Kohtuullisen siistiä olla takaisin täällä Wimbledonissa. Viime vuoden voitonjuhlien jälkeen ei näistä ovista ole tullut kuljettua, mutta nyt nuo fiilikset nousevat taas pintaan. Onhan tämä erityinen paikka pelata tennistä jo lähtökohtaisesti, mutta nyt meille Henryn kanssa vieläkin enemmän. Nelinpeli alkaa aikaisintaan keskiviikkona, kun vastaan tulee brittipari Evans/Searle, kun taas sekanelinpeli Anna Danilinan kanssa on ohjelmassa perjantaista eteenpäin.
Tätä kirjoittaessa näin maanantai-iltana valmistautumista on takana jo useampi päivä, ja telkkarissa pyörii jo kaksinpelin ensimmäiset kierrokset. Mutta vielä odotellaan siis ainakin kaksi yötä omaa ensimmäisen kierroksen matsia.
Eastbournessa loppuivat pelit torstaina, joten perjantai oli luonteva päivä pitää vähän huilia tenniksestä ja treenistä ylipäätänsä. Omiin harrastuksiini kuuluvat lentokoneet, ja lähistöllä oli mahdollista saada listalle uusi kyydissä oltu konetyyppi. Ehkäpä kuluisi välipäivä vähän nopeammin niin. 🙂
Olin siis perjantai-iltana perillä Lontoossa pienen Kanaalisaarten koukkauksen kautta, ja majapaikkakin löytyi helposti aivan Wimbledonin kupeesta, josta vuokrasimme asunnon kisan ajaksi. Sama kohde kuin viime vuonna ei ollut vapaana, mutta sattumalta olohuoneen kaapiston päällä oli täälläkin tutun näköinen pokaalin säilytyslaatikko, jonka perusteella saattoi päätellä, että kaksi vuotta sitten tässä asunnossa majoittui myös miesten nelinpelin voittaja. Ei tuo varmaan ainakaan huono merkki ole? 😉
Suuntasimme lauantaina aamusta heti kisapaikalle, jossa saatiin akkreditoinnit hoidettua ja tutustuttua paikkoihin. Pelaajien ravintolassa on pienet laajennustyöt meneillään, mutta muuten kaikki vaikuttaa olevan kuten ennenkin. Tänä vuonna tosin meille löytyi paikka sijoitettujen pelaajien pukuhuoneesta, jonne neluripelaajista kelpuutetaan top4-sijoitetut. 😎 Muun ajan vuodesta kyseinen pukkari toimii Wimbledonin jäsenten pukuhuoneena, joten puitteet ovat kyllä varsin kohdallaan. Kuvausta ei valitettavasti sallita, mutta saunat, suihkut, kylpytilat jne. ovat kyllä viimeisen päälle. Ja minulle sattui vielä sopivasti pukukaappi, joka on kisan ulkopuolella Sir Andy Murrayn käytössä. 🙂
Viime vuoden menestys toi paikan myös Wimbledonin Last 8 Clubiin, jonka jäseniksi kelpuutetaan kahdeksan parhaan joukkoon Wimbledonissa itsensä pelanneet pelaajat. Kaksinpelissä vaaditaan puolivälieräpaikka, nelinpelissä ja sekanelinpelissä vaaditaan semifinaali. Jäsenyys tuo mukanaan elinikäisen akkreditoinnin itselleen ja yhdelle vieraalle sekä oman loungen kisa-alueella, mutta näin aktiiviuraansa jatkavalle pelaajalle isoin etu on yksi ylimääräinen akkreditointi tiimijäsenelle kisan ajaksi. Normaalisti neluripelaaja saa ottaa alueelle kolme vierasta, mutta Last 8 Clubin myötä määrä nousee neljään ja top4-sijoitus tuo sekin vielä yhden akkreditoinnin lisää. Näin ollen ei tullut mitään ongelmaa, kun perheen lisäksi mukana Lontoossa on valmentajani Boris, fyssarini Mikko sekä fysiikkavalmentajani Erik.
Lauantain ohjelmaan kuului jokaiselle pelaajalle annettava yksi treeni matsikentällä, sillä muuten treenit vedetään joko viereisillä Aorangi Parkin nurmilla tai vartin ajomatkan päässä sijaitsevassa Raynes Parkin harjoituskeskuksessa. Neluritiimi saa matsikentällä 30 minuuttia aikaa, mutta kun kentän jakaa toisen parin kanssa tuplaantuu aika tuntiin. Meille löytyi treenikavereiksi tutut italialaiset Bolelli/Vavassori ja kentäksi arpoutui numero 10.
Kentät tuntuivat Wimbledonissa jälleen todella hitailta edellisviikkojen ruohokenttiin verrattuna. Nurmi on samettisen pehmeää ja jotenkin tiheämpää, minkä lisäksi se oli toki ennen kisaa myös leikattu ehkä tarkoituksella vähän pidemmäksi kentän pinnan suojelemiseksi. Mutta kyllä se joka vuosi yllättää, miten hitaalta ruohokenttä voi tuntua. Samat Slazengerin pallot ovat käytössä koko ruohokauden, joten palloista ei eroa löydä, mutta toki luonnonalustalla myös lämpötila ja ilmankosteus vaikuttavat pelin nopeuteen ja pallon käyttäytymiseen. Treenasimme lauantaina vielä toistamiseen Henryn kanssa kahdestaan Aorangin puolella ennen kuin kävimme vielä illalla kokeilemassa toisenlaiset viheriöt.
Mielenhuoltoa perjantaina ja osittain lauantaina harrastettuamme oli sunnuntaina aika sitten keskittyä täysillä treeniin, kun pelasimme Raynes Parkissa ensin treenierän Göransson/Verbeek -parin kanssa, minkä jälkeen jatkoin Henryn ja Boriksen kanssa pitkälle toista tuntia vielä omiin juttuihin keskittyen. Liikkumistreeniä ja monipuolisuutta pitää niitäkin muistaa pitää treenirepertuaarissa, sillä pelkästään nelinpelipisteitä pelatessa osaamisalue meinaa äkkiä turhaan kaventua. Jatkoimme samaa linjaa tänään maanantainakin, kun vedimme tunnin ensin keskenämme ennen kuin otimme miehestä uudestaan mittaa Behar/Vliegen -paria vastaan.
Olosuhteet ovat olleet viime päivät todella kuumat, ja tiistaina saattaa elohopea nousta entisestään jopa 34 asteeseen. Sadetta ei ole näkynyt käytännössä kertaakaan koko tämän kahden ja puolen viikon aikana, minkä olen nyt Briteissä pyörinyt, eikä sellaista näytä olevan ennusteissa loppuviikollekaan. Hieman onneksi keskiviikoksi viilenee, mutta hellesäästä saadaan kyllä vielä pitkään nauttia.
Meidän nelinpelin ensimmäisen kierroksen matsimme on todennäköisesti ohjelmassa keskiviikkona, sillä toinen vastustajistamme Henry Searle hävisi juuri kaksinpelinsä, kun taas toinen eli Daniel Evans pelaa oman kaksinpelinsä tiistaina ja voittaessaan tuon, on hänellä toinen kierros ohjelmassa torstaina. Kohtasimme heidät vastikään Queen’s Clubin avauskierroksella, jossa tiukan avauserän jälkeen pääsimme toisessa erässä karkuun, mutta helppoa matsia tuskin koskaan voi tällä tasolla ainakaan etukäteen olettaa. Kovalyöntinen vasuri Searle saa ajoittain kentällä kovaa tuhoa aikaan, kun taas Evans on kokeneena kehäkettuna aina paha vastus.
Pääasia meidän omassa pelissämme on kuitenkin löytää kentällä alusta alkaen se oikea peli-ilo esiin. Olemme näyttäneet viime vuonna, että osaamme pelata Wimbledonissa parasta peliämme, ja tuo pitää vain osata suunnata oikein itseluottamuksena kentälle. Tottakai viime vuoteen verrattuna odotukset ovat aika erilaiset, mutta kentällä riittää, että fokus on aina vain siinä seuraavassa pisteessä. Tämä on vuoden makein turnaus, joten pidetään se mielessä kentällä ja nautitaan joka hetkestä. Vamos!
Nauttikaa täysillä, mikäs tämän hienompaa, VAMOS!
Näin tehdään, vamos!
Ennakko tulikin ilahduttavan aikaisin ja hyvä niin, sillä tässä on ehtinyt tulla hirveä määrä kysymyksiä mieleen odotellessa. 😀
Onko tietoa tai ajatusta siitä, että vaikuttaako hallitsevien mestareiden asema siihen, millaisilla kentillä pääsette avauskierrokset pelaamaan?
Useamman kerran on jo ollut puhetta siitä, että et ole nykyään varsinaisesti kiirettä pitänyt verkolle omien syöttöjen jälkeen. Edellisessä ottelussa muutaman kerran nousit, mutta ulkomuistista sanoisin, että kaikki lentolyönnit syöttöruudun takarajalta päätyivät verkkoon. Johtiko tämä syöttövolleytreeniin? Taakse jääminen ja sieltä tarvittavien lyöntien löytäminen on toiminut erittäin hyvin, joten itse sitä vastaisuudessakin suosisin.
Oletteko keskustelleet alakierteitten käyttämisestä pelissä. Tämä lähinnä tuli mieleen, kun naisten Queensin kisa voitettiiin lähinnä alakierrettä lyöden. Tietysti peli on hyvin erilaista, mutta voisiko niitä hyödyntää?
Sekanelinpelissä pelaatte taas Annan kanssa. Onko tarkoitus, että sinä otat taas ykkösruudun? Annasta on näköhavainto pelaamassa ykkösruutua ja hyvin hän siitä palauttikin. Lähinnä mietin sitä, että sinulle tulisi vähemmän muuttujia, jos vaihtaisittekin ruudut.
Ja pakko kai se on kysyä myös, että oliko harjoituspelissä Behar/Vliegenin kanssa marssijärjestys palannut normaaliksi?
Nyt en muista, mitä muuta piti kysyä, mutta lupaan palata asiaan. 😀
Ohhoh, onpa kieltämättä aika liuta kysymyksiä. 😅 Mutta kokeillaan.
Varmasti järjestäjät aina miettivät peluutuksia tilannekohtaisesti. Brittien ykkönen ja viime vuoden voittaja, ehkei ihan pienimmästä kentästä tarvitse aloittaa. Mutta tuskin mitään stadionia on ensimmäiselle kahdelle kierrokselle ainakaan luvassa.
Ykkösvolleyta on ehdottomasti treenattu paljonkin lisää. Tarkistimme ennen ruohokauden alkua viime vuoden statsit, jotka kertoivat, että nousin Wimbledonissa 2024 verkolle noin joka toisesta syötöstä. Australian avoimissa tämä luku oli vain 20%, mutta ruoholla kannattaa varmasti hakea vähän isompaa määrää. Treenin kautta siis kohti sopivaa suhdelukua.
Alakierre toimii nurmella hyvin, sillä pallo liukuu kentän pinnassa nopeasti. Ongelma nelurissa on se, että alakierrettä ei pysty lyömään hallitusti alkuunkaan yhtä kovaa kuin yläkierrettä, joten verkkopelaajan ohittaminen on erittäin paljon vaikeampaa. Volleyn lyöminen yläkierteiseen palloon, joka sukeltaa alaspäin verkon alle on myös paljon alakierteistä palloa vaikeampaa.
Annan kanssa pelataan taas yhdessä. Eastbournessa nopeasti vitsailtiin palautuspuolien vaihdosta, mutta mitään ei ole vielä päätetty. Saa nähdä vaikka tulisi vaihtoja kesken ottelunkin. 😅
Sen verran kulki paremmin Behar/Vliegeniä vastaan, ettei omaa syöttöä hävitty. Mutta ei toisaalta saatu myöskään itse murtoa ja tie break meni väärin päin. 🙄 Onneksi et kysynyt Göransson/Verbeek -treeneistä. 😁
Tulee mieleen, edesmenneen isäni näitä harrastaessa, onko epäorthodoksiset erilaiset sivukierteiset peruslyönnit minkälainen juttu nykyään? Muistan kuin isäni vastustajia v-tutti juuri nuo lyönnit, jotka ei kuulunut oppikirjaan 🙂
Onhan sivu- ja alakierrelyönneille edelleen oma paikkansa. Mutta nelinpelissä verkkopelaajan ohittaminen muulla kuin voimakkailla yläkierteillä on vain tosi vaikeaa. Tästä syystä sivareita harvemmin nähdään.
Good luck in the tournament! I have a question, during the competition does the whole team usually stay in the same accommodation, or everyone finds their own?
Thank you! During normal ATP tournaments the players and coaches usually stay in the same official tournament hotels that are paid for by the organizers but in Grand Slams things are different. The Grand Slams pay a per diem and players may choose their own accommodation. Some decide to stay all in the same place, some don’t really care.
This time for our team I stay with my family close to Wimbledon whereas Henry also has an apartment close-by where Calvin and our physio Mikko also stay. Boris stays in a hotel in London center and Erik stays with a friend of his. Many different addresses but we all meet every day at the courts. 🙂
Hyvät ennakkotunnelmat. Nyt vain teidän omalla hyvällä peli-ilolla ensimmäiseen matsiin! Just go for it! 👍👍👍💪💪💪
Peli-ilolla eteenpäin 💪💪💪
Mielenkiintoinen ja monipuolinen teksti, kiitos. Hyviä kysymyksiä ja vastauksiakin jo myös luettavana. Nyt vaan oikeasti ilon kautta ja mailaa puristamatta eteenpäin. Liialliset ajatukset pois päästä, niin voi keskittyä nauttimiseen. Tsemppiä!
Ps. Sisäinen pilkunviilaajani huomioi, että tekstin alussa Annan sukunimessä lipsahtaneet konsonantit vähän väärään järjestykseen ja Danilinasta tullut Dalinina (ehkä peliparin nimi hyvä korjata, vaikka en tiedä käykö lukemassa näitä).
Kiitos, Annan nimeen oli lipsahtanut typo, nyt korjattu. 🙂 Ja todellakin keskittyminen olennaiseen ja ilon kautta eteenpäin 😎
Toivottavasti on aikaa rauhoittua ja viettää laatuaikaa perheen kanssa kaiken muun harrastuksen keskellä… ☀️😊👍
Vamos
No kyllä nyt kelpaa, niin monenlaista herkkua on ollut tarjolla. Ja kun on tarpeeksi motivoitunut, ei näköjään liikkeelle lähtö kukonlaulun aikaan tee tiukkaakaan 😄.
Täällä kuitenkin odotellaan sitä varsinaista pihviä eli matsienne alkamista. Toivottavasti herkut ovat tehneet tehtävänsä ja pihvi maistuu! Mahdottomasti tsemppiä ja menestystä peleihin!!!
Joskus tosi tosi tosi kauan sitten pääsin seuraamaan Vimpelin kisoja ja oli pakko käydä hiplaamassa kentän pintaa ja kyllä se oli silloinkin ihanaa samettia☺️. Ja jos minulta kysytään, niin Slazengerin pallot ovat parhaat, mutta valitettavasti kuluvat nopeasti tavallisen tallaajankin pelissä.
Niin, siis Slazengerin pallot olivat ainakin parhaat, pelasin yli kymmenen vuotta aina niillä. Silloin ne olivat mielestäni parhaiten kulutusta kestäviä. 2000 luvulla siirryin Wilson US Open palloihin, jotka kestivät huonommin kulutusta. Olihan siinä välissä myös testissä jokin Tretorn double core, joiden luvattiin kestävän kulutusta, mutta ne olivat turhan painavia.
Tsemppiä päivän peliin, täällä jännitetään jo. Vamos!