Niinhän siinä kävi, että edellinen kirjoitukseni jäi kesken Miamin lentokentällä boardingin vedellessä viimeisiään, ja sopivaa hetkeä tekstin jatkamiseksi ei oikein missään vaiheessa löytynyt. Aikaerorasitus ja se intensiteetti, millä lapsiperhearjessa hereilläoloaika vietetään, tarkoittivat sitä, että niistä pienistä lepohetkistä, joita tämän viikon aikana kotona siunaantui otettiin kyllä kaikki irti. Mutta nyt mennään taas, ja läppäri on auki Lontoon Heathrow’lla.
Miamin matsista jäi monella kommentoijallakin hieman sellainen käsitys, että viimeisiä siinä Johnin kanssa vedeltiin. On se myönnettävä, että tunnelma oli koko viikon ajan treeneissäkin hieman erilainen kuin aikaisemmin, sillä kyllähän molemmat tekivät koko ajan parhaansa, että peli kulkisi. Mutta sellainen ehdoton yhteen hiileen puhaltaminen ehkä hieman puuttui. Toisaalta keskittymisen kohdistaminen vain tähän yhteen matsiin olisi voinut toimia jollain tavalla vapauttavastikin, ja vaikka ottelu pelillisesti olikin mielestäni yksi alkuvuoden parhaistamme niin se viimeinen taisteluasenne jäi puuttumaan. Emme halunneet voittoa yhtä paljon kuin vastustajamme.
Tuo analyysi kuvaa jopa yllättävän hyvin myös koko alkuvuotta. Kaikki tehtiin paperilla mielestäni juuri niin ammattimaisesti kuin pitääkin. Oli tiedossa mitä peliltämme haluttiin, millä prosentilla haluttiin syöttää ykkössyötöt ja minkälainen taktiikka kutakin vastustajaa vastaan parhaiten toimisi. Mutta tennis on kuitenkin loppujen lopuksi (onneksi?) peli. Ja vielä sellainen, jossa tiukkojen tilanteiden onnistumiset vielä erityisesti korostuvat.
En oikein löydä oikeaa suomenkielistä sanaa, mutta se performer, joka astuu esiin ja ottaa tilanteen haltuun, ottaa riskin ilman pelkoa epäonnistumisesta, se puuttui tiimistämme. Olemme Johnin kanssa ehkä kumpikin hieman liian samanlaisia eli pelasimme tiukat tilanteet liikaa varmistellen. Tai sitten meillä molemmilla oli itseluottamus hieman hukassa, eikä kumpikaan uskaltanut ratkaista otteluja. Löysin hieman tuota oikeaa tappajan asennetta Acapulcossa selkävaivaisena, kun tuntui, ettei pelissä ollut mitään hävittävää ja riskejä oli pakko ottaa, mutta muuten tyydyimme ehkä liikaa vain pelaamaan virkamiestennistä. Teimme samat turvalliset ratkaisut kerta toisensa jälkeen, ja kyllähän sillä monet heikommat parit voittaa. Mutta kärkipareja ei kovin usein.
Pakko se oli siis myöntää, ettei yhteispelimme Johnin kanssa ollut paras mahdollinen osuma, fit. John otti tuon keskustelun Acapulcossa ehkä vähän raskaammin kuin minä, mutta ehkä hän ei myöskään tunnistanut niin hyvin sitä, etten minä löytänyt hänen kanssaan parasta peliäni esiin. Tarvitsen tietynlaisen palon, tunteen, että olen pelissä sisällä, jotta saan parhaani irti. Miamissa tuota tunnetta löytyi jälleen selkä seinää vastaan erän ja murron taka-asemassa, mutta taisi olla jo liian myöhäistä. Minun pitää saada tuulettaa ja näyttää tunteitani, elää hetkessä ja pelata kaikilla aisteilla, hakea välillä mitä yllätyksellisempiä ratkaisuja. Järkevyyden rajoissa tietenkin. Mutta Johnille sen sijaan ehkä sopii selvästi tasaisempi henkinen tila ja pelityyli.
Niinpä tuo Miamin ottelukin tuntui minusta siltä, että vastustajien tahto, voimakas tuulettaminen ja vielä katsojien tuki ratkaisivat ottelun heille. Meidän tiimimme ei vaihtanut edes läpyjä, ja vaikka se johtui siitä, että hikisissä olosuhteissa John halusi pitää kätensä kuivana, niin kyllä siihen tiivistyi paljon. Nelinpeli on täysin tiimipeliä, ja nyt noinkin pieni asia toi välillemme aika ison kuilun.
Ei tämä ensimmäinen kvartaali nyt tietenkään kuitenkaan mitenkään hukkaan mennyt, vaikka menestys jäikin odotuksia vaisummaksi. Mukaan mahtui kaksi harmillista loukkaantumista, Johnilla lähentäjän kanssa Australiassa ja minulla selän kanssa Acapulcossa, mutta en usko, että ilman noitakaan tulokset olisivat huomattavasti parempia olleet. Tämä oli realistinen tasomme. Seitsemän kisaa pelasimme, ja vain neljä matsivoittoa tuli yhteensä. Saldoksi kuitenkin 315 ATP-pistettä eli onneksi matsivoitot tulivat kuitenkin niissä isommissa kisoissa, mutta olisihan sitä enemmänkin halunnut.
Viime syksyn tilanne pelaajamarkkinoilla ei ollut helppo, ja vaihtoehdot olivat aika vähissä. Olen mielestäni sellainen pelaaja, joka tulee toimeen melkein kaikkien kanssa, mikä helpottaa parinvalintaa, mutta kyllähän tässä silti tulee taas opittua, että mikä tahansa kuvio ei minullekaan sovi. Harmi juttu, sillä Johnin kanssa oli kyllä helppo tulla toimeen ja hänen harjoittelumotivaationsakin on korkealla. Mutta matka siis jatkuu eteenpäin.
Henkilökohtaisesti pelissäni on tapahtunut edistymistä erityisesti syöttöpelissä, jossa koin Acapulcossa jonkinlaisen ahaa-elämyksen vajaalla selällä pelatessani. En tule koskaan olemaan kiertueen paras pommisyöttäjä, mutta viekkautta ja monipuolisuutta syötössäni sen sijaan on enemmän kuin monella muulla. Pitää vain uskaltaa rohkeasti käyttää noita aseita. Ja teknisesti syöttöni on myös paljon parempi, alakroppa ei aukea liikaa, kun en kiirehdi liian nopeasti verkolle. Saattaa siis olla, että pelaan tulevalla massakaudella selvästi enemmän jääden syötöstäni takakentälle.
Palautuspelini on ollut turhan vaihtelevaa alkuvuonna, enkä ole päässyt palloihin ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Mutta massakenttä ja B-ruutu tuovat tuohon toivottavasti automaattisesti hieman helpotusta. Verkkopelissäkin terävyys on ollut ajoittain hieman kateissa, mutta osittain tuo on myös johtunut siitä, että kuviot eivät verkolla olleet ihan yhtä selkeät kuin vaikkapa Lloydin kanssa pelatessa, jolloin brittimallissa jokaiselle volleylle oli tietty tarkoitus. John haluaa lyödä volleynsa todella kovaa, kun taas minä olen parhaimmillani jyrkissä lyhyissä pudotuksissa ja tatsipelissä. Olimme siis ehkä monesti tuon takia vähän väärin sijoittuneita. Mutta paluu brittitalliin selkeyttää toivottavasti noitakin kuvioita.
Palasin Miamista kotiin siis maanantaina, ja ehdin tällä viikolla vetää kotonakin muutaman hyvän treenin. Patti Niklas-Salminen oli maisemissa, minkä lisäksi saimme torstaina järjestettyä erinomaiset useamman erän treenipelit, kun mukaan hyppäsi myös Patrick Kaukovalta sekä Jarkko Nieminen. Harvinaista herkkua saada pelata kunnon korkeatasoista nelinpeliä Suomessa. Massakentille ei tietysti ollut mitään asiaa, vaan Talissa vedettiin sisällä. Palautuspuolen sain sen sijaan vaihtaa B-ruutuun, minne ensi viikosta alkaen siis taas palaan.
Tänään pitkäperjantaina Helsinki-Vantaan lentoasema kutsui kuitenkin taas, ja suuntana oli kolmannen kerran viimeiseen pariin viikkoon Lontoo, josta matka jatkuu pienen odotuksen jälkeen Marrakeshiin. Tarkoitus olisi päästä vielä tänään illalla kokeilemaan, miltä massakenttä taas jalkojen alla tuntuu, mutta viime vuodet tuo siirtymä on kyllä ollut kohtuullisen helppo. Jotenkin nelinpelissä alustanvaihto ei vaikuta peliin niin voimakkaasti kuin kaksinpelissä. Mutta palataan massakauteen ja ensi viikon kisaan vielä tarkemmin viikonloppuna.
Edellisen postauksen kommenteissa pohdittiin tulevan kesän olympialaisia, jotka tietysti ovat jo monta vuotta olleet yksi päätavoitteistani. Omalta kohdaltani niiden pohdinta on siinä mielessä turhaa, että en halua olympiapaikan tuovan peliini turhia paineita, sillä Ranskan avoimiin asti pelataan, ja sitten katsotaan riittääkö ranking vai ei. Mutta kaipa niistä paineista voi tässä vaiheessa päästää osan ulos, sillä rehellisyyden nimissä juuri nyt paikka näyttää aika epätodennäköiseltä.
Yhteisrankingimme Emilin kanssa on jo sadan huonommalla puolella, ja vaikkei selkeää rajaa mukaan pääsylle olekaan olemassa, niin uskoisin siihen vaadittavan jotain 70-80 rankingia. Toki jompikumpi tai vaikka molemmat meistä voivat vielä tilanteen massakauden aikana muuttaa, mutta omassa kalenterissani ainoastaan Ranskan avoimet on tarpeeksi iso kisa, että ranking voisi selvästi ylöspäin liikkua. Ja vaatisi varmaan ainakin finaalipaikan, mielellään voiton. Emilillä isompia kisoja toki kalenterissa on useampia, mutta vaatisi se häneltäkin kovaa venymistä saavuttaa useampi sata ATP-pistettä parissa kuukaudessa nimenomaan massakentällä. Mutta kisa kerrallaan mennään, ja niin kauan tietysti taistellaan, kun mahdollisuus on.
Edellisen postauksen kommentteihin liittyen kerrottakoon myös, että matkajärjestelyt hoituvat minun kohdallani ihan itse. Moni pelaaja, jolla matkustaa mukana isompi tiimi, käyttää kyllä managerinsa kautta tai muuten joitakin matkatoimistojen palveluja, mutta itse olen aina kokenut helpommaksi etsiä sopivat lennot itse. Google flights on ylivoimainen suosikkini sopivien yhteyksien etsinnässä, mutta varaukset hoidan yleensä suoraan lentoyhtiöiden kautta.
Euroopan kisoissa ja vaikkapa nyt Marrakeshiin mennessä liikun yleensä vain yhdensuunnaisilla lipuilla, joiden hinnat ovat vuosien saatossa järkevöityneet selvästi. Saatan myös ostaa flex-lippuja useammaksi kuukaudeksi eteenpäin valmiiksi ja muuttaa tai peruutella niitä sitten tarpeen mukaan. Kaukolennoille Australiaan tai Amerikkaan yhdensuuntaiset tulevat sen sijaan välillä todella kalliiksi, joten noihin kohteisiin otan yleensä menopaluut ja vaihdan paluuta tarpeen mukaan.
Ei se silti aina yksinkertaista ole, sillä esimerkiksi nyt Meksikossa pelatessani olin ostanut menopaluun Turkish Airlinesilta Mexico Cityyn. Acapulcon tappion jälkeen sopivaa Turkish Airlines paluulentoa olisi kuitenkin joutunut odottamaan ylimääräisen yön, ja mieluummin sitä olisi perheen luona päivää aikaisemmin kuin myöhemmin. Niinpä siirsin tuon paluun pari viikkoa eteenpäin Miami-Helsinki reitille ja ostin kokonaan uuden multi-city -lennon Mexico City-Helsinki, Helsinki-Miami. No, Miamissa tappiomme osui jälleen niin huonolle päivällä, ettei Turkish Airlinesilla ollut tilaa samalle illalle ollenkaan. Niinpä siirsin tuon kyseisen paluun tällä kertaa reilusti eteenpäin US Openin lopulle New Yorkista Helsinkiin ja ostin eteen tulleen todella halvan yhdensuuntaisen paluun Lontooseen Norse Airlinesilla ja siitä kotiin Finnairilla. Pientä säätöä, mutta ei mahdotonta. 😊
Ja vielä loppuun mainittakoon kysyjälle Ouluun, että John pelaa Oakley Sphaera -aurinkolaseilla. 😎 Aika harva kiertuella laseilla pelaa, Ariel Behar taitaa olla toinen, mutta on siitä toki etua erityisesti aurinkoa vasten syöttäessä. Ja tietysti suuren osan vuodesta auringossa viettäessään onhan se myös silmien terveyden kannalta fiksua käyttää laseja suojana. Itsekin joku kesä laseilla pelaamista kokeilin, mutta sen verran tuntui säädöltä hikoillessa ja pilvisyyden vaihdellessa, että päätin jättää nuo kokeilut uran jälkeiseen aikaan.
Toivottavasti tästä taas jatketaan viisaampina eteenpäin. Kiitos, kun jaksatte juttujani kommentoida, ja vaikken jokaiseen kommenttiin aina ehdikään vastata, niin yksikään ei jää lukematta. 😊 Vamos!
Tere. Tsemppiä tuleviin koitoksiin, toivottavasti saadaan nauttia pelillisestä menestyksestä ja kirjoituksistasi vielä pitkään. Oli aivan super siistiä, kun avasit noita pelaajien eläke juttuja hiukan enemmän, kaikki tämmöinen on kovalle tennis fanille ihanaa hunajanannaa……. Jos vain suinkin uskallat niin ois kiva jos voisit avata tuota talouspuoltakin, vaikka tulopuolestahan Suomessa jonkin käsityksen antaa verotiedot, mutta ois kiva hahmottaa tuota kulupuoltakin, koska niinhän se vaan taitaa olla, ettei nuo sadattuhannetmiljuunat taida ihan kokonaisuudessaan päätyä itselle, vaan juurikin esim nuo matkakulut taitavat jonkun satasen välillä viedä 😀
Ei Suomessa saa raha-asioista puhua🤗 Kyllä, itseänikin talouspuoli kiinnostaa, olisi mielenkiintoista tietää jopa turnauskohtaisesti että miten eurot vilisee suuntaan ja toiseen. Mutta toki ymmärrän että nämä finanssiasiat ovat henkilökohtaisia joista ei mielellään puhuta. Jos menee ”liian hyvin” niin onhan se kiusallista ja jos huonommin niin eipä siitäkään kiva ole raportoida. Mutta tulee mieleen että on Harri avannut joskus koko kaudelta tulot/menot josta isot rispektit hänelle.
Kiitos tsempeistä! Ja siistiä kuulla, että tällaiset vähän syvemmät kirjoitukset tennisurasta ja siihen liittyvistä taustoista kiinnostavat. Tuo talouspuoli on kieltämättä ainoa sellainen osio tennispelaajan elämästä, johon aika moni tuttu on sanonut, että parempi jättää kirjoittamatta. :/ Mutta ehkä vielä joku päivä saadaan vähän verhoa raotettua. Joka tapauksessa viime vuoden veroilmoitusta tässä juuri tehneenä kyllä niitä kuluja ja veroja riittää kumpaakin reilusti kuusinumeroisen summan verran…
Hyvää Pääsiäistä vaikka oletkin ”töissä”.
Kiitos! Onneksi on sellainen työ, joka ei ihan koko ajan tunnu työltä. 🙂
Eipä se aina matsaa täydellisesti, mutta jotain tuosta Peers-jaksostakin jäi reppuun, joten se ikkuna kiinni ja uutta oikein raikkaasti aukomaan! Yritän tässä juuri katsoa Pattenin käynnissä olevaa peliä Cabralin kanssa (Girona), kun hän on minulle aivan uusi tuttavuus, vaan kun ei pelitä streamit. Toivottavasti teille Pattenin kanssa löytyy yhteinen sävel nopeasti ja peli-iloa poreilee&pomppii kentillä ja katsomoissa !!!!!!
Itse myös katsoin Pattenin kaksi edellistä peliä mainitun partnerin kanssa. Hän vasurina ja varsin pitkänä pelaajan on hyvä ollut niin syötöissä kuin pallojen käsittelyissä paluupalloissa ylipäänsä. Hän saattaa olla Harrille oiva partneri. Noin ainakin toivon runsain mitoin. Gironassa näytti eilisen pelin aikana puhaltelevan kovat tullet. Miltei myrskyn luokkaa.
Harrille oikein paljon onnea uuden pelikaverin kanssa sinne Marrakesch`iin!!!!
Isot kiitokset tsempeistä! Kyllä me varmasti Pattenin kanssa saadaan homma rullaamaan pian, ja siitähän sitten voikin jatkaa yhdessä toivottavasti pidempäänkin. Mutta mennään toki päivä kerrallaan. 🙂
Kiitos postauksesta! Itse koin jo alunperin että Peers ei ole hyvä match. Kontisen kanssa sopi, oli se vankka virkamies siihen taitelijan tueksi. Nuorempi tykki varmasti sopii sulle paremmin, enemmän tsemppiä, lapsen intoa, rakkautta lajiin, vamos-meininkiä. Ehkä helpompi löytää se fiilis, että joka askeleella eteenpäin, ei muistella vanhoja.
Massakausi nelurissa aina jännittävä, toisaalta vaikeampi alusta dominoida, mutta toisaalta enemmän aikaa lyönneille jne.
Jep, tulee varmasti mielenkiintoinen massakausi. Monipuolisempaa peliä ja enemmän taidetta. Ja varmaan vieläkin parempi, että löytyy taitava vasuri rinnalle juuri tässä kohtaa kautta.
Tsemppiä uuteen alkuun, Harri!
Olet yksi maailman parhaista nelinpelin pelaajista ja turnausmenestystä tulee varmasti, kun löydät itsellesi oikean parin, siitä ei ole epäilystäkään. Pidetään peukkuja ja uskotaan että peli-ilo ja yhteistyö natsaa Pattenin kanssa. Sama rentous ja peli-ilme päälle kuin viime vuoden lopulla Pavicin kanssa, niin hyviä asioita tulee tapahtumaan.👍
Kiitos! Todellakin tuota iloista peli-ilmetta ja rentoutta haetaan peliin heti tällä viikolla. Tulee hieno kevät!
Ehdin pitkin viikkoa miettiä, että tulikohan liiankin tylysti kommentoitua teidän Miamin esitystä, mutta kohdalleenhan tuo taisi lopulta kuitenkin osua. Ilon puuttuminen pelistä on ollut muutenkin aika silmiin pistävää ja toivottavasti sitä alkaa nyt Pattenin kanssa löytyä. Olisithan sinä voinut Johnille ehdottaa mailaläpyjä, niin ei pääse käsi kastumaan. Vastaisuudessa tunnetta kentälle ja kyllä se tarttuu katsomoonkin.
Pattenilla näytti olleen ihan kohtuullinen viimeinen hidas Cabralin kanssa, mutta ehkä hyvä että pelit loppui tänään, niin ehditte mahdollisesti enemmän yhdessä treenaamaan ennen ensimmäistä peliä. Toivon niin kovasti, että teidän kemiat lähtisi heti kentällä toimimaan ja yhteistyö saisi hyvän startin. Vähän tämä alkukausi koetteli, mutta eiköhän se ole jo aika lähteä uuteen nousuun.
Jep, ei se Peersin kanssa sitten kuitenkaan ihan täydellisesti natsannut. Pelifilosofiassa ja tavassa pelata tunteella vähän liikaa eroja. Mutta Pattenin kanssa on taas kaikki auki ja iso into kummallakin lähteä tätä yhteispeliä rakentamaan. 🙌
Kuinka vaikeaa on pitää tämä aina business suhteena? Jos JP otti päätöksen enemmän tunteisiin. Taidat kuitenkin olla pelipartnerin kanssa enemmän kuin oman vaimon.
Onneksi olitte kuitenkin jo etukäteen sopineet tästä koeajasta.
Siinäpä vaikea kysymys. Todellakin reissussa tuppaa kulumaan vuodesta reilusti yli puolet, eli kyllähän siinä läheisyyttä tulee helposti peliparin kanssa enemmän kuin vaimon kanssa. Toisten kanssa yhdessä olo onnistuu helpommin kuin toisten, niinhän se menee kaikissa suhteissa. Mutta nyt siis eteenpäin!
Harri, mielenkiintoista luettavaa ja että avaat pelin sisäisiä kemioita. Käsien kuivana pysyminen ei ehkä ollut ainoa syy läpsyjen poisjättämiselle. Mutta eteenpäin ja peli-ilo parille ja onnistumisen tuulettaminen on tärkeää melkein missä urheilussa tahansa. Onnea jatkoon ja jään innolla odottamaan massakautta .
Kiitos tsempeistä. Massakautta odotellaan täälläkin vesi kielellä ja erityisesti odotellaan josko pääsisi taas kunnolla tuulettamaan. 💪
Kova meininki päälle Pattenin kanssa ja kemiat soimaan heti alusta alkaen! Full ahead. Go for it. Vamos ja silleen!
Näin tehdään, vamos!
Kyllä se kevät saa jo alkaa… Tämän blogin lukijoissa on niin kivenkovaa penkkiurheilijoita että paljon lisättävää ei ole aiempiin kommentteihin alkuvuodesta. Itsekin kyllä muistan että en nähnyt kuviota Peersin kanssa optimaalisena juurikin tuosta virkamiesmäisestä kliinisyydestä johtuen. Silti kisavoitto tai finaali olisi voinut olla tuloksena. Mutta arpa ei suosinut.
Uudessa parissa massakausi on varmaan sisäänajoa ja vasta nurmella nähdään mihin vasurisyöttötykki pystyy. Go Goran kohti Wimbledonia. Pienemmät kisat mutta enemmän matseja ja parituntumaa.
En malta olla heittämättä kehiin kun brittitennis on ollut tapetilla että miten jos jossain vaiheessa kautta Salisbury tulisi tarjolle? Ei ole Ramin kanssa kulkenut kuten ennen ja voi olla että jos ei Massalla iloksi muutu heilläkään niin parinvaihto voi olla pöydällä. Tämä nyt vain ajatustenvirtaa…
Tsemppiä Marokkoon basaarista saa komeita kamelinnahka weekend bägejä, hinta on 1/3 ekasta pyyntihinnasta. Just saying.
Kevät on onneksi Marokossa jo hyvässä vauhdissa. 😉 Voi unohtaa alkukauden parit kitkerät tappiot ja jatkaa massakaudelle avoimin mielin. Ja ehkä Marrakeshista löytyy jotain kotiin tuliaisiksikin.
Onhan tässä kauden mittaan varmasti joitain muutoksia tulossa, mutta samoin aloittivat Ram/Salisbury viime vuonnakin aika kehnosti. Kunnes sitten US Openista tuli voitto ja kauden päätteeksi vielä Torinostakin. Parempi kai tässä lajissa olla ajoittain huippuvireessä ja sitten taas hetken uinumassa kuin aina keskinkertainen.
Vaikka vuosien varrella tätä sinun blogiasia on paljon hehkutettu, niin ei voi kyllä olla vielä hehkuttamatta lisää. On aivan mahtavaa lukea niin kokonaisvaltaista pohdintaa ja kuvausta omasta ammatista ja tavoitteista ja elämästä. Eli vielä kerran iso kiitos tästä kaikesta! Vuosikymmeniä tennistä pelanneena ja seuranneena tämän on tuonut ison lisän omaan tenniksen seuraamiseen. Aika monet kerrat on ottelujasi katsellessa mennyt tunteet ääripäästä toiseen. Vaimoa välillä olen säikytellyt kun olen tuulettanut kuin sinä 🙂 ja toisaalta pettymys ollut välillä kova tiukan tappion jälkeen 🙁
Toivotan kovasti onnea peleihin uuden parin kanssa. Mielenkiintoista nähdä myös miten tuo palautusruudun vaihto vaikuttaa peliisi.
Isot kiitokset kommentista! Tämän takia näitä tekstejä niin mielellään kirjoittaa kun saa kuulla niiden tuovan niin paljon lisää kiinnostusta tenniksen seuraajille. Ja tunteita tietysti myös varsinkin matsien aikana. 🙂
B-ruutu tuntuu todella kotoisalta paikalta, joten eiköhän siitäkin saada lisää motivaatiota kevääseen!
Kiitos taas hyvästä blogistasi, jota on aina ilo lukea. Vaikka kauden kolme ekaa kuukautta Johnin kanssa ei tuottanutkaan haluttua tulosta, niin no hätä.
Kykysi kriittiseen tilanneanalyysiin ja oikeanlaisen partnerin ominaisuuksiin auttavat luomaan paremman strategian ja vision tästä eteeenpäin.
Kun katsoo sinun ja Henry Pattenin taustoja, osaamista ja pelillisiä ominaisuuksia, teillä näyttää ja tuntuu olevan erinomaiset mahdollisuudet huippupariksi.
Teillä kummallakin on vielä koulutustaustaa, joka voi myös luoda pohjaa paremmalle vuorovaikutukselle keskinäisessä kommunikaatiossa.
Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että Henry Patten saattais olla just sellainen pelaaja ja tyyppi, jonka kanssa pääset tuulettamaan ja pelaamaan hurmoshenkistä Harrin peliä. Just sellaista huipputennistä, mitä olemme sinulta saaneet nähdä niin monesti.
Kun ihminen on omimmillaan, se on parhaimmillaan.
Just go for it!!! 👍👍👍 💪💪💪
Siistiä, että luottoa löytyy. Niin minullakin! Kyllä tästä hyvä tulee, kun löytyy taas se oma tapa olla kentällä rentona ja iloisena 💪💪💪
Ihan kuriositeettina: top nelinpelirankingia tuntuvat hallitsevan reippaasti yli 30- ja 40-vuotiaat pelaajat. Vasta sijalta 22. loytyy alle 30-vuotias. Ja tietaakseni yksikaan heista ei ole siirtynyt kaksinpelista nelinpeliin. Miksi nain? Eli sinulla on viela monta hyvaa pelivuotta edessa! Allez!
Kai nelinpelin kevyempi fyysinen rasitus mahdollistaa pelaamisen yhä pidemmälle seniori-ikään. Bopanna voitti juuri Miamin kisan 44-vuotiaana. 😅 Paremmin kaksinpelissä pärjäävät alle 30-vuotiaat pelaajat keskittyvät nykyään mieluummin pidemmän aikaa kaksinpeliin, koska palkintorahat erityisesti 100-250 rankingin alueella ovat nousseet valtavasti kymmenen viime vuoden aikana. Ei ole pakko siirtyä nelinpeliin elättääkseen itsensä kuten moni aiemmin tuntui tekevän.
Voisit vielä testata Henrin huumorintajua ja todeta uranne aluksi Matti Nykästä lainaten:
Muista, että elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ihan totta. 🙂 Ihan leppoisa kaveri tuo Henry myös on eli varmasti ymmärtää tällaiset jutut. 😎
Matka jatkuu ja paras on vielä edessä!
Vamos!
Going by the Barcelona pairings Skupski/Gonzalez seem to have split with Gonzalez going back to ERV. Any chance of you playing with Neal – or if his partnership with Dodig is more permanent also maybe Kraijeck is free?
I just saw that Barcelona list but not sure what to think about it. I have not heard anything about Neal/Santy splitting but it does looks like it. Dodig/Krajicek are surely not splitting as they have already entered Madrid together.
Just out of curiosity, where can you find the pairings/list for future tournaments?
I tried to google, but couldnt find 😄
https://www.dartsrankings.com/tennis/barcelona
Thank you!