Kanadasta on siirrytty rajan yli Yhdysvaltoihin, jossa lämpötila nousee ja tunnelma kohoaa, kun vielä ennen reissun kohokohtaa US Openia pelataan alkavalla viikolla nelurit Cincinnatin ATP1000-kisassa. Pidimme Henryn kanssa kumpikin pari päivää huilia Montralin kisan jälkeen, mutta nyt on päästy taas hyvään treenirytmiin. Ensimmäinen ottelumme on ohjelmassa tiistaina, kun vastaan tulee viime viikoltakin tuttu pohjoismaalainen pari Göransson/Ruud.
Näissä pidemmissä ATP1000-kisoissa jää väkisinkin luppoaikaa kisojen välille, joten vaikka nytkin pääsimme aina puolivälieriin asti Montrealissa, niin seuraavan kisan alkuun oli jäljellä vähintään viisi kokonaista päivää. Henry lensi käymään kotona, mutta kun ohjelmassa oli vain lepoa, niin minullakin oli vaihtoehtoja vaikka kuinka. Nuoruusvuosien pelikaverini Ilja Orre oli kutsunut jo moneen kertaan käymään luonaan Kansasissa, joten suuntasin lopulta pariksi päiväksi sinne. Boris ja Mikkokin lähtivät omille teilleen eri puolille manteretta, ja ainoastaan Calvin lensi suoraan Cincinnatiin, jossa hänen toinen valmennettavansa Luke Johnson aloitteli valmistautumistaan ennen meitä.
Cincinnatiin päästiin lopulta perjantaina sen verran aikataulusta myöhässä, että jätimme suosiolla illan kevyet lyönnit väliin ja keskityimme vetämään vähän pidemmät treenit lauantaiaamuna sekä keskenämme että Johnson/Zielinski -parin kanssa. Sama taktiikka oli edessä myös sunnuntaina, kun aloitimme ensin Boriksen kanssa kahdestaan puolen tunnin verran, minkä jälkeen Henry liittyi mukaan tunniksi ennen kuin vedimme vielä tunnin treenipisteitä Cabral/Tracy -parin kanssa.
Olosuhteet ovat Cincinnatissa olleet odotetusti varsin kosteat ja melko kuumat. Kentistä on kuulunut monenlaista, sillä treenikentät ovat omaan peliin tuntuneet älyttömän nopeilta, mutta Otto Virtasen ja hänen tiiminsä kanssa jutellessa matsikentät ovat kuulemma selvästi hitaampia. Meillä ei pelikentille ole vielä ollut asiaa, joten todelliset matsiolosuhteet selviävät sitten vasta ottelupäivänä, mutta joka tapauksessa kuumassa kelissä ja näillä Wilson US Open palloilla pitkiä ralleja tuskin kovin paljon nähdään.
Edelleenkin se jaksaa ihmetyttää, miten hämmentävän kovia, painavia ja kimmoisia nämä pallot ovat, sillä välillä tuntuu kuin superpalloilla pelaisi, varsinkin kun hetken aikaa pelattua palloista on lähes kaikki karvakin kulunut pois. Ihan mikä vain helppokin lyönti voi karata täysin kontrollista, ja vauhdittomaankin palloon lyödyt tiputukset etukenttään ovat tosi vaikeita hallita. Aika täysin päinvastaista kuin vaikkapa hallissa koti-Suomessa, joissa palloja saa takoa sielunsa kyllyydestä.
Ei siis auta kuin jatkaa treeniä, jotta olosuhteiden kanssa päivä päivältä pääsisi paremmin sinuiksi. Mikään kultakaivos nämä jenkkikiertueen kisat eivät koskaan ole olleet, mutta toisaalta tänä vuonna on kyllä osoitettu, että onnistumisia voi tulla missä vain. Tulevat vastustajat eli Göransson/Ruud kaadettiin juuri vastikään Montrealissa kovan väännön jälkeen, joten tiukkaa matsia voisi nytkin etukäteen odottaa. Ruud tosin joutui tänään selkävaivojen takia luovuttamaan kaksinpelinsä toisessa erässä, joten on kyllä mahdollista, että tilalle tulee myös alternate-pari. Mutta tuo tuskin selviää ennen tiistaita, joten valmistaudutaan siis ihan normaalisti ensimmäisen kierroksen otteluun ja reagoidaan sitten jos tarve on.
Maanantaina ohjelmassa on siis lisää treeniä, kehonhuoltoa ja tankkausta, että kehokin on valmiina, kun tiistaina päästään kisat polkaisemaan käyntiin. Puitteet ovat kohdallaan ja muutenkin viihdyn tässä kisassa tosi hyvin. Nyt pitää vain loksauttaa myös peli kohdalleen. Vamos!
