Harmillisen huono lopetus koitui tänään kohtaloksemme lohkovaiheen toisessa ottelussa. Ensimmäinen erä väännettiin hyvin kotiin ja toisessakin oltiin hyvin mukana, kunnes lopussa pari huonoa suoritusta omaan syöttövuorooni siirsivät ratkaisun kolmanteen erään, jossa vastustajat tulivat ryminällä rinnalle ja ohi. Torstaina on siis isot panokset, kun ranskalaisparia Arribagé/Olivetti vastaan taistellaan paikasta semifinaaliin.

Ennen kuin mennään tämän päivän otteluun, niin kai sitä sopii piristää tunnelmaa vielä eilispäivän juhlallisuuksilla. Treenasimme aamulla normaalisti, mutta saimme päivän ensimmäisen nelinpelin jälkeen kutsun kentälle vastaanottamaan Year-End Number 1 -pokaalin. Henry piikitteli kiitospuheessaan varsin onnistuneesti ATP:n johtoa siitä, ettei heistä kukaan vaivautunut kentälle toisin kuin illalla kaksinpelin vastaavaa palkintoa jaettaessa, mutta muuten oli kyllä iso kunnia saada tuo palkinto käsiimme. Tai siis hetkeksi pideltäväksi ennen kuin pokaali vietiin takaisin ATP:n holveihin. Eiköhän meille jotkut replikat jostain vielä toivottavasti lähetetä.


Tänään oli kuitenkin aamulla taas herätyskello ajoissa soimassa, sillä olimme tiistain tapaan päivävuorossa. Valmistautuminen oli toissapäiväiseen verrattuna identtinen, ja kello 11.30 pääsimme ottamaan taas Torinon keskuskenttää haltuun.


Matsi käynnistyi tasaisissa merkeissä ja syöttäjien komennossa, niin kuin nopealla sisäkentällä odottaa saattoikin. Kävin selvittämässä CPI-lukemia ja totta se on, kenttää on viime vuodesta täälläkin jonkin verran nopeutettu. Edellisvuoden lukema noin 40 oli vaihtunut tälle vuodelle matsien aloitusaikaan lukemaksi 45,8, josta se vielä viikon aikana todennäköisesti nousee. Ei siis ihme, että ykkössyötöillä erityisesti nelurissa voittaa tosi paljon pisteitä.
Jouduin pelastamaan yhden murtopallon 3-3 -tilanteessa, mutta kun tuosta selvittiin niin tie break lopulta meitä odotti. Kävimme kertaalleen minibreikillä johdolla, mutta Arevalon huippupalautus tasoitti tilanteen. Henry kaivoi kuitenkin uudestaan meille edun 5-5 -tilanteessa, minkä perään ykkössyöttöni oli riittävän hyvä Arevalon palautuksen karatessa pahasti pitkäksi.
Toiseen erään saimme ottelun ainoan murtopallon 1-1 -tilanteeseen, jossa aavistin vielä ihan oikein Pavicin pelikuvion. Palautukseni jäi kuitenkin verkkoon. Seuraavassa gamessa oli taas minun vuoroni pelastaa yksi murtopallo. Kunnes lopulta 3-4 -tilanteessa ykkössyöttöni sanoi lopullisesti itsensä irti. Yksi murtopallo pelastui jälleen, mutta 40-40 -tilanteessa Henryn volley karkasi pitkäksi. Emme enää tuosta toipuneet, ja näin ratkaisu siirtyi match tie breakiin.
Saimme MTB:hen erinomaisen alun Henryn loistopalautuksen tuomalla minibreikillä, minkä jälkeen kaksi syöttöpistettäni siirsivät meidät 4-1 -johtoon. Ei kyllä varmasti tuossa kohtaa käynyt kenelläkään mielessä, ettemme voittaisi ottelussa enää ainuttakaan pistettä, mutta niin siinä vain kävi. Pavic syötti kaksi hyvää syöttöä, teki sen jälkeen Henryn syöttöön erinomaisen väliinmenon ja heti seuraavassa pisteessä loistopalautuksen, minkä perään Arevalo laittoi vielä kaksi ässää. Hävisin vielä 4-7 -tilanteessa linjarallin Arevalolle pahaan paikkaan ja tilanne alkoi olla tukala. Päivän teeman mukaisesti laitoin 4-8 -tilanteessa molemmat syöttöni verkkonauhaan, ja kun rystyni karkasi heti ensimmäisessä ottelupallossa leveäksi niin matsi oli sillä taputeltu.


Eipä Arevalo/Pavicin kaltaista paria vastaan koskaan helpolla pääse, ja niinpä päivän teemana oli pitää peli tarpeeksi rohkeana ja hyökkäävänä alusta alkaen. Varmisteluun ei ollut sijaa, ja pidimmekin homman kasassa hienosti puolitoista erää. Ottelun aikana ykkössyöttöni alkoi kuitenkin enemmän ja enemmän napsua verkkonauhaan, ja väkisinkin se jossain kohtaa johtaa vaikeuksiin. Kolme murtopalloa ottelun aikana selvitin, mutta neljäs oli liikaa. Voi kun tietäisin, mistä tuo tällä kertaa johtuu, sillä kokeilin kyllä useampaa eri teknistä hienosäätöä matsin aikana. Mutta tuntui, että kauemmaksi vaan mentiin oikeasta rytmistä ja olkapään liikkeestä. Ei se ensimmäinen kerta urallani toki ollut, että näin kävi, mutta ihan yhtä lailla se joka kerta kyllä harmittaa.
Palautuspelissä olimme ajoittain ihan hyvin mukana, mutta vastapuolella ei montaa virhettä syötön jälkeisissä lyönneissä kyllä tehty. Hyvänä päivänä Arevalo/Pavic on kyllä tosi vaikeasti murrettavissa, erityisesti tällaisella nopealla kentällä, mutta toki nyt on menty heitä vastaan kolme ottelua peräkkäin niin, ettemme ole murtoa saaneet aikaiseksi. Ensimmäisessä erässä tänään sain Arevalon syöttöä tosi hyvin luettua, mutta toisesta erästä alkaen hän alkoi tehdä nostollaan erinomaisia hämäyksiä. Ja Pavicin todella voimakas vasurisivukierre nyt ei koskaan ole ollut minulle mukavimmasta päästä ottaa vastaan, jotenkin siinä on vielä luonnonjänteellä lyötynä hämmentävän paljon painoa takana. Eikä häneltä nähty tänään yhtään tuplaakaan, mikä joskus viime aikoina on tiukassa paikassa tapahtunut.
Kohtuullisen hyvää peliä siis meiltä tänään pitkälti nähtiin, mutta ehkä tiukasti kritisoiden emme saaneet parastamme tärkeimmissä paikoissa esiin. Toki ensimmäisen erän tie break tuli hienosti kotiin ihan samoin lukemin kuin tasan vuosi sitten, mutta toisen ja kolmannen erän vastapuoli kyllä ansaitsi. Pieniä ovat marginaalit ja ihan parastaan pitäisi saada esiin, jos haluaa voitaaa. Tänään ei ollut se päivä meillä, vastapuolella sen sijaan pelatiin tosi hyvä match tie break.
Juuri nyt toki ottaa tappio päähän, mutta ei tämä toki mitään ihan uutta ole. Neljäs kerta Torinossa, kolmesti toisena päivänä on tullut kuokkaan, ja viime vuonna noustiin tästä samasta tilanteesta aina kisavoittoon asti. Jos vuoden aikana joskus sen tappion tuloksellisesti voi sallia niin täällä. Mutta torstaina on toki painetta pelissä, mahdollista on päästä jatkoon tappiollakin tai pudota voitolla, mutta ehkä helpompi on itselle asennoitua niin kuin pelattaisiin normaalin turnauksen puolivälierää.
Vastapuolelle saamme torstaina ranskalaisparin Arribagé/Olivetti, jotka kohtasimme tällä kaudella kertaalleen aiemmin Madridissa. Siellä meidän piti pelastaa kaksi ottelupalloa, joista toinen kiertueen pisimmän pelaajan Olivettin syötöllä. Hänen syöttönsä on parhaimmillaan lähes mahdoton palautettava, mutta toisaalta esimerksi sunnuntaina se myös suli täysin viimeisessä syöttövuorossa, jossa nähtiin yhtäkkiä kolme tuplaa. Arribagé sen sijaan ei ole varsinainen syöttötykki, mutta hän on kyllä todella taitava kaikessa muussa. Tekniikka on omaleimainen, mutta taktinen osaaminen ihan priimaa. Mielenkiintoisen lisän matsiin tuo sekin, että vastassa on vasuri B-ruudussa, mitä ei kovin usein tule vastaan.
Täytyy siis tehdä todella huolella pohjatyöt tuohon matsiin ja hakea se paras taistelutahto ja voitonnälkä esiin ensimmäisestä pisteestä alkaen. Ei tämä missään nimessä ensimmäinen tiukka paikka minulle ja Henrylle ole, on sitä ennenkin nämä selvitetty, joten uskotaan ja luotetaan, että siihen pystytään nytkin. Ja muistetaan vielä nauttia prosessista. Vamos!
Tsemppiä seuraavaan!
Tiedät tämän kyllä itsekin, mutta pakko on sanoa, että syöttämisesi oli luokatonta erityisesti MTB:ssä. Ei pidä laittaa päätä pensaaseen. Olet pystynyt parempaan ennenkin. Nyt sai onneksi hävitä yhden matsin. Monessa suhteessa teidän pelinne oli vähintäänkin ok. Nyt vaan ryhtiliike ja uudella tarmolla kaiketi torstaina 🙂
Tiukkaa yritystä seuraavaan matsiin!
Kyllähän se niin on, että jos häviää ottelun 9 viimeistä pistettä, niin lähes mahdotonta on poistua voittajana kentältä. Tiukkoihin paikkoihin tykkäätte itseänne laittaa ja nyt sellainen saadaan jo torstaille. Kieltämättä jos Luz/Matos voittaisi tänä iltana, niin vaihtoehtoja on aika monta auki. Tietysti oma 2-0 voitto torstaina antaa parhaat mahdollisuudet jatkopaikkaan. 🙂
Aika pitkälti samat huomiot tuli kirjoitettua Arribage/Olivettista jo avausottelun jälkeen. Painettahan heille pitää saada laitettua ja virheitä alkaa tulemaan. Parhaimmillaan pelaavat kyllä erinomaisesti ja varsinkin Arribagen pelinlukutaito on huikeaa. Tuli jo kesällä heitettyä hänestä, että tuossa on tuleva maailmanlistan ykkönen, mutta sitten joskus kauan teidän jälkeen. 😀
Nythän tuo illan peli sitten selkeytti tilannetta paljon. Voittaja jatkaa torstain ottelusta ja se kuulostaa hyvin reilulta järjestelyltä.
Hiljensitkö tarkoituksella syötön nopeuksia? Tämä pisti paikan päällä silmään. Kerran nähtiin jopa mailan heittokin 🙈
Oliko Henryllä vaikeuksia löytää tatsia palautuksiin? Sinulta nähtiin alun jälkeen muutama upeakin palautus.
Eipä tuohon analyysiin ole lisäämistä. Kyllä huipputason vastustajat saavat liikaa eteen, jos ykkössyöttö ei millään suostu ylittämään verkkoa. Muutoin teiltä kyllä nähtiin monta hienoa oivallusta ja onnistumista! A/P-pari syötti ja palautti tulisesti. Tuli muutamia pitkin linjaa palatuksia, joihin verkkomies ei ehtinyt kissaa sanoa, vaikka asemat oli aika hyvät. Arevalokin oli rauhoittunut. Joskus olen nähnyt hänen pomppivan taukoamatta koko ottelun ajan.
Mutta hätä ei ole tämän näköinen, se flow-matsi voi olla jo se seuraava matsi. TSEMPPIÄ siihen!!! 💪💪
Kyllä noita Year-End Number 1- pokaalin- vastaanottokuvia kannattaa vähän pitempäänkin ihastella. Upea saavutus! Voi olla, että siellä nyt ATP: n päässä pelätään, että te voitatte Torinon turnauksen ja pääsette pitämään lisää puheita…😆 Joten, tsemppiiiiiiiiiiii torstain peliiin 💪💪
Oli hyvä että nostit Henryn puheen kannunnostajaista esiin. ATP:n sivuilla näyttää joku Giannin lakeija käyneen editoimassa sen siten että poissaoloja ei Wilmaan kirjattu mutta BBC:llä ansiokkaasti löytyy tuo koko puhe.
Kun tällä viikolla Torinossa saatetaan linjata nelurin tulevaisuudesta on täysin häpeällistä että ATP:n media harrastaa tällaista edellä mainitun Giannin organisaation linjaa. Eihän Andrea ollut mikään kummoinen nelurin pelaaja mutta pelasi sillä kulta-ajalla jolloin vielä kaksinpelin serve and volley-pelaajat myös dominoivat nelurissa. Ja tavoittelivat myös nelurin kärkisijoja.
Toivottavasti tällä viikolla ei tehdä mitään huonoja päätöksiä vaan annetaan myös nelinpelille ja uralle siinä sen ansaitsema arvostus!
Niin ja torstaina sitten suoraan kahdessa erässä jatkoon kiitos!