Kaikkemme annettiin, mutta ei vain pärjätty. Bulgaria käytti kotiedun hienosti hyödykseen, ja voitti viikonlopun kaikki tiukat erät ja sitä myöten tarvittavat kolme ottelua. Omakaan suorittaminen ei nelinpelissä ollut ihan sitä mitä olisin kentällä toivonut, joten luonnollisesti aika alavireisistä tunnelmista lähdetään aamuyöllä taittamaan kotimatkaa. Mutta käydään tämä ilta vielä joukkueen kanssa tapahtuneita läpi, ja palaan kirjoittamaan tarkemmat tunnelmat ja analyysit sitten vähän myöhemmin. EDIT: teksti päivitetty.
Viikonloppua ehdittiin Plovdivissa jo odottaa, sillä pelit alkoivat täällä vasta lauantaina, ja treenipäiviä oli tuossa vaiheessa alla jo viisi. Vedin alkuviikon täysin ilman teippejä kropan totellessa hienosti, mutta keskiviikon viimeisessä smashitreenissä lähentäjässä tuntui ihan pieni nipsaisu, minkä johdosta otin torstain huilia ja pelasin loppuviikon treenit ja matsit varmuuden vuoksi reisi teipattuna, ettei parin viikon takainen lähentäjän pieni repeämä varmasti alkaisi taas kiusata. Mutta mitään tuon enempää tuntemuksia ei viikon aikana ollut, joten fyysisesti mies oli kyllä tänäänkin ihan täydessä iskussa. Joukkueessa kiersi viikon aikana jotain pientä flunssaa, mutta minuun eivät nuokaan osuneet.
Lauantain kaksinpelit tasattiin, sillä Otto kohtasi ensin vahvasti pelanneen Vasilevin ennen kuin Emil löi huippusuorituksella vastikään US Openin juniorisarjan voittaneen Ivanovin tylysti kanveesiin. Tunnelma oli katsomossa kohdallaan, eivätkä kaikki paikan päälle saapuneet mahtuneet edes sisään alueelle. Pääsy oli ymmärtääkseni ilmainen, joten ei ihme, että kaksi kuumaa kotimaista junioria vetivät lehterit täyteen. Suomestakin oli paikan päällä yhteensä noin kolmisenkymmentä kannattajaa.
Sunnuntaina voittoja piti siis ottaa kaksi kolmesta, ja lopulta kapteenisto edellä päädyttiin siihen suunnitelmaan, että minä ja Otto lähdemme neluriin, minkä jälkeen Eero ja tarvittaessa Emil pelaavat kaksinpelit. Näin ollen olisi tuore mies jokaiseen matsiin, ja Ottokin varmasti löytäisi paremman vireen nelinpelissä, jossa maalit ovat yksinkertaisemmat ja miehen syöttö ja palautus parhaimmillaan maailmanluokkaa.
Neluri alkoi kello 11 ja katsomossa oli jälleen täyttä. Syöttöni haki oikeaa kohdetta 1-2 -tilanteessa ja bulgaarit siirtyivät murrolla johtoon, mutta vastauksemme oli todella hyvä ottaessamme murron heti takaisin Donskin syötössä. 3-3 -tilanteessa murtopaikkoja siunaantui neljä lisää, mutta emme saaneet tuota käytettyä, vaikka olisi kyllä pitänyt. Yksi Nesterovin kakkossyöttö breikkipallossa oli pisteen jälkeen katsottuna pitkä, mutta kun sitä eivät tuomarit huutaneet emmekä mekään huomanneet, niin lopulta vastustajat saivat pidettyä. Ja 4-5 -tilanteessa he löivät ensin kaksi erinomaista ohitusta Oton syöttövuoron alkuun, minkä perään kaksoisvirheet antoivat erävoiton väärin päin.
Kolmen erän nelinpelit eivät Davis Cupissa toki ole mikään harvinaisuus, joten pidimme energiaa yllä ja yritimme keskittyä niin, ettemme enää lahjoittaisi omia syöttövuorojamme vastustajille. Ja heti toisen erän alkuun otimmekin myös murron, joka sai jatkoa 3-1 -tilanteessa sekä vielä kolmannenkin kaverin 5-1 -tilanteessa. Palautuspeli oli todella vahvaa, ja kotiyleisössä alkoi olla mukavan hiljaista.
Kolmannessa erässä jatkoimme painostusta, mutta kolme murtopalloa heti 1-0 -tilanteessa eivät tuottaneet onnistumista. Yksi rystypalautukseni napsahti nauhaan ja kaksi muuta pistettä pelasin vähän varmistellen. 2-2 -tilanteessa piti sitten vähän venyä omassa syötössämme, kun vastustajat saivat yhteensä neljä murtopalloa Oton syöttövuorossa, mutta vahvat syötöt ja minun pari erinomaista volleyta pitivät murrot poissa. Jotenkin uskoimme, että pääsisimme vielä uudestaan murtopaikoille erän edetessä, mutta 6-5, 40-40 -tilannetta lähemmäksi emme murtoa tai voittoa päässeet.
Kolmas erä ratkaistiin siis tie breakilla, ja piti ihan varmistaa, että kyseessä on tie break seitsemään pisteeseen, ei kymmeneen kuten vaikkapa Grand Slameissa. Donskin kaksi vahvaa peruslyöntiä toivat vastustajille heti minibreikit, emmekä me puolestaan saaneet rokotettua Nesterovia seuraavista kahdesta kakkossyötöstä. Yksi piste tuli suoraan syötölläni 0-3 -tilanteessa, mutta seuraava piste meni taas vastustajille. Ja niin menivät myös kaksi seuraavaa syöttöpistettä, mikä tarkoitti vastustajille viittä peräkkäistä ottelupalloa. Ja Nesterov niittasi voiton heti ensimmäisellä lyömällä kämmenen linjasta läpi.
Maaottelu ei tuohon Bulgarian riemuun kuitenkaan vielä ratkennut, sillä ykkösten kaksinpelissä Eero saikin vastaansa Milevin, joka vaihdettiin viime hetkellä kentälle Ivanovin tilalle. Eero pelasi tosi vahvasti, ja Milev hermoili mukavasti, joten edessä oli ratkaiseva kaksinpeli, Emil vastaan Vasilev. Aika paljon olen tennistä elämäni aikana katsonut, mutta olipa kyllä nuorelta bulgarialaiselta ihan jäätävän kova esitys ratkaisumatsissa. Käsittämättömän korkeatasoista liikkumista, pallon kontrollia erityisesti pituussuunnassa ja vielä fyysisestikin täysin väsymätön esitys. Edes pitkissä ralleissa ei Vasilevin lyöntien laatu tippunut ollenkaan, vaan lopulta Emilkin joutui taipumaan, vaikka kaikkensa laittoi peliin.
Bulgarialla ei ollut kärkimiehet rankingin perusteella kokoonpanossa, mutta pelikentällä ei tuokaan kyllä ihan siltä vaikuttanut. Vasilev ja nelinpelimiehet pelasivat kotiyleisön hurmiossa erinomaisesti, eikä meiltä löytynyt oikeastaan yhtään venymisiä tiukempiin tilanteisiin. Ne viisi erää, mitkä voitimme olivat kaikki selviä, kun taas kaikki tiukat erät kääntyivät bulgaareille. Vaikea sitä on tuuriakaan enää tällaisessa tilanteessa syyttää. Bulgaria valitsi kotikentäksi viisaasti massakentän, mutta kyllä silti meidän joukkueeltamme voittoa odotettiin. Jokaisessa matsissa olimme ennakkosuosikkeja. Mutta kun ei niin ei.
Omalta kohdaltani voin keskittyä pääasiassa oman pelini analysointiin, vaikka ihmetystä sekin edelleen aiheuttaa. Treenikentällä ja vaikkapa tänäänkin aamulla lyönti oli erinomaisessa vireessä, ja palloa taottiin Oton kanssa todella hyvällä vauhdilla, mutta matsikentällä erityisesti peruslyönneistä häviää tosi pahasti tehot. Tuntuu, että vastustajien tempo takakentältä oli pelitilanteessa ihan eri tasoa kuin omani, enkä keksinyt mitään keinoja päästä noista tilanteista voittavalla taktiikalla ulos. Ja heijastuuhan tuo myöskin aavistuksen myös palautuksiin, joissa tulee yksinkertaisesti liikaa huonoja suorituksia, erityisesti rystyltä, jonka pitäisi olla nimenomaan parempi puoleni.
Syötössä tarkkuus on myös edelleen aavistuksen hakusessa, vaikka kaksoisvirheitä ei tänään yhtä enempää tullutkaan. Mutta kovempia flättiykkösiä ei juuri tee mieli syöttää, kun prosentti tippuu niissä äkkiä tosi alhaiseksi. Ja jotenkin vielä kaiken lisäksi verkollakin jalkatyö on välillä ihmeen tahmeaa. Ei vaan lähde. Ja tiukoissa paikoissa ne positiiviset ratkaisut ja onnistumiset loistavat vielä enemmän poissaolollaan. Itseluottamuslajihan tämä on, mutta on se silti jännä, miten peliin voi kuin varkain hiipiä tällainen takalukko. Pidän kuitenkin itseäni pelaajana, joka saa matseissa ja erityisesti tällaisissa otteluissa itsestäni parhaan irti, mutta viimeisen parin kuukauden aikana on kyllä tuloksellisesti vähän turhan paljon koeteltu. Viimeisestä kuudesta matsista viisi on päättynyt kolmen erän tappioon, ja niistä neljä vielä ratkaisevien tie breakien kautta.
Suomen pelit Davis Cupissa jatkuvat siis ensi vuoden helmikuussa sarjaporrasta alempana. On siellä ennenkin käyty ja pidempäänkin pelattu, mutta toki paljon mukavampaa olisi ollut pysyä maailmanlohkon karsinnoissa. Mutta enempää ei nyt ansaittu. Joukkueena taisteltiin ja joukkueena hävittiin. Ehkäpä tästäkin myös jotain opittiin.
Omat pelini jatkuvat seuraavaksi Aasiassa, jossa vuorossa on Pekingin ja Shanghain kisat. Lähtö tuonne on ensi viikonloppuna, joten ehtii tässä vielä hyvin hakea tuntuman taas koville kentille ja löytää treenin kautta sen parhaan vireen myös matseihin. Ei se vaadi kuin pari onnistumista, niin siirtovaikutus on taattu. Pienten erojen lajissa kuopatkin vain ovat herkästi syvempiä, mutta onneksi myöskään ihan huipulle ei ole edelleenkään mahdoton matka. Uskotaan ja tahdotaan ja tehdään töitä.
Kaikkeni annoin, tuli hiki oikein penkkiurheilijallekin. Kanavasurffausta kaksin käsin.
Lentopallossa myöhästyin alusta mutta tennispallon ja koripallon näin kokonaan.
Kun moukaripallot huomenna lentää, niin toivon, että olet esimerkiksi niissä pienissä häissä tai myös piiloleikki voisi olla hyvä. Minä voin etsiä. Alan jo laskea. Yksi, kaksi, kolme…
Vaikka varmasti Harri siellä kaikkia harmittaa, niin jos teitä yhtään lohduttaa se, että nyt me tiedetään varmaksi se, ettei mitään vikaa ollut kenessäkään teistä!☝️Te hoiditte työnne kyllä, mutta ME mokattiin täydellisesti kannustusjoukoissa se yksi ainut asia mikä meidän piti hoitaa. 🤦♀️ Me ei jumankauta saatu pidettyä SsS:ää pois telkkarin äärestä ja se riitti tällä erää. 😬 Seuraavan kerran me lahjotaan sinut SsS jotenkin vastustajan leiriin surffailemaan tai jotain keksitään kyllä. 😇 Tämäkään tuskin teitä vielä naurattaa, mutta nyt vaan positiiviset asiat mietintään. 😊Ehkä pakataan taas teille hyvänmielen velho(manageri) mukaan reissuille. 🤔
Upeita taisteluita oli raskaiden aikojen jälkeen kaikilta! 🔥Niistä voimaa ammentaen, oppimisenlahjat taskussa ja jokaisesta pelatusta pallosta voimaantuen, hetken kiroiltuanne rintarottingilla taas kohti uusia seikkailuja!
Vaikka välillä kaadutaan, niin periksi ei anneta matkalla kohti unelmia! Eli taistelut jatkukoon taas hiukan vahvempina 💪 (/ SsS miinankin kestävinä 😉) sitten kun niiden aika taas on! 😊 Suomi, sisu ja perkele! Ootte huippuja kaikki! 😎 Jopa sinä SsS 🤗😄! Upeita elämyksiä saatiin taas jännittäessä pelejä kokorahan edestä. 🙏Vamos! 🔥
Kyllähän tämä menee taas kategoriaan vaikeaa on uskoa, että tappio tuli. Niin nelurissa kuin koko väännössä. Nelinpelissä teillä oli välissä tosi hyvä jakso, mutta kun kolmannen erän murtoa ei tullut, niin vähän vaikeaksi meni. Omat palautukset katosi ja vastustajat alkoi osumaan, mikä huipentui tie breakissa. Tuliko sitten mieleen, että eihän me nyt oikeasti voida tätä hävitä ja meni vähän puristamiseksi.
Varmasti nelinpelin parivalinta tehtiin parhaalla mahdollisella tiedolla ja taidolla, mutta lopputulos ei ollut haluttu. Nyt vastassa ei kuitenkaan ollut nelinpelin eliittiä, joten vähän karvaalta tappio maistuu. Tuosta sinun takakentän pelistä olen edelleen vähän huolissani. Paljon sitä on ilmeisesti jumpattu, mutta alakynteen siinä tulee helposti jäätyä ja vähän on sitten hätä ratkaisuiden kanssa. Kun aloit jäämään syötöstä enemmän taakse, niin oikeastaan jopa yllätti, kuinka hyvin se toimi ja lyöminen riitti oikein hyvin. Joku lukko siinä on, kun ei taidot varmasti ole kadonneet, vaan mielumminkin kehittyneet.
Hyvä ja onnistunut valmistautuminen ei tälläkään kertaa johtanut haluttuun lopputulokseen. Toisaalta sinun jalka näytti olevan teipattuna, joten ehkä en kuitenkaan arvaile valmistautumisen täydellisyyttä.
Tennis joutui jäähylle US Openin jälkeen ja nyt sitä taas tuli yritettyä. Eipä olla parhaissa väleissä vieläkään, mutta mukana ollaan varmasti, kun Kiinan valloitus alkaa. 🙂
No kyllä ainakin jännitystä tarjositte tänne kotikatsomoon ”koko rahan edestä”, joten voi olla että tukka on pystyssä vielä viikon päivät meillä 🫣 No ei muuta kuin jatketaan 🎾🤩
Taitaa olla se Emilin apina hypännyt kaikkien harteille kun ei tuntunut tänään oikein mikään onnistuvan. Bulgarian nuorten US Open finalistit pelasivat kyllä todella hyvin. Pattea olisi tarvittu neluriin sinulle pariksi kun Otolla ei jostain syystä onnistu paljonkaan tällä hetkellä. Ei muuta kuin reset kovalevyn muistille ja kohti uusia turnauksia. 👍💪
Taidot eivät sinulta varmasti ole mihinkään kadonneet. Ehkä jokunen voitettu matsi saisi apinan pois selästä? Meistä blogiseuraajista varmaan löytyy halukkaita verkon toiselle puolelle ”haastamaan”.
Sunnuntaina tuli katsottua tarkkaan teidän 4-p, Emilin 2-p ja sitten vielä huipennuksena koriksen pronssimatsi. Ja kaikissa tuli selkään 🙁 No se on tietenkin urheilua, mutta silti ketutti… Nelurin osalta on tietysti epäreilu verrata teitä siihen, miten pelaatte Pattenin kanssa. Silloin teillä harvoin tulee epäselvyyksiä liikkumisesta, sijoittumisesta yms. mitä Oton kanssa tuli. Nelurispesialisteilla nopeat verkkotilanteet ovat paljon luontaisempia. Tämän huomaa jopa aivan kaksarin huippujen osalta, kun he pelaavat neluria. Otolla on kyllä kyky saada palloon vauhtia. Toivottavasti hän saa pelinsä kokonaisvaltaisesti uomiinsa. Mutta tunnustusta täytyy antaa koko Bulgarian joukkueelle. Nelurissa eivät armoa pyydelleet eivätkä antaneet. Kaikki oli pelissä alusta saakka ja välillä tuntui uskomattomalta, miten vähän virheitä he tekivät tuolla tempolla. Ja nuo Bulgarian nuoret kaverit ovat kyllä kieltämättä äärilahjakkaita. Hyvältä näyttää heidän tulevaisuutensa tenniksen osalta. Sinulle Harri kovasti tsemppiä syksyn peleihin. Vielä on monta hyvää ja kovaa kisaa edessä