Ei voi mitään, tällä kertaa ranskalaiset olivat piirun verran parempia ja Rooman kisat päättyvät semifinaaliin. Pienestähän nämä matsit melkein joka kerta ovat kiinni, ja tappio harmittaa. Mutta ensi viikolla on taas uusi mahdollisuus, joten otetaan tästä opiksi ja käännetään katseet eteenpäin.
Eilinen vahva lopetus puolivälierään loi hyvän itseluottamuksen tähän päivään. Aamulla olo oli fyysisesti varsin hyvä, mutta ehkä jotain pientä ylivirittyneisyyttä oli hermostossa. Tuokin saatiin kuitenkin fyssarini Mikon kanssa mukavasti kuriin parilla hengitysharjoituksella ja pallean rentouttamisella. Löimme lyönnit läpi upealla keskuskentällä klo 11, löin sivukentällä vielä pari ekstrasyöttöä ja olimme näin valmiit lounaan jälkeen astelemaan kentälle edellisen matsin päätyttyä noin varttia vaille kaksi.
Matsi ei olisi voinut paremmin alkaa, kun pelasimme fantastisen avausgamen murtaen Reboulin syötön näytöstyyliin. Mutta tuo ilo oli yllättävän nopeasti ohi, sillä vastustajat saivat heti sen perään murrettua Henryn syötön. Tuon jälkeen edettiin syöttäjien komennossa, mutta pelintaso oli mielestäni kaikin puolin todella korkea. Ainoastaan meidän palautuspeli jätti ehkä aavistuksen toivomisen varaa.
Kun enempää murtopalloja ei nähty ratkaistiin ensimmäinen erä tie breakissa. Palautukseni toisessa pisteessä oli hiuksen hienosti leveä, kun taas vastustajat onnistuivat pitkän pisteen päätteeksi ottamaan minibreikin 3-3 -tilanteessa. Henryn hyvä palautus kavensi kuitenkin tilanteen ja pääsimme takaisin 5-5 -tilanteeseen. Mutta tuossa pisteessä ranskalaiset kaivoivat taas useamman lobbin kenttään ennen kuin virhe meidän mailastamme ratkaisi pisteen. Ja eräpallossa kämmenpalautukseni jäi juuri ja juuri verkkoon.
Valitettavasti toinen erä sai huonon alun, sillä ranskalaisten lobbit ja uskomaton kyky pitää pallo elossa toivat heille murron heti Henryn ensimmäisessä syöttövuorossa. Minä pelastin tärkeästi murtopallon 0-2 -tilanteessa ja tuon jälkeen ehkä osittain kovan psyykkauksen myötä Doumbia sortui seuraavassa syöttövuorossaan kahteen tuplaan. Nuo olivat melkeinpä ottelun ensimmäiset helpot virheet vastustajilta, minkä perään Henry pelasi perään tosi hyvän pisteen ja pääsimme yrittämään murtoa kahteen kertaan. Ensimmäisen ranskalaiset väänsivät hyvän rallin jälkeen kotiin ja toisessa palautukseni jäi taas harmittavasti verkkoon. Ei siis vastamurtoa meille.
Omat syöttövuorot pysyivät loppuerän ihan hyvässä kontrollissa, eivätkä ranskalaiset päässeet enää tuplamurtoja yrittämään. Mutta se tasoittava murto meiltä puuttui. Saimme ottelun viimeiseksi jääneessä gamessa vielä paikan 0-30 -tilanteen myötä, mutta ei löytynyt valitettavasti sitä kuuluisaa venymiskykyä tänään. Seuraavat neljä pistettä aika keskinkertaisilla virheillämme vastustajille ja uran ensimmäinen ATP1000-kisan finaalipaikka meni vastustajille.
Eihän tappioon koskaan voi tyytyväinen olla, joten tietysti tämän päivän tulos harmittaa ihan tosissaan. Ja jotenkin pelillisestikin tekeminen oli vähän yllättävällä tavalla aikaisemmasta poikkeavaa, sillä yleensä syötöissä ja korkeissa palloissa takuuvarma Henry oli tänään juuri noissa lyönneissä hieman tavallista epävarmempi, kun taas minulla ei löytynyt syötönpalautukseen oikeanlaista rytmiä varsinkaan kämmeneltä.
Ottelun alku oli aivan upea, mutta hieman takavasemmalta tullut vastamurto vastustajille päästi heidät mukaan peliin. Ja kyllä ranskalaiset todella hyvin pelasivatkin. Kummankin kyky neutralisoida aivan kuinka kova syöttö tahansa hämmentävän varmalla takarajan sisäpuolelle laskeutuvalla lobbilla on kyllä vertaansa vailla. Näin he saivat meidät kerta toisensa jälkeen tekemään kovasti töitä syöttöpisteiden eteen. Ja syötöissään heillä oli selvästi tavoitteena pitää ykkösen prosentti korkealla ja tehdä sen jälkeen liikkeet niin, ettei heidään tekemisessään ollut minkäänlaisia toistuvia kuvioita. Kerta toisensa jälkeen päätin etukäteen lyöväni palautuksen tiettyyn suuntaan, mutta hämmentävän usein vastustajien verkkomies oli oikeassa paikassa.
Mutta on se silti jotenkin käsittämätöntä, että juuri Doumbian syöttö on yksi niistä, joiden palauttamisessa olemme eniten pulassa koko kiertueella. Viime vuonna taidettiin pelata häntä vastaan kolme kertaa ilman yhtään murtoa ennen kuin neljännellä kerralla onnistui. Eikä tänäänkään taas murtoa irronnut. Aikaa olisi suhteellisen hitaan ykkössyötön palauttamisessa enemmän kuin tarpeeksi, mutta jotenkin tuo ylimääräinen aika kääntyy itseään vastaan, kun jalkatyön ajoitus menee odotteluksi, kaikki palautuksen teho pitäisikin tuottaa itse ja päätöksenteossakin on melkein liikaa aikaa. Pahaa tekee miettiä, että taisin tänään voittaa Doumbian minulle syöttämistä pisteistä tasan kaksi, yhden kaksoisvirheellä ja toisen hänen helpolla smashi-virheellään.
Syötönpalautus oli tänään valitettavasti omassa pelissä siis se heikoin osa-alue. Syöttö kulki varsin hyvin ja varsinkin kakkossyötöissä oli monen kerran upeasti tehoja. Ja hämmentävästi kakkossyötön voittoprosentti oli tänään taas jopa ykköstä korkeampi. Kaksoisvirheet kun ottaa laskuista pois, voitimme kakkosistamme peräti yli 80 prosenttia. Verkollakin tekeminen oli todella terävää, minkä lisäksi löin ihan rehellisesti sanoen useamman urani parhaista iskulyönneistä. Pallo lähti mailasta niin kovaa, että melkein itsekin hämmästyin.
Mutta ranskalaiskaksikkoa ei yhdellä tai kahdella lähes täydelliselläkään iskulyönnillä nujerreta. Pallo tuntuu tulevan takaisin kerta toisensa jälkeen ja jotenkin heillä oli meidän iskulyöntiemme sekä drive-volleydemme jälkeen hämmentävän hyvä käsitys, mihin seuraava pallo pitää toimittaa, jotta meidän on mahdollisimman vaikea pitää hyökkäysasema yllä. Ja erityisesti Reboulin juoksunopeus stoppareihin ja muihin vaikeisiin hakuihin on kyllä myös uskomattoman kova. Ensimmäisen kierroksen perusteella heidän pelinsä oli aika hakemista, toisella kierroksella voitto villikorttiparista oli jo parempaa ja eilen kaatuivat sitten jo saksalaiset. Eikä heille löytynyt pysäyttäjää meistäkään, kun itseluottamus sen kuin nousi entisestään.
Valitettavasti meillä on sen sijaan absoluuttisen pelintason ylläpitäminen ollut viime kisoissa vaikempaa. Jotenkin tuntuu, että alkukierroksilla tekeminen on tosi hyvää, mutta jossain vaiheessa homma aavistuksen sakkaa. Emme olisi tätä matsia mielestäni tämän kisan ensimmäisellä kierroksella hävinneet. Yleensähän pelintaso paranee mitä pidemmälle kisa menee, kun olosuhteisiin pääsee vielä paremmin kiinni, mutta meille on käynyt pariin kertaan juuri päin vastoin. Mutta toki sen on myönnettävä, että myös vastustajajat ovat näissä semifinaalivaiheissa olleet kovassa vedossa.
ATP1000-tasolla matka päättyy siis nyt kolmatta kertaa viimeiseen neljään kisaan semifinaaliin. Vuosi sitten tämän kaltaisen menestyksen olisi ottanut vastaan ihan koska vain suorastaan riemun kiljahduksin, mutta tietysti nälkä kasvaa syödessä. Olemme keskittyneet näköjään ottamaan niitä finaalipaikkoja vain ATP250 ja ATP500 -kisoissa sekä tietysti Grand Slameissa, joissa puolestaan urallani en ole koskaan semifinaaliottelua hävinnyt. Ota näistä tilastoista nyt sitten jotain tolkkua. 😊
Aikamoista isojen kisojen ilotulitusta tässä onkin kevät menty, kun siis peräti edellisest viisi turnausta ovat olleet ATP1000-kisoja. Mutta ei tässä toki hengähdystaukoa pidempää huilia ole tiedossa nytkään, sillä heti tiistaina alkaa ensimmäistä kertaa jo nyt toukokuussa pelattava ATP500-kisa Hampurissa. Ja Roland Garrosin massatkin odottavat jo reilun viikon päässä. Pullat ovat siis aika mukavasti uunissa, otetaan ne sitten vasta ihan kypsinä ulos Pariisissa. 😎
Voi-voi olihan siinä takeltelua ihan riittämiin… näytti, että ekoissa syöttövuoroissa aurinko ois tehny tepposet molemmille syöttäjille??? ☀️☀️☀️ Sen jälkeen peli sitten tasoittukin ja rauhottu… ilmeisesti vähän liikaa, kun ei oikeen näyttäny peli-iloa löytyvän.
…ja sit eteenpäin leuka pystyssä kohti uusia taistoja: Onnea ja tsemppiä!
Vamos 🎾😊👍
Hyvinpä jälleen vedit homman yhteen. Onhan noita outoja notkahduksia nyt ollut peräjälkeen, mutta liikaa siihen ei saa jäädä vellomaan. Liekö niiden Lontoossa opittujen uusien kikkojen kentälle tuomisellakin osuutta asiaan. Jotkin osiot pelittää, mutta kokonaisuus voi silti vielä hetken hakea paikkaansa. Mukavaa, kun jo ensi viikolla homma jatkuu. Pankaa jälleen parastanne ja hyvä tulee!!!!!!
No, takkiin tuli ja se siitä. Ja jos kerran vaatetuksesta puhutaan, Harri halusin vain sanoa kuinka hienoa ja kohteliasta on että aina otat lakin päästä kun menet kättelemään. Ranskan poikien paita-strippaus oli sitten jotain ihan muuta…
Jesh, tosi hyvä kommentti. Juuri noin!
Eteenpäin vaan tappiosta huolimatta! Ja hei, tehän pyöritte siellä ihan maailman huipulla isoissa kisoissa, mikä on aivan upeaa 💪 Mutta vastus on tietty sen mukaista, eli kova.
Onnea ja tsemppiä Hampuriin, kotikatsomossa kyllä jaksetaan kannustaa! 🤩
Aina ei voi voittaa. Hyvä tsemppi joka tapauksessa. Kovalla itseluottamuksella nyt vaan Hampuriin.
Erehdyin ensimmäisen palautusvuoron jälkeen sanomaan, että Henry on niin hurjassa iskussa, ettei mikään pysäytä teitä. Pikkuisen tuli kylmää vettä heti seuraamassa pelissä, kun ei oikein mikään onnistunut. Vastustajat jatkoivat siitä, mihinkä eilen jäivät ja pelasivat jälleen huikean ottelun. Yhtään ilmaista pistettä sieltä ei tule ja oikeita valintoja tulee koko ajan.
Vastustajat syöttivät käsittämättömän paljon Henryn(kin) kämmenelle ja se näytti olevan voittava taktiikka. En tiedä oliko heillä myös tarkoitus saada Henry turhautumaan, mutta sekin vaikutti onnistuvan. Molemmilta teiltä tuli harmittavan monta aavistuksen rajojen ulkopuolelle karkaavaa lyöntiä, mutta jospa se oli kohdistusta Pariisia kohti.
Voititte tänään useamman hyvän taistelupallon, mutta epävirallisen tilastoni mukaan hävisitte joka kerta seuraavan pisteen. Ei oikein päässyt hyvää kierrettä syntymään, eikä momentum kääntynyt teille.
Harmituttaahan tuo taas ihan huolella. Kaikkia otteluita ei tietenkään voi voittaa, mutta olisihan tuo taas kelvannut. 😀
Ensi viikon voisi yrittää ainakin kotikatsomossa ottaa vähän rennommin. Kaikki voitot on tietysti plussaa, mutta tärkeintä on, että miehet pysyy terveinä ja tuoreus pelissä säilyy Pariisiin. Todennäköisestihän sitä tulee ensi viikollakin lopulta ihan samalla tavalla stressattua ja jännitettyä, mutta voihan sitä kaikkea suunnitella.
Harmitti puolestanne, niin moni peli oli yhdestä tai kahdesta syötöstä kiinni.
Seurasin ekan erän Flashscoresta ja toisen livenä suoratoiston kautta. Flashscorella oli ihmeellisiä virheitä (jotka toki korjattiin matsin edetessä), kiinnostaa tietää, oliko kentälläkin jotain häikkää?
Hyvältä tosiaan näytti teidän tekeminen heti alussa, sitten jotenkin lässähti. Hyvä työ silti tehtynä Roomassa. Olisi kiva kuulla Calvinin analyysi matsista, olisiko pitänyt muuttaa taktiikkaa kesken matsin? Paitsi, että Hampurin kisa alkaa pian, niin turhahan tässä on jäädä kuitenkaan liikaa asia kaivelemaan, fokusoikaa te nyt täysillä Hampuriin, VAMOS!
Yksi lyönti jäi erityisesti mieleen, nimittäin sinun rysty iskulyönti joka lensi hornan tuuttiin! En koskaan pysty käsittämään että miten moiseen lyöntiin voi saada sellaisen vauhdin! Hidastuksesta näki että siinä ei oikein tapahtunut yhtään mitään mutta miten pallo voi lähteä niin lujaa? Alapa kertoa joku vinkki siihen kun en kehtaa Federeriltäkään mennä kysymään😊
Hi Harry,
Hang on to the fact that if you’re in the semis of an ATP 1000, you’re one of the top four pairs in the world. You can’t do much better than that!
Eliza
Toivottavasti tämä oli se huono kenraali ennen ensi-iltaa (Ranska). Valitettavasti oli liikaa huonoja elementtejä. Ei tarvitse kertoa Henrylle, mutta syöttöjen lisäksi moni lentolyönti meni minne meni. Pahoittelut suorasta kritiikistä ja tsemppiä jatkoon!
Ranskalaisilla peli sujui, mutta teillä oli epäonnistuneita lyöntejä turhan monta. Henryllä oli kyllä onnistuneita ohituslyöntejä jokunen, mutta verkkoon jääneitä iskulyöntejä turhan monta ja aloin jo jännittää iskulyöntipaikoissa, että tuleehan kenttään. Kohdistus paikalleen ja hyvä siitä taas tulee. Toivottavasti myös peliohjelman seuraavat järjestäjät tekevät paremmin, ettei tule hullun monta välipäivää ja sitten peräkkäisiä. Tasaisempi peluutus voisi olla tie myös tasaisempiin peliesityksiin.
Ranskalaisista pelin loppuessa ensin yksi riisui paidan ja se sai toisen seuraamaan perässä. Enpä muista kättelyä, jossa on paidattomia ja vielä kaksin kappalein… Jos noin innostuivat pääsystä finaaliin, niin jos vielä finaalissakin tulee voitto, niin mitä sitten.
Pelinne ote oli pienen hetken kadoksissa etenkin Henryn syötöissä ja kummankin palautuksissa. Vastustajilla näytti olevan parempi tätsi palloon kaiken aikaa ja he jollain kumman tavalla aistivat aina mihin lyötte. Olivatkohan ennakkoon tutkiskelleet lyöntienne suuntia ja näin tulleet siihen tulokseen ettei linjalyöntejä juurikaan tule. Nyt saitte muutaman onnistumaan, mutta usein pallot yli rajan. Liian usein. Tosiaan Henryllä oli heikko hetki syöttöjen kanssa, jolloin hän näytti turhautumisensa selvästi. Ihan kuin vastustajat olisivat tuosta syystä kohdistaneet paljon lyöntejään juuri Henrylle. Henrylle tunnusomaista eli persoonallisuuteen kuuluvaa lienee epäonnistumisen näyttäminen. Henrylle terveisiä, ettei tuosta ole apua vaan unohtaa heti ja uutta kehiin. Henryllä on nimittäin kyllä onnistumisen avaimet hyvin hallussa. Sekin nähtiin tuossa pelissä. Tosin hiukkasen viiveellä muutaman epäonnistumisen jälkeen. 😀
Hyvin te kokonaisuudessa pelasitte, jos ei tuota turhautuneisuuden hetkeä lasketa. Kuten sanonta kuuluu, AINA EI VOI VOITTAA. Ja tällä kertaa näin.
Ensi viikolla sitten eka peliin Hampurissa tulee vastaan Gille/Zielinski. Nyt sitten pidetään tuskastuminen poissa ja syötöt ilman kaksoisvirheitä, niin hyvä tulee. Tietenkin hieman tarkkuutta lyönteihin jotta pallot uppoavat kenttään. Ja käyttäkää enemmän linjalyöntejä, sillä niissä on kuitenkin enemmän onnistumisen senssejä kuin keskelle kenttää lyönneissä. Koholyönnit myös takakentälle olisi nannaa tälle parivaljakolle. 😀
Onnea tuohon matsiin sylin täydeltä!!!!
Aina ei voi voittaa. Tänä vuonna voittoprosenttinne on ollut 71 ja viime vuonna se oli 70. Täytyy muistaa, että pelaatte vain isoimpia kisoja, joissa ei ole yhtään helppoja vastustajia ja yhdenkin ottelun voittaminen on kovan työn takana.
Tiukalta teidän ottelunne näytti numeeriseetikin seurattuna. Tappio ymmärrettävästi harmittaa, mutta faktahan on, että yhtenä nelurin kärkitiimeistä teitä haastetaan ja yritetään kaataa. Ja, varsinkin ATP 1000 -kisoissa ei käytännössä huonoja vastustajia tule ja oikeastaan mikä tiimi tahansa voi tulla yllätetyksi.
Näin kävi myös, kun Salisbury/Skupski voitti odella hyvällä pelillä hyvävireisen Granollers/Zeballos’in kvartseissa ja sitten eilen puolestaan hävisivät semeissä toisen -67 ja 6-1.
Isot tsempit alkavan viikon Hampurin kisaan ja voittoa hakemaan. 👍👍👍 💪💪💪
Massa on vaikea alusta. Lentolyöntiosaamisen merkitys on pienempi, kun pallot eivät kuole. Onneksi massat on kohta ohi. Hurjat pisteet sieltäkin olette keränneet. Viimeksi semipaikalla 360 pojoa. Nyt viimeistään ranking on sementoitu pitkäksi aikaa! Toiseksi sijoitettuna on hyvä lähteä turnaukseen kuin turnaukseen.
Vastustajat kaatoivat hyvällä pelillä Krawitz/Putzin, joten vaikea peli oli odotettavissa. Mun okulaareilla katsottuna Henryn päivä oli heikko. Henryn normitasolla olisi voitto irronnut. Harri kannatteli tiimiä, kun Henry masentui ja näytti sen. Siinä on opiksi otettavaa, sillä nytkin oli toisessa erässä kahteen otteeseen mahdollisuus päästä takaisin voittotaisteluun. Ottelu ei ole ohi ennen kuin lihava henkilö laulaa.
Toinen huomio on ensimmäinen syöttö ottelussa. Molemmilla ottelu alkaa kakkossyötöllä erittäin (=liian, eilenkin) usein, ja homma lähtee siten väärälle jengalle heti alussa. Nyt kakkosesta tuli tupla (ja sitten heti perään toinen tupla). Väitän, että olisi ollut ihan erinäköinen ottelu, jos Henry olisi laittanut ekan syöttönsä ykkösellä sisään, ja tilanne olisi ollut 15-0. Syöttäjä valitsee prosentin! Sopiva prosentti ottelun ensimmäiseen syöttöön voisi olla vaikkapa 70%, ainakin massalla.
Hampuri odottaa. Harrin ja Henryn taso on niin huima, että Hampuri käy lähinnä harjoitusturnauksesta RGtä varten. Pysykää ehjinä! Ja ihan kohta voidaan pyykätä massapölyt varusteista!
Tuossa edellä on tullut hyviä huomioita pelistänne ja pelaamisesta ylipäätään. Tennis on inhimillistä toimintaa ja näin ollen ylä- ja alamäet kuuluu asiaan. Itsekin kiinnitin huomiota, miten Granollers/Zeballos -pari oli ikään kuin pois tolaltaan, kun taas Skupski/Salisbury-pari pelasi tosi terhakkaasti voittaen ko ottelun. Näin nopsaan vire voi vaihtua. Eivätkä parit kohdanneet ensimmäistä kertaa. Teidänkin pelissä oli paljon mallikkaita pisteitä, joista toivottavasti nautitte. 😊Helposti vaan voi käydä niin, että ne huonommat suoritukset jäävät korvien väliä korventamaan… No, ei tästä tämän enempää.
Uudet matsit ja mahdollisuudet ovat edessä Hampurissa, joten hyvää tuulta ja tsemppiä sinne molemmille!!! Olette jo monta kertaa todistaneet, että osaatte pelata huipputennistä 👌.