Edellisviikko kotimaisemissa Helsingissä sujui laadukkaan treenin ja muutaman golfkierroksen merkeissä mukavasti. ATP- ja Challenger-kisojen alkuun on enää viikko, joten oman kilpailemisen aloittaminen käy yhä ajankohtaisemmaksi. Elokuun meinaan siis joka tapauksessa pysyä Suomessa, mutta suunnitelmia syyskuulle ja siitä eteenpäin pitää kuitenkin jo miettiä, jotta harjoittelun saa rytmitettyä oikein.
Keskittyminen viime viikon tennistreeneissä Variston hyväkuntoisilla massakentillä oli selvästi nelinpelissä, sillä edellisviikkojen kaksinpelikisat olivat jättäneet spesifin neluritreenaamisen vähän vähemmälle heinäkuun aikana. Luvassa oli kaiken lisäksi treeniä erinomaisella laadulla, kun myös Henri Kontinen oli maisemissa, ja saimme yhteensä kolme treeniä vedettyä yhdessä hänen kanssaan. Viikon ensimmäisen treenin vedin kuitenkin privaattitreeninä valmentajani Boriksen kanssa, sillä halusimme keskittyä volleypelin tekniikkaan sekä syöttö- ja palautuspeliin vähän tarkemmin.
Henkan kanssa vedimme ensin kaksi treeniä ihan kahdestaan tehden monenlaisia yksi verkolla – yksi takana -treenejä, minkä lisäksi pelasimme pisteitä myös siten, että molemmat olivat samanaikaisesti verkolla. Henkan kanssa erityisesti erilaisten nopeiden tilanteiden harjoittelu on antoisaa, koska hänen kanssaan saa tosissaan tehdä töitä pelatakseen hänet ulos tilanteista. Jonkin verran pelasimme myös puolenkentän pelejä minun syötölläni, sillä Henkka haluaa aina treenata palautusta, ja minulle on tosi tärkeää treenata syöttöä ja ykkösvolleyta.
Perjantaina vuorossa oli lopulta myös ihan rehellistä nelinpelitreeniä, kun saimme vahvistukseksi treeneihin Aleksi Löfmanin ja Aaro Pölläsen. Pelasimme ensin parit kierrokset pelejä kaksi verkolla – kaksi takana -periaatteella, minkä jälkeen pelasimme myös niin sanottua saksalaista. Siinä pelissä on ensin käytössä kaksi palloa, kumpikin pari omalla krossillaan, mutta heti kun toinen pallo päättyy, jatketaan jäljellä oleva pallo loppuun nelinpelinä. Tuo treeni kehittää erityisesti muuttuviin tilanteisiin reagoimista sekä verkolle nousua kaksi kahta vastaan -tilanteissa, ja on siksi yksi suosikeistani. Loppuun pelasimme vielä erän nelinpeliä ihan normaaleilla säännöillä ja tie breakiin astihan se tietysti meni. Lopulta oli kuitenkin tällä kertaa minun ja Aaron vuoro hymyillä, kun häviäjät joutuivat kunnostamaan kentän. 😊
Tenniksen lisäksi viime viikolla oli ohjelmassa myös fysiikkatreeniä Erikin kanssa Liikuntamyllyssä. Päätimme keskittyä nyt elokuussa erityisesti yläkropan vahvistamiseen, joten treeni sisälsi paljon nostoja, tempauksia sekä kuntopallonheittoa ja kuminauhaharjoitteita. Jatkamme samalla fysiikkatreenillä nyt siis seuraavat pari viikkoa, mutta tenniksessä vuorossa on tulevina viikkoina sekoittaen sekä kaksin- että nelinpelitreeniä. Pelaan reilun puolentoista viikon päästä Finnish Tourin kaksinpelin Hämeenlinnassa, mitä varten kaksinpelitreeni on paikallaan, mutta myös nelinpelituntumaa on hyvä pitää yllä jos pelit ulkomailla alkavat syyskuussa houkuttamaan. Tuon päätöksen teen kuitenkin vasta Hämeenlinnan kisan jälkeen.
Loppuun voisin vielä kirjoittaa yhdestä tenniksen välineosiosta, joka saa omasta mielestäni turhan vähän huomiota, nimittäin palloista. Treenasimme tämän viikon Variston tennishallilla myynnissä olleilla Technifibren X-One palloilla, jotka nousivat kertaheitolla yksiksi lempipalloikseni. Nykypäivänä pallojen ominaisuudet vaihtelevat ihan hurjasti, ja muun muassa Jarkko Nieminen on monesti todennut, että pallojen erot ovat ammattilaistenniksessä jopa isommat kuin alustojen väliset erot. Itsekin pystyn tuon allekirjoittamaan, sillä on olemassa joitain palloja, jotka eivät yksinkertaisesti käyttäydy johdonmukaisesti, kun taas toisilla virheiden tekeminen tuntuu lähes mahdottomalta.
On vaikea listata kaikkia hyviä tai huonoja palloja, mutta esimerkiksi Tampere Openissa heinäkuussa käytössä olleet uudet Wilson Roland Garros -pallot olivat suorastaan luokattomia. Ne eivät mielestäni täyttäneet edes pallon määritelmää eli ne eivät olleet pyöreitä. Tästä johtuen pudotettaessa suoraan alaspäin ne pomppivat sivuille ihan mihin sattuu. Samaa ongelmaa on joskus ollut uusissa Dunlop Fort -palloissa, mutta silloin kun kohdalle sattuu pyöreitä palloja sisältävä putki, niin nuo ovat kyllä ihan lempipallojani. Sopivan painoisia ja tuntumaltaan ylivertaisia. Myös pallojen karva pysyy kohtuullisesti kasassa.
Huonoiten omia lyöntejäni tottelevat erityisesti Head ATP -pallot, jotka ovat ATP:lla saaneet pelaajilta monta vuotta suorastaan murskakritiikkiä. Moni on sitä mieltä, että niillä voi lyödä viisi aivan identtistä lyöntiä, mutta yhtäkkiä yksi lyönneistä lentää 2 metriä pidemmälle kuin neljä muuta. Myös niiden karva on hieman erilaista, ehkä vähän paksumpaa, mikä tekee palloista suuren ja vaikeasti kontrolloitavan tuntuisia. Sama tunne jää myös muun muassa joistakin Babolatin palloista. Toisessa ääripäässä on puolestaan Penn ATP -pallot, jotka tuntuvat todella pieniltä ja karvattomilta, minkä johdosta ne lentävät supernopeasti.
Helpoitan mitattava ero palloissa on kuitenkin niiden painossa. On mielenkiintoista huomata, kuinka esimerkiksi US Openissa miehet pelaavat tarkoituksella painavammilla palloilla kuin naiset eikä noita superpainavia miesten versioita ole ainakaan itselle tullut missään vastaan myytävänä. Suomessa myytävät Wilson US Open pallot ovat lähempänä kisassa käytettävää naisten palloa, mutta nuo Aasiassa valmistetut halpisversiot ovat kyllä laadultaan aika luokattomia, ja puolestaan eri US Open -palloja, millä Aasiassa pelataan. Lähes aina kilpailukutsussa kerrotaan kisassa käytössä oleva pallo, mutta vaikka treenaat saman merkkisellä pallolla kotona, on todellisuus kisapaikalla ihan toinen. Onkin siis vain pakko sopeutua tilanteeseen, jossa pallot ovat lähes joka viikko erilaiset. Tai sitten pitää pelata tarpeeksi korkealla tasolla, siitä esimerkkinä Australian Open, joka vaihtaessaan Dunlopeihin vuonna 2019 lähetti jokaiselle pääsarjapelaajalle laatikollisen kisapalloja joulukuussa harjoituksia varten. Siinäpä vasta hyvää palvelua!
Näillä ajatuksilla siis kohti tulevaa treeniviikkoa, joka koostuu kaksinpelitreeneistä Varistossa, nelinpelitreeneistä Talissa ja fysiikkatreeneistä Liikuntamyllyssä. Ja eiköhän siihen pari golfkierrostakin saa mahdutettua Suomen kesäsään tarjotessa parastaan. Palataan taas!
Eikös tampere openissa pelattu Wilson tour premiereillä ? vai onko roland garrosit samaa tavaraa.. Mitäs olet mieltä ollut wilson triniteistä, itselleni ne meni melkeen lempipalloiksi, tuntuma on hyvä ja kestävyys ennen kaikkea 3x parempi kuin paineellisissa palloissa. ei noita palloja oikee oo varaa joka pelien jälkee varaa ostella vaikka 3-5h onse käyttö aika about
Moi, Tampereella pelattiin nimenomaan uusilla Wilson Roland Garros -palloilla. Noista Tour Premiereistä tai Triniteistä minulla ei valitettavasti ole kokemusta eli en osaa sanoa mitä tykkään. Keskimäärin Wilsonin pallot pysyvät aika kovina pitkään, mikä toki pidentää käyttöikää, mutta toisaalta huonontaa tuntumaa. Eli kyllähän aika monesti joutuu kompromissinä miettimään panostaako tuntumaan vai kestävyyteen.
Aivan, tarkoitinkin 2019 Tampere openia siellä palloina oli tour premierit vaikka ne ei kauaa kestänytkään ku testasin. triniteil nyt sun on turha pelatakkaa ku varmasti eri tuntuma, osaatko suositella hyväs hintalaatu suhtees olevaa palloa jossa kestävyyttä haetaan. Techniä olen monesti miettinyt mutta testiin menee.
Alright, Tampere Openissa tuntuu vaihtuneen pallo melkein joka vuonna! Voin kyllä ihan rehellisesti suositella noita Technifibre X-One palloja, jotka ainakin omaan makuun ovat tuntuma/kestävyys -suhteella arvioituna aika kärkeä. Juuri tilasin itsekin laatikollisen niitä netistä.
Upeaa ja mielenkiintoista tarinaa palloista. Myös itsellä muodostunut tietynlainen palloranking, jonka piikkipaikoilla ovat Robin Söderlingin Black ja Tour Edition pallot. Mielestäni ovat hyvin tasalaatuisia, kimmoisia ja mikä parasta, ne pesevät useimmat pallot kestävyydellään.
Tsemppiä Harri tuleviin koitoksiin!
Kiva kuulla, että pallomietinnät kiinnostavat ja kiitos tsempeistä! Tosiaan nuo Robin Söderlingin pallot ovat muuten vallan erinomaisia, unohtui ihan mainita itse postauksessa. Ehkä pitää joku päivä tehdä vielä päivitetty kirjoitus asiasta!
Palaan vielä noihin Wilson Roland Garros-palloihin. Olivat itselle uusi tuttavuus seniori-SMissä ja hieman yllätyin niiden tuhnumaisesta olemuksesta. Tuntui, että pomppu jäi niillä todella matalaksi eikä massakentällä massapelin piirteet täysin toteutuneet. Epäilen jopa sitä, että Garrosilla, noin kuukauden päästä, mestari vaihtuu.
Joo eivät kyllä ole laadultaan kummoisia nuo Wilsonin Roland Garrosit. Toinen asia kokonaan on sitten se, että pelataanko itse Ranskan avoimia alkuunkaan samanlaisilla palloilla kuin meille tuolla nimellä myydään. Oma veikkaukseni on että ei 😅