Pari viikkoa on nyt kauden 2025 huimaa lopetusta makusteltu lomamoodissa, ja ennen kuin aloitetaan treenit kohti uutta vuotta, niin kai sitä voisi vielä vähän kerrata mitä tuli tänä vuonna tehtyä. Aloitus ja lopetus jäivät tietysti mieleen, mutta väliin mahtui paljon muutakin.
Valmistava pre-season Helsingissä joulukuussa 2024 oli varsin onnistunut, joten Australiaan tuli lähdettyä hyvällä fiiliksellä. Muistan edelleen kuinka keho oli vahvassa iskussa, ja Melbournessakin tuli juostua useampi aamulenkki, kun virtaa riitti niin mukavasti. Esikisoissa meni hetki, että kisarutiini saatiin kaivettua esiin, mutta Australian avointen jättipotti oli kyllä hurja suoritus. Pelillisesti semifinaali saksalaisparia vastaan oli varmasti yksi vuoden parhaista otteluista, mutta toki aamuyöllä pelatussa finaalissa venyminen oli henkisesti vielä kovempi suoritus.
Australian reissun jälkeen oli pieni puhallus paikallaan, ja vaikkei Lähi-idän kisoissa peli ollutkaan ihan parasta mahdollista niin kohtuullista tulosta tuli sieltäkin. Dubain finaalitappio neljän ottelupallon jälkeen oli kuitenkin katkeran makuinen, olisi ollut jotenkin iso buusti itseluottamukselle, että kisavoiton olisi pystynyt nappaamaan myös silloin, kun peli ei ollut täydellistä. Ja pari tiukkaa tappiota oli tuliaisina myös maaliskuun jenkkikiertueelta. Yleinen fiilis oli kuitenkin kohdallaan, ja maailmanlistalla kärki lähestyi.
Massakaudella tasaisen vahva suorittaminen jatkui, sillä semifinaalipaikkoja tuli taas useampia. Henryn vatsalihasvamma Monte Carlossa ja minun selkäongelmani Hampurissa vesittivät kuitenkin ehkä ihan parhaan terän. Ranskan avoimissa pelattiin kuitenkin alkukierrosten matsit taas tosi vahvasti, ja vihdoin se paikka ykköseksi nousullekin avautui, kun Arevalo/Pavicin hämmentävän kova kevätvire katkesi. Mutta ei tullut tuosta matsista Harrison/Kingiä vastaan mitään. Helppo olisi syyttää taas selkää, joka esti edellispäivän treenit kokonaan, mutta kyllä tuo matsi hävittiin oman pään sisällä. Jostain syystä juuri tuossa ottelussa paine kasvoi vain liian suureksi käsitellä, ja tekeminen oli sen mukaista. Aika monta isoa matsia tullut uran aikana pelattua, mutta ei se aina onnistu ammattimieheltäkään. 😅
Ruohokaudesta jäi käteen päällimmäisenä iso harmitus, sillä kaksi absoluuttisen tiukkaa tappiota Cash/Glasspoolille söivät kyllä miestä isosti. Erityisesti Wimbledonin kvartsi jätti suorastaan fyysisesti pahan olon pitkäksi aikaa. Ottelupallon palautus karkasti sentin leveäksi ja siitä kääntyi oikeastaan koko kesän suunta. Niin meillä kuin heilläkin. Julmaa menoa, josta ei ehkä oltu toivuttu edes Amerikan kiertueelle. Selkäkivut onneksi tuossa kohtaa hellittivät, mutta Toronto ja Cincinnati menivät kyllä isoilla kipulääkkeillä revenneen kantakalvon kanssa. Ja ennen US Openia kotona treenatessa repesi vielä lähentäjäkin. Teippauksen määrä oli New Yorkissa jokaiseen treeniin ihan ennätysmäistä, mutta ei Henrykään pelinsä kanssa tuossa kohtaa parhaimmillakaan ollut.
Saimme kuitenkin New Yorkissa Louis Cayerin kanssa jonkin kipinän treeneihin herätettyä, ja vaikkei tulos vielä tuossa kohtaa seurannutkaan, alkoi lyönti tuntua pikku hiljaa vihdoin paremmalta. Davis Cupissa matsipeli oli edelleen tosi paljon treeniä heikompaa, mutta Pekingiin tulimme Henryn kanssa kumpikin jotenkin uudelleen syntyneinä. Juttelimme pari syvällisempää keskustelua tiimidynamiikastamme ja rooleistamme, ja jotenkin löysimme taas sen oikean tavan pelata yhdessä. Ja teimme myös päätöksen jatkaa yhteispeliä ensi vuonnakin. Jotenkin voitontahto olikin heti ensimmäisestä matsista alkaen taas uudella tavalla läsnä, ja pelikin oli loistavaa. Tekikin kyllä tosi hyvää nostaa taas pitkästä aikaa pokaalia. Ei Australian voiton jälkeen arvannutkaan, että siinä noin kauan menisi.
Shanghaissa hyvä peliote jatkui, mutta matsipalloista huolimatta tappio tuli puolivälierässä. Sisäkautta ajatellen peli oli kuitenkin kovassa iskussa, ja lopulta sitä tulostakin alkoi tulla. Wienissä matsi Cash/Glasspoolia vastaan oli jo lähellä olla täydessä komennossa, mutta vasta Pariisin finaalissa peikko viimein saatiin selästä. Pariisin kahteen viimeiseen matsiin löytyi omaan peliin hämmentävä rauhallisuus ja luotto, jonka suorastaan ainoa ja luonnollinen lopputulos oli kisavoitto. Eikä tuosta jääty kauaksi Torinossakaan, vaikka lohkovaiheessa yksi tilastotappio tulikin. Kauden viimeiset kolme matsia olivat täyttä priimaa, ja ehkä niistä voisi erityisesti Arevalo/Pavic -ottelun nostaa jopa kauden parhaiden otteluiden listalle. Koko kisa läpi ilman yhtään syötönmenetystä on käsittämätön suoritus ja voitonjuhlat olivat paikallaan.
Kauteen mahtui siis useampia erilaisia vaiheita, joista tietysti voitokkaat vaiheet jäävät eniten mieleen. Ja monesti ne parhaat hetket seurasivat myös terveydellisesti hyviä aikoja, sillä erityisesti tänä syksynä oli suorastaan hämmentävän kivutonta pelata. Selkäkivut olivat keväällä ja alkukesästi isosti päällä, minkä lisäksi kesälle mahtui myös parit muut vammat. Mutta nyt tuntuu siltä, että kroppa pelittää lähes täydellisesti. Reumalääkkeen vaihto kesäkuussa onnistui ja otin myös toisen fyssarin Jukka Kankaan avukseni konsultoimaan selän ongelmia. Toki esimerkiksi Torinossa kantapään pari isoa rakkoa tulivat yllättävästi vähän sotkemaan kuvioita alkuviikosta, mutta mitään toiminnallista ongelmaa ei ole ollut moneen kuukauteen. Silloin voi keskittyä olennaiseen ja nauttiminenkin on vähän helpompaa.
Toinen tärkeä osa-alue on henkinen olotila, mikä oli keväällä kieltämättä vähän hakusessa. Ykköspaikka pyöri mielessä turhankin paljon, mikä näkyi tekemisen väkinäisyydessä otteluissa, mutta myös ajoittaisena negatiivisuutena treeneissä ja ylipäätänsä stressin määrän lisääntymisenä. Ja varmasti se vaikutti myös suhteeseemme Henryn kanssa, kun odotukset olivat korkealla, mutta suorittaminen sakkasi. Miten osasimme tukea toisiamme parhaalla tavalla, kun kaikki ei mennytkään niin kuin piti? Vuosihan meillä vasta oli yhteispeliä takana, ja aika kovaa nousukiitoa oli tuo aika ollut.
Samanaikaisesti kevään kutsuminen epäonnistumiseksi olisi kuitenkin aika julmaa, kun menestyksellisesti kyseessä oli ylivoimaisesti paras kevätkausi koskaan sekä minulle että Henrylle. ATP1000-kisojen semifinaaleja tuli useampia ja tappioita ennen kolmatta kierrosta yhden ainoan kerran. Piikkisuoritukset jäivät kuitenkin ottamatta. Ja kesällä Wimbledonin jälkeen ajauduttiin hetkeksi vähän isomminkin sivuun kurssilta.
Mutta sitäkin ylpeämpi voi olla siitä, miten Aasiasta alkanut syksyn kiertue vedettiin. Omaan treeniin tuotiin paljon lisää monipuolisuutta ja myös kaksinpeliä, mutta myös Henry tuli Pekingiin kuin uudesti syntyneenä. Erityisesti palautuspeli löysi syksyllä uomiinsa ihan uudella tavalla, eikä meitä vastaan tainnut kukaan pelata koko syksynä yhtään ottelua, jossa emme murtoa olisi saaneet aikaiseksi. Ja melkein jokaisessa ottelussa murtoja tuli useampiakin. Siihen kun yhdistää kiertueen parhaan syöttöpelin, niin vaikea meitä vastaan on kenenkään pelata. Varsinkin, kun olemme löytäneet kyvyn olla parhaimmillamme nimenomaan isoimmissa matseissa.
Tänä vuonna finaalit tulivat kotiin neljä kertaa viidestä ja siinä yhdessäkin oli ottelupalloja. Ja koko uralla ei ATP1000, ATP Finals tai Grand Slam -kisoissa ole tilastoissa ainuttakaan finaalitappiota. Täytyy vain jatkossakin selvittää tiensä sinne finaaliin asti. 😎 Vaikkapa vuonna 2022 finaalitilasto oli 1-6, joten on sitä jotain tullut tässä parissa vuodessa opittua.
Analysoimme kauden jälkeen Calvinin kanssa joitakin tiimimme tilastoja ja silmiin pistävää oli erityisesti syöttämisemme laatu. Pidimme syöttömme kauden aikana yli 90% varmuudella, eikä eroa ollut juurikaan edes minun ja Henryn välillä. Henryn pitoprosentti oli 92 ja minun 89. Ykkössyötöillä voitamme kumpikin hyvin pisteitä, mutta vaikka ykkössyötön prosenttimme ei ole kilpakumppaneihin verrattuna lähelläkään kärkeä, niin voitamme kumpikin yli 60% kakkossyöttöpisteistämme kauden aikana, mikä on tosi korkea lukema. Ja se tuo paljon turvaa juurikin syötönpitoja ajatellen.
Palautustyöskentelyssä kauden kokonaislukemissa jään hieman Henryn perään eritysesti kakkossyötön palautuksissa, joista voitin 42% Henryn 50%:iin verrattuna. Mutta jotain sisäkaudella napsahti kohdilleen, sillä nopeista kentistä huolimatta erityisesti minun palautustilastoni nousivat selvästi. Ykkössyöttöjen palautuksista voitimme Henryn kanssa sisäkisoissa kumpikin 30%, mikä on tosi kova luku, mutta myös kakkossyötöissä oma palautustekemiseni nousi ihan uudelle tasolle ollen 57%:sti voitollinen. Ei siis ihme, että voittojakin alkoi sisäkisoissa tulla kuin liukuhihnalta.
Tilastoja riittäisi enemmänkin, mutta ehkä mielenkiintoisimpina nousevat esiin juurikin nuo syötön ja palautuksen voittoprosentit. Ja erityisesti se, miten palautustasomme nostaminen vei pelimme ihan uudelle tasolle. Luotto omaan syöttötekemiseen on niin korkea, että Torinossakin tuntui vaikkapa heti ensimmäisessä matsissa, että heti kun saimme aikaisen murron erässä niin sitä melkein piti varmana, että erä myös voitetaan. Ei se voitto tietenkään palaamatta tule, mutta jotenkin syötönpitoon vaadittava tekeminen vain tapahtui kerta toisensa jälkeen oikein. Ei turhaa stressiä vain jatkuvaa ulospäinkin uhkuvaa itseluottamusta.
Jos tästä kaudesta jotain haluaa oppia, niin varmasti terveydestä huolenpito on kaikista tärkeintä, mutta myös tietty armollisuus ja rentous tekemisessä pitää olla läsnä. Terve keho mahdollistaa kokonaisvaltaisen harjoittelun ja pelikentällä vaikkapa kunnollisten kiertojen teon palautuksissa, mutta mikään ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, jos mieli on stressaantunut ja ajatus epäselvä. Ja ehkä minulla myös loppukauden peleissä eriin noussut rauhallisuus osoittautui oikeaksi taktiikaksi. Edes matsin jälkeiset tuuletukset eivät olleet niin hurjia, kun voitto oli vain toivottu lopputulos, ei ainoa päämäärä. Niinhän sen pitikin mennä. Sen sijaan, että OMG me voitettiin. 😇
Ja ollaan tietysti Henryn kanssa myös opittu paljon toisistamme lisää. Joka päivä voi yrittää oman tekemisen lisäksi tehdä parhaansa, että myös oma pari saavuttaa maksiminsa. Ja koko tiimi. Syksyllä pelattiin muutama kisa niin, että sekä Boris että Calvin olivat mukana, ja vaikka tuota kustannussyistä olemmekin vuoden mittaan yrittäneet vältellä niin ehkä sitä on jotain järkeä tehdä enemmän ensi vuonna. Ja fyssari Mikkoakin pitää mukana. Louis matkustaa tätä nykyä selvästi entisaikoja vähemmän, mutta kyllä hänenkin sanaansa edelleen aina aika tarkasti kuunnellaan, kun hän paikalle pääsee. Ei se vahinko ole, että joku hänen tiimeistänsä oli aina finaalissa, kun Louis oli kisassa tänä vuonna mukana.
Ja täytyy nostaa vielä esiin myös vuoden alussa aloittanut managerini Jarno, joka on ottanut paikkansa hienosti haltuun. Jarno hoitaa puolestani mediayhteydenpidot, pitää huolta somesta ja hoitaa myös sponsorien hankintaa ja ylläpitoa. Ja ylipäätänsä kertoo minulle kaikissa kentän ulkopuolisissa jutuissa missä pitää olla milloinkin ja mitä pitää tehdä. Siitä on ollut tosi iso apu, kun oman fokuksen saa pidettyä tenniksessä olennaisessa ja toisaalta kotona ollessa sitten keskityttyä aikaan perheen kanssa.
Reissupäiviä tuli kisamatkoilta kasaan 233, ja vielä pari Ruotsin liigaa on edessä eli vähän vielä määrä kasvaa. Voittoja vuoteen mahtui 50 ja tappiota 21, mikä toi lopulta ATP-listalla kauden päätteeksi kolmossijan. Ja Team rankingissa sija oli toinen. Palkintorahankin osalta tämä vuosi melkein tuplasi aikaisemmat tienestit, joten olihan tämä kokonaisuutena ihan mieletön vuosi. Kisavoitot löytyy nyt kaikilla tasoilla, joten aika monta uutta merkkipaaluakin tuli uralle. Mitä se ensi vuosi tuokaan vielä tullessaan?
Tässä tällainen kevyt yhteenveto vuodesta. Paljon jäi varmasti kertomattakin, joten mielellään saa kysellä kommenteissa, joihin lupaan tässä tulevien päivien aikana vastailla. Treenivauhtiin on tarkoitus päästä taas huomisesta eteenpäin, mutta sitä ennen nautitaan vielä yksi ilta lomasta. Ja pidetään tärkeimmistä huolta.
Moi Harri, tätä oli hauska lukea. Tsemppiä ensi vuoteen. Terveisin, Tapio.
Kiitos, ensi vuonna jatketaan!
kiitos ’re-capista’! hieno vuosi takana, ja kuinka paljon siihen mahtuikaan. olen varma, että ensi vuonna saavutetaan vielä se yksi päämäärä, eli ranking #1! 👑🥇🏆 nyt kun on kerran harjoiteltu ja käyty pohjalla, niin varmasti ensi kerralla kun tilaisuus tulee, niin menee maaliin! ✅
tosin vammatilasto kuulostaa aika paljolta, melkein huolestuttavalta 😱 vai onko tuo normaali tennispelaajan tilasto🧐😅 itsekin olen kärsinyt selkävaivoista tänä vuonna, joten sympatiseeraan todella siinä. sain onneksi apua juurikin Pihlajalinnasta ’dry needling’ hoidoista 🙌 mutta tennis on kropalle todella vaativa laji. 😓
jos mietitään menneen vuosien kisoja, niin jos ei nyt pohdita tuloksia vaan kisajärjestelyjä, mikä oli siinä mielessä mielestäsi paras turnaus? entä huonoin? 😁 ja missä oli parhaat ruoat, entä huonoimmat?
lisäksi jos on kertoa ensi vuoden neluriparijuoruja, niin se olisi aina kiinnostavaa 😉 kuka aikoo olla kenenkin kanssa. muistan kun kerroit tästä pari vuotta sitten, kuulosti ihan deittimarkkinoilta… 🙄
Oli todella hieno vuosi! Vammoja mahtuu väkisinkin mukaan, mutta niiden kanssa on aika hyvin oppinut elämään. Aina toivoisi vähemmän, ja sen eteen tehdään töitä, mutta osansa on tuurillakin. Sormet ja varpaat ristiin vain 🤞
Noista kisojen arvosteluista mietinkin jos kirjoittaisin tarkemmin, mutta jäi pois, kun tuli sen verran pitkä teksti jo nyt. Järjestelyistä paras kisa tänä vuonna oli ehkäpä Cincinnati, jossa upeat uudet pelaajatilat hurmasivat ja pelaajat saivat vielä omat Cadillacit käyttöön. Huonoja ei juurikaan ollut, Tukholmasta en rehellisesti järjestelyjen puolesta tykkää, mutta kun se ei tänä vuonna ollut ohjelmassa niin jätetään mainitsematta. 😅 Ruoka oli parasta Wienissä ja huonointa Pariisissa.
Neluripareista ensi vuodelle kirjoitan jotakin, kun siirretään seuraavassa tekstissä katseet tulevaan.
Kiitos vuosikertauksesta, oli kiva lukea – olet raadollisen rehellinen myös vaikeammista hetkistä. Tiedätkö onko muita selkärankareumaa sairastavia tenniksen huipulla?
Ja muutama muukin kysymys:
– oletteko Henryn kanssa juttusilla muuten vain vaikkapa nyt pitkän kisatauon aikana?
– ovatkohan vastustajanne löytäneet blogisi ja vakoilevat sieltä selityksiä ”mikä onnistui” tai ”mikä ei onnistunut” ja taktiikoita seuraavaan matsiin teitä vastaan?
– minne sanot lähteväsi kun lähdet pelireissulle? Lähteekö isi työmatkalle? Pelaamaan?
– ovatko Alba ja Aston innokkaita tennispelaajia?
Tunnelmallista joulua – ja sitä ennen itsenäisyyspäivää – Harrille perheineen ja koko blogiporukalle!
Olen varma, että ensi vuodesta tulee huikea tennisvuosi ♥
Kiva kuulla, että teksti kiinnosti, turha sitä on vaikeampiakaan hetkiä kaunistella.
– Selkärankareumasta kärsii ainakin naisten puolella useampi pelaaja, julkisesti tiedossa on Tatiana Golovic, Storm Sanders, Storm Hunter ja Ingrid Neel. Miehiä en tiedä muita, vaikka taurin pitäisi olla miehillä jopa yleisempi.
– Kyllä me Henryn kanssa annamme toisillemme tilaa näin loma-aikana. Hän kiusaa minua ajoittain golfkuvilla, mutta muuten enemmänkin ollaan yhteydessä vain jos tarvitsee sopia jotain kuten vaikkapa lähtöpäivää Australiaan. 🙂
– Ehkä joku on löytänyt, ainakin Neal Skupski joskus näin paljasti tekevänsä. Mutta aika vähän pelitaktiikkaa tai muita salaisuuksia enää nykyään ainakaan etukäteen täällä paljastan.
– Kyllä lapset ymmärtävät että isi lähtee pelireissulle. Ja aina kysyvät mihin maahan lähden ja vanhempi jo tiedustelee milloin tulen takaisin.
– Vielä ei tennis ole kovasti kiinnostanut, vähän potkitaan palloa ja enemmänkin tanssitaan ja lauletaan.
Kiitos toivotuksista myös!
Storm Sanders ja Storm Hunter sama henkilö, nimi vaihtui kun meni naimisiin 😀 kiitos kivasta blogista!
Hienosti sanoitettu tarina menestysvuodestanne.
Jos pystytte jatkamaan viimeisten turnaustenne tasolla tulevana vuotena, ykköstila rankingissa tulee todeksi aivan varmasti. Tuon mainitun tason säilyttäminen ei ole helppoa, mutta mahdollista se on – onnea matkaan👍👍👍
Näin juuri, tason säilytys on kaikkea muuta kuin helppoa. Ja voi myös olettaa, että muut nostavat, joten sitä pitää meidänkin tavoitella. 💪
Olihan tämä melkoinen vuosi ja urasi paras, joten oli mukava olla edes jollain tavalla matkassa mukana. 🙂
Oikeastaan ainoa tosi pahasti tänä vuonna pieleen mennyt asia oli marraskalenteri. 😀 Tuossa jo edelläkin vähän kyseltiin sen perään, mutta maistuu se vielä joulukuussakin. Omassa päässäni pyörittelin, että oletko saanut aiempina vuosina kipakkaa palautetta asiasta, kun et tänä vuonna ajatukselle lämmennyt?
Välähti mieleeni myös toinen negatiivinen asia. Lupasit joskus kesällä avata tarkemmin verkkopelaajan toimintaa ja liikettä palauttajan parina, mutta tämä taisi lopulta unohtua. Paljon olet kieltämättä muuten avannut, joten ehkä en tuosta kuitenkaan mieltäni pahoita. 😀
Tämä on tietysti ihan turhaa pyörittelyä, mutta tuo teidän kauden lopetus oli niin huikea, että jos olisitte voittaneet Wienissä Lloydin ja Julianin ja edenneet siitä turnausvoittoon, niin olisitte päättäneet kauden listaykkösinä. Sitähän ei koskaan tiedä, että kuinka sitten olisi käynyt Pariisissa ja Torinossa, mutta tosi lähelle tuotakin pääsitte, vaikka ero näytti jo valtavalta. Ja vaikka ette kautta listan kärjessä päättäneet, niin lienee kuitenkin kaikille selvää ketkä olivat parhaita kauden päättyessä.
Vaikka tuonne on vielä pitkä aika, niin näyttää kuitenkin kivalle, että kalenterissa on taas tulevia turnauksia ja pelit jossain vaiheessa jatkuvat. Onhan tässä tietysti joulua ja kaikkea muuta välissä, mutta äkkiä se on taas tammikuu, unirytmit ihan sekaisin ja karmea univelka, kun ihan järjettömiin aikoihin siellä pelaavat. 😀
Ai niin. Se viimeinen vääryys tästä vuodesta. Miten ihmeessä voi olla, että Australian avointen voitto ei mahtunut sykähdyttävimpien urheiluhetkien top kymppiin? Tai Torinon voitto ei päässyt mukaan lisänumerolla? Ei se kansa kuitenkaan aina tiedä.
Voihan se olla, että tässä vielä kyselyikä iskee, mutta laitetaan kuitenkin jo tässä vaiheessa iso kiitos tästä kaudesta! Teidän pelit ovat aina elämyksiä ja herättävät valtavasti tunteita. Ja tämä blogi on silkkaa kultaa. Kiitokset vaan vuodesta myös kanssaseuraajille!
Hyvää analyysia jälleen, ja täytyy näköjään vähän pitää lukijat pettyneinä, että kiinnostus säilyy jatkossakin. Ei kaikkia vastauksia ihan heti 😅
Tuo marraskalenteri oli tänä vuonna vähän vaikea rasti, kun ensinnäkin parivaihtoja tapahtui aika vähän ja toisekseen en halunnut vaikkapa Salisburyn tulevasta tauosta liikaa huudella etukäteen ennen kuin mies oli sen itse julkisuuteen tuonut. Mutta paljastetaan toki näitä uusia pareja viimeistään seuraavassa kirjoituksessa, kun katseet kääntyvät ensi vuoteen. Ja Calvin jo aika monta paria podcasteissaan on näköjään ehtinyt kertoa julkisuuteen. 🙂
Sykähdyttävin urheiluhetki jäi vähän kieltämättä Wimbledonin kohdalla viime vuonna vaivaamaan. Ehkä yleisöäänestyksessä joukkuelajit vievät vain sitten niin paljon ääniä. Ja tänä vuonna Aus Open oli niin aikaisin, että sehän on jo ehtinyt suurimmalta osalta unohtua, melkein minultakin😅
Kirjoitan myöhemmin lisää, mutta kyllä sykähdyttävimpien hetkien listalla oli sellaista sälää, että jopa sapetti, että Australian voittonne ei sinne mahtunut, ja miksei hyvin Torinokin. Yle päättää, mitä kansa ”tietää”. Itse nostaisin teidät varsin korkealle vuoden urheilijaakin valittaessa.
Kiitos kuulumisista ja toivottavasti loma sujui oikein hyvin!
Kausi on tietysti aina pitkä ja siihen mahtuu monenlaista vaihetta. Tällä kaudella oli lopulta tulosten valossa neljä dominoivaa paria, kun Arevalo / Pavic oli kevään selvästi paras pari, Cash / Glasspool loisti eritoten kesällä ja te hallitsitte loppukautta. Granollers / Zeballos nappasi kaksi slämiä ja siihen päälle pari muuta isoa kisavoittoa, mutta ehkä sellaiset dominointipätkät jäi vähän lyhyemmiksi. Kertoo myös siitä, että molemmat sinä ja Henry olette täydessä iskussa, niin olette kyllä kisassa kuin kisassa taistelemassa voitosta. Ja jos on kiertueen parhaita syöttötyöskentelyn ja palautuspelin osalta, niin vaikeaa tulee vastustajilla olemaan myös ensi kaudella 🙂
Mainitsit että kauden aikana oli välillä vähän enemmänkin vaivaa mm. selän ja kantapään kanssa. Onko ensi kaudella ajatuksena jättää mieluummin joitain kisoja kokonaan väliin jos vaivat iskee ja ottaa mieluummin aikaa toipumiselle? Vaikutat siltä, että taistelet kyllä itse kentälle jos vaan mahdollista, mutta näetkö että voisi olla parempi ottaa viikko tai kaksi toipumiselle sen sijaan että pelaa ns. kasaan teipattuna?
Calvin Betton on podcastien puolella avannut joitain uusia pareja, mutta tänne olisi kyllä kiva kuulla tietoosi tulleet päivitykset 🙂 Pavicilla taitaa olla käytössä kahden vuoden sääntö parin kanssa, mutta onko tuohon tulossa poikkeus Arevalon kanssa?
Onko väline- tai vaatepuolella tulossa muutoksia ensi kaudelle? Markkina-arvo on ainakin kohdallaan, joten luulisi kiinnostuneita löytyvän… Ja Lotton kuteissa taitaa olla se vaiva, että Henrylle ei meinaa aina löytyä riittävän isoja shortsejakaan!
Treenikausi kun on käynnistymässä, niin mitkä mahtaa olla keskeiset kehityskohteet / painopistealueet?
Tsemppiä tosiaan uuteen kauteen valmistautumisen kanssa ja toivotaan hyvää terveyttä koko perheelle! Vamos!
Hyviä kysymyksiä!
Terveystilanne on kieltämättä aina vähän kimurantti juttu. Mitään kovin raskasta kisamäärää ei ole ensi vuodelle suunnitteilla, mutta ei sieltä etukäteen hirveän montaa ATP1000 tai ATP500-kisaa haluaisi jättää pelaamattakaan. Eli varmaan tämän vuoden kaltaista kalenteria pyritään pelaamaan, ja vain jos ei millään terveys anna niin sitten jätetään väliin. Omat selkävaivat harvoin johtuvat muutenkaan pelaamisesta vaan reuma oireilee vähän oman tahtonsa mukaisesta eikä siihen välttämättä lepo juuri tuo muutosta.
Ja uusia pareja ei kovin paljoa ole ensi kaudella tulossa, seuraavassa tekstissä voin sitten pari uutta paljastaa. Pavic ei uusien parien listalle tietääkseni kuulu eli jatkaa kyllä Arevalon kanssa.
Mailat ja varusteet mennään ensi vuonna ilman muutoksia. Loton kanssa tehtiin vuosi sitten 2v sopimus, joten se ei mihinkään muutu, eikä mailoissakaan ole kyllä valittamista. Ensi kauden jälkeen voikin sitten miettiä jos tulisi parempia tarjouksia. 🙂
Ja treenikauden kehityskohteita vielä hiotaan, palataan niihinkin seuraavassa kirjoituksessa!
Kiitos hyvästä koko vuoden analyysistä. Olette kyllä tehneet kaiken kaikkiaan aivan mielettömän kovat saavutukset! Onneksi olkoon! 👏👏👏
Paris Mastersin ja ATP Finals’in ansaitun voittojen sekä tietysti koko vuoden kiertueen latauksen purku on ollut varmasti tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on vasmaan ollut perheesi kanssa yhdessäolo sekä kokonaisvaltainen rentoutuminen ovat varmasti tehneet hyvää kaikille teidän perheessänne. 👌👌👌
Toivotaan oikein hyvää harjoittelujaksoa ja Ruotsin liigapelejä!
Rauhallista tulevaa joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2026!!! 👍👍👍
PS. Kyllä täällä kotikatsomossakin alkaa jo ajatus siirtymään uuden vuoden matseihin!!!
💪💪💪
Kiitos jälleen tsempeistä ja tuesta! Ensi vuosi se sieltä pikkuhiljaa hiipii mieleen täälläkin. 🙂
Maailmassa on vain 317 jätkää, jotka ovat ansainneet tenniksessä palkkiorahaa enemmän. Ikinä. Siis lentokoneellinen.
Kun ottaa huomioon pelaajien määrän – kautta aikojen – ja kaksinpelin suuremmat rahat niin tuo kertoo aivan uskomattomasta menestyksestä. Yksi miljoonasta.
Onnea ensi kauteen!
Tuo olikin uusi tilasto minulle, aika kova suoritus kieltämättä!
Ja tämän vuoden rahalistalla, jossa on kaksin- ja nelinpelit mukana, olin 42. eli kirkkaasti viidenkymmenen joukossa. Kai senkin voi jotenkin tulkita niin, että kuuluu tenniksen top-sataan. 😅
Inflaatio tietty vaikuttaa kun pari sijaa takana on muuan Björn Borg!
Millä sijalla olisi listalla Harri, jos keskittyisi nyt kaksinpeliin?
Lisätäkseni edelliseen: Aina sanotaan, että joku top100-200 on teknisesti lähes yhtä taitavia ja ratkaisut tapahtuvat pään sisällä. Nyt, kun pää kestää joka tapauksessa tiukoissakin tilanteissa, eikä myöskään periaatteessa tarvitsisi tuntea sitä kovaa painetta saavuttaa kiertuetaso kulujensa kattamiseen, vaan voisi suhteellisen rennosti mennä kokeilemaan, niin mikä se tulos olisi? Onko ikä ja fysiikka jo ajanut ohi kaksinpelin vaatimuksissa liikaa? Entä, jos olisi 5 vuotta nuorempi, mutta muuten ”sama tilanne”?
Paha kysymys! Kyllähän fyysiset rajat voisivat äkkiä tulla vastaan, jos pitäisi koko kausi tai useampi pelata vain kaksinpeliä tässä iässä. Paluuta kentille tehdessäni 2018 kiipesin aika nopeastikin 300 kieppeille kaksinpelissä, ja uskoisin että jossain tuolla 200-300 rankingissa olisi realistisesti edelleen, jos fyysisesti homma toimisi. Lähelle sataa tuntuu pääsy edelleen epärealistiselta.
Thank you so much for the write-up! Congratulations again on a successful year and finishing strong! I was casually following maybe a year and a half ago and became totally absorbed, so thank you for the great insights throughout as well.
I’m wondering over the last 2 seasons what have you noticed have changed in the partnership or tried to change? You’ve also alluded to it in this post but I’m curious if you can share more details. As I also do a partnership based activity (in a much less accomplished and serious way of course although sometimes it feels quite serious 😅) I’m really fascinated by the dynamics.
Happy holidays and hope you have a great preseason! Looking forward to next year!
Thank you for the comment and so nice to hear you are still following so closely. Hoping for another great year in 2026!
That’s a great question about partnership. I’d say the main thing is that we have become more and more aware of our influence of each other. In the beginning everything started so well we didn’t have to worry about anything. But after a tougher period we really tried to find ways to support each other by for example me being more positive on the practice court. Sometimes when I am stressed I find myself criticizing myself too much and it also affects Henry’s practice and mood. Also Henry started to show more emotions on court in matches which had a big impact on my confidence too. And one more thing we started to do this autumn is really focus on who we are and talk that through before every match.
Onnittelut vielä täälläkin koko menestyksekkäästä vuodesta.
En ole ainakaan huomannut kommentteja golfin peluusta, mikä on hyvä. Ehdit kyllä pelata golfia uran jälkeenkin.
Terveyttä ja rentoutta ensi vuodelle toivottaen.
Kiitos! Hahaa, golffia ei Suomessa tähän aikaan vuodessa paljoa pelata, Henry sen sijaan on kai USA:ssa muutaman kierroksen vielä kauniissa syyssäässä nautiskellut. 🙂
Hey Harri!
It’s always a pleasure to read your wonderful articles 🙂
Are you planning to write something about the doubles partnerships of next season?
Meeting you and Henry in Torino again was a great pleasure for my sister and I, and as we said, we’ll see you there next year as well 😍
Hugs and thank you for being the nice guy you are ❤️❤️
Thank you for the nice comment, and nice to meet you again in Turin! Hoping for another great year in 2026, I’ll write some partnership news in the next post. 🙂
Kiitos kuluneesta vuodesta, teidän pelejänne ja ennen kaikkea blogiasi on ollut iso ilo seurata. Parhainta vointia ja jaksamista ensi vuodelle! Mukana ollaan ja voit olla varma että parasta toivotaan teille molemmille Henryn kanssa/ ootte mahtava tiimi! Kiitos❣️
Isot kiitokset kannustuksesta ja tuesta!
Kiitos Harri ja Henry kuluneesta vuodesta, kaikkinensa, voittoineen ja tappioineen, ylä- ja alamäkineen. Olette rakentaneet ja hioneet todella toimivan tiimin. Teitä kumpaakaan tuntematta tunnutte tutuilta ja tärkeiltä. Teille ei kertakaikkiaan voi toivoa kuin hyviä asioita tulevalle kaudelle. Olkoon onni mukananne, vahva veljeys tukenanne!
Isot kiitokset! Ensi vuonna lisää. 🙂
KIITOS vuosikatsauksesta; välillä mentiin vaikeuksien kautta, mutta niin upeita huippuonnistumisia vuosi täynnä!!! Iso ilo täällä oli myös, että pääsin tänä vuonna katsomaan pelejäsi enemmän kuin koskaan (kiitos tenniskanavien säätelystä, poikani – hän on muuten lukenut blogiasi jo ”ensimmäisen tennisurasi” aikana), joten onpa tullut sitten välillä vähän kommentoituakin 😉 Kommentoin muistaakseni jo kesäkuussa tänne, että sinulle kuuluisivat Vuoden positiivisin henkilö-, Vuoden esikuva- ja Vuoden taistelija- palkinnot, ja nyt tennisvuoden loputtua, voidaan em. lisäksi myöntää sinulle totta tosiaan myös Vuoden urheilija- ja Vuoden sykähdyttävimmät (ja niitä on PALJON) hetket- palkinnot! TOSI ON!
Kiitos myös, että olit mukana Urheilijan ilta-tapahtumassa pari viikkoa sitten. Aikaistimme etelän reissuamme (täältä satojen kilsojen päästä Helsinki on etelässä) vuorokaudella, niin pääsin oikein paikan päälle. Täytyy sanoa, että rautaisen ammattiurheilijan lisäksi, olet myös erittäin sympaattinen henkilö ja luot positiivisella olemuksellasi hyvää oloa toisillekin. Olen myös erittäin iloinen, kun sain tällä samalla reissulla aikoinaan Turun DavisCupiin tekemäämme pallonauhaan (idea minun, mutta kiitos miniälleni ja miehelleni, jotka auttoivat silloin toteutuksessa) nimmarisi NELINKERTAISENA 😉 Ehkäpä joku päivä pääsemme kannustamaan sinun ja Henryn peliä paikan päälle kera pallonauhan!
Urheilijan illassa sanoit, että ensi vuonna tiimisi täydentyy myös hengitysvalmentajalla. Haluatko kertoa tästä lisää?
Vielä kerran kiitokset kaikesta, hyviä treenejä, rauhallista joulun aikaa koko perheellesi ja HYMY HUULILLA KOHTI ENSI VUOTTA!!! Ootte Henryn kanssa superpari, ihan PARAS!!!
Kiitos taas mahtavasta tuesta ja mukava oli olla Urheiljan illassakin mukana puhumassa ja tapaamassa ihmisiä!
Hengitysvelmennuksen ensimmäinen kokemus oli juuri, kirjoitain ehdottomasti lisää seuraavassa kirjoituksessa!
Niin, mitä tässä enää jäi sanomatta, hieno yhteenveto… Paitsi se, että Ellien ja Henryn kihlaus varmaan antoi Henrylle boostia. Pointit siis myös Ellielle, joka oli Torinossa mukana koko sydämestään, se näkyi täällä katsomoon asti se hänen riemunsa. 🙂
Onnea ensi kaudelle molemmille ja nyt syöt sitä joulukinkkua rauhassa, kiinnostavaa olisi kuulla mikä on Henryn joulukattaus 🙂
Aivan, Henrykin sai kyllä syksyyn upean lisäbuustin, ei ainakaan kihlaus tuota hidastanut. 🙂 Kiitos tsempeistä, kysytäämpä Henryn joulutunnelmia ehdottomasti lähempänä. 😉
Tuosta sykähdyttävimmästä hetkestä vielä. Te todellakin tarjoilette moniin lajeihin verrattuna tukun sykähdyttäviä hetkiä jokaisessa suuressa voitossanne. Torinon voiton jälkeen Jälkiviisaissakin aloitettiin, että voititte tosin vain nelinpelin. Mikä on keihään voiton arvostus verrattuna 100 metrin juoksuun??!! Itse kyllä arvostan urheilua laajalta skaalalta, mutta en kyllä osaa laittaa Minettien voimistelun voittoa tai kolmatta sijaa tai Inkki Inolan pronssia listoille teidän edellenne mitenkään.
Yksi lysti. Osaan kyllä iloita teidän ja alppihihtäjien menestyksestä, vaikka iso osa kansaa ei tennistä ja alppihiihtoa pidä edes urheiluna. Tahko Pihkalan lajissa voi nykyään pärjatä ylipainoinen miltei ketjupolttajakin jokerilyöjänä.
Välillä nautin itsekseni. Välillä kiusaan ihmisiä, jotka eivät mitään tiedä Harri Heliövaarasta tai Eduard Hallbergista. Toki muuitakin sykähdyttäviä hetkiä tarjoilleita on, kuten nyt juuri Sonja Leinamo, joka todellakin sykähdytti sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä todellisen sykähdyttävyyden päälle, eivät ole sielultaan mitään urheilijoita.
KIitos sinulle ja Henrylle monista sykähdyttävistä hetkistä vuoden 2025 aikana. Minulle ne ovat todelle tärkeitä. Kiitos erinomaisesta vuoden yhteenvedosta. Hyvää joulun aikaa ja treenejä kohti ensi vuotta 🙂
P.S. Tilastojen valossa koen todennäköisesti enemmän sykähdyttäviä hetkiä teidän parissa kuin muuten yhteensä vuoinna 2026!
Olen samaa mieltä, että Australian voitto oli varmasti sitä seuranneille todella sykähdyttävä. Ja ottelussakin oli paljon draamaa. Mutta moni sen on jo unohtanut. 😅 Urheilu on parasta monipuolisena kokonaisuutena, ja rikkaushan se vain on, että katsojille on paljon erilaista sisältöä. Ja jokainen voi valita suosikkinsa niin urheilijoista kuin parhaista hetkistä.
Kuka sykähtyy mistäkin. Suville hieno voitto ja Eduardille suurpujotteluvoitto Europa cupissa. Kyllä näitä riittää, mutta kaikille ei kaikki maistu. En kuitenkaan ymmärrä, että jotkut saavat hylkimisreaktioita toisten hienoista suorituksista.
Kiitos kivasta päivityksestä. 😊Käytetäänkö tenniksessä vielä AI:ta ja jos käytetään niin miten?
Kysyin Chatgpt:ltä Cash/Glasspoolin heikkoudet ja mikä taktiikka puree heihin. Alla vastauksia. Oletko samaa mieltä? 😁
Short answer: Cash/Glasspool are an elite, aggressive serving-and-volleying doubles pair — big serves, confident net play, excellent team chemistry — so the best way to beat them is to (1) stop them getting easy net points, and (2) force awkward half-volleys and movement (lobs, body returns, low/angled returns, mixing pace). 
Below is a practical, matchable breakdown — quick strengths (with sources) then clear weaknesses and the tactics you should use.
What they do well (quick facts)
• They’re a top doubles pairing (Wimbledon champions and year-end No.1 in 2025). 
• Cash is comfortable serving and volleying and prefers hard/fast courts; Glasspool is tall, powerful at the net and a strong doubles mover.
Typical weaknesses to exploit (what those strengths create)
1. Predictable net positioning / aggression
• Because they like to finish points at the net, they often take the centre/straight net positions quickly — that creates space behind and at the baselines and makes them vulnerable to well-timed lobs, angled passing shots and deep returns.
2. Pressure on the server’s partner on second balls
• If you can neutralize the server (deep return or chip) the partner at net has to create angles — sudden low balls/half-volleys make net players uncomfortable.
3. Movement to low/short balls at feet
• Tall net players can be less comfortable dealing with fast, low volleys or half-volleys aimed at their feet or with sharp slice returns that stay low.
4. Two right-handed players (predictable court coverage tendencies)
• Opponents can plan patterns (e.g., push the backhand of the player who prefers it) and use formations to create mismatches.
Concrete tactics to beat them (practiceable plans)
Use a combination of these — pick 2–3 to execute as a match plan.
1. Return to body / jam the server
• On both first and second serves, aim at the server’s body (or just inside the tramline) to rob them of an easy serve-and-volley. On the second serve be aggressive: short, hard returns to the feet force awkward touch. (Works because they rely on easy serves to get to the net.)
2. Use disciplined, low deep returns to the net player’s feet
• When Glasspool/Cash charge, hit returns that stay low and land at the net player’s feet or slightly short. That produces half-volleys and makes easy putaways rare.
3. Mix in short angles & sharp lobs
• Alternate a short drop/angle that pulls their net player off the T and immediately follow with a lob/passing shot. Good teams will expect lobs, so disguise it with depth/angle changes.
4. Target the weaker mover or weaker volleyer
• Identify who is less comfortable in longer baseline exchanges or on low volleys (watch the first set). Attack that player more — force them into baseline rallies or to make low volleys.
5. Vary pace & use low slices to neutralize poaches
• When they try to poach aggressively, change pace — a low heavy slice into the net player’s feet or a soft drop can turn their aggression into errors.
6. Employ strategic formations
• Use the I-formation or Australian formation on serve occasionally to confuse who takes which angle and reduce the effectiveness of their pre-planned poaches. When returning, consider splitting and switching to make them cover awkward angles.
7. Exploit movement after deep returns
• Push deep returns to the server’s partner (often the partner has to take more responsibility when the server is neutralized). Then attack the open court with a quick crosscourt volley or passing angle.
8. Stay mentally patient; pick moments
• Elite doubles teams will win many quick points. Be patient: wait for the 2–3-shot opening (short volley, poor footwork, forced half-volley) and then commit to finishing the point.
Example point construction (pick one game and try it)
• Return receive: deep return to server’s partner (or body).
• If they serve and the net player poaches, hit a low angled half-volley to their feet, then follow up with a lob/passing shot.
• If they stay back, use a heavy slice at the net player’s feet to draw a short reply and finish with an angle.
In-match reads to adjust
• If one of them starts missing low volleys, bombard their feet.
• If they neutralize lobs consistently, stop lobbing and instead go for deeper, faster passing shots or change sides to create a different angle.
• If their return game weakens under pressure, become more aggressive with serve placement and poach timing.
⸻
If you want, I can turn this into a one-page match plan you can print (serving patterns, return targets, two primary plays per service game, and fallback options). Which format helps you the most — a short checklist for on-court, or a printable play sheet?
On noita tullut joskus testailtua, ja joitakin yllättävän hyviä huomioita AI kieltämättä tekee. Erityisesti paridynamiikan ja henkisen valmennuksen puolella jopa osuu ihan nappiin. Mutta pelitaktiikat ovat kyllä välillä aika huvittavaa luettavaa. Eipä nelurissa paljoa chippi-palautusta harrasteta tai pyritä pelaamaan syvälle takarajalle. Tai aina huvittaa tuo body-returns, jossa ei mielestäni ole mitään järkeä. Mutta ehkä ensi vuonna on AI-valmennuskin taas askeleen pidemmällä?
Onnittelut upeasta vuodesta! On ollut todella siistiä seurata teidän tiimin matseja. Kiinnostaisi kovasti tietää mailasi speksit. Onko vastaavaa mailaa mahdollista hankkia itselle?
Kiitos onnitteluista! Pelaan Yonex Percept 97 -mailalla, joka on ihan sama maila, minkä saa kaupastakin ostettua. Kahvakoko 4 sopii itselleni ja käytän aitoa nahkagrippiä. Vähän lisään vielä lyijyteippiä kehän reunoille kello 3 ja 9 suuntiin, niin kokonaispainoksi jänteiden kanssa tulee 344 grammaa, swingweight noin 310. Ei siis mitään ongelmaa hankkia samanlaista kenelle vain. 🙂
Hei! Mailoista tuli mieleen, että tässä olen lähipiirissä seurannut, että joskus uuden, sopivan tennismailan löytäminen tuntuu olevan hyvin hankalaa. Vanhan mailan kaltaista ei enää tehdä, ja uusia on tullu kokeiltua niin montaa erilaista eikä mikään tunnu olevan sopiva. Ongelmana on vielä se, että yleensä testimailoissa/tilatuissa mailoissa on erilaiset ja eri kireyksillä olevan jänteet. Mikähän olisi paras tapa löytää itselleen sopiva maila🤔 …kyselee epätoivoisen mailanetsijän ystävä 🎾👀
Paha kysymys! Eipä oikeaa mailaa löydä oikein mitenkään muuten kuin testaamalla. Tennishallien pro-shopit yleensä antavat mailoja vuokraan/testiin, mutta toki sellainen vaikkapa golfista tuttu fittaus tenniksestä puuttuu, jolloin saisi kokeilla oikealla jänteellä, gripillä ym. Pitääkö minun laittaa uran jälkeen kunnon mailakauppa pystyyn, että saadaan tämä asia kuntoon?
Erinomainen idea 👍👍
Kannatetaan, tosin aika marginaalinen bisnes. Mutta se tunne, kun sai testimailoja testikäyttöön ennen ostopäätöstä oli minulle 90-luvulla tosi ISO juttu! Paras omassa tenniksessä ikinä, pystyi mukauttamaan omat vahvuutensa ja heikkkoutensa valitsemalla oikean mailan, joka tuntui hyvältä. Ne racket swing weight ominaisuudet mullisti mun pelaamisen ihan eri tasolle. Tuossa tietysti sekin näkökulma, että pelasi sitä ennen puumailoilla ja alumiinimailoilla ja oli aina hauskaa ja sitten halvoilla hiilikuitumailoilla, niin siitähän syntyi wow efekti, kun osui se oikea kohdalle. Uskallanpas tähän jopa uhkarohkeasti vertailla sinun ja Sinin suhdetta, niin se vain syvä parisuhde syntyy jopa tennismailan kanssa ja tämä ei ole mikään vitsi. Sini saa kaiken luvan haukkua minut tästä, mutta olen avoin puhumaan asista syvällisesti Sinin kanssa, jos hän on sen tarpeessa 🙂
Erinomainen yhteenveto, vuoteen mahtui siis vähän kaikkea mitä huippu-urheiluun usein liittyy, niin ylä- kuin alamäkiä, voittojen tuomaa euforiaa, tappioiden karvasta kalkkia sekä loukkaantumisten tuomia haasteita. Jos joulupukilta voi toivoa jotain ensi vuodelle niin toivotaan teille terveyttä kuten muillekin blogin lukijoille ja entistä enemmän ylämäkeä eli voittoja ja sitä kautta hyvää fiilistä.
Huippu-urheilussa on harvemmin kokonaista onnistumisten täyteistä vuotta. Silloin teitä punnitaan mm siitä, että miten käsittelette tilanteen. Näytitte tänä syksynä, että kykenette selättämään myös isommat haasteet ja sitä kautta pääsitte melkoiseen flow -tilaan. Se on sitä urheilua parhaimmillaan. Vuoden sykähdyttävimpiä hetkiä mahtui siihen useampia!
Eli iso kiitos myös täältä erilaisten tunteiden kokemisesta, voittaminen on kieltämättä hauskempaa kuin häviäminen. Blogisi on aivan huippu, on hienoa lukea mitä matkanne varrella tapahtuu ja ymmärtää myös sitä kautta kilpatenniksestä paljon enemmän.
Hyvää ja rauhallista joulua sekä tulevaa vuotta niin sinulle kuin läheisillesi, Henrylle ja Ellielle sekä kaikille muillekin. Ei oikein malttaisi odottaa ensi vuoden turnauksia ja millaisia tunteita taas sitä kautta tarjoattekaan…oli myös hienoa tavata sinut ensimmäista kertaa kasvotusten Talissa marraskuun turnauksen yhteydessä. Nämä fanitapaamiset ovat myös hienoja hetkiä, kiitos myös niistä!
Kiitos kommentista! Loppuvuoden flow-tila kesti mukavan pitkään ja oli kyllä ehdottomasti kauden kohokohta. Vaikeuksien kautta voittoon.
Ensi vuonna jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Ja pidetään myös fanitapaamiset ohjelmassa! 🙂
Laitoin jo aiemmin kommenttia ja kiitokset vielä mielenkiintoisista vastauksista! Tuli tässä yhtäkkiä vielä mieleen sellainen, että muistelisin että olit jokunen vuosi takaperin käynyt tekemässä GMAT-testin. Taisit silloin mainita mahdolliset tohtoriopinnot, onko väitöskirja edelleen ajatuksissa, vai onko akateeminen puoli nyt haudattu kun läpimurto tenniksen puolella onnistui?
Unohdin myös aiemmin kiittää upeasta blogista! Vaikea uskoa, että toista vastaavaa tulisi enää tulevaisuudessa vastaan, joten tämä menee ihan kulttuuriteosta! Hienoa siis että jaksat edelleen kirjoitella, joten ei pidä ottaa lukijana tätäkään iloa itsestäänselvyytenä.
Eipä kestä, kiva että kysymyksiä riittää!
Tohtoriopinnot on ainakin toistaiseksi laitettu tauolle. Tuolle oli ehkä paikkansa ennen lasten syntymää, mutta nyt tuntuu, että tenniksessä ja perhe-elämässä on jo enemmän kuin riittävästi tekemistä päivään. Katsotaan sitten rauhassa mitä uran jälkeen, tällä hetkellä ei ole tunnetta, että senkään suhteen tarvitsee kiirehtiä. 🙂
Olipa hyvä yhteenveto menneestä kaudesta! Draaman kaari oli mahtava ja loppuhuipennuksen myötä jäi iloinen mieli seuraavan kauden odotukseen. Sykähdyttävintä mielestäni oli se, miten ”nousitte kanveesista” kun pelaaminen alkoi takkuamaan. Ja mikä DreamTeam ja – loppukausi olikaan tuloksena 😄💪. Jos/kun samanlaista sattuu uudelleen, tiedätte mitä teette.
Niin ja tosi hauskaa, että Torinon silmälaseille tuli jatkokäyttöä lasten huvituksena , ja voisihan ne olla ihan kivat Vappunakin😅.
Onnistuneita treenejä ja Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle ja kaikille tenniksen ystäville 🇫🇮.
Kiitos! Nuo lasit oli kyllä kova veto ja pysyvät ehdottomasti tallessa tulevaa varten! 😎
Kiitos mielenkiintoisesta kaudesta ja loistavasta alusta ja huimasta lopusta! 🎾🎾🎾
Muuta tähän nyt en keksi ku et hienoo et kroppa on kunnossa ja sehän heti näkyy peli-ilossa ja tuloksissa.
Tsemppii/vamos ja koittakaa ottaa tasase, että pää ja kroppa kestää, vaikka taas on tulossa paras kausi ever…. 🎾😊👍
ps. Jesarii kenkiin kantapään kohille, niin säästyy rakkuloilta.
Kehon kunnossapito on kyllä kaikista tärkeintä! Tuon Torinon rakon (tai kahden) kanssa tehtiin kyllä ihan älyttömästi töitä, ja kivuista huolimatta onneksi saatiin kisat aika hienosti päätökseen. Juuri koskaan ei aiemmin ole rakkoja minulla jaloissa ollut, joten yllärinä tuli nytkin. Uudet kengät ja uudet sukat samaan aikaan oli ehkä se ongelmayhdistelmä. Yleensä uudet kengät eivät aiheuta mitään ongelmia, sillä melkeinpä parin viikon välein niitä joutuu sisään ajamaan.
Kevääseen ja alkusyksyyn palatakseni, niin nehän meni hyvin, mutta Lloydin/Julianin loistava menestys tais aiheuttaa teille ylimääräistä painetta ja harmitusta. Siitä selvittyänne loppukausi olikin sitten aivan loistava.
On myös hyvä funtsii, et voiko mikään pari olla aivan huipulla koko kautta: kestääkö paikat ja riittääkö motivaatio/tsemppi?!?!
Joku valmentaja sano, että omiin vahvuuksiin keskittymällä tulee mestareita; omia heikkouksia kehittämällä tulee hyviä yleispelaajia!
Vamos ja tsemppii kaudelle 2026. 🎾🎾🎾
Vamos, ehdottomasti omien vahvuuksien kautta mennään ensi vuoteen 💪💪 Ja pienten marginaalien nelurissa kukaan tuskin koko vuotta tai pidempään hallitsee, vähän aaltoilevaa on paras menestys väkisinkin.
Kiitos vuosiyhteenvedosta ja mahtavasta blogistasi.
Mainitsit että aiot tänäkin vuonna pelata Ruotsin liigaa nyt vielä ennen joulua. Lidingö Tennisklubin sivustolla sinut on ilmoitettu kokoonpanoon.
Montako peliä on tarkoituksesi pelata Elitserienissä, ja mitkä pelit? Ja mikä sinut yhdistää juuri tähän Tukholman seuraan?
Ruotsin liiga on totta tosiaan ohjelmassa ainakin 17. ja 18.12. kun joukkueemme Lidingö pelaa Tukholmassa. Jengin kapteenina on Johan Landsberg, joka valmensi minua useamman vuoden aikaisemmin urallani, ja hänen kauttaan olen siis tuonne päätynyt. Pelaan vain nelurit, ja mahdollisesti vielä pudotuspeleissäkin 20. ja 21.12.
Vuoden sykähdyttävimmän hetken voittaa yleensä joko yleisurheilija tai maastohiihtäjä. Tänä vuonna näistä lajeista ei kuitenkaan tullut arvokisoista suurmenestystä, joten voittaja löytyy todennäköisesti joukkuelajien parista.
Suomessa ylivoimaisesti suosituimmat joukkuelajit ovat jalkapallo ja jääkiekko, joten Floridan voitto ja Pukin jäähyväiset ovat vahvoilla. Koripallo ei ole kovin suosittua näihin verrattuna, mutta itse ainakin toivon, että Susijengin otteet EM-kisoissa voittaisi palkinnon.
Vuonna 2017 vuoden urheilija oli Iivo Niskanen, joka voitti äänestyksessä ylivoimaisesti toiseksi ja kolmanneksi tulleet Henri Kontisen ja Lauri Markkasen. Tämän vuoden parhaat hiihtourheilijat olivat Suvi Minkkinen ja Lauri Vuorinen. He tulevat olemaan korkealla äänestyksessä, mutta pitää muistaa ettei kumpikaan heistä voittanut arvokisoista kultaa.
Lauri Markkanen pelasi hyvät EM-kisat ja NBA-kausi on lähtenyt sen verran hyvin käyntiin, että olisi ihme, jos hän ei pääsisi All Stars-tapahtumaan. Viime kausi oli kuitenkin huono, joten en usko, että voittaa tänä vuonna palkintoa. Barkov taas voitti kyseisen palkinnon viime vuonna, joten tuskin voittaa uudelleen, vaikka hän pelasikin yhtä vakuuttavan kauden.
Kontisen kausi 2017 oli piirun verran parempi kuin Harrin tämä kausi, mutta kyllä Harrin pitäisi voittaa edellämainitut nimet äänestyksessä. Voi kuitenkin olla, että kakkossijalle hän jää, koska maratonin viides sija MM-kisoissa taitaa olla vielä kovempi suoritus.
Nämä ovat tosiaan aika subjetiivisia määritelmiä, ja ainakaan vielä ei tennispelaaja ole kärkeen yltänyt. Mutta lähelle kyllä. Kunnia-asia se on noissa kärkikahinoissakin olla, joten en ainakaan itse koe suurta harmia, vaikkei ykköstiloja tulisikaan. 🙂
Minä lupaan kyllä puolestasi mieleni pahoittaa, jos sinua ei valita. Ja luulenpa, että kanssamököttäjiä löytyy useampi sohvallinen.
Hei! Nyt tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista kuulla, millainen on normi treenipäiväsi nyt kun saat treenata kotona? Laitapa vaikka joku esimerkkipäivä. Onko sinulla tiukat ohjelmat joka viikolle vai väljemmät suunnitelmat, joista katsotaan kullekin päivälle sopivimmat treenit tuntemusten mukaan? Montako pallotuubia on mukana tennistreeneissä 😆, sillä eihän treenejäkään voi tehdä huonoilla palloilla!?
Ja aiotko testata nyt treenikaudella eri tavalla jännitettyä mailaa: eri kireydet pysty-ja poikkijänteissä tms? No, eipä taida olla tarvetta, kun menneellä kaudella näytti toimivan nykyinen systeemi erinomaisesti😁
Kyllä tässä Suomessa ollessa kiirettä pitää, treenit ja muut menot on tarkasti suunniteltu ainakin viikoksi eteenpäin. Lapset ovat kotona ollessani pääosin minun vastuullani, joten yritän kaikin keinoin järjestää kaiken tekemisen päiväsaikaan niin ehdin viedä ja hakea heidät päiväkodista. Kotia pitäisi pitää jotenkin yllä ja muutenkin elämään mahtuu kaikenlaista.
Esimerkiksi eilen meni iltapäivästä pitkäksi, mutta ohjelmaan kuului fysiikkatreenit klo 9.30-11, tennistreenit klo 12.30-14, Urheilulehden haastattelu kl0 15-15.45 ja fysioterapia 15.45-16.30. Tänään selviän yhdellä treenillä aamusta, mutta muuta ohjelmaa onkin iltapäivästä enemmän. 🙂
Ja palloja tosiaan treeneissä kuluu. Yleensä vaihdetaan ainakin kerran, joten olisiko sellainen 16-18 uutta palloa per treeni aika lähellä toteutunutta.
Niinpä: aikamoista suunnittelua/sumplimista/joustavuutta tarvitaan, että saa kaiken rullaamaan. Mutta samalla tämä aika on myös varmasti ”rakkaudesta rikkaaksi”- aikaa, kun saat olla perheen kanssa enemmän ja täten ladata akkuja seuraavaan kauteen!
Moro.
Hieno on katsella teidän meininkejä, pysykäähän terveinä ja tsempit kaudelle 2026!
Todella upea kausi! Miten ratkaiseva palaveri siellä Pekingissä pidettiin? Oliko teiden erkaneminen siinä kohtaa realistinen vaihtoehto? Uutta katta malttamattomana täälläkin jo odotetaan. Ei kun menoksi! Vamos!
Kiitos! Kyllähän sitä keskustelu aina pitää kunnolla käydä, mutta ehkä realistisesti yhdessä jatkaminen oli kuitenkin melkeinpä ainoa järkevä vaihtoehto. 🙂