Mitäpä tähän nyt sanoisi. Loistava ensimmäinen erä kääntyi tuskaiseksi tekemiseksi toisessa erässä, kun kehoni alkoi sanoa itseään irti. Saimme kuitenkin kolmannessa erässä vielä taisteltua itsemme peräti ottelupallotilanteeseen omalla syötöllä, mutta voittoon olisi tarvittu yksi piste enemmän. Harmitus oli matsin päätyttyä harvinaisen suuri, mutta minkäs teet.
Kaikki oli eilisen huippuesityksen jälkeen hyvässä kunnossa, ja bollasimme ihan normaalisti lyönnit läpi tänään keskuskentällä. Perusrutiineissakaan ennen matsikentälle astumista ei tuntunut mitään erityisen huolestuttavaa, joten lähdin kentälle hyvillä mielin. Polkaisimme ottelun käyntiin kello 11.30 viileässä mutta aurinkoisessa säässä, eikä huolista ollut tietoakaan.
Henry oli jälleen alusta alkaen kovassa iskussa, ja kun minäkin tein paljon erinomaisia ratkaisuja verkolta, pääsimme nopeasti peräti 5-0 -johtoon. Ykkössyöttöjä ei tosin kenttään osunut vahingossakaan, mutta onneksi kakkosellakin selvittiin riittävän hyvin. Romboli sai kaivettua vastustajille yhden gamen, mutta syötönpitoni erän loppuun oli helppo.
Toisen erän ensimmäisessä pelissä saimme jo 0-30 -tilanteen, mutta vastustajat pitivät. Nappasin särkylääkkeen tuossa kohtaa bägistä, mutta sekään ei auttanut ja jostain syystä liikkumiseni meni seuraavassa syöttövuorossa yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Syöttö myöskään ei toiminut ollenkaan, ja pari tuplaakin tuli tehtyä. Murto vastustajille ja pieni huolestuminen alkoi paistaa silmiltäni.
Pyysin kisafysion tarkistamaan alaselän tilannetta seuraavassa puoltenvaihdossa, mutta hänen mielestään mekaanisesti homma pelitti ihan normaalisti, ja päädyimme vain hieromaan lämmittävää kipugeeliä kipeisiin paikkoihin. Hävisimme myös Henryn syötön 0-3 -tilanteessa ja näin alkoi toinen erä olla taputeltu, kun en pystynyt juuri ollenkaan ponnistamaan varsinkaan rystypuolen suuntaan. Keho ei yksinkertaisesti antanut jalkojen liikkua. Syötin pelkällä kädellä pidon arvoisesti meille yhden gamen erän loppuun, mutta selvää oli, että tie breakissa tarvittiin ihmettä.
Fyssari yritti kaikin keinoin erätauon medical time outilla manipuloida SI-niveliäni auki, mutta mitään lukkoa tai blokkia ei tuntunut olevan, eikä tuo availu suurta muutosta tilanteeseen tuonut. Sain kuitenkin puoliväkisin kehoa vähän tie breakissa liikkeelle, mutta varsinkin syöttäminen oli vaikeaa. Pelasimme muutamia huippupisteitä, mutta myös heikompia suorituksia mahtui mukaan. Ja paljon pitkiä ralleja.
Vastustajat pääsivät 9-6 -johtoon, ja tappio tuntui jo olevan selvä, mutta selvitimme Henryn molemmat syöttöpisteet, ja 8-9 -tilanteessa kämmeneni tipahti kuin tipahtikin verkkonauhan kautta vastustajien puolelle. Henry voitti seuraavan krossikamppailun Moltenia vastaan ja nyt olikin ottelupallo meillä, harmi vain että minun syötölläni. Hain isolla riskilla kovaa ykköstä, mutta se ei osunut lähellekään. Ja Molteni aavisti kakkossyöttöni suunnan, kiersi kämmenelle ja löi pallon vastustamattomasti linjasta läpi. 10-10 -tilanteessa Henry sokaistui harmittavassa paikassa auringon paisteesta iskulyönnissään ja matsin viimeiseksi jääneessä pisteessä Molteni hoiti volleyn varmasti verkolta minun palautukseni jäädessä vähän liian keskelle.
Tähän otteluun mahtui aika monta täysin erilaista vaihetta, ja kuten numerot kertovat, ailahtelevaa peliä. Ensimmäinen erä oli tosi vahvaa tekemistä, mutta toinen erä melkein annettiin pois. Kolmannessa pääsimme kuitenkin kaikesta huolimatta niin lähelle voittoa, että tämä matsi on kyllä yksi ainakin tämän vuoden pahiten satuttaneista tappioista. Edelleen monta tuntia matsin jälkeen voi melkein pahoin, kun edes ajattelee pelin tapahtumia. Eikä niitä ole kovin helppo olla ajattelematta.
En tiedä miksi tappio niin voimakkaan tunnereaktion tällä kertaa aiheutti, ehkä siksi, että kaikesta huolimatta matsi olisi mielestäni pitänyt pystyä voittamaan. Omassa mailassa ottelupallo, ei sitä parempaa paikkaa finaalipaikkaan voikaan saada. Mutta eihän toisaalta toisen erän jälkeen käynyt mielessäkään, että voisimme edes noin lähelle päästä. Silti tuntuu erikoiselta, että juuri tällä kertaa ottaa päähän niin paljon.
En ole ennenkään peitellyt selkävaivojani, mutta tällä kertaa kivut pääsivät kyllä yllättämään minut itsenikin. Selkärankareuman myötä tulee ajoittaisia kiputiloja ja tulehdusta ympäri kehoa, ja oikeastaan jo Roomassa oikeassa SI-nivelessä oli ajoittain kipua, minkä lisäksi oikean jalan kantakalvo on viime päivinä ollut tosi hellänä. Mutta en uskonut tai odottanut, että nuo tulisivat pelaamiseen vaikuttamaan juurikaan, sillä eivät olleet tehneet niin aikaisempinakaan päivinä.
Pari kertaa lähti viime päivinä jalat melkein alta viiltävän SI-kivun takia ihan tavallisissa tilanteissa kuten vaikkapa hampaita pestessä, mutta jotenkin noiden kanssakin on tottunut elämään oikeanlaisella kehonhuollolla ja särkylääkkäillä. Ja uimaankin on päässyt, mikä yleensä tekee selälleni tosi hyvää. Tänään SI-nivelestä vihlaisi kuitenkin taas pari kertaa pahemman kerran, viimeisimpänä juuri ennen ottelua, mutta en silti osannut odottaa pelissä liikkumisen käyvän niin vaikeaksi. Ehkä olisi pitänyt varautua paremmin. Ja siksi harmitus on niin suuri, kun ei tehnyt kaikkea mitä olisi pystynyt.
Ranskan avointen osalta en ole kaikesta huolimatta oikeastaan yhtään huolissani. Lennän pikaisesti kotiin hakemaan uudet lääkitykset ja tapaamaan lääkäriäni, minkä lisäksi fyssarini Mikko lähtee lauantaina Pariisiin mukaan. Ja keinot kipujen pitämiseksi kurissa ja tulehduksen taltuttamiseen varmasti löydetään. Harmi vain, että tähän Hampurin kisaan nuo keinot eivät enää auta.
Mutta otetaan tästä Hampurin kisasta kuitenkin positiiviset jutut mukaan. Peli on parhaimmillaan tosi hyvässä iskussa, ja vain selkävamma esti meiltä finaalipaikan. Ja jos taikauskoa harrastaisi niin sitähän voisi jopa ajatella, että Grand Slamia edeltävällä viikolla semifinaalitappio on luvannut meille ihan kohtuullista menestystä itse päätapahtumassa. Ei kahta ilman kolmatta vai miten se sanotaankaan.
Olipa ikävä juttu. Toivotaan, että saat selän kuntoon Suomessa. Sitten vaan kovalla itseluottamuksella Pariisiin. Tsemppiä, kyllä se hyvin menee.
Pahaa teki katsoa kun huomasin/arvasin mitä tapahtunut eka erän jälkeen. Eka erä näytti niin varmalta tekemiseltä, vaikka ykkönen ei kulkenutkaan, että jopa lopetin hetkeksi katsomisen kun näytti niin varmalta voitto. Sitten en pystynyt matsitiebreakia edes koknaan katsomaan kun teki niin pahaa ihan epäreiluuden takia.
Sitten vielä ärsytti kotimainen urheilu-uutisointi matsista, kliinisesti vain lueteltiin lukemat kuvien kera, eikä mitään hajua erikoisesta dramatiikasta, voivoi. Oliko edes kukaan tavoitellut kommenttia? Koko illan odottanut tätä blogipostausta, kiitos siitä vaikka varmasti vaikea purkaa matsia tämmöisen tappion jälkeen.
Huikea nousu noin lähelle puolikuntoisena – päätä pystyyn ja nyt linimenttiä selkään! Harvoin näkee nelurissa noin veljellistä huolehtimista ja kanssaelämistä – pisteet Henrylle! Kyllä se siitä taas lähtee ja huomioikaa että näillä esityksilläkin menestytte todella hyvin eli pieni tasonnosto kun löytyy niin taas alkaa kannuja kertyä.
Pahalta tuntui ruudun takanakin. Oli kuitenkin lämmittävää nähdä teidän keskinäistä tsemppiä ja Henryn tukea. Harri, pikaista paranemista <3
Huhhuh, toipumisia.
Mielestäni on korkea aika kokeilla 65% ykkössyöttöprosenttia. Maailman kakkospari jo nyt, isommalla prosentilla ykköspari!
❤️💪💪❤️❤️❤️
Kiitos kun jaksoit kirjoittaa meille mitä tapahtui. Pikaista paranemista ja kaikkea hyvää! Tähän sopisi Nalle Puh-elokuvasta tuttu lausahdus:”Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin luulet ja älykkäämpi kuin tiedät!” Tsemppiiiiiiiii Ootte Henryn kanssa superpari!
Eihän tuota varsinaisesti ollut kiva seurata ja vielä enemmän jännitti tämän blogin odotus. Tärkeintä olisi kuitenkin ollut selvitä tästä viikosta terveenä ja hyvässä vireessä. Vireessä selkeästi olette ja uskotaan, että selkäkin tulee kuntoon. Semifinaalitappio edeltävällä viikolla viikolla on ollut varma merkki Grand Slam -voitosta. Mitäpä sitä kaavaa muuttamaan.
Probably not winning the match point was a good thing, you can rest up and get ready for the French. Good luck! Fingers crossed you recover fully in time.
Huh, en tiennyt tuosta selkärankareumasta. Se on viheliäinen. Miten voit edes pelata sen kanssa?
Oli todella ailahteleva peli kun eka erä heittämällä teille, toinen samoin lukemin vastustajille ja kolmannen erä pikapeli sitten taas kunnon vääntöä.
Nyt en voinut livenä katsoa, mutta tulosseuranta kyllä näytti ”lääkintätauon”. Toivoin ettei se olisi sinulle tai Henrylle, mutta olipa kuitenkin 🙁
Huojentavaa tietää, ettei mitään pitäisi olla rikki, vaan ongelmat liittyisivät mukana aina kulkevaan selkärankareumaan. Henrylle täältäkin pinnoja, kun oli niin huolehtivainen. Oli ottelun loppua katsellessa vähän semmoinen pohdinta omassa päässä, että toivoisiko voittoa vai tappiota. Päädyin siihen, että tappio oli ihan hyvä asia ja nythän se mahdollistaa myös käynnin Suomessa tutulla lekurilla ennen Ranskaa. Jos finaali olisi kutsunut, niin olisi ollut hankala malttaa olla pelaamatta sitä ja sitten aikataulu haastava Suomi-käynnille. Hyvä myös, että tuttu fyssari tulossa Ranskaan mukaan.
Toivottavasti kroppa pysyy jatkossa kasassa ja mahdollisimman kivuttomana. Vaikka siellä Lontoon leirillä haettiin lyömistä täysillä, niin siinäkin kannattaa muistaa, että lienee kropalle rankempaa ja voi vaatia veroaa ja kipeyttää osaltaan paikkoja. Tsemppiä!
Oli ikävä seurata matsia ja kovasti odotin, mitä kirjoitat. Toivottavasti pelit Ranskassa sujuvat kivuitta. Ei muuta kuin paljon tsemppiä ja pakaista paranemista.
Ekasta erästä näin vain kaksi viimeistä geimiä ja kun tulostaulu oli niin selkeästi teille, päättelin, että olitte edelleen iskussa. Siksi olikin yllättävää, kun hyvä meno ei jatkunutkaan tokassa erässä. Toki tilanne valkeni erän kuluessa. Ihan kylmäsi, kun fyssari käsitteli selkääsi kentällä. Sinä ilman paitaa siinä viileässä säässä yleisön seuratessa toppatakit niskassaan. 😱 Jossain kohtaa olin jopa näkevinäni, että jalkasi meinasivat yhtäkkiä pettää altasi…
Nyt ei voi muuta kuin uskoa ja toivoa, että löydät taas asiantuntijoiden kanssa eväät kuntoon pääsemiseksi! Hampuri jäi sinua harmittamaan, mutta pidemmässä juoksussa se on kuitenkin pieni tapaus.
Hyvää vointia ja mieltä 😊
Selkäkipuiluun liittyy myös paljon emotionaalisia triggereitä. Vähän samaa mieltä täällä että ehkä hyvä saada levätä hieman enemmän ennen slämiä.
Tsemppiä ja Pariisissa voitolla yöhön!
Eka erän 3-0 tilanteessa harri hoo pelasi yhden parhaista näkemistäni verkkopelin lyöntisarjoista, minkä myötä tilanne oli jo 4-0. Siinä vaiheessa kaikki näytti niin ilmiselvältä. Mutta nähdyt eivät kannatelleet tositapahtumien yli ja se on vain hyväksyttävä. Mutta vietävän harmituksen kautta kun niin lähellä oli mitä parhain loppunäytös. Joka tapauksessa iso käsi semistä; vakiona kärkikvartetissa on vahva näyttö.
Väitän, että Henry Patten on tällä hetkellä maailman paras nelinpelaaja ja se on isolta osin peliparinsa ansiota. Onko liikaa sanottu? Tsemppimenestystä RG-taistoihin!
Poor you, especially as the first set was such a cracker. You were killing it. Hope you feel better soon.
Ihanan rehellinen olet selkäreumasi kanssa puhuessasi siitä näin blogissasi. Uskon, ettei monikaan kuitenkaan käsitä sitä tuskaa mikä selän ”pettämisestä” on pelkästään normaaliolotilassa, saati tenniksen pelaamisessa. Siinä on kyllä vitsit vähissä, kun selkä pettää tavalla tai toisella.
Henrylle todella isot halit, kun otti ”veljellisesti” säryn huomioon. Henryn eka erän peli oli sellaista hurmoksellista peliä jota harvoin häneltäkin on nähty. Taisi eka erän syöttöpiste laskea 33:een juuri sinun epäonnistumisestasi niissä. Kakkoserässä syöttöprosentti nousi kyllä 43:een, mutta ei riittävästi. Syöttöprosentit myös kertovat osaltaan vaivasi laadun. Toivottavasti saat uudet paremmat lääkkeet jotta et kärsi enää samoista kivuista.
Näin nyt tällä kertaa tapahtui, eikä se harmitustasi muuta tai poista. Tällaista tämä elämä on joskus paistaa ja joskus sataa oikein olan takaa. 😀
Nyt vain uusin eväin uutta seikkailua kohti Pariisiin! Sateen jälkeen tulee aina aurinko esiin!!
Ensimmäisessä erässä teillä oli minusta (minulle) jopa ennennäkemättömän huikea ote ja jopa aggressiivinen vire, ihan huikeasti olitte liekeissä 🔥! Pallorallit olivat viihdyttäviä ihan itseisarvoisestikin. Kun mieli palaa tähän matsiin pakota se ensimmäiseen erään 😌.
Tällaisella pelillä olette Pariisin voittajat 🏆
Toivottavasti pääset pelikuntoon pikaisesti. Täydessä kunnossa tulokset näytti oikein hyviltä.
Vilkaisin tulospalvelusta ekan erän jälkeen, näytti niin hyvältä että ajattelin loppumatsin menevän rallattelemalla voittoon joten seurasin sitten striimiä lopun. Niin siinä sitten taas kävi…
Älkää siis huolestuko kun Tripla-S vaikenee pariksi viikoksi. Teen kaikkeni RG otteluiden eteen.
Tsemppiä Harri, pidetään peukut ja uskotaan lujaa ammattilaisilta saamaasi apuun. Keep going 🍀🐞
Vain grand slamit lasketaan 👍
Sinun (ja teidän) saavutukset ja teot tässä valtavassa lajissa on jo ihan pelkästään aika käsittämättömiä. Vielä käsittämättömämpää on, että olet huipulla tuollaisen perussairauden kanssa😲
Ei voi kuin ihailla ja toivottaa onnea Ranskaan!
Toivottavasti Eastbourne pysyy kisakalenterissa. Siellä ollaan katsomossa 😎
Nouza/Rikl Ranskan avaukseen vastaan, joten kyllähän se toimivaa selkää huutaa aloituksesta lähtien.
Pikaista paranemista selän kanssa. Harmittavan lähellä voitto kyllä oli, mutta tuntuu silti uskomattomalta, että olitte noin lähellä voittoa tuon tason pelissä sinun puolikuntoisen selän kanssa!
Tästä kehittyy taas hyvä draaman kaari kohti Ranskan avoimia. Allekirjoittaneen silmään näytti siltä, että tällä viikolla alkoi olla sitä rehellistä tappajan silmää ja menestyksen nälkää oikein kunnolla teidän tekemisessä.
Jos vaan teillä paikat kestää ja saatte ykkössyöttöprosentin edes kohtuulliseksi, niin uskon täysin että parin viikon päästä te saatte juhlia Roland Garrosissa ja me tällä kotikatsomoissa!
Onpas jännää RGssä, että kaksinpeleissä löytyy yhtäkkiä ”Lucky Luke” noinkin monta. Emil tiedetään, mutta hämmästyttää tuo vetäytyneiden määrä.
Rakas Harri,
Sinä teet parhaasi ja se on aina tarpeeksi.
Keho ei ole vihollinen, eikä kipu merkki epäonnistumisesta. Keho on viisas, ja joskus sen viesti on: pysähdy, kuuntele, lepää.
Sinun arvosi ei ole kiinni siitä, voititko tämän ottelun. Et ole epäonnistunut, vaikka finaalipaikka jäi tällä kertaa saamatta. Sinä olit kentällä rohkeasti, sydän auki, ja kannoit kipusi kuin soturi.
Vahvuus ei ole se, ettei koskaan horju. Vahvuus on se, että uskaltaa olla keskeneräinen, kipeä, inhimillinen ja silti jatkaa rakastamista, elämistä, yrittämistä.
Kiitä kehoasi kaikesta, mitä se on tehnyt. Kiitä kipua siitä, että se pysäyttää, jotta voit hoivata itseäsi syvemmin. Sinä olet paljon enemmän kuin urheilusuorituksesi, sinä olet valo, joka ei sammu, vaikka keho joskus väsyy.
Eipä muuta voi sanoa, että hieno kirjoitus!