Kolmeen jää ottelumäärä Rooman kisassa tälläkin kertaa, kun pirteästi pelanneet italialaiset veivät tänään tiukan taiston puolivälierässä. Meidän pelissämme ei oikein missään vaiheessa löytynyt sitä parasta vaihdetta, ja vaikka kovasti taisteltiin toisessa erässä murron takaa-ajosta eräpalloon asti, niin tällä kertaa on myönnettävä vastustajat paremmiksi. Iltalennolla siis kotiin viikonlopuksi, ja katseet kohti Ranskan avoimia.
Eilinen torstai oli Roomassa kaunis päivä, kun taivas oli puolipilvinen, ja lämpötila mukavasti pari astetta 20:n yläpuolella. Treenasimme tunnin verran Henryn kanssa kahdestaan, ja jotenkin tuntui, että ensimmäistä kertaa tällä viikolla lyönnissä oli kunnolla ajoitus kohdallaan. Käsi ja keho toimivat hienosti yhteen ja jalkakin liikkui vaivattomasti. Sellainen brittitermein hyvä ”spark” oli kaikessa tekemisessä. Syöttökin tuntui tosi vaivattomalta ja löysi ruudun kaikkiin kulmiin. Illalla syötiin isolla porukalla hyvin, ja katselin vielä illan ratoksi Euroviisujen toisenkin semifinaalin. Melko mukava päivä kaiken kaikkiaan siis.
Tänään perjantaina oli Roomaan ylle luvattu viimeistään iltapäiväksi ukkoskuuroja, mutta onneksi ne eivät meidän otteluumme lopulta ehtineet vaikuttaa. Pari tippaa tuli kyllä taivaalta sekä aamubollauksemme että matsin aikana, mutta kunnolla taivas repesi vasta hieman meidän ottelumme päättymisen jälkeen. Olosuhteet olivat joka tapauksessa aika hitaat, ja tuuli oli kentän suuntaisesti myös huomattava. Löimme lyönnit läpi kello 11, minkä jälkeen oli lounaan vuoro ennen kuin kuulutus pelaajien tiloissa kutsui valmistautumaan kentälle asteluun. Supertennis Areenalla oli tänään mukavasti melkeinpä täysi tupa, ja yleisö kaiken lisäksi kannusti varsin reilusti, joten tunnelmakin oli varsin kohdallaan.
Matsi alkoi vähän niin kuin osasimme odottaa italialaisten lobbatessa lähes jokaisen syötönpalautuksen, mutta olimme tuon suhteen hyvin hereillä ja hoidimme omat syöttömme vakuuttavasti alusta alkaen. Vastapuolellakaan ei kuitenkaan syöttöpelissä rakoiltu, ja erää edettiin siten vahvasti tasatahtiin. 5-5 -tilanteessa jouduimme kuitenkin tukalaan paikkaan, kun pari pidempää rallia kääntyi minun syöttövuorossani väärään suuntaan. Kaksi ensimmäistä murtopalloa pelastin erinomaisilla syötöillä, mutta 40-40 -tilanteessa taistelupallo meni italialle. Matsin kolme ainoaa Bolellin ruutuun häviämääni syöttöpistettä osuivat harmittavasti kaikki samaan syöttövuoroon. Saimme seuraavassa Bolellin syöttövuorossa vielä painetta aikaiseksi 0-30 -tilanteen myötä, mutta murtopalloille asti emme päässeet. Ensimmäinen erä siis italiaan 5-7.
Toisessa erässä alku oli tahmeaa, mutta Henryn syöttövuoron kaksi vastustajien murtopalloa kuitenkin selvitettiin. 1-1 -tilanteessa Vavassori vei kuitenkin kaikki neljä pistettä minun syöttövuorossani, ja taas oli murto vastapuolella. Ei tuntuneet osumat meillä olevan ihan kohdillaan ja jotenkin edelleen se ihan paras terävyys erityisesti palautuspelistä uupui. Mutta emme me tietysti tänne asti luovuttamaan olleet tulleet, vaan taistelimme väkisin murron takaisin 2-3 -tilanteessa Vavassorin syöttäessä, kun erityisesti Henry onnistui palautusvuorossa upeasti. Perään minulta vakuuttava pito ja momentum oli selvästi kääntynyt.
Saimme tuon vastamurron jälkeen koko ajan kohtuullista painetta vastustajille heidän syötöissään, ja 6-5 -tilanteessa pääsimme jopa 40-40 -tilanteeseen Bolellin syötössä. Italialaiset selvittivät tuon eräpallon kuitenkin vahvalla syötöllä ja verkkopelillä. Edessä häämötti siis tie break, kuten aika monta kertaa ennenkin tätä paria vastaan. Alku ei meiltä ollut kuitenkaan paras mahdollinen, kun Vavassori teki heti ensimmäisessä pisteessä Bolellin hyvän palautuksen jälkeen erinomaisen väliinmenon. Kahden sitä seuranneen vastustajien hyvän verkkopisteen jälkeen Henry ei aivan kunnolla ylettänyt Vavassorin palautukseen, ja niinpä tilanne oli jo aika onneton 0-4. Kaksi hyvää syöttökomboa lisää toi italialaisille viisi ottelupalloa, ja vaikka ensimmäiset kaksi Henry pelasti hyvillä syötöillä ja minä vielä kolmannen palautuksellani, niin neljänteen Vavassori lätkäisi ässän t-pisteeseen ja matsi oli siinä. Yleisö sai mitä halusi, ja meillä alkoi kotimatka.
Kyllähän päällimmäinen tunne matsin jälkeen oli tänään pettymys, eihän siitä pääse mihinkään. Tiukkahan peli oli alusta loppuun, mutta se viimeinen puristus ja terävyys jäivät tällä kertaa uupumaan. Pari palloa putosivat myös juuri väärälle puolelle viivoja, mutta ei se siihen toki ratkennut. Italialaiset mursivat kahdesti ja veivät vielä tie breakinkin, eikä heillä ratkaisupaikoissa juuri virheitä tullut. Tällaista tämä välillä on. Mihinkään ei sattunut, mikä on aina tosi positiivista ja tappion jälkeen ehti vielä saman illan paluulennollekin. Ei tämä siis nyt mahdottoman huono päivä ollut kuitenkaan.
Omassa pelissä tuntui jotenkin olevan sellainen paras rauhallisuus kateissa. Kämmenlyönti kolisi pokaan huonolla ajoituksella tosi monta kertaa ja lyöntiin ei meinannut oikein millään löytyä sellaista oikeanlaista painoa. Syötössäkin jäi pari kertaa vauhti jostain syystä vähän piippuun, eikä kakkosessakaan ollut ihan sitä totuttua tarkkuutta, kun pallo olisi ehdottomasti pitänyt toimittaa vastustajien rystyille. Ärsyttävä tunne, eikä nelurissa oikein millään pääse hakemaan rytmiä tai pysty pelaamaan itseään sisään matsiin vaikkapa varmuuden kautta. Se on luotettava vain siihen, että se iso lyönti sitten ratkaisupaikassa osuukin. Tänään ei ihan osunut, vaan lyönti oli monta kertaa ajoitukseltaan erityisesti liian ajoissa. Miettiköhän sitä sitten liikaa lyönnin lopputulosta jo suorituksen aikana?
Taktisesti italialaiset eivät suuresti yllättäneet, mikä toki ehkä olisikin ollut suurempi yllätys, sillä kohtaamisia on viimeiseen vuoteen mahtunut jo kahden käden sormilla laskettava määrä. Heillä oli toki selvästi uskallusta hakea tiukoissakin paikoissa rohkeasti kiertoja kämmenelleen, ja tie breakissakin he onnistuivat ensimmäiset neljä pistettä saamaan meidän palautuksemme huokuteltua juuri sinne, mihin syöttäjän pari oli liikkumassa. Lobbipalautukset käsittelimme mielestäni varsin hyvin olosuhteet huomioiden, mutta omissa palautuksissamme meillä oli ehkä vähän enemmän epävarmuutta kuin olisin toivonut. Nopeilla alustoilla pääsemme hyökkäämään palautuksissa selvästi paremmin, mutta ehkä tällaisissa tosi hitaissa olosuhteissa pitäisi ottaa vain rohkeasti askel taakse ja sijoitella rauhassa palloa ja uskoa, että pidempi ralli kääntyy kotiin. Mutta tuokin vaatisi omaan takakenttäpeliin aika kovan luoton, jota ei tänään jostain syystä ihan löytynyt.
Eihän tämä Rooman kisa olosuhteiltaan meille varmasti ideaalein ole, mutta keskinkertaisellakin pelillä otettiin nyt kuitenkin pari voittoa. Ehkä jätettiin sitten se ihan paras peli sopivasti vähän säästöön tulevaa ajatellen. Hampurin ensi viikon turnaus jää nyt joka tapauksessa väliin, että saamme varmasti miehet henkisesti ja fyysisesti täyteen iskuun, kun Roland Garrosin massoilla puolentoista viikon päästä kauden toinen Grand Slam -turnaus laitetaan käyntiin. Sitä ennen on hyvä huilata hieman, kukin tahoillaan, mutta varmasti lähdetään kuitenkin Pariisiin hyvissä ajoin ensi viikon puolenvälin jälkeen. Siellä on sitten taas koko tiimi mukana kannustamassa ja tukemassa, ja toivottavasti myös peli sillä tasolla, mihin tiedämme sen parhaimmillan osuvan. Vamos!
Vähän sitä parasta peliä odoteltiin koko viikko, mutta ei se tälle viikolle ehtinyt. Madridissa tekeminen oli tosi hyvällä mallilla, mutta nyt tuli vähän siihen takapakkia. Kaikkia pelejä ei tietenkään voi voittaa ja jos parasta ei löydy, niin on ihan kohtuullista, että puolivälieristä tulee kotiin lähtö.
Aika vahvasti oli toisen erän loppupuolella tunne, että tämä kääntyy vielä teille, mutta oli kyllä aika tyly aloitus tie breakiin. Eihän se auta kuin todeta, että tänään paremmat voittivat.
Nyt tässä on vajaa puolitoista viikkoa aikaa kaivaa Madridissa löytyneet massa-asetukset uudelleen esille. Se oma hyvä peli on kyllä siellä olemassa ja massakauden kaksi tärkeintä viikkoa on vielä pelaamatta. Yksi tonnisen voitto on tarttunut mukaan tässä ”lämmittelyvaiheessa”, joten tilannehan on varsin hyvä 🙂
Näytti, että olosuhteet vei teistä voiton ja italialaiset vielä kotikentällään, silti ei paljosta jääny kiinni!
Siltä tosiaan vaikutti, että vähän rauhallisemmalla pelillä olis voinu saavuttaa enemmän. Vaikeissa olosuhteissa nopeet ratkasut pääty usein verkkoon tai rajojen ulkopuolelle.
Nyt lepoa/palautumista ja paikat kuntoon, niin siit se löhtee; tsemppiä Psriisiin!
Kerrankin pääsin katsomaan ottelun alkua täältä ruudun takaa (loppuun asti en valitettavasti voinut) ja pelaajaesittelyjen kohdalla Henryn kohdalla kiinnitin huomiota siihen, että iän kohdalla luki 30v. Muistelin, että viimeksi esittelyn nähdessäni olisi ollut 29v ja piti tarkistaa. Näköjään Henryllä ollut synttärit tässä kuussa eli 6.5. tullut täyteen 30v. Myöhästyneet, mutta sitäkin isommat synttärionnittelut!
Toivottavasti Madridissa ollut vire löytyy Ranskan avoimiin, tsemppiä!
Aina ei voi voittaa vaikka yritys oli hyvä. Tsemppiä Ranskan avoimiin.
Numerollisesti tiukka ottelu, pelihaluisempi pari vei voiton! Jostain syystä yleisilme teidän puolella verkkoa näytti kuitenkin jotenkin apealta kun taas italialaispari puhkui intoa läpi ottelun. Kerroit, että rauhallisuus puuttui, mutta ulospäin näytti liiankin rauhalliselta. Epäilin, että kroppasi pistää kampoihin, kun Henryn syöttäessä olit verkolla poikkeuksellisen pystyasennossa. Toisaalta taas syöttösi kyllä näytti toimivan hyvin 😊.
Puolivälieräpaikka on tonnikisassa hyvä joka tapauksessa hyvä saavutus. Siitä ei kahta sanaa! Ja Pariisiin on hyvin aikaa saada sekä ulkoinen että sisäinen peli balanssiin!!!