan se loppui, ja mahtuipa väliin vielä yksi volley Haasen pitkäksi menossa olleeseen palautukseen. Pelastimme 5-6 -tilanteessa vielä kaksi ottelupalloa ja saimme painetta kasattua, mutta Frantzen löi ottelun loppuun kaksi erinomaista volleyta ja pakko se oli myöntää, että tappio oli totta.
Kyllähän harmitus oli valtava ottelun jälkeen, mutta jotenkin kaikista päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin jonkinlainen epäusko. En muista oikein koskaan pelanneeni näin hyvällä ja onnistuneella valmistautumisella näin keskinkertaista ottelua. Tunne oli niin vahva ennen ottelun alkua, ettei epäonnistuminen käynyt edes mielessä. Kaikki oli pedattu pitkälle menoa varten, mutta mieli kuitenkin nöyränä valmistautuen pelaamaan päivä kerrallaan.
Mutta päivän kuntohan se tottakai ottelun ratkaisee, ja yllätykset kuuluvat urheiluun. Vastustajat pelasivat mielestäni todella ehjän ottelun, eivätkä antaneet meille ilmaiseksi yhtään murtopaikkaa. Toisessa erässä heidän ykkössyöttöprosenttinsa oli tosin varsin alhainen, mutta kakkossyötöilläkin saivat pidettyä meidät aisoissa. Varmaa tekemistä ja tarpeeksi vähän virheitä, eikä heillä pää painunut missään vaiheessa, vaikka tappio oli lähellä.
Meillä oli pelissä sen sijaan yllättäviä vaikeuksia vähän kaikilla osa-alueilla. Niin lähellä oli voitto kaikesta huolimatta, mutta en ole kyllä ennen meidän tiimiltämme nähnyt 14 kaksoisvirhettä yhteen otteluun. Syötönpalautuksissakaan ei päästy ihan sille tasolle, jota treeneissä esitimme ja ihmeen heikosti kulki peli myös takakentän lyönneissä ja pidemmissä palloralleissa. Juuri niissä osa-alueissa, jotka ovat olleet harjoituksissa selvästi viime aikoja paremmassa kunnossa.
Mutta kaikki tiivistyy kuitenkin siihen, että ratkaisupaikoissa ei lopulta sitten kuitenkaan tullut niitä kuuluisia onnistumisia. Toki kolme murtopalloa hyvillä syötöillä tuli ottelun aikana pelastettua, mutta toisessa erässä tie break olisi pitänyt voittaa. Joku viimeinen terävyys niistä ratkaisulyönneistä kuitenkin puuttui. Vaikea sanoa oliko se sitten jännitystä vai varmistelua vai mitä, mutta lyönnit eivät yksinkertaisesti olleet niin puhtaita kuin harjoituksissa. Voittolyönnit vaihtuivat virheiksi ja hyvät painavat osumat pokalyönteihin.
Onhan se julmaa hävitä toisen kerran peräkkäin Grand Slam -kisassa niin, että itsellä on kolme ottelupalloa, sillä kyllähän yleensä noista edes jonkun pystyy voittamaan. Mutta jotenkin vastustajat onnistuivat vaikkapa toisen erän tie breakissa voittamaan neljä pistettä, jotka alkoivat meidän ykkösillämme, vaikka sitä ennen olimme voittaneet ykkösillä lähes jokaisen pisteen ottelun aikana. Ja tuplia tuli yksinkertaisesti liikaa.
Henkisesti olimme kentällä mielestäni ihan hyvin läsnä, mutta jotenkin se tekeminen valmentajille ja varmaan katsojille asti näyttä väkinäiseltä. Tuo on tosi moniulotteinen asia, jota on vaikea edes kentällä välillä itse huomata, mutta toki rento peli-ilo ja riemu on helpommin sanottu kuin tehty, kun itse lyöntisuoritukset ovat keskinkertaisia. Mutta energiaa ja tsemppaamista kyllä yritettiin ihan loppuun asti. Ja sen eteen tehdään varmasti jatkossakin paljon töitä.
Amerikan kiertueesta ei tänä vuonna lopulta paljoa jäänyt käteen, pakko se on myöntää. Viimeisestä viidestä matsista neljä on päättynyt tappioon, kaikki vieläpä kolmessa erässä, joten onhan tässä vähän sulattelemista. Toronton ja Cincinnatin kisat olimme rehellisesti sanottuna Henryn kanssa kumpikin vähän pihalla koko reissun ajan, mutta nyt US Openissa kaikki tuntui loksahtaneen taas kohdalleen. Mutta tulos jäi pisteen päähän siitä, että kisa olisi jatkunut ja mikä vain olisi taas ollut mahdollista.
Onko se sitten olosuhteet tai pallot tai jokin muu, mutta lyönneistä puuttuu jostain syystä se viimeinen tarkkuus. Pallo ei mene ihan sinne minne sen haluaisi menevän. Ja liikekin on tiukan paikan tullen vähän väkinäistä, se ei jatku sulavasti lyönnin läpi. Matsirutiini kärsii, kun voittojakaan ei liialti ole tullut. Mutta vuoristorataahan tämä tennispelaajan arki väkisinkin on. Nousuja ja laskuja. Nyt jouduttiin hetkellisesti vähän jyrkempään alamäkeen, mutta onneksi seuraava nousu on ehkä jo alkanut. Ainakin treenikentällä tämä viikko oli todella vahva, ja kyllähän se väkisinkin kantaa jossain vaiheessa taas hedelmää.
Tätä kirjoittaessa New York on jo jäänyt taakse ja Finnairin Airbusin nokka osoittaa kohti Helsinkiä, jossa pääsee seuraavan viikon tekemään taas perusjuttuja. Lepoa, treeniä ja perheen kanssa laatuaikaa. Mutta jo reilun viikon päästä maanantaina on aika matkata Bulgariaan, jossa Suomi kohtaa 13.-14.9. Davis Cupissa isäntämaan. Nuo pelit pelataan massalla, mutta onneksi kokemusta riittää alustanvaihdoista sen verran, ettei tuo varmaankaan suurta tuskaa tuota. Kehokin on ihan täydessä iskussa, vaikka varotoimenpiteenä vähän teipatulla reidellä tänään matsi pelattiinkin.
Otetaan siis leuka pystyssä nöyränä vastaan se, mitä tästä US Openista oli otettavissa ja siirretään katseet eteenpäin. Aina ei voi voittaa ja se on vain hyväksyttävä. Davis Cup tekee pelilleni yleensä tosi hyvää, joten lähdetään sinne isolla sydämellä edustamaan Suomesa ja sen jälkeen päästäänkin ottamaan Aasiaa haltuun. Vamos!
Harmin paikka missata taas kolme ottelupalloa. Positiivista on kuitenkin kuten toteatkin että treenit kulkee ja otteluissa pääsette ottelupalloihin. Hyvät treenit siirtyvät taas matseihin ennemmin tai myöhemmin pelaamalla otteuita. Aasian swingi ja varsinkin sisäpelikausi ovat varsinkin sinulle sopinut joten toivotaan että se viimeinen tarkkuus ja voitot tulevat jo pian. Tsemppiä! 💪🏻🇫🇮🇬🇧💪🏻
Hei Harri
Hyvää kotimatkaa. Kyllä on katkeraa tuo ammattilaistenniksen todellisuus toisinaan.
Tässä taas pitää muistaa että olette Henryn kanssa ihan maailman huippua, ja huipulla tuulee. Myöskin nelurissa on ’laaja’ huippu ja erot todella pieniä.
Tilanne olisi eri mikäli olisitte päätyneet rökäletappionumerpihin mutta tämähän oli taas ihan melkein…. Ja Cash ja Lloyd hävisivät myös.
Toivotan mukavia hetkiä Davis Cupiin, ja peleistä edelleen nauttimista. Tulokset eivät aina ole kaikki kaikessa.
Nyt en kyllä ota yhtään vastuuta tappiosta. Olin todistettavasti pienissä häissä enkä seurannut edes tulospalvelua.
Kuten joskus aikoinaan mainitsin, valmistautuminen ei saa mennä liian hyvin. Pitää jotain pientä hässäkkää olla. Siten on parhaat tulokset tulleet.
Henry, if you are reading this, you need to do tiny Finnish jäynä to keep best results. Not that bad that your relationship would suffer but something that keeps Harri sharp.
Aijai. Muistan kun Harrin yläkierrekoholyönnit hakeutuivat järjestäen takakulmiin ja toivat usein pistevoiton, nykyään ne kuihtuvat puoleen kenttään vailla tarmoa, vailla tarkoitusta.
En tiedä mietitäänkö liikaa, kun pitäisi vaan antaa palaa, mieluummin sentin 2 pitkäksi lyönnit kuin verkkoon tai varovaisia keskikentän lobbeja. Pelätään epäonnistumista niin että ei mahdollisteta onnistumisia. Noh eiköhän Cayer löydä paremmat vertauskuvat tekemisestä.
Henryn pelaaminen on hyvää, ja erävoitto uskomattoman refleksivolleyn ansiota – tällaisia suorituksia vain tarvitaan, kun halutaan voittaa tiukkoja matseja.
No mutta. Tästä vaan etiäppäin niinku tennismummot lumessa. On se kumma, että lohtua tällaisessa tilanteessa tuo se, että hävisivät ne Cash&Glasspoolkin…. 🙂 Hyi minä, hyihyi!
Seuraavaksi vuorossa hyvin tärkeä Suomi-edustus Davis Cupissa, ja sieltähän jatkopaikka otetaan, ei epäilystäkään. Viimeaikojen perusteella voisi näyttää hyvinkin mollivoittoiselta, kun joka rintamalla tuli turpiin eka peleissä, mutta mielestäni meillä on kokonaisuutena iskuvalmis ja nousukuntoinen joukkue.
Mukavia Suomi-päiviä!
No mutta. Tästä vaan etiäppäin niinku tennismummot lumessa. On se kumma, että lohtua tällaisessa tilanteessa tuo se, että hävisivät ne Cash&Glasspoolkin…. 🙂 Hyi minä, hyihyi!
Seuraavaksi vuorossa hyvin tärkeä Suomi-edustus Davis Cupissa, ja sieltähän jatkopaikka otetaan, ei epäilystäkään. Viimeaikojen perusteella voisi näyttää hyvinkin mollivoittoiselta, kun joka rintamalla tuli turpiin eka peleissä, mutta mielestäni meillä on kokonaisuutena iskuvalmis ja nousukuntoinen joukkue.
Mukavia Suomi-päiviä!
PS. Kun yritin lähettää tätä eka kerran, sain nootin: ”Kirjoitat kommentteja liian nopeasti. Otahan rauhallisesti.” Kohta nähdään, rauhoituinko riittävästi 🙂
Jaha, ja nyt tää on täällä kahteen kertaan, sorry!
Tennis on raaka laji (ja samalla niin ihana): niin pienestä kiinni iloitaanko vai itketääkö pelin jälkeen. Ja eipä siinä aina auta vaikka itse pelaisi hyvin: joskus vastustajilla on se ”pöljä” päivä…….. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa matkaa kohti uusia taisteluja💪💪 Mukana ollaan❣️
Kyllähän tuo epäusko on päällimmäinen tunne kotikatsomossakin. Monta palloa tuli yön aikana pelattua uusiksi, mutta eipä näyttänyt lopputulos muuksi muuttuvan. Eihän se peli missään nimessä säkenöivää ollut, mutta vaikeaa on tappiota ymmärtää. Tie breakeissa olitte eilen parhaimmillanne ja se meinasi riittää. Muuten tuli hirveä määrä helppoja virheitä ja takakenttäpelissä olitte koko ajan pulassa.
Vastustajat pelasivat jopa odotettua paremmin ja heille siitä täysi tunnustus, mutta kyllähän tuo ottelu piti vaan voittaa. Lääkkeet pelin parantamiseen ehkä löytyivät treenikentältä, mutta pelikentälle ne eivät vielä siirtyneet. Kyllähän tämä tennis taas koettelee, vaan ei hylkää.
Hyvä kenraali ja katastrofi ensi-ilta… liian hyvä olotila kostautuu tosipaikan tullen. Voitontahto ja terävyys pitäs saada takas…
Näillä mennään niinku aina ja sit eteenpäin kohti uusia turnauksia… 🎾🎾🎾
Nyt ois hyvä paikka uusille kehityskohteille, jotta peleissä/harjoituksissa riittäis jatkossa haasteita! 🎾😊👍
Koko Suomi joukkue kaatui saappaat jalassa US Openissa. Mietin ettei se Emelin apina selässa ole tarttunut muihinkin. Nyt ollaan kohta taas Davis Cupissa isänmaan puolesta taistelemassa. Eiköhän siellä päästä takaisin hurmos henkeen nauttimalla pelaamisesta Suomen puolesta ja nollaamalla samat viimeaikaiset tappiot. Onwards ja Upwards! 👍👍👍👍💪💪💪💪
Taisit itse sanoa sen olennaisen tuossa tekstissä eli keskinkertaista, koska sitähän tuo peli teiltä oli. Liian vähän onnistumisia palautuksissa. Pitäisikö siihen keksiä jotain? Kun vastustaja pelaa ilman paineita, niin ette oikein saa painetta aikaiseksi vastustajien syöttöön. Tässä on ollut aiemmin iso ero. Pallot eivät oikein löydä kenttään. Aiemmin tämä toimi paremmalla prosentilla. Henryllä oli vaikeaa kolmannessa erässä, myös verkolla. Pääkopan puolella tässä on jotain tehtävää kun homman iloisuus ja idearikkaus jää jotenkin pelitilanteessa puuttumaan. Jäikö alkuvuoden ykköspaikan metsästys jotenkin alitajuntaan ylimääräisinä paineina?
Hyvälle perustalle on parasta rakentaa. Terveys, harjoittelu ja valmistautuminen ovat hyvällä mallilla. Sieltä ne tulokset sitten siirtyvät myös peliin, ajan myötä. Nousitte upeasti hankalissa paikoissa taistelemaan eilen hyvää tiimiä vastaan. Ylä- ja alamäkiä tulee kaikessa elämässä ja pelejä on jatkossakin, joten ei muutakuin nauttimaan matkasta! Jjjjjehhh!
Taidot on tallella, joten niiden puutteesta ei varmastikaan ole kyse. Tuo pääkoppa onkin jo vaikeampi elementti ja sen hallitseminen tuhannen taalan kysymys. Varmaan on monia asioita, jotka voivat ihan huomaamatta kipsata omaa peliä. Tässä tulee mieleen omat odotukset, alla useampi ”ei olisi pitänyt hävitä” – matsi ja vastustajien odotettua parempi onnistuminen. En kyllä tiedä, miten pääkopan saisi tarvittaessa napsautettua semmoiseen kylmän viileään asentoon, jossa mikään ei häiritse. Ehkä kokemus auttaa tuohonkin puoleen.
Sulla on, Harri, aina niin uskomattoman tarkkaa analyysiä, että voisi luulla, että teet muistiinpanoja kesken pelin 😁
Millainen tuomarivirhe oli kyseessä ja miksei sitä ”saanut korjattua”?
Jouduin katsomaan ottelusta vain lopputuloksen, kun en pystynyt seuraamaan peliä. Hämmästyin ja harmittelin kun näin, että putositte heti. Todella tasainen peli pisteiden valossa, mutta tilastot selvästi vastustajille. Ja tuo kaksoisvirheiden määrä oli kieltämättä todella hirveä.
”Nähdään” Bulgariassa!
Toiveissa oli suomalaiskohtaaminen toiselle kierrokselle, mutta niin vaan parhaillaan läppärilläni pyörii peli Franzen/Haase – Luz/Olivetti. Emilin peli eilen ilahdutti (ja se, että se ylipäätään toteutui, eikä Mannarino halunnut keskittyä vain tämän päivän kaksinpeliotteluunsa). Vasta sen päätyttyä siirryin enemmän Harri/Henry pelin pariin. Emilin ottelu noista kahdesta pelistä mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi seurata. Sen pistin myös merkille, että Emil pelasi sitä ruutua, jota Henry pelaa eli Davis cupia varten Emilillä hyvä matsi alla siinä ruudussa ja Harri voisi pysyä omassaan.
Viime kuukausina on kyllä ollut hankalaa otteluiden voittaminen. Tuntuu, että ensin niitä turnauksia, jossa pari ekaa kierrosta hyvin, mutta sitten heikko ottelu. Sitten sellaisia, joissa vain eka kierros voitokas, mutta vakuuttelua, että ”tonneissa” on alku mennyt perinteisesti hyvin. Kun tuli ekan kierroksen tappio sellaisessa, niin sitten vakuuttelua, että grandslameissa on aina paras peli löytynyt ja ekan kierroksen tappio tuli nyt siitäkin. Niitä vakuutteluja lukiessa olen miettinyt, että näinköhän (ja ennen tätä ottelua kirjoitin, että toivottavasti hyvä harjoitusvire näkyy myös kentällä). Harjoituksissa ilmeisesti sujuu, mutta sillä ei vielä kisoissa edetä.
Toivotaan, että Davis cup antaa sopivasti uskoa ja hyviä tuntemuksia ja ne kantaisivat jatkossa. Taidot varmasti ovat olemassa, sen alkukausi osoitti, mutta peleissä pitäisi saada ne myös näkymään. Tsemppiä!
Elämä/tenniselämä on suuri mysteeri. 🤔
Aina kun kuvittelee kaiken olevan kunnossa jotain sattuu. Välillä tuntuu jopa siltä, että onni pitää kätkeä, ettei se jostain kuulu poks ja joku katastrofi taas iskee jostain vahvistamaan itseä. 🤫 Henkilökohtaisesti voin myös jo todeta, että enemmän kuin sattuu niin tottuu. 🤦♀️ Joten ymmärrän SsS paremmin kuin hyvin. 😄
Kuten esim. kun olen valmistautunut vuosia elämäni tärkeimpään tennistavoitteeseen ja kisaan, mitä tapahtuu? Itsestäni johtumattomista syistä puhelimesta irtoaa laturi yöllä, siitä loppuu akku ja nukut pommiin. Syöksyt kentälle useamman tunnin ajon jälkeen suoraan lämmittelemättä ja kun peli loppuu tappioon 4-6,4-6. 🤷♀️Tai kun löydät viimein nelinpeliparin, jonka kanssa on todella helppoa ja rentoa olla kentällä ja heti ensimmäisten kisojen jälkeen… Puuh pelikaveri loukkaantuu kuukausiksi.
Voitko olla ajattelematta, että mikä ihmeen tarkoitus tälläkin taas on? Mitä jos laturi ei olisi irronnut, olisiko ne tarvittavat pallot saatu pomppimaan itselle tai edes olemaan verkosta pomppimatta? mitä jos pelikaveri ei olisi loukkaantunut? Entä jos jne.jne. Harva pystyy olemaan ajattelematta, koska me ollaan kuitenkin ihmisiä. Mielen on paljon helpompi löytää joku selitys asioille, joita on välillä hankalaa ymmärtää. 🤔
Itse olen miettinyt, että jotenkin on vain luotettava matkaan ja nähtävä pienet hyvät asiat vaikeuksien seasta ja läpi. Luotettava jokaisen kokemuksen tarkoitukseen niiden iloineen ja suruineen. Meidän jokaisen ikiomaan matkaan. Vertailematta matkaa muiden matkaan. Heillä on heidän omat oppimisenlahjansa opittavanaan, kivensä kaaduttavanaan ja tavoitteensa sekä onnistumisensa saavutettavanaan. Eikä heidän onnistumisensa tai epäonnistumisensa tee meistä yhtään sen parempia tai huonompia. ”Kyse on kuitenkin vain pelistä”, vaikka pelatessamme saamme oppia itsestämme ja elämästä hurjasti ikään ja tasoon katsomatta, kentällä kuin kentän laidalla, jos vaan uskallamme nähdä oppimisenlahjamme. 🤔
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka, jonka teemme sitä tavoitellessamme. Ei sillä ole mitään väliä, miksi juuri nyt tappio tuli, eikä kierrokset teillä jatkuneet, vaikka sitä kaikki olisimme toivoneet. Miksi nyt on ollut haastavampi jakso, sen tarkoitus selviää sitten, kun sen aika on. Itse olen oppinut luottamaan pikkuhiljaa myös siihen elämässä.
Muista aina, että sinun matkasi on antanut meille seuraajille aivan uskomattoman paljon. Minullekin joka olen hypännyt matkaan vasta Heliöpoolin aikakaudella. Päässyt nauttimaan Heliövicin peleistä. Mutta kyllä kaikista pareista millä itse olen sinun nähnyt pelaava, Pattevaara on ollut The tiimi! Kuten mestari taisi Henryn aateloida ”Meidän Henry” on ollut aivan upea lempeä lisä kentälle kanssasi isolla sydämellään. ♥️ Kiva olisi kyllä kuulla Henryn kuulumisia ja mietteitä, jos hän vaan joskus jaksaa kirjoitella.
Ei kaiken tarvitse olla täydellistä, ei edes tiimin. Ei sinun tai Henryn. Ylä- ja alamäkiä tulee aina elämään. Vahvuutta on se kuinka ne yhdessä ja erikseen saadaan työstettyä. Herkkyys sekä tunneherkkyys on myös suurta vahvuutta, jota kaikki ei vahvuudeksi miellä. Sitä herkkyyttä ja tunne-elämistå välittyy teistä molemmista. 🧐 Herkkyys antaa kyvyn nähdä ja tuntea enemmän, kuin monet vähemmän tunteella elävät koskaan näkevät tai tuntevat. Mutta se voi myös tehdä herkemmin haavoittuvaksi reagoimaan ympäristöstä tuleviin paineisiin. Mutta minusta tuntuu siltä, että (voin taas olla täysin väärässä) herkkyys muuttuu vahvuudeksi sitten kun itse alkaa luottamaan omaan vahvuutensa ja näkemään sen itsessään. Ja se on lähellä! 😎
Nyt vaan tankkaamaan koko joukkue upeasta Davis Cup joukkueestanne iloista joukkue-energiaa ja kentällä olosta nauttimisen riemua! Let’s fight! 🤺🎾(Ja välillä voi vähän tanssiakkin taistelujen keskellä!🕺😁) Vamoooos!!! 🔥
Tässä ei voi peukuttaa viestiä ja siten ilmaista tykkäystä niin vastaan sulle Eija. Todella kivan kirjoituksen julkaisit! Tätä oli tosi miellyttävä lukea, kiitos!
Olihan teidän voitto todella lähellä, ottelupalloissa vain pisteen päässä, mutta joskus tenniksessä tappio on vain on tosiasia. Kuten itse -jälleen kerran – uskomattoman hyvin ja avoimesti analysoit, nyt se syystä tai toisesta kääntyi vastustajille.
On myös muistettava, että olette maailman neluripelaajien huippupari ja sijoitettuina vastassanne on useimmiten jokin toinen huippupari.
Nyt vain katse eteenpäin.
Positiivisena asiana teidän kovien, itseluottamusta antavien treenien vaikutus on teidän lihasmuistissa vain odottamassa seuraavia pelejä – ja voittoja. Just go for it!!! 💪💪💪
Onnea ja hyviä pelejä tulevaan Davis Cup’iin!!! 👍👍👍
Onpa hieno haastattelu Harrista Apu360 sovelluksessa! Petteri Sihvosen 1 vs 1 podcast. Seuraavan kerran kun pääsen seuraamaan pelejä niin niitä voi katsoa uusin silmin kun vähän sai tietää enemmän pelikuvioista kun tähän asti olen ollut ihan ummikko. Ja tuota urheilupsykologian osuutta olen aikaisemminkin miettinyt, että kun pelit ovat niin usein ihan pienistä asioista kiinni, niin ne kellä on itseluottamus kohdillaan niin pystyvät ehkä vähän paremmin kääntämään tiukat paikat voitoiksi.
Kiitos siis tästä Harrille ja nyt vielä toivon lisää voimaa jatkaa taas hiukan vahvempana kohti seuraavia taisteluita!