Pariisi ATP1000 SF, Heliövaara/Patten – Halys/Herbert 6-3, 6-4

Finaaliin mentiin lopulta niin, että heilahti, vaikka matsin alkuvaiheessa oltiinkin hetkellisesti pariinkin kertaan takamatkalla. Hieno, rauhallinen, keskittynyt ja luottavainen pelaamisemme parani kuitenkin sitä pidemmälle mitä ottelu eteni, ja lopulta tuloksena oli jopa melko selvä voitto. Kelpaa lähteä tavoittelemaan huomenna isointa kannua!

Liikaa ei missään nimessä jäänyt aikaa edellisen ottelun päättymisestä tämänpäiväisen semifinaalin alkuun, mutta onneksi kokemusta on sen verran, ettei tuosta juurikaan tarvinnut kantaa huolta. Ehdin illalla nopeasti hoitaa kehon kuntoon Mikon kanssa ja muut rutiinit käytyä läpi, mutta vaikkei uni heti tullutkaan niin tänään sisäinen kello herätti jostain syystä jo ennen seitsemää. Mutta olipahan aikaa katsoa vielä läpi tulevien vastustajien pari viimeisintä ottelua ennen kuin suuntasimme areenalle. Olo oli jotenkin harvinaisen rauhallinen ja luottavainen, eikä alkuviikon stressistä ollut tietoakaan. Bollauskin sujui mukavasti jalan liikkuessa tosi terävässä tahdissa. Saimme pallottelun valmiiksi kello 11.15, minkä jälkeen otimme suihkut ja nopeat välipalat ennen kuin oli meidän aikamme astua keskuskentälle upean valoshow’s siivittämänä kello 12.

---

Matsin alku ei ollut yhtään sitä mitä haluttiin, sillä vastustajat mursivat Henryn syötön heti ensimmäisessä gamessa. Ykkönen ei oikein osunut ja palauttaminen oli vahvaa. Mutta mepä emme tuosta masentuneet, vaan otimme murron heti seuraavassa gamessa Herbertin syöttäessä takaisin. Erityisesti kaksi tosi hyvää rystylobbiani, joista jälkimmäinen murtopalloon tekivät kyllä nannaa. Mutta eipä ollut draama vielä alkuunkaan ohi, sillä vastustajat onnistuivat murtamaan Henryn syötön vielä uudestaan 2-2 -tilanteessa, ja nyt jouduttiin minultakin kaivamaan jo parhaat peliparin piristyskeinot käyttöön. Mutta tuossa onnistuttiin jälleen upeasti, ja Herbert murtui jälleen heti perään takaisin. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin mursimme vielä 4-3 -tilanteessa Halysinkin, ja erän loppuun Henry sai tyylikkäästi pidettyä syöttönsä.

Toisessa erässä olimme syöttöpelimme kanssa tosi hyvin raiteilla, ja palautuksissakin tuli onnistumisia. Herbert herätteli ranskalaisyleisöä tosissaan pelastettuaan kaksi murtopalloa 2-2 -tilanteessa, mutta seuraavassa gamessa oli aikamme taas iskeä. Halys selvitti kolme murtopalloa, mutta ei enää neljännessä kestänyt takakentältä painetta ja murto oli meidän. Syöttövuoroni 4-3 -tilanteessa tuli kotiin ykkössyöttöä kertaakaan missaamatta ja 5-4 -tilanteessa oli Henrynkin vuoro ottaa syötönpito puhtaasti kotiin. Kädet kohti kattoa ja nyt sai hymyillä.

Lukemat saattoivat tänään olla aika tylyt, mutta varsinkin ensimmäisessä erässä testattiin kyllä kanttia todenteolla vastustajien päästessä kahdesti murrolla eteen. Mutta itsemme kasaaminen noiden jälkeen oli kyllä aivan priimaa. Ehkä sitä opittiin eilisestä jotain? Näillä hitailla Pariisin kentillä syötönpalautus on keskimääräistä helpompaa, joten murtoja tulee väkisinkin puolin ja toisin. Ja meidän pitää vain uskoa siihen, että niitä tulee oikeaankin suuntaan vähintään tarpeeksi. Tottakai syötön häviämienen aina harmittaa, ja varsinkin Henryä, jolle sitä käy aika harvoin, mutta onnistuimme silti tosi hyvin pitämään tunnelman kentällä kevyenä ja muistuttamaan itsellemme lyhyen muistin tärkeyttä. Keskitytään vain tähän hetkeen. Ja toki osasimme myös noille kahdelle murrolle jopa vähän naureskella. Taisimme jopa vitsaille 4-3 -tilanteessa, että jos Henry vielä kolmannenkin kerran häviää syöttönsä peräkkäin niin saa rauhassa pitää vessatauon, eikä välttämättä tarvitse edes tulla takaisin kentälle. 😅 Mutta onneksi ei noin pitkälle sentään tarvinnut mennä.

Pelillisesti olimme noita kahta Henryn syöttövuoroa lukuun ottamatta mukavasti vastustajia edellä. Verkkopelissä tuli lukuisia upeita onnistumisia ja pidemmissä ralleissa paljon taisteluvoittoja. Ja ennen kaikkea saimme vastapuolelle ihanasti epävarmuutta aikaiseksi. Halys ei päässyt ollenkaan käsiksi siihen, milloin meistä verkolla jompikumpi liikkuisi väliin, ja Herbertkin sortui ajoittain odotettua useampiin virheisiin paineen alla. Taktisesti löysimme myös sopivasti tyhjiä aukkoja kentältä, muun muassa Halysin yli lobbaamalla, mikä oli selvästi etukäteen skoutattu juttu.

Omassa pelissä ilahdutti erityisesti upeasti kulkenut syöttö, sillä olin kentän ainoa, joka ei joutunut ottelussa murretuksi tai edes kohtaamaan murtopalloja. Palautuspeli ei ollut ihan eilisen huippupäivän veroista, sillä monta lyöntiä jäi juuri verkkonauhaan tai meni aavistuksen leveäksi. Henryllä sen sijaan tuo osa-alue parantui selvästi eilisestä ja saimmekin kyllä tosi mukavasti taas murtopaikkoja aikaiseksi. Ja kun viidessä palautusvuorossa murtopalloja saa ja neljässä niistä onnistuu, niin kyllä sitä voi paineen alla pelaamistakin onnistumisena pitää.

---

Kaiken kaikkiaan huippuesityksellä ja ansaitusti aukeaa siis paikka finaalissa, ja onhan se taas uusi virstanpylväs uralle. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen finaalini ATP1000-tasolla. Kävin itse asiassa juuri toissapäivänä mukavan keskustelun Kevin Krawietzin kanssa onniteltuani häntä Shanghain kisavoitosta, joka oli hänen ensimmäinen kertansa ATP1000-kisan finaalissa, vaikka semifinaaleja oli kasassa jo yli kymmenen. Tuli selvästi otettua Kevinin Shanghain esimerkistä mallia, vaikka eihän minulla semifinaaleita ollut kasassa kuin vasta viisi. 😇

Mutta turhahan sitä olisi finaaliin lähteä, jos ei voitto olisi mielessä. Finaalivastustajamme selviää vasta myöhemmin tänään, kun Cash/Glasspool ja Cabral/Miedler kohtaavat illan viimeisessä matsissa. Ei varmaan tarvitse kovin vahvasti painottaa, että revanssi mielessä kelpaisi kyllä erittäin mielellään lähteä brittien kaatoon, mutta kuka tietää, miten tuossa tämän illan Wienin kisan finaalin uusinnassa käy. Cabral/Miedler ovat pelanneet tässä kisassa myös todella vakuuttavasti, ja voivat erityisesti hitaammalla kentällä laittaa britit monipuolisella pelaamisellaan kyllä ahtaalle.

Meillä vuorossa on rauhallinen ilta, hyvät kehonhuollot ja tankkaukset, ja huomenna ollaan sitten jälleen puolilta päivin valmiina. Finaali pelataan kello 12.30, ja ei meitä kyllä kukaan tule helpolla tuossa ottelussa voittamaan. Kaivetaan positiivinen mieliala esiin, nostetaan hyökkäävä pelityyli keskiöön ja pidetään fokus tässä ja nyt. Ja annetaan hyvien asioiden tapahtua. Vamos!