Ei tullut toisellakaan kierroksella voitto helpolla, vaan ihan tosissaan piti vääntää loppuun asti ennen kuin vastapuoli taipui Rooman viileässä ja kosteassa illassa. Olosuhteet olivat todella hitaat, mikä tuo helposti omat haasteensa ainakin syöttö- ja verkkopeliin, mutta vaikkei peli ollut täydellistä, niin on se vaan hienoa, että voitto saatiin silti kairattua. Ja perjantai-iltana odottaakin sitten kunnon herkkupala kotiyleisöä ja Bolelli/Vavassori -paria vastaan.
Maanantain ensimmäisen kierroksen voiton jälkeen lähdettiin tiistaihin treeni mielessä, ja vedimmekin Henryn kanssa hyvät puolentoista tunnin setit iltapäivällä aurinkoisessa kelissä. Keho tuntui hyvältä, lyönti löytyy päivä päivältä paremmin ja syötössäkin oli mukavasti potkua. Illalla syötiin hyvin läheisessä ravintolassa, ja tehtiin viimeiset huomiot seuraavien vastustajien otteista.
Tänään keskiviikkona oli Roomaan luvattu sadetta varsinkin aamupäivälle, ja vaikka ihan aamu kuivaa olikin niin puolilta päivin vettä tuli taivaalta hetken reilusti. Ehdimme sen jälkeen kuitenkin hyvin lyödä lyönnit läpi ja valmistautua matsiin, mutta juuri meitä edeltävän matsin lopussa alkoi taivaalta taas ripotella vettä, ja vaikka tuo naisten neluri saatiin pelattua niin sateen yltyessä meitä ei enää päästetty kentälle, vaikka valmiina oltiin. Ja pian vettä tulikin jo sen verran paljon, että kentän päälle lyötiin pressut ja oli parempi palata lämmittelyalueelta takaisin viihtyisämpiin odottelutiloihin. Lopulta sade kuitenkin taukosi, pressut siirrettiin sivuun ja kenttä viimeisteltiin pelikuntoon, niin pääsimme astelemaan Supertennis-areenalle parin tunnin odottelun jälkeen noin varttia vaille kuusi. Keli oli mukavan puolipilvinen, mutta edelleen tosi kostea ja lämpötila alle 20 asteen.
Henry aloitti matsin vakuuttavalla syöttämisellä, mutta samaa ei voi sanoa 1-1 -tilanteen minun syöttövuorostani. Tien löi pari loistavaa rystyä alkuun ja vaikka kolme ensimmäistä murtopalloa hyvän syöttöpelin avustuksella pelastui niin neljäs oli liikaa. Pääsimme kuitenkin heti seuraavassa gamessa yrittämään vastamurtoa; erinomaisen kämmenpalautukseni perään rystyhyökkäys jäi kuitenkin harvinaisesti ja harmillisesti verkkoon. Pääsimme 0-30 -tilanteeseen myös Michelsenin syötössä 2-3 -tilanteessa ennen kuin Tienin syöttäessä 3-4 -tilanteessa oli taas murtopallo käsillä. Henryn palautus karkasi kuitenkin leveäksi. Tuon lähemmäksi emme enää päässeet, ja niinpä ensimmäinen erä meni amerikkalaisille 4-6, vaikka tuntui, että olimme ihan hyvin mukana pelissä. Kaikki no-ad -pisteet menivät kuitenkin väärin päin.
Toisessa erässä olimme alussa pahassa pulassa, kun jouduin ensin pelastamaan kaksi murtopalloa 1-1 -tilanteessa ennen kuin Henryn piti selvittää tiensä pitoon 15-40 -tilanteesta kaksi gamea myöhemmin. Mutta kun noista selvittiin, niin vihdoin saatiin palkinto myös palautusvuorossa, kun rystypalautukseni linjaa pitkin onnistui täydellisesti murtopallossa Tienin syöttäessä. Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä vastapuolelta lyötiin useampi loistopalautus minun seuraavaan syöttövuorooni ja tilanne oli pian tasan 4-4. Mutta Tienin syötöissä olimme tänään hyvin mukana, kuten myös 5-4 -tilanteessa. Murto- ja samalla eräpallo oli varmasti urani yksi parhaista rystykrossiralleista, joka päättyi kuudennella rystylläni pamauttaessani pallon täysillä kohti kentän keskustaa, eikä Michelsen ehtinyt saada mailaansa enää kunnolla väliin. Ja niin vain oltiin taas kolmannen erän äärellä.
Saimme tie breakiin lentävän lähdön, kun pääsimme vahvalla pelillä nopeasti 4-0 -johtoon. Paikat oli jopa ottaa seuraavatkin kaksi pistettä, mutta puoltenvaihtoon mentiin 4-2 -tilanteessa. Henry löi tuohon kohtaan loistopalautuksen ja ässän, mutta 6-2 -tilanteessa emme saaneet kumpikaan palloa tapettua verkolta. Michelsen sortui paineen alla kämmenvirheeseen 6-4 -johdossamme, mutta ei saanut Henrykään tapettua korkeaa rystyvolleytaan 7-4 -tilanteessa syöttäessäni. Puolia vaihdettiin kutkuttavasti 7-5 -tilanteessa, jossa löin kaksi kovasti kierrettyä korkeampaa kämmentä ennen kuin Henry teki upean pelastuksen kentän pinnasta Michelsenin volleyn tullessa nauhan kautta meidän puolellemme. Ottelun paras kämmenpalautukseni 8-5 -tilanteessa petasi Henrylle helpon paikan siirtää meidät ottelupallotilanteeseen. Ensimmäisen Tien pelasti hyvällä syötöllä, mutta 9-6 -tilanteessa Henryn kakkonen oli tarpeeksi kierteinen, eikä Michelsen saanut palloa yli verkon. Kai sitä sai taas hymyillä, vaikka aika tiukassa paikassa sitä lähes puolitoista tuntia oltiinkin vietetty.
Olisi ollut kyllä tunnelmat aika lattialla, jos tämä matsi olisi hävitty ja matsin jälkeinen palaveri valmentajien kanssa pidetty niissä tunnelmissa. Nytkin jäi nimittäin kyllä paljon parannettavaa jatkoa ajatellen, mutta onhan tuollaista palautetta aika paljon helpompi ottaa vastaan voiton kuin tappion jälkeen. Ensimmäinen erä oli mielestäni ihan hyvää peliä, mutta emme saaneet palautusvuoroissa palkintoa, ja jotenkin ehkä se paras taisteluvaisto loisti poissaolollaan. Toisessa erässä puolestaan sekoitin pelini 1-1 -tilanteen jälkeen noin vartiksi tosi pahasti, mutta onneksi tuosta pidoilla selvittiin ja henkisesti tärkeä Tienin syötönmurto vähän helpotti tekemistä. Mutta vielä piti yksi syötönmurto antaa vastustajille ja MTB:ssakin pari harvinaista mokaa tehdä verkolta ennen kuin voitto lopulta irtosi. Mutta onneksi irtosi.
Ehkä isoin pettymys omalla kohdallani tänään oli juuri tuo henkisen latauksen pieni epämääräisyys. Ottelun alussa meno oli ehkä aavistuksen huoletonta, ja vaikka sinänsä on ihan tervettä hävitynkin erän jälkeen tunnistaa, että olimme varsin hyvin pelissä mukana niin se viimeinen päättäväisyys lyöntivalinnoissa jotenkin näkyi. Ja toisessa erässä hävitin kyllä fokuksen epäolennaisuuksiin harvinaisen pahasti ja erityisesti rystyvolley katosi myös kokonaan. Jotenkin mieli karkasi negatiivisuuden kautta ylivirittyneiseen tunnelmaan ja kohtuullisellakin vauhdilla kohti tulleet pallot verkolla tuntuivat liian nopeilta. Reaktiot olivat vähän kuin putkinäön valtaamina liian nopeita yläkropassa ja liian hitaita jaloissa. Ja sen myötä tuli monta sellaista virhettä, joita ei kyllä pitäisi kovin usein verkolla tehdä. Ja tietysti se myös helposti laittaa sitten kiukuttamaan. Virheitä ei kukaan voi täysin pelistään poistaa, mutta oikea mielentila, hetkessä eläminen ja vain seuraavaan pisteeseen keskittyminen ovat juuri niitä asioita, jotka ovat täysin omassa kontrollissa. Ja tuolla saralla epäonnistumista ei tällä tasolla helpolla saa kyllä itselleen antaa anteeksi, vaan ottaa itsestään seuraavaan matsiin isosti niskasta kiinni.
Mutta jos meidät jostain tunnetaan, niin siitä, että löydämme vaikeampanakin päivänä keinot voittaa. Mihinkään ei matsin aikana sattunut, mutta pelin jälkeen huomasimme fyssarini Mikon kanssa, että rintaranka oli matsin aikana täysin jumahtanut, eikä taipunut taakse juuri ollenkaan. Muutama isompi rusautus jälkilämpö päällä teki kuitenkin hyvää, ja nyt taaksetaivutuskin toimii taas normaalisti. Varmasti syötöstä lähti tuon jumin myötä tehoja ja tarkkuutta pois, mutta täytyy pitää kyllä huolta, että jatkossa ei tuollaista pääse otteluidenkaan aikana syntymään.
Minun syöttöpelini ajoittaisista vaikeuksista huolimatta löysimme kuitenkin Henryn kanssa palautuspeliin ottelun lopussa upean vaihteen, ja MTB:ssäkin voitimme peräti viisi pistettä vastustajien syötöissä. Uskalsimme hakea ratkaisuja ja pelata sitä kuuluisaa omaa peliämme juuri tiukimmissa paikoissa. Ja kyllä sillä voiton tänäänkin ansaitsee. 😎 Vastapuolellakaan ei huonosti pelattu, ja esimerkiksi Michelsen syötti minun ruutuuni vain yhden ainoan kakkossyötön koko matsissa, mutta tiukoissa paikoissa hänkin sortui vähän liian passiiviseen peliin. Ja silloinhan me kerta toisensa jälkeen rankaisemme.
Kisat siis jatkuvat, mikä on aina kaiken a ja o. Torstaina on ohjelmassa välipäivä, kunnes perjantaina päästään kunnolla ottamaan mittaa Bolelli/Vavassorista, kun kohtaamme heidät ensi kertaa massalla. Miamissa italialaiset pääsivät yllättämään, mutta sitä edelliset neljä kohtaamista päättyivät meille. Yleisön tuki tulee kuitenkin varmasti olemaan italialaisille iso apu, ja kyllähän he varmasti myös massalla meitä vastaan mielellään pelaavat. Lobbipalautusta on varmasti paljon tiedossa ja takakentältä pitää meidänkin olla tuossa matsissa valmiita taistelemaan pidempiä ralleja. Mutta kyllähän meiltä kova luotto peliin löytyy, onhan tässä jo seitsemän peräkkäistä massavoittoa alla. Mahdollisessa MTB:ssa otettaisiin kuitenkin vastustajista mittaa oikein kunnolla, sillä vaikka meillä tuo tilasto on tänä vuonna reilusti positiivinen 4-1, niin italialaiset ovat kaudella 2026 voittaneet tähän mennessä jokaisen peräti yhdeksästä match tie breakistaan. 😯
Innolla tässä kaikesta huolimatta perjantaita kuitenkin jo odotellaan. Valmistaudutaan huomenna huolella ja sitten laitetaan taas viikonlopuksi täysi höyry päälle. Vamos!
Iso voitto! Siihen minä tämän tiivistän. Lähtökohtaisesti pirun vaikea peli, kun vastustajalla ei ole mitään hävittävää ja toisaalta ovat tosi hyviä pelaajia. Tuohon asetelmaan, kun antaa vielä erän edelle, niin aika moni olisi taipunut. Väitän, että tuo ottelu pelattiin ennen kaikkea pään sisällä, ja en vaan voi ylikorostaa, kuinka tervepäisiä olette. Oma pää levisi tällä viikolla kahtena päivänä kolmesta, vaikka siinä ei edes ollut taloudellista tai rankingpistepanosta. Olen edelleen onnellinen, että te hoidatte nämä paikat ja minä vaan ylianalysoin ja murehdin.
Aiemmassa kommenttikentässä joku arvosteli kaksinpelipelaajaparien mukana oloa (johon mielestäni vastaisin Harrin puolesta hyvin). Ehkäpä tänään nähtiin yksi lisäpointti siihen, miksi heitä kannattaa mukana pitää. Jos voittonne pelkästään ei vielä olisi enemmän kuin maailman ympäri ja takaisin, niin nelinpeliromantikkona en voisi olla onnellisempi, sillä maailman paras nelinpelipari näytti suuruutensa.
Seuraavaksi vastaan tulee tällä viikolla ensimmäistä kertaa nelinpelaajia. Italialaiset on olleet teillä takataskussa pitkän aikaa, mutta edellisellä kerralla teidät vähän lyötiin laudalta. He pääsivät mukavuusalueelleen ja lyömään takarajan päältä kovia peruslyöntejä. Teillä on kaikki aseet heitä vastaan ja niitä on enemmän kuin heillä. He ennakoivat paljon teidän syöttämistänne, joten siinä monipuolisuus on avain onneen ja oma palauttaminen tulee kyllä riittämään.
PS. Voihan Tappara… Periaatteessa ei kiinnosta (Viime vuoden euforian jälkeen. Kyllä. Kalpa!) mikä joukkue Liigan voittaa, mutta jos se on jälleen vaimoni siskon miehen joukkue, niin kyllä se sattuu lähes samalla tavalla kuin ATP500-finaalin tappio… Ei mitään paineita, turnausvoitto auttaisi vielä lisää tuossa asiassa. 😀 Toisaalta, mitä me jääkiekosta, kun tennis on kuitenkin se elämän tärkein ei tärkeä asia. 😊
Upea taisteluvoitto. Hienoa nähdä miten hyvin pärjäät varsinkin tärkeissä palloissa tosi pitkissä rystycrosseissa huippukaksinpelaajien kanssa.
Isosti onnea taas voitosta! Nitropurkki on säilynyt koskemattomana vaikka teillä on tullut tavaksi laittaa nämä alkukierrosten ottelut tosi jänniksi.
Mikä sitä Lloydia vaivaa kun ei tahdo pysyä hereillä? Sureeko vanhoja Rooman aikoja, kun sai herätellä sinua kisoihin?
Kova on luotto makaroonien kaadon suhteen, vamos!
Onnea vaan ja ilolla jatkoon. Hyvää analyysiä taas, ja niinhän se on että asenne ratkaisee. Mutta aina ei ehkä voi uskoa voittoon joten hyvä että tulee varmistusta.
Onnea ja tsempit jatkoon italianoja vastaan! 😎
Syytän kyllä kisajärjestäjiä lähes tyhjästä katsomosta. Tänään kun ei aiemmista päivistä poiketen tuolle kentälle myyty lainkaan lippuja, vaan olisi pitänyt ostaa Keskuskentän liput Supertennis Arenan pelit nähdäkseen. Erikoista hommaa kyllä 🤔
Huhhuhh, tulihan se jatkopaikka sieltä! Ei meinannut teidän normipelinne lähteä käyntiin sitten millään, mutta tie breakissa skarppasitte loistavasti, jälleen kerran 😀.
Perjantain ottelu tulee olemaan ihan toista maata. Mielen malttia ja tsemppiä sinne!!! Mitä äänekkäämmin katsomo kannustaa omiaan, sitä määrätietoisemmin te panostatte omaan tekemiseenne 💪.