Olipahan vakuuttava alku tämän viikon kisalle Eastbournessa. Erittäin tuulinen keli ei tuntunut hetkauttavan meitä laisinkaan, vaan sekä syöttö- että palautuspeli olivat täyttä timanttia. Jatketaan siis ilman muuta samaan tahtiin, kun keskiviikon puolivälierässä vastaan tulee pari Comesana/Darderi.
Tällä kertaa jäi kisaa alustava postaus kirjoittamatta, mutta ei hätää, toivottavasti tekstiä tulee tällä viikolla vielä ihan riittävästi ilmankin. 🙂 Pidimme lauantain semifinaalitappion jälkeen sunnuntain huilia, päivän ohjelmaan kuului ainoastaan reilu tunnin junamatka rannikkokaupunki Eastbourneen sekä pikainen visiitti kisapaikalle hakemaan akkreditoinnit, tiputtamaan pyykkipussit pesuun ja tsekkaamaan kehon tilanteen kisafyssarin kanssa. Alaselän kanssa on saatu tehdä vähän hommia, mutta tilanne tuntuu olevan kyllä varsin hyvin hallinnassa, mikä aina ilahduttaa.
Pari välipäivää kisojen välissä sujahtaa joskus nopeasti, mutta nyt kun siirtymä oli sen verran lyhyt tuntui, että aika mainasi käydä pitkäksi. Varsinkin tappioiden jälkeiset päivät ovat monesti helposti sellaista yksinäisen miehen elämää, mutta onneksi mieltä piristää, että viikon päästä saadaan sitten koko perhe kasaan Lontooseen kannustusjoukkoihin. Ei ehdi sitten enää niin paljon murehtia tapahtuneita tai ylipäätänsä möllöttää itsekseen hotellihuoneessa. Eikä varmaan ehdi kyllä leffaankaan, niin kuin päätimme Calvinin kanssa tehdä eilenillalla, kun paikallisessa teatterissa pyöri sopivaan aikaan uusin Mission Impossible.
Maanantaina päästiin kuitenkin taas takaisin treenikentälle, ensin Henryn kanssa varsinaisella kisapaikalla ja iltapäivällä vielä niin sanotulla off-sitellä eli treeniklubilla parin kilometrin päässä. Kentät ovat täällä Eastbournessakin vuodesta toiseen erinomaisessa kunnossa, mutta ruoho tuntuu kyllä selvästi pidemmältä kuin Queen’s Clubilla, ja peli siten jonkin verran hitaammalta. Todella kova tuuli on myös puhaltanut nyt alkuviikon mereltä, joten peliä on saanut vähän sopeuttaa tuossakin mielessä olosuhteisiin.
Tänään tiistaina oli sitten taas matsipäivän vuoro, ja vaikka aamulla vähän ripotteli vettä, päästiin ottelut pelaamaan lähes kokonaan ilman keskeytyksiä. Lämmittelimme lyönnit läpi puoli kahdelta puolikkaalla kentällä, söimme lounaan ja pääsimme aloittamaan matsimme kentällä 2 noin puoli viideltä tuulen puhaltaessa noin 10 metriä sekunnissa ja lämpötilan pysytellessä alle 20 asteen.
Meillä oli sivutuulessa Henryn kanssa selkeä suunnitelma, miten saamme kumpikin isoimman hyödyn sivukierresyöttöihimme, joten kun vastustajat voittivat arvonnan, sain minä laittaa ottelun käyntiin. Mutta eipä ollut hassumpi alku ollenkaan. Vakuuttavia syötönpitoja riitti omissa syötöissä ensimmäisessä erässä ykkösten tippuessa kenttään peräti 79% varmuudella, eikä palauttamisessakaan ollut valittamista. Rombolin syöttö murtui heti ottelun toisessa gamessa, ja vain Smithin ässä no-ad pisteeseen piti meidät erossa tuplamurron johdosta. Saimme vielä toisenkin no-ad pisteen Smithin syöttäessä 5-2 -johdossamme, mutta tuohon paikkaan häneltä löytyi puolestaaan kakkossyötön ässä takataskusta. Pidin kuitenkin syöttöni vielä kertaalleen erän loppuun ja taululla komeili nopeasti lukemat 6-3.
Toisessa erässä Smith selvitti peräti kolmannen kerran no-ad pisteen ässällä, mutta Rombolin syöttöissä olimme säälimättömiä. Ensimmäinen murto tuli 2-2 -tilanteessa ja kirsikkana kakun päälle toinen murto ensimmäisellä ottelupallolla 5-3 -tilanteessa. Rystypalautukseni painui hienosti linjasta läpi ja koko matsi oli taputeltu tunnissa.
Pelillisesti löydettiin kyllä tänään tosi hyvä vire kentällä. Palautuksissa oli hyökkäävyyttä ja puhtaita osumia, syöttöpeli oli kliinistä, eikä verkoltakaan tehty juuri ollenkaan virheitä. Juuri sitä peliä, mitä haluammekin pelata. Henkisestikin oltiin oikealla virityksellä liikkeellä, sillä tekemisessä oli juuri sopivasti rentoutta, mutta ratkaisupaikoissa kuitenkin pysyttiin hereillä. Vaikea siis matsia on edes tämän enempää analysoida, kun kerran toimii niin toimii. Nautitaan ja annetaan sen tapahtua uudestaankin.
Keskiviikkona ottelumme on ohjelmassa samaan aikaan päivän neljäntenä matsina, mutta vastus on varmasti hyvin erilainen. Pääosin kaksinpeliä pelaavat Comesana ja Darderi laittoivat avauskierroksella ihan kovan Lammons/Withrow -parin kumoon, joten soitellen ei kuitenkaan tälläkään kertaa kannata sotaan lähteä. Darderia vastaan meillä on myös yksi tosi tiukka ottelu viime vuodelta muistissa, ja tuolloin varsinkin hänen palautuksensa olivat kovaa luokkaa.
Jatketaan kuitenkin ilman muuta siitä mihin tänään jäätiin, niin ei meitä helpolla pysäytetä. Tuulen pitäisi huomiseksi laantua, joten olosuhteetkin todennäköisesti ovat miellyttävämmät. Vamos!
PS. Edellisen postaukseni kommenteissa oli muutama pyyntö avata lauantain tapahtumia tarkemmin, ja mediassakin on asiaa näköjään jonkin verran pyöritelty. Pahoittelut, etten noihin kommentteihin ole tarkemmin vastannut, mutta valaistaan nyt sen verran, että omaa elämääni olen varsin avoimesti täällä blogissani aina avannut, mutta kun mukana on muitakin, ei avoimuus ole aina oikea tapa toimia. Selvennetään nyt kuitenkin se, että tänään lämmittelimme Lloydin kanssa Eastbournen kuntosalilla vierekkäin varsin hyvillä mielin ja hymyssä suin. 🙂 Ja olen ihan vilpittömästi iloinen, että he Julianin kanssa ensimmäisenä brittiparina tuon Queen’s Clubin voittopokaalin pääsivät nostamaan.
Hyvällä tuulella ja tekemisen meiningillä homma toimii! On sinua ja Henryä niin mukava seurata. Olette mun mielestä parhaita!!!
Samaa mieltä! vaikken noita matseja näekään (Wimbledonin sitten kyllä), näitä postauksiasi on mukava lukea , niistä välittyy tuo positiivinen, periksiantamaton asenteesi joka tekee hyvää lukija sielulle. Sitä paitsi kirjoitat niin selkeästi ja hyvin. Eikun kaikkea parasta tuleviin matseihin!
Kiitos, jatketaan siis samaa rataa!
Tuulista oli, niin että naisten hameet lepattivat ja videostriimistä hädin tuskin välillä kuuli lyönnit, kun mikrofonin tuulikohina oli pääasiallinen ääni. 🙂 Heikkolaatuinen video ja ääni, niin eipä siinä teidän matsitunnelma oikein tullut esiin. Pitäisikö muuten sinulla olla jotain selänlämmittimiä matsin aikana tuollaisessa tuulessa? Mutta hyvä tekeminen tuli kyllä hyvin esiin taas, jatkakaa samaa rataa. VAMOS! Täällä ruudun takana ollaan vilpittömästi teidän ja myös Lasiallas/Käteisen menestyksestä iloisia, katsoin taas kerran molempien matsit ja tulisikohan taas revanssi eteen…
Tuuli tosiaan puhalsi aika kovaa alkuviikon, ja sai ilmankin tuntumaan vähän viileämmältä. Minulla on onneksi ihan kunnollinen selän lämmitin tärinäominaisuudella käytössä ennen treenejä/matseja. Viileämmässä säässä kuten esimerkiksi Hampurissa käytin aluspaitaa, mutta täällä ei onneksi ihan noin kylmältä ole tuntunut.
Love your blog. And I admire your sensitivity. Times are tough for your fans in the United States, but watching you play is a ray of light.
Thank you for the nice comment! Luckily the US swing is coming soon.
Nonniin. Hienosti meni ja hyvä lopputulos. On hyvä muistaa että olette kyllä ihan samat miehet kuin viime viikollakin joten kyllä te pelata osaatte. Ja hyvin.
Tennis on siitä outo laji että joskus huonommin pelannut pelaaja voittaa. (Siis jos laskee vaikka gamejä).
Eli te olette missä olette ja tosi ansaitusti. Nauttikaa siitä.
Hienosti meni ja nautitaan siitä ilman muuta. Ja yritetään toisella kierroksella samaa uudestaan.
Sanot tuossa kirjoituksessasi selän kunnosta; ”Alaselän kanssa on saatu tehdä vähän hommia, mutta tilanne tuntuu olevan kyllä varsin hyvin hallinnassa, mikä aina ilahduttaa.”
Peliä seuratessani ja eri toten omaa liikkumistasi/lyöntejäsi kentällä seuraten sain sellaisen vaikutelman, ettei mies ihan täydessä terässä ollut. Varoitko vain vaistomaisesti selkääsi? Liikkumisesi oli mielestäni hieman verkkaisempaa ja myös palautuslyötiesi voimataso oli alhaisemmalla tasolla pelissä.
Peli tuli kuitenkin hyvällä tavalla voittoon ja riittävällä tasolla kotiin, joten mitäpä sitä muuta murehtimaan. Tuuli näytti todella kovalta pelin aikana. Muuten niistä monista linjapalautukistanne ihailuni!! Nyt niitä todella löitte onnistuneesti. Jopa niin, että minäkin huomasin. 😀
Onnea tämän päiväiseen otteluun!!!
Kieltämättä itsekin jälkilähetyksen nähtyäni pari kertaa kiinnitin huomiota samaan, että liikkumisessa oli ajoittain pientä varovaisuutta. Mutta joskus tuo rauhallisempi ote voi olla jopa parempi, niin ei tule turhaa hötkyiltyä. 😅 Ja mitään isompaa ongelmaa ei pitäisi olla tai sellaista joka menee pahemmaksi, joten toivotaan hyvää pelipäivää ja onnistuneita linjapalautuksia keskiviikollekin!
Onnittelut hienosta voitosta. Nyt kaikki pelin osa-alueet toimivat hyvin ja pelinne oli rentoa ja energistä.
Kiitos, samaa mieltä!
Hyvä ja hieno matsi!
Nyt otatte ton matsin mielemaiseman mukaanne seuraaviin peleihin ja meette lentäen eteenpäin!
Onnea, tsemppiä ; Vamos 🎾🎾🎾
Todellakin, mielentila oli paras mahdollinen ja peli sen mukaista.
Hyvä alku ja tsemppiä jatkoon! Oli hieno lopetus matsille linjalyönnillä.
Kiitos! Matsipallon onnistuminen tuntui kieltämättä tosi hyvältä. 🙂
Pitäkää linjanne, pysykää linjoilla 🙂 !!!!!!
Näin tehdään! 🙂
Omassa ennakossa kaipailin T-pistesyöttöjä ja tuulen huomioimista. Ne toteutuivat kyllä kiitettävällä tavalla. Ei siinä lopulta suurempaa erimielisyyttä paremmuudesta päässyt tulemaan, vaan olitte kaikessa parempia. Ehkä teillä verkolla oli alkuun jopa yli-innokkuutta mennä väliin ja toisaalta muutama pallo jäi tappamatta, mutta kaikkiaan oikein hyvää tekemistä.
Jyrkät krossipalautukset teillä oli hyvässä vireessä ja niin saa olla tänään. Tulevien vastustajien ensimmäisen kierroksen syötöissä verkkomies otti koko ajan linjan kiinni ja palauttaa sai rauhassa krossina. Luottivat siihen, että syöttäjän peruslyönnit riittävät, jos pallo jää eloon. Kieltämättä hyvin riitti, kun ei edes murtopalloja kohdanneet. Voihan se olla, että sieltä muitakin kuvioita löytyy, kun tarpeeksi monesti lyötte jyrkän krossin suoraan läpi. Paljon syöttivät myös varsinkin kakkosia suoraan palauttajalle, mutta yhdysvaltaisilta ei oikein löytynyt keinoa hyödyntää tätä. Palautukset Darderi/Comesanalta vastaavasti irtosivat varsin mallikkaasti, joten hereillä saa olla.
Tuon jyrkän palautuksen jälkeistä verkkomiehen liikettä olen miettinyt useampaan kertaan. Onko siinä järkeä lähteä vaihtamaan puolta? Jos pallo päätyy syöttäjän jalkoihin, niin kyllähän se siitä on helpoin nostaa linjaan. Jos sen saakin käännettyä jaloista poikittain, niin palauttaja on kuitenkin tulossa luonnollisella liikkeellä vastaan siellä. Tai jos vastustajan verkkomies tekeekin liikkeen krossipalautuksen suuntaan, niin ei siinäkään oikein ole etu, että palauttavan puolen verkkomies on liikkeessä. En tiedä saako tuosta kiinni, mitä haen, mutta vietävästi harmittaa tilanteet, joissa saadaan hyvä palautus aikaan, mutta seuraavaksi menee löysä puolilentolyönti linjasta läpi. Tietysti verkkomiehen pitää olla kärppänä valmiina tappamaan löysä pallo mistä vaan, mutta pääasiallinen tehtävä olisi tukkia linja.
Hyvä kuulla, että Lloydin ja Julianin kanssa on asiat ok. Ei tee enää niin pahaa katsoa heidän voittoputkeaan. 😀
Vastustajien rystyt keskellä -taktiikka oli meille kyllä sopiva hyödynnettäväksi. Eivätkä he edes lobbeillaan saaneet meitä juurikaan horjutettua.
Tuosta krossipalautuksen jälkeisestä verkkomiehen liikkeestä olemme juuri treeneissä käyneet viime viikon jälkeen keskustelua. Tähän kisaan otimme tavoitteeksi aloittaa verkkomiehenä piste vähän lähempää verkkoa, ja verkkomiehen tavoitteenahan on luoda iso paine syöttäjälle ensimmäiseen lentolyöntiin. Viime viikolla verkkomiehemme ei päässyt tarpeeksi vaikuttamaan peliin, olimme ehkä liian kaukana verkosta.
Periaatteessa brittisysteemissä vastustajat mieluiten painostetaan virheeseen, ja linjaan jätetään tahallaan vähän tilaa, jonne vastustajat houkutellaan lyömään liian vaikea lyönti. Jos joku yhdessä matsissa onnistuu kolme kertaa linjasta lyömään läpi, niin silloin aletaan vasta pohtia tiukempaa kiinni pitoa. Mutta minun urallani kukaan ei vielä kolmeen kertaan ole tuossa onnistunut. 😅
Varsinkin nopealla ruoholla takakentältä pisteen voittaminen on kahta verkkopelaajaa vastaan vaikeaa, joten verkkomies yrittää parhaansa mukaan ottaa pallon pienellä riskilläkin. Ja se tunne, mikä syöttäjälle tuosta paineesta tulee on tosi epämiellyttävä, kyllä sen itsekin tunnistaa kun pelaa hyvää palauttajan partneria vastaan. Moni pyrkii minimoimaan tuon paineen lyömällä aina ensimmäisen volleyn lyhyenä krossina, mutta ihan helppoa se ei ole. Lloyd ja Julian sen meitä vastaan ovat kyllä muutamaan kertaan aika hyvin taitaneet.
Mutta jatketaan tästä joku toinen kerta tarkemmin. Toisen kierroksen matsissa ei vastustajilta taida syöttövolleyta olla tiedossa 😅
Ei tule syöttövolleyta, joten riittävän jyrkät palautukset peliin.
Ja muista sitten jatkaa tuosta, sillä tuo on erittäin mielenkiintoista taktista pohdintaa. 🙂
Viisaita kommentteja muusta mediasta! Toiset hakee klikkejä uutiselleen, sinä haet analyysia, mitä me lukijat arvostamme enemmän.
Kiitos tästä, jatketaan siis tällä linjalla.
Murto heti alkuun vapautti peliä (ja pelin seuraajaa) ja koko ajan tuntui, että tämä kyllä hoituu voitokkaasti. Jos tilastoja oikein katsoin, niin vastustajat saivat kahteen erään syöttövuoroissanne kuusi pistettä. Eipä siinä murtoa takaisin niillä lukemilla oteta. Tsemppiä tämän päivän peliin!
Kiitos! Syöttöpeli oli kyllä tosi vakuuttavaa, vastustajat eivät voittaneet syötöissämme juuri ollenkaan pisteitä ja niistäkin kuudesta taisi kolme olla meidän kaksoisvirheitämme. Pyritään toisella kierroksella samaan!
Jos oikein tulkitsin, niin ekan erän ykkössyötöillä voittoprosentti oli täydellinen 100 – kakkossyötöillä se oli vaatimattomasti jotain 22 %. Toisen erän jälkeen samat luvut olivat (muistaakseni) 98 % ja 56 %.
Oli kyllä luottavainen olo seurata ja nauttia pelistä; niukasti verkon yli viistäneet krossipalautukset olivat näyttäviä (ja armottomia)!
Noinhan nuo prosentit menivät, ykkösellä hävittiin koko ottelussa vain yksi piste. 😎 Jatketaan toisella kierroksella samaa rataa!
Moikka. Oletko Wimbledonissa vain Henryn kanssa vai osallistutko myös sekaneluriin?
Moi, molemmat lajit ovat ohjelmassa! Mixty tuttuun tapaan Anna Danilinan kanssa. 🙂
Ok, mahtavaa, kiitti! Ei vain ole tuossa tulevien turnausten listassa.