Vahvasti pelannut ranskalaispari sai kolmannella kerralla revanssin, ja onnistui tällä kertaa kukistamaan meidät Pariisin kisan semifinaalissa. Nopella kentällä erot olivat odotetun pienet, emmekä saaneet hyvin syöttäneiden vastustajien syöttöjä tällä kertaa murretuksi. Semifinaalipaikkaan on siis tyytyminen tällä kertaa, ja katseet kääntyvät kohti viikon päästä alkavaa Torinon finaaliturnausta.
Eilinen iltamatsi päättyi puoli yhdeksän aikoihin illalla, ja oma aikansa siinä luonnollisesti meni, että pääsimme takaisin hotellille. Uni tuli kuitenkin ihan kohtuullisesti puoli kahdelta ja aamullakin sain nukuttua sen verran, että kahdeksan tuntia tuli täyteen. Aamupäivä sujui rauhassa vastustajia skoutaten ja ulkona käyskennellen ennen kuin lähdin eilisen tapaan puoli kolmelta kohti kisapaikkaa. Aikataulu oli muutenkin identtinen, löimme lyönnit läpi neljältä ja otteluunkin meidät kuulutettiin kentälle täsmälleen samaan aikaan kuin eilen, kello 19.05.
Keskuskenttä oli viritetty tänä vuonna erittäin nopeaksi, CPI-lukeman näyttäessä viittäkymmentä, eikä ollut ihme, että syöttäjien komennossa lähdettiin myös meidän matsissamme liikkeelle. Henry ei missannut ensimmäisessä erässä ainuttakaan ykkössyöttöä, mutta harvinaisesti hänelle tuli useampi moka verkolta samaan minun syöttövuorooni 3-3 -tilanteessa. Olimme jatkuvasti Herbertin syötöissä ihan hyvin mukana, mutta emme aivan päässeet murtopaikoille, kun taas Halysin syötöt olivat julmetun laadukkaita. Ensimmäinen erä siis lopulta tuolla yhdellä murrolla ranskalaisille.
Toisessa erässä jouduin pelastamaan kolme breikkipalloa 1-1 -tilanteessa hyvällä pelillä, ja heti seuraavassa palautusvuorossa saimme sen kaivatun oman murtopallon. Herbert latasi kuitenkin kakkossyöttönsä 170km/h aivan T-pisteeseen ässän arvoisesti, joten mitäpä tuohon sen enempää sanomaan. Erän loput syöttövuorot sujuivat syöttäjien selvässä komennossa, ja niinpä toinen erä ratkaistiin tie breakilla. Ja olihan taas ranskalaisilla vahvaa syöttämistä, sillä emme saaneet tie breakissa ainuttakaan heidän syöttöään takaisin. Vastaavasti minun molemmat syöttöpisteeni menivät kuitenkin väärin päin Halysin voittaessa ottelun ainoan palautuspisteensä rystyltä, kun taas Herbertin palautus tuli verkon yli nauhan kautta. Olisihan tuossa pitänyt ykkönen saada kenttään ja sitä kautta pidettyä ranskalaiset kylmänä, mutta tällä kertaa tuo ei onnistunut. Vastustajat voittivat koko ottelussa ainoastaan yhden pisteen enemmän kuin me, mutta tällä kertaa he onnistuivat paremmin niissä kuuluisissa tärkeissä pisteissä.
Nyt on siis uudella Pariisin kisapaikallakin meidät joku onnistunut kaatamaan, pakko se on myöntää. Ranskalaiset onnistuivat tänään erityisesti syöttöpelissään korkealla tasolla, ja jotenkin tuntui muutenkin ottelun aikana siltä, että he saattoivat pelata melko rennolla mielellä. Kaksi edellistä ottelua olivat meitä vastaan päättyneet tappioon, joten nyt saattoi hakea huoletta vähän isompaa, jos osuu niin osuu, jos ei niin sitten ei. Kaikki kunnia siis vastapuolelle hienosti pelatusta ottelusta. Ei se meiltäkään missään nimessä huono ottelu ollut, ainoastaan pari pistettä sen eron lopulta teki.
Omassa pelissäni syöttöpeli ei missään vaiheessa täällä Pariisissa oikein löytänyt parhaalle uomalle. Jostain syystä heti ensimmäisestä treenipäivästä alkaen tuntui siltä, että pallo ei tartu jänteisiin niin kuin olen tottunut. Paperilla pitäisi olla samat pallot kuin Wienissä, mutta en ollut ainoa, joka sanoin näiden Pariisin versioiden tuntuvan jotenkin raskaammilta. Ja toki kenttäkin oli selvästi nopeampi, jolloin pallot kuluvat eri lailla.
Harvoin tulee vastaan omaan syöttöpeliin suorastaan liian nopeaa kenttää, mutta nyt tuntui jopa vähän siltä. Yksi suurimpia vahvuuksiani nelurissa on monipuolinen kakkossyöttö, jonka voittoprosentti on maailman parhaita. Näin nopealla alustalla en kuitenkaan pysty ollenkaan käyttämään kick-syöttöä, joten käytännössä minulta jää yksi vaihtoehto kokonaan pois valikoimasta. Ruoholla tai jopa bolltex-matolla kickini vielä toimii, mutta ei täällä. Juttelimme ennen tämän päivän matsia, että täytyy tänään pyrkiä kickin sijasta lyömään kakkosia kovempaa ja vastustajia kohti, mutta ei tuo minulle ihan niin luontevaa vain ole. Ja vaikea oli jostain syystä millään saada yli 160km/h tauluun kakkosella, vaikka kuinka yritin. Käsi väkisin alitajuisesti lisää ”liikaa” kierrettä palloon, ettei se karkaa.
Toinen pelin osa-alue, jolla yleensä saan vastustajista etua, on ykkössyöttöjen palautus, jonka voittoprosenttini on tämän vuoden TennisIQ:n datan mukaan koko kiertueen korkein 32%. Mutta tällaisella ultranopealla kentällä tuokin taito väkisinkin vähän nollautuu, sillä hyvin syöttäviä vastustajia vastaan palloihin on yksinkertaisesti tosi vaikea ehtiä käsiksi. Joutuu ennakoimaan, ja sitten jää joku syöttö aina peittämättä. Voitin kyllä tänäänkin eniten palautuspisteitä neljästä kentällä olleesta pelaajasta, mutta ei osunut noita huippusuorituksia vain riittävästi kertaakaan samaan palautusvuoroon.
Vaikea tässä on siis kovin suureen epätoivoon vaihtua, vaikkei kisavoittoa Wienissä tai täällä Pariisissa nyt olekaan vielä tullut. Vastassa on ollut kuumia pareja ja tosi hyvää syöttämistä, nopeilla kentillä tuo realiteetti on vain joskus hyväksyttävä. Ehkä se meidän paras pelimme on vielä hetkellisesti antanut odottaa itseään, mutta en näe kyllä mitään syytä miksei se viimeistään Torinossa tulisi esille. Siellä on minun syöttöni murrettu viimeksi vuonna 2022, joten tuollakin osa-alueella pitäisi itseluottamus olla kunnossa. Ja muutenkin on ihan kelpo muistot areenalta. Käydään kodin kautta hakemassa viimeiset valmistautumiskikat mukaan ja jatketaan sitten keskiviikkona Torinossa siitä mihin viime vuonna jäätiin. Vamos!
Eihän tuo nyt huonoa peliä ollut, mutta jotenkin tuntui kokonaisuutena hieman vaisulta. Toki tuollaisella kentällä ei paljon taida rytmiin päästä, kun jo neljän lyönnin piste on pitkä palloralli.
Torinossa sitten normaalimmissa olosuhteissa kausi päätökseen tuttuun tapaan!
Ihan totta, ei välttämättä parasta mainosta nelinpelillekään noin nopealla kentällä pelata… Mutta josko Torinossa olisi sitten tutumpaa kenttää tarjolla.
Hyvä analyysi jälleen kerran, ei jäänyt minulle lisättävää. Mutta et muuten ole kertonut, miten vanhojen viimevuotisten mailojen kokeilu uusien sijaan raskaita palloja vastaan US turnauksien lopussa vaikutti, eli miten se meni lopulta? Ja höyryä pyttyyn Torinoon taas!
Aivan, vanhat mailat olivat US Openin ajan käytössä, mutta alkoivat kyllä sen verran pahasti olla loppuun kulutetut, että Davis Cupiin oli pakko ottaa uudet kepit. Niillä on nyt menty tässä viime ajat, mutta ehkä Torinon jälkeen tiedossa sitten vähän isompaa remonttia tuolle osastolle, kun nykyinen mallini jää historiaan. Yonexilta tuli pari ”salaista” maalaamatonta ensi vuoden mallia äskettäin kotiin testattavaksi, mutta säästellään nuo nyt kuitenki kauden jälkeiseen aikaan. 😉