Shanghai ATP1000 R32, Heliövaara/Patten – Arends/Johnson 6-7(2), 6-4, 10-4

Helpolla ei uran ensimmäinen voitto Shanghaissa ollut tänäkään vuonna otettavissa, mutta erinomainen tasonnosto toisen erän alussa siivitti meidät lopulta huojentavasti toiselle kierrokselle hurjan kosteissa olosuhteissa. Peli ei ollut täydellistä, mutta mikä tärkeintä, lopun ratkaisupaikoissa olimme parhaimmillamme. Sunnuntaina on tiedossa välipäivä ennen kuin jatkamme toisen kierroksen matsilla kiinalais-taiwanilaista Bu/Ho -paria vastaan.

Shanghaissa pelataan tällä kertaa siis hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin mihin on totuttu. Perinteisesti yhdet vuoden nopeimmista kentistä on maalattu tänä vuonna selvästi karheammalla maalilla, ja aikaisempien vuosien yli 40 pisteen ”court speed index” on vaihtunut täksi kaudeksi niinkin alhaiseksi lukemaksi kuin 32, mikä on hyvin lähellä Indian Wellsin lukemaa. Kenttien lisäksi myös pallot ovat vaihtuneet, ja kaiken tämän päälle sääkin on lokakuulle aivan poikkeuksellisen kuuma ja kostea. Hitaat kentät ja hikinen keli, aika tiukka yhdistelmä kaksinpelin puolella, mutta nelurissahan se tarkoittaa monesti vain viihdyttävämpiä palloralleja ja monipuolisempaa peliä.

Kiinnostuneille isojen kisojen kenttänopeuksia löytyy ainakin tämän linkin kautta: https://courtspeed.com. Kotimaan kenttien nopeuksista en osaa sanoa muuta kuin, että Metro Areenalla on Davis Cupeissa pelattu 41 pisteen nopeudella.

Sinänsä sopeutuminen uusiin olosuhteisiin sujui ihan mukavasti, ja tänään aamubollauksessa lyönnin ajoitus oli parempi kui miesmuistiin. Nesteytys oli kovempaa kuin aikoihin, mutta pakko oli vaan yrittää juoda tarpeeksi vaikka väkisin. Ehdimme vielä syödä lounaankin ennen kuin oli aika pukea matsikamppeet päälle, ottaa viimeiset lämmittelyt päälle ja suunnata ulos kohti kenttä numero kuutosta.

---

Vastassa oli varsinkin palautuspelissä todella vahva pari, joten syötönpitojen eteen joutuisi todennäköisesti hitaammalla kentällä tekemään tänään tavallista enemmän töitä. Henry joutuikin pelastamaan murtopallon heti avaussyöttövuorossaan. Vastapuolella ykköset osuivat selvästi meitä paremmin ruutuun, mutta Henry lämäsi 3-3 -tilanteessa kolme palautusta peräkkäin linjasta läpi, ja kun minä onnistuin hyvin murtopallossa niin pääsimme 4-3 -johtoon. Minun seuraava syöttövuoroni alkoi hyvin, mutta 30-0 -tilanteesta eteenpäin ykkönen ei löytänyt ruutuun ja tulossa ollut pito kääntyi harmillisesti vastamurroksi vastustajille. Seuraavat syötöt kaikki onnistuivat pitämään, joten tie breakiin mentiin. Saimme siinä alkuun johdon, mutta sitten osui synkkä vaihe. Vähän huonollakin tuurilla hävisimme molemmat minun syöttöpisteeni 2-3 -tilanteessa ensin verkkonauhalla ja sitten Johnsonin aivan takarajan takareunalle laskeutuneella kämmenellä, emmekä tuosta enää toipuneet. Erätappio oli iso pettymys, mutta onneksi oli vielä toivottavasti kaksi jäljellä.

Toisen erän alku ei kuitenkaan luvannut hyvää. Vastustajat käyttivät murtopallonsa heti Henryn ensimmäisessä syöttövuorossa, ja tilanne oli äkkiä tukala. Totesimme kuitenkin Henryn kanssa tuossa kohtaa toisillemme, että me emme ole sellainen jengi, joka luovuttaa tai tyytyy tappioon, vaan nyt taistelisimme kahta kovemmin. Boris myös muistutti valmentajan boksista, että tätä matsia ei varmistelemalla voitettaisi, vaan nyt tarvitaan uskallusta ottaa myös riskejä. Pelasinkin heti 0-1 -tilanteessa loistavan palautusvuoron Johnsonin syöttövuoroon, ja jatkoimme tuosta hankitulla innolla murtaen myös Arendsin syötön 2-1 -tilanteessa. Paikka oli vielä kolmen murtopallon verran mennä jopa 5-1 -johtoon, mutta tuossa emme onnistuneet, ja sen jälkeen tuli lunta tupaan, kun vastustajat saivat 4-2 -tilanteessa minut murrettua. Henry piti kuitenkin syöttönsä 4-4 -tilanteessa, ja nyt emme jättäneet enää tilaisuutta käyttämättä. Johnson alkoi olla todellisissa vaikeuksissa hikisten olosuhteiden kanssa, ja vahvaakin vahvempi murto ratkaisupaikkaan toi meille toisen erän 6-4.

Kolmanteen erään lähdettiin meidän hyvällä momentumillamme, mutta Johnsonin ensimmäinen palautus minua kohti oli todella kova ja matala, enkä saanut palloa verkolta kunnolla käsiteltyä. Sitä seuraavat kaksi pistettä olivat kuitenkin meiltä täydelliset, laitoimme Henryn kanssa kumpikin ykkössyötönpalautukset kämmenillämme linjasta läpi. Syöttöni toimi sen perään, ja siirryimme 4-1 -johtoon, minkä jälkeen pelasin jälleen erinomaisen palautuspisteen rystyltäni. Arends kavensi puoltenvaihdon jälkeen tilanteeksi 5-2, mutta Henryn kaksi kelpo syöttöä, ja minun varma verkkopelini vei meidät jo 7-2 -johtoon. Johnson piti tuohon kohtaan molemmat syöttönsä, mutta Henry oli jälleen mies paikallaan minun syöttöjeni perään 7-4 -tilanteessa, ja saimme näin viisi ottelupalloa 9-4 -johdossa. Ja tällä kertaa jo ensimmäinen kelpasi, kun Arends löi kämmenpelautukseeni volleyn leveäksi.

Ei ollut siis helppo matsi tänään, mutta eipä sitä kai sellaista osannut odottaakaan. Se, että vastassa oli hyvä kaveri ja Calvinin toinen valmennettava pelaaja ei tehnyt ottelusta ainakaan helpompaa, mutta vastapuolella oli myös monta päivää enemmän treeniä näissä olosuhteissa sekä altavastaajan rento lähtöasetelma. Meillä ensimmäinen erä oli ehkä vähän liian varmisteleva, virheitä välttelevä, eikä sellainen vain yksinkertaisesti tällä tasolla riitä. Oma peli alkoi kulkea kunnolla vasta toisessa erässä, kun hyväksyin sen, että riskitasoa on nostettava ja minun astuttava enemmän esiin. Ykkössyötön prosenttimme oli myös varsinkin ottelun alussa kummallakin Henryn kanssa ihan liian alhainen, mikä tekee aina pelaamisesta vähän väkinäisempää.

Vastapuolella onnistuttiin mielestäni hyvin palautuksissa ja syöttöjäkin tuli ruutuun varsin kelvollisesti. Meille tärkeintä oli jaksaa ensimmäisen erän lopun pienen turhautumisen jälkeen koota ajatukset toisessa erässä ja pitää yhtä loppuun asti. Antaa itsellemme mahdollisuus onnistua. Ja pysyä positiivisina sekä tuoda oikeaa energiaa kentälle tilanteesta riippumatta. En ole ihan varma olisimmeko ilman viime viikon kisavoittoa pystyneet pitämään tsemppihengen yhtä hyvin yllä toisessa erässä, mutta kyllähän tuota itseluottamusta pitääkin nyt käyttää hyväksi, kun se on olemassa. Ja on sitä tällä kaudella tiukkoja matseja tullut hävittyäkin, joten ihan ansaitusti ne nyt taas kääntyvät kotiin päin.

Eniten ylpeitä voimme olla ehdottomasti siitä, miten hyvin pidimme homman kasassa kolmannessa erässä, jossa tekeminen oli lähes virheetöntä. Vastapuolikaan ei juurikaan tehnyt asioita väärin, me vain yksinkertaisesti otimme ohjat käsiimme ja käänsimme hyökkäävällä pelityylillämme matsin kotiin. Juuri niin kuin olisi pitänyt tehdä jo alusta alkaen. Ei tässä kuitenkaan siis missään nimessä pidä yhtään synkistellä, voitto on aina voitto, ja se on ainoa, mikä merkitsee. Ja edelleen löytyy kaikesta huolimatta parannettavaa. 😉

---

Pelit Shanghaissa siis jatkuvat, ja mikäs sen parempaa. Seuraavat vastustajat ovat varmasti näissä olosuhteissa kotonaan, sillä vastaan tulee villikorttipari, kiinalainen Bu, jonka kohtasimme juuri Pekingissä viime viikolla sekä taiwanilainen Ho, joka on tehnyt tänä vuonna hyvää nousua kohti ATP-tasoa. Bu osoitti viime viikolla ajoittain vahvaa syöttämistä ja palauttamista, mutta verkolla hän ei ole parhaimmillaan. Vasenkätinen ja kovasyöttöinen Ho on sen sijaan ihan uusi tuttavuus, jonka pelejä pitää tutkia vähän tarkemmin tulevien päivien aikana.

Seuraava matsimme on ohjelmassa todennäköisesti maanantaina, mutta myös pieni mahdollisuus tiistaille on olemassa. Ollaan kuitenkin joka tapauksessa valmiina jatkamaan siitä, mihin tänään MTB:ssä jäimme. Vamos!