Kesähelteet jatkuvat ja pelikunto sen kuin paranee. Olen viimeisen viikon aikana treenannut tosi hyvällä laadulla, mistä on ollut helppo nauttia, kun kehossa ei satu mihinkään. Massatennis tuntuu luontevalta ja fysiikkatreenin progressio on ollut mukavan positiivista. Lähden siis viikonlopun Hämeenlinnan Finnish Tourille hyvillä mielin.
Viimeisen reilun viikon aikana tennistreenit ovat olleet hieman kaksinpelipainotteisempia kuin sitä edeltävällä viikolla. Treenasimme Patti Niklas-Salmisen kanssa ihan rehellistä kaksinpelitreeniä useampaan kertaan viime viikolla, mutta mahtui mukaan myös yksi ihan kunnollinen neljän pelaajan nelinpelitreenikin Otto Virtasen, Aleksi Löfmanin ja Aaro Pöllasen kanssa. Tällä viikolla olen pyörinyt taas vaihteeksi Talissa HVS:n treeniporukassa, joka varsinkin tänään keskiviikkona oli hurjan laadukas, kun mukana viiden kentän tehotreenissä oli niin vahvistuksia Virosta kuin itse DC-kapteeni Jarkko Nieminenkin.
Kaiken kaikkiaan tuntuu, että varsinkin jalkatyöni on selvästi tarkempaa ja terävämpää kuin alkukesästä. Se puolestaan tarkoittaa, että pääsen paljon parempiin lyöntiasentoihin ja uskallan lyödä molemmilta peruslyöntipuolilta selvästi kovempaa. Yksi mielenkiintoinen linjaveto liittyy myös syöttööni, jossa otimme valmentajani Boriksen kanssa tavoitteeksi kokeilla loppuvuoden ajan syöttämistä selvästi aggressiivisemmin. Varsinkin nelinpelissä on helppo perustella itselleen ns. varman päälle syöttämistä, koska ykkössyötön prosentin olisi hyvä olla korkea, mutta toisaalta jos ykkösestä ottaa liikaa tehoja pois niin eihän sillä saa mitään aikaiseksi. Aion siis hakea jatkossa erityisesti ykkössyötön tehoja ylöspäin, mutta sama pätee myös kakkossyöttöön. Sitäkin olisi tarkoitus syöttää kovempaa. Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa jos en tee yli kahta kaksoisvirhettä per ottelu niin olen syöttänyt liian varovasti!
Pelini Hämeenlinnan Finnish Tourin kisassa alkavat siis ensi perjantaina, ja ensimmäinen vastustajani on Rasmus Lindström. Kisoissa on mukana viime kuun Tampereen kisan tavoin useita virolaisia pelaajia, joista kovimpana tykkinä ehdottomasta Jürgen Zopp. Omat muistoni Aulangon hienoilta massakentiltä ovat ihan kohtuulliset, sillä kahdella aiemmalla osallistumiskerrallani olen kerran voittanut ja kerran ollut finaalissa. Nytkin tavoite on ehdottomasti olla mukana finaalissa, joka pelataan sunnuntaina.
Hämeenlinnan jälkeiset suunnitelmani ovat yhä auki. Tarkoitukseni on ensi viikolla pohtia kisojen pelaamista ulkomailla lähemmin, mutta koska tilanne tuntuu elävän koko ajan, on matkojen suunnittelu hieman hankalaa ainakaan paljon etukäteen. Joka tapauksessa selvitettävänä on kolme asiaa: A) voiko/uskaltaako kisapaikalle matkustaa? B) pääsenkö rankingillani kisaan mukaan? ja C) kenen kanssa pelaan? Siinäpä sitä riittää ihan tarpeeksi mietittävää ensi viikolle. Joka tapauksessa ATP ja Challenger tourit nyt siis pyörivät eli erilaisia ratkaisuja täytyy itse kunkin keksiä, jos haluaa kisoihin osallistua.
Loppuun tekee vielä mieli maininta kakkoslajistani golfista, jota on ehtinyt näin koronakesän aikana pelata aika paljon enemmän kuin olin ajatellut vielä kevään aikana. Saavutin nimittäin tuossa lajissa uuden virstanpylvään, kun tasoitukseni painui viikonlopun aikana alle nollan! Ja huippupelit sen kun jatkuivat tällä viikolla, kun Peuramaan Vanha Peura selättyi takatiiltä tulokseen 67 lyöntiä ja tasoitus kirjataan nyt lukemin +0,9. No, onneksi viheriöilläkin riittää kyllä vielä kehitettävää, mutta ehkä joku päivä uskallan vielä jollekin seniorien kansalliselle kisakiertueelle tuossakin lajissa. 😊 Palataan taas ensi viikolla!
