Las Palmas CH 80 R16, Heliövaara/Glasspool – Marrero-Curbelo/Nava 7-5, 6-1

Maisema vaihtui viimeisen parin päivän aikana Biellan sisäkisasta nopealla aikataululla aurinkoiseen Gran Canariaan, ja vaikka peli ei tänään ihan täydellistä ollutkaan, niin päätavoite eli otteluvoitto kuitenkin saavutettiin. Varsinkin matsin alku oli minulta tänään aikamoista hakemista, mutta onneksi Lloyd pelasi hyvällä tasolla läpi ottelun, ja loppua kohti omakin peli alkoi pikkuhiljaa löytyä. Huomenna saadaan sopivasti vielä yksi treenipäivä alle ennen kuin torstaina sitten hyökätään kvartsin kimppuun.  

Tämä Gran Canarian kisa ei siis suinkaan ollut alkuperäisessä kisakalenterissani, mutta ilmoittautumistöppäyksen jälkeen se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto tälle viikolle. Matkasimme tänne Las Palmasiin sunnuntaina Milanosta Madridin kautta, ja vaikka sunnuntaina ei mailaan tullutkaan koskettua, niin ei nuo matkapäivät ikinä ihan täysin lepopäiviltä tunnu.

• 

• 

Pyysimme finaalipaikan tuoman myöhäisen saapumisen vuoksi mielestäni ihan hyvästä syystä kilpailun supervisorilta keskiviikkoaloitusta, mutta kävikin täysin päinvastoin ja matsimme oli koko kilpailun ensimmäinen nelinpeli tiistaina puoliltapäivin. Viisi muuta nelinpelin ekan kierroksen matsia pelataan kyllä keskiviikkona, mutta meidän matsi ei sinne nyt vain kuulemma mahtunut. No, siihen oli nyt vain sopeuduttava.

Aloitimme maanantain paikallisesta Decathlon-urheilukaupasta ostamalla massakengät sekä minulle että Lloydille, minkä jälkeen oli iskettävä treenaamaan, sillä nyt pelataan siis ulkomassalla, joka on lähes tulkoon niin kaukana Biellan matalapomppuisesta ja nopeasta sisäkentästä kuin vain olla ja voi. Nelinpelissä alustan vaihto ei mielestäni ole ihan niin iso juttu kuin kaksinpelissä, mutta kyllä silti siinä aina oma aikansa menee ennen kuin ajoitus löytyy. Sisältä ulos siirryttäessäkin on omat hankaluutensa auringon ja tuulen kanssa, mutta tuo vaihdos sujuu kyllä nykyään kokemuksen myötä aika paljon helpommin kuin nuorempana. Täällä Las Palmasissa massakentät ovat kuitenkin onneksi eteläeurooppalaiseen tyyliin kovat ja aika nopeat eli mitään mahdottoman hidasta jauhamista ei sentään ole tälläkään viikolla tiedossa.

Treenasimme siis eilen ensin tunnin verran aamulla Lloydin kanssa kahdestaan, minkä jälkeen pelasimme vielä tunnin verran treenipisteitä Bortolotti/Martos -parin kanssa. Tänään aamubollauksessa lyönti tuntuikin selvästi paremmalta, mitä toki edesauttoi myös se, että olin saanut mailaan jännitytettyä massalle sopivammat kilot. Kolme kiloa piti tulla alaspäin Biellan 24:stä tämän viikon 21:een ennen kuin tuntui sopivalta ja pallo tuntui lähtevän mailasta edes jotenkuten.

Matsin tänään alkaessa ajoitus tuntui olevan kuitenkin edelleen jonkin verran hakusessa. Varsinkin palautusaseman löytäminen sopivalta etäisyydeltä takarajasta tuntui hankalalta, ja verkollakaan en ollut ihan parhaalla tavalla hereillä alkumetreillä. Meillä oli yksi murtopallo 1-0- tilanteessa ja vastustajilla kaksi minun seuraavassa syöttövuorossani, mutta ilman murtoja edettiin kuitenkin erän puoleenväliin asti. Sitten 3-3 -tilanteessa murto kuitenkin tapahtui ja harmillisesti väärään suuntaan. Vastustajat palauttivat pari linjapalautusta aivan rajalle, minkä jälkeen no-ad pisteessä rystyvolleyni epäonnistui. Saimme kuitenkin onneksi seuraavassa gamessa murrettua heti takaisin, ja parin hyvän pidon jälkeen mursimme sitten Marreron vielä toistamiseen erän lopussa 6-5 -tilanteessa.

Toinen erä olikin sitten selvästi parempaa tekemistä. Lloydin ensimmäinen syöttövuoro oli toki heikko parin kaksoisvirheen myötä, mutta saimme sen pidettyä. Tuon jälkeen meidän pelimme vapautui ja palautuksetkin alkoivat loksahdella vähän paremmin, minkä lisäksi vastustajilla alkoi selvästi usko loppua. Erä ei lopulta kestänytkään kovin kauaa, vaan se kirjattiin meille 6-1.

Olimme tämän päivän matsissa selviä ennakkosuosikkeja villikorttiparia vastaan, mikä tuo aina omanlaisensa haasteen otteluun. Tilanne olikin perinteinen esimerkki matsista, jossa meillä ei ole oikein muuta kuin hävittävää. Joko suoriudumme matsista voittajina, mikä ei ole ikinä helppoa, mutta kuitenkin vähimmäistavoite tai sitten epäonnistumme pahasti ja häviämme. Tähän kun yhdistetään meidän varsin vajavainen valmistautumisaika ja vastustajatiimistä varsinkin Navan vahva vire kaksinpeleissä tällä viikolla, niin yhtälössä alkaa olla jo epämiellyttävän paljon epävarmuustekijöitä.

Jostain syystä vaikka voitto tänään siis tulikin, niin päällimmäinen olo varsinkin itselläni oli yllättävän pettynyt. Matsin alussa omat energiatasoni olivat jotenkin liian alhaalla. En ollut tarpeeksi hereillä verkkotilanteissa enkä saanut palautuksien ajoitusta oikein mitenkään kohdalleen. Toki juurikin Nava pelasi alussa todella hyvin ”kaikki tai ei mitään” -taktiikalla lyömällä käytännössä joka paikasta täysillä, mutta sitä osattiin kyllä Otto Virtaselta saadun vinkin perusteella odottaa. Nelurissa käy kuitenkin tosi helposti niin, että kun tekee itse alussa pari virhettä ja vastustaja puolestaan onnistuu, niin sitä helposti alkaa epäröimään kaikkea tekemistään. Ei uskalla liikkua verkolla tarpeeksi tai liikkuu väliin juuri väärässä paikassa, hakee palautuksella liian nopeaa ratkaisua tai alkaa lyödä niitä liian passiivisesti ja vielä syöttääkin juuri vääriin paikkoihin. Neluri on tosi paljon itseluottamuslaji, ja tuon luottamuksen ja uskalluksen voi joskus kadottaa tosi nopeasti.

Sitä ei haluaisi turvautua ikinä onneen matsin voittamisessa varsinkaan tämänpäivän kaltaista vastustajaa vastaan, mutta pakko se on silti myöntää, että tänään matsi olisi voinut mennä tosi vaikeaksi, jos emme olisi onnistuneet vastamurrossa 3-4 -tilanteessa. Varsinkin kovemmalle tasolle siiryttäessä ei vain yksinkertaisesti ole varaa antaa murtoa eteen, sillä se tarkoittaa tosi usein hävittyä erää. Onneksi Lloyd oli kuitenkin tänään alusta asti hyvin mukana matsissa ja hän saikin tsempattua minut paremmin ja paremmin mukaan otteluun ensimmäisen erän loppua kohden. Neluri on kuitenkin tiimipeli ja on ne osat olleet myös toisinpäinkin välillä. Joka tapauksessa tästä päivästä voi kuitenkin taas oppia paljon, sillä matsin alussa on vain oltava paremmin hereillä ja haluttava voittoa oli vastassa kuka tahansa.

Huomenna tuota vahvaa aloittamista on kuitenkin vaikea harjoitella matsitilanteessa, sillä pelaamme seuraavan matsimme vasta torstaina. Huomenna keskitytään siis taas treenaamiseen, mutta yritämme ehdottomasti saada mahdutettua ohjelmaan myös treenipisteitä, jotta liikkumisen ja lyömisen ajoitusta tulisi treenattua myös elävällä pallolla. Jossain vaiheessa tulee varmasti myös vakoiltua seuraavan kierroksen vastustajia, jotka tulevat siis otteluparista Barranco-Cosano/Taberner vastaan Esteve-Lobato/Garcia-Lopez. Espanjalaispari tulossa vastaan siis joka tapauksessa.

Loppuun voisin vielä mainita ilouutisen eiliseltä, kun tuli tieto, että pääsimme Lloydin kanssa mukaan Marseillen ATP250-kisaan kahden viikon päästä. En odottanut yhteisrankingimme riittävän mukaan pääsyyn ainakaan ensimmäisellä listalla, mutta tämä oli toki iloinen yllätys. Eli matka jatkuu täältä Kanariansaarilta vielä viikoksi Ranskaan ennen kuin vuorossa on hieman huilia kotioloissa. Mutta otetaan nyt siis kaikki irti vielä näistä Kanarian kisoista seuraavan kahden viikon aikana, vamos!