Olihan siinä vähän sulattelemista, kun Pariisista palasi kotiin sekä finaalista erittäin pettynyt että rankingin ykköspaikan myötä unelmansa täyttänyt mies. Keho ja mieli olivat selvästi levon tarpeessa, joten ohjelmassa oli aikaa perheen kanssa, mutta toki myös vähän treeniä ja muita tennisammattilaisen velvollisuuksia. Nyt ollaan kuitenkin taas uusien haasteiden äärellä, kun Lontoossa polkaistaan ruohokausi käyntiin.
Pakko se on myöntää, että Roland Garrosin finaalitappio otti koville. Pettymys oli tosi iso, eikä pelkästään lopputuloksen takia, vaan myös siksi, että peliesityskin jäi niin piippuun. Koko Pariisin reissun ajan käytössä olleet särkylääkkeet saivat matsin jälkeen jäädä tauolle, ja kyllähän sen sunnuntaiaamuna sitten kotona huomasi, että kehokin oli aika palasina. Mutta olo oli silti jotenkin harvinaisen tyhjä, sillä onhan tuollaisessa isossa ottelussa helposti sellainen fiilis, että pelaa vähän muillekin kuin itselleen. Ja sitten kun epäonnistuu niin jää jopa syyllinen olo.
No, jokaista uran Grand Slam -finaaliaan harva voittaa, joten ehkä se on vain hyväksyttävä, että neljän voitonjuhliin päättyneen jälkeen yksi kääntyy tappioksi. Ja äkkiä sitä pääsi pois tenniskuplasta, kun lauantaina puoliltaöihin kotiin palattua pääsi suoraan useammaksi tunniksi keittiöön valmistelemaan seuraavan päivän lastemme synttärijuhlia. Ei ole omassa kalenterissa montaa sellaista viikonlopun päivää, jotka voi etukäteen merkitä varmaksi kotona vietettäväksi, ja tämä sunnuntai oli yksi niistä harvoista, jolloin uskalsi synttärit järjestää. Mutta juhlat kyllä sujuivat hienosti kaikin puolin.
Maanantaiaamuna heräsin useampaan viestiin, joissa onniteltiin vielä virallisesti ykköspaikan saavuttamisesta. Olihan tuo ollut varsinkin viimeiset puolitoista vuotta aika iso tavoite uralla, ja sen täyttyminen tuntui kyllä valtavalta onnistumiselta. Vaikka samanaikaisesti ajatukset olivat edelleen melko epäuskoiset, sillä enhän olisi muutama vuosi sitten ikinä uskonut, että mitään tällaista voisi uralla saavuttaa. Useamman vuoden tauolta palatessani uskoin, että top100 voisi nelurissa olla realismia, ja ehkä jonkun Grand Slamin voisin päästä pelaamaan, mutta top30 -ranking ja masters-turnaukset tuntuivat aika kaukaiselta. Mutta tässä sitä nyt ollaan listaykkösenä.
Monella tavalla on jopa hienoa, että olemme listaykkösinä Henryn kanssa yhdessä, sillä kyllähän hänen panoksensa tähän saavutukseen on ihan yhtä iso kuin minullakin. Makeaa on hänen kanssaan ollut saavuttaa tämä yhdessä. Ja aika monta sattumaa pomppinut varsin sopivasti oikeaan suuntaan. Lloydin kanssa vuoden 2020 lopulla varmaan emme kumpikaan uskoneet niin nopeaan nousuun suurturnauksiin, mutta aika vauhdilla on Henrynkin kanssa noustu sieltä rankingsijoilta noin 50 ykkösiksi asti. Koko brittisysteemiä sopii siis myös kiittää vuolaasti.
Ja tottakai mukanani on ollut myös ihan mahtava tiimi omasta takaa. Aika monta valmentajaa vuosien varrella, vanhemmat ja vaimo sekä kaikki muut tiimin jäsenet. Moni on ollut myös mukana aika pitkään, Boris vetovastuussa tenniksen osalta kohta kymmenen vuotta, Erik fysiikan puolella yli tuplasti tuon. Mikko on hoitanut fyssarin tonttia kentille paluusta alkaen, ja lääkärini Petri on ollut mukana vielä sitäkin pidempään. Mutta on tiimissä myös mukana monta tuoreempaa lisäystä, kun olen halunnut kääntää kaikki kivet maailmanhuippua tavoitellessani. Pari vuotta mieltä hoitanut psykologini Satu, selkäni uuteen uskoon viime vuodesta alkaen kääntänyt fyssari Jukka sekä viime vuoden lopussa mukaan tullut hengitysvalmentaja Tomi. Ja viime vuodesta alkaen managerina toiminut Jarno, joka on auttanut minua keskittymään olennaiseen sekä saanut myös kasvatettua tiimiä sponsoreiden osalta. Sekä tietysti suuren suuri määrä muita henkilöitä, jotka ovat tuuppineet minua oikeaan suuntaan urallani. Toivottavasti muistan heitäkin kaikkia vielä urani aikana jossain vaiheessa kiittää.
Samalla kun ykköspaikka varmistui, hetkellisesti toki mielessä pyöri myös se, että mitä sitten seuraavaksi. Listakärjen tavoittelu on motivoinut antamaan kaikkensa päivä toisensa jälkeen, mutta huipulla ei toki pysy, jos vaatimustasosta yhtään tinkii. Onneksi kilpailuvietti on edelleen korkea, ja varmasti herättää taistelemaan kerta toisensa jälkeen matsitilanteessa, mutta varmasti vaikkapa Dohan kaltaiset aika isolla riskillä kipeänä pelaamiset tulevat jäämään vähemmälle jatkossa. Keskitytään yhä enemmän isoihin kisoihin ja huippukunnon ajoittamiseen silloin, kun sitä eniten halutaan. Mutta toki tämä vuosi halutaan ensin toki myös päättää listakärjessä.
Tiimissä on myös onneksi Louis’n kaltaisia kaiken nähneitä valmentaja, jotka osaavat ohjata meitä oikeaan suuntaan. Hän on urallaan valmentanut toistakymmentä maailman ykköstä, ja kysyinkin häneltä miten hän näkee meidän seuraavat askeleemme. Moni varmaan ajattelee, että turha tuollaisia nyt on ajatella, keskittyisivät vain pelaamiseen, mutta varmasti niin on moni muukin yrittänyt. Helposti ykköspaikkaa alkaa yrittää suojella tai yrittää alkaa kontrolloida liikaa asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Meille tärkeintä on tiedostaa tilanne, olla sinut ennakkosuosikin asemassa jatkuvasti pelaamisen kanssa sekä nähdä itsemme ykkösinä pidemmän aikaa. Uskoa, että kuulumme sinne jatkossakin.
Vietin maanantaina lasten kanssa ihan mahtavan päivän kolmistaan metsäretkellä ja Linnanmäellä, ja väkisinkin tuossa päivän aikana tuli monta kertaa sellainen fiilis, että ei voisi asiat kyllä varmaan paremmin olla. Se on upea tunne se, ja varsinkin silloin, kun sen ääreen osaa pysähtyä. Vaikeampia hetkiä varmasti mahtuu jokaisen elämään enemmän kuin tarpeeksi, joten silloin pitää nauttia, kun on siihen on aihetta. Toki nyt tuntui kaikki palaset olevan kohdallaan, mutta en tiedä olisiko päivä ollut yhtään sen huonompi muutenkaan. Istua nyt jäätelöllä auringon paisteessa kauniina kesäpäivänä.
Arki se sieltä kuitenkin vyöryi kovaa vauhtia päälle; tiistaina ohjelmassa oli mielenhuoltoa ja sponsoritapaamisia, kun taas keskiviikkona hoidettiin enemmän kehoa kuntoon. Ja torstaina päivä kului pitkälti Kalastajatorpalla sponsorini Lexian kanssa yhdessä toteutetussa tennispäivässä, jossa oli niin lapsia kuin aikuisia mukana pelaamassa kanssani. Ja päivän päätteeksi vielä reilusti mediatapaamisia, joissa pääsin vastailemaan toimittajien kysymyksiin.
Mutta äkkiä oli taas Suomessa viisi päivää vierähtänyt, ja suunta vaihtui perjantaiaamuna kohti Helsinki-Vantaata. Ohjelmassa olisi alustanvaihto nurmelle ja Queen’s Clubin perinteinen ATP500-turnaus. Lento ei pahasti kuormittanut, joten iskimme vielä iltapäivällä treenikentälle, ja onhan se kyllä joka kerta yhtä nautinnollista ruoholle päästä ensimmäistä kertaa lyömään. Ja vielä tuon tason kentille. Liikkuminen on pehmeää, ja pallo suorastaan liukuu luokse. Ja tietysti tältäkin alustalta mieleen tulvii aika monta hyvää muistoa.
Lauantaina treenit jatkuivat parilla sessiolla, joista ensimmäisen vedimme Brittien kansallisessa tenniskeskuksessa, kun Queen’s Clubilla oli kenttäaikaa sen verran rajallisesti saatavana naisten kisan ollessa vielä käynnissä ja kaiken lisäksi vähän myöhässä sateiden takia. Mutta ei ole hassummat kentät tuollakaan tarjolla, ja iltapäivällä palasimme vielä viralliselle kisapaikalle toisiin treeneihin.
Ruohotennis tuntuu aika nopeasti sujuvan ihan mukavasti, sillä syötössä on rytmi kohdallaan ja volleypeli tuntuu myös tosi vakaalta. Syötönpalautus on toki varsinkin aluksi aika vaikeaa, mutta jaksan kyllä uskoa, että sekin tuosta pikkuhiljaa alkaa löytyä, kun saadaan tarpeeksi toistoja. Tänään ohjelmassa on pisteiden peluuta pariin kertaan, jotta päästään paremmin ja paremmin myös tuon osalta rytmiin. Ja löydetään sijoittumisen kannalta oikeat paikat kuten esimerkiksi palauttajan partnerina oikea-aikainen liike tarpeeksi lähelle verkkoa.
Pääsarja alkaa Queen’s Clubilla maantaina, ja ensimmäistä kierrosta pelataan keskiviikkoon asti. Meidän pelipäivämme ei vielä ole tiedossa, mutta vastus sen sijaan on, kovantason pari Andreozzi/Guinard. Heidän edellinen tappionsa on juurikin meitä vastaan Madridin finaalista, mutta pääosin tuo johtuu siitä, että miehet ovat kumpikin olleet sen jälkeen vuorotellen hetkellisesti loukkaantuneina. Vaikka ruoholla heillä on kummallakin selvästi muita alustoja vähemmän kokemusta, niin en kyllä silti lähtisi yhtään aliarvioimaan vastustajia tälläkään kertaa. Erot ovat nopealla kentällä äärettömän pienet, ja voi hyvin olla yhdestä tai kahdesta pisteestä voitto kiinni. Hereillä saa siis olla alusta loppuun asti ja antaa parastaan. Matsi kerrallaan. Vamos!
C’mon, nurmikausi käyntiin!
Harri, hieno kommentti että olet sinut ennakkösuosikkina pelaamisen kanssa, koska olette todella hyvä pari, menstystä nurmikaudelle!
Kiitos tsempeistä! Tuo ennakkosuosikkina pelaaminen on todentotta tärkeä taito. Ja ehkä sellainen, mitä ei helposti tiedosta tai miten se voi peliin alitajuisesti vaikuttaa.
Onhan tuota ykkössijaa passannut tuuletella kotikatsomossakin vielä pitkin viikkoa. 🙂
Mitä Louis vastasi kysymykseen teidän seuraavista askeleista? Vai oliko se pohdittuna auki tuossa jatkona?
Jotenkin vähän äkkiä nyt nuo ruohopelit tulee päälle ja ei tässä taideta teidän osalta ”lämmitellä” kuin yksi turnaus ja sitten ollaankin Wimbledonissa ja peli pitäisi olla kauden parhaassa iskussa. Tietysti perustaso on on ollut viime syksystä lähtien niin hurja, että hätääkös tässä.
Ainakin paperilla heitti aika kovan aloituksen, mutta saa nähdä missä vireessä vastustajat kentälle ilmestyy. Heille tulee kuitenkin ykkössijoitetut vastaan, niin parempi olisi olla oma peli iskussa. 😀 Ykkössijoituksesta tuli mieleen, että kerran Granolers/Zeballos ei alkavalla viikolla pelaa, niin eikös teidän sijoitus Wimbedoniakin varten varmistunut samalla? Varsin komealta kuulostaa sekin.
On tuuleteltu rankingsijoitusta täälläkin! Ja tosiaan ykkösenä pysytään ainakin Wimbledonin ajan, kun Granollers/Zeballos eivät tällä viikolla pelaa. Ja kiitetään toki heitä muutenkin, että pelaavat niin vähän, ihan kova suoritus heiltä kerätä yli 8000 pistettä kasaan vain 13 kisalla, kun rankingiin kuitenkin lasketaan se 18. 😅 Luulisin, että jos pelaisivat viisi kisaa vuodessa enemmän niin saattaisivat pari voittoa ottaa ja olla rankingissa nyt meidän edellä…
Louis’n kanssa tosiaan ykköspaikan tuomista askeleista juteltiin, ja aika pitkälti sitä tuossa jo avasin. Mutta ehkä menemättä yksityiskohtiin oli kiinnostavaa kuulla myös hänen näkemyksiään, mitä muut pelaajat olivat meidän tilanteessamme kokeneet. Ei hän nimiä maininnut, mutta monenlaisia tunteita tuntuu tuo ykkössija pelaajissa herättävän.
Vaikka ette nimillä puhuneet, niin kommentoiko Louis, että miten Lloydilla muuten menee? Naimisiin on kuulemma ainakin mennyt.
Ja myönnän itsekin, että oli pakottamaton virhe, mutta yli 24 tuntia pidin tätä sisälläni. Silti en vaan kyennyt hillitsemään itseäni. 😀
Lloydilla sujuu kyllä ihan mukavasti! Tänään pidempään hänen kanssaan tuli taas juteltua, naimisiin hän tosiaan meni juuri viime perjantaina ja elämä on muutenkin kentän ulkopuolella kohdillaan. Kentällä välillä tulee huonompia jaksoja, mutta ruohokaudella tuskin heitä vastaan kukaan mielellään pelaa. 😉
Kiva kuulla, että virkistävä loma on varmaankin tuonut uutta tarmoa kentälle. Vaikka vähempikin ehkä riittäisi ykköspaikan säilyttämiseen, niin toivon, että tarjoilette sirkushuveja viikonlopulle asti. Kaikki matsit katsotaan 🙂
Ilman muuta lähdetään viikonloppua tavoittelemaan! Edelleen on rauta kuumaa, joten taotaan täysillä. 😎
Onko Queensissakin Hangonkeksejä…!!!??? 😅🤣😂🎾🎾🎾
Vamos!
Miksi ei olisi kun aurinko paistaa ja ruohotennis tarjoaa parastaan! 😂
No kyllä se niin hienolta näytti se maanantaiaamun virallinen ranking, että piti oikeesti viedä pari Suomen lippua täkäläiselle tenniskentälle sitä juhlistamaan! Itse asiassa saatiin oikein liikuntapaikkojen hoitajalta lupa liputtaa sinua/teitä vaikka juhannukseen asti, mutta harmitus oli suuri, kun joku oli kähveltänyt liput jo vuorokauden kuluttua 😢 No, toivottavasti meni liput tarpeeseen.
Uusimmassa Liikunta ja tiede-lehdessä 3/26 oli hyvä juttu tennikseen liittyen – Jarkko Nieminen:” Data ja tekoäly eivät syrjäytä ihmistä valmentajana” s.13-15 (juttu taitaa olla luettavissa kaikille netissäkin).
Millaiset ovat ajatuksetTennisIQ:sta nyt kun eka turnaus avoimilla datatiedoilla on takana? Auttoiko/sekoittiko omaa peliä? Tuliko tutkittua dataa vielä kun olisi jo pitänyt olla unten mailla vai maltoitko antaa valmentajien seuloa tärkeimmät tiedot😅? Varmasti, jos joskus tulevaisuudessa olet valmentaja, niin osaat hyödyntää dataa erinomaisesti valmennettavillesi (koulutuksestakin johtuen).
Nyt, peli-iloa ja tsemppiiiiiiiiiiiiii myös ruohokauteen, maailman ykköset 💪💪 Täällä innolla odotellaan jo peliänne🤗
Oi, aika upeaa kuulla, että noin on ykköspaikkaa juhlittu! Vaikka harmillista, että liput päätyivät varkaiden matkaan…
Tuo TennisIQ on tosiaan ollut nyt muutaman viikon käytössä ja aika hyvin on päästy sinuiksi datan kanssa. Ehkä mielenkiintoista on verrata tuota dataa ja brittien keräämää keskenään. Esimerkiksi Göransson/King olivat tehneet syöttötaktiikoihinsa isoja muutoksia tässä ihan kevään aikana, ja ilman TennisIQ:n dataa olisi ehkä jäänyt tuo huomaamatta, kun brittien data olisi ollut pidemmältä ajalta. Omaan peliin tärkeitä huomioita on esimerkiksi kakkossyötön vauhti, josta saa nyt suoran palautteen, kun siitäkin on data aina saatavilla. Mutta onneksi on tarpeeksi valmentajia säätämässä taustalla, niin ei tarvitse kaikkea tehdä itse. 🙂
Jos Ranskan avointen jälkeen ilman särkytroppeja tuntui pahalta, niin toivottavasti kipuja saatu pois ja kivuttomia päiviä ilman niitä. Taustajoukkoja on rutkasti ja jäin miettimään minkä verran Henryllä mahtaa olla. Calvin tietysti valmentajana ja jos Mikko kisareissussa mukana, niin huolehtii molemmista. Henryllä ei toki reumaa pohjahaasteena ja siten tarpeet erilaiset.
Tsemppiä ruohoalustan haltuunottoon!
Kiitos tsempeistä! On selvästi parempi tilanne kehossa taas, kun sai hieman lepoa ja oikeat asiantuntijat nähtyä kotona. 💪 Toki ruoholle siirtyessä keho on taas hieman järkyttynyt erilaisesta ärsykkeestä varsinkin lantion alueelle, mutta Mikko on matkassa onneksi mukana auttamassa siirtymässä.
Minulla on tosiaan tiimissä iso lista jäseniä, mutta Henryllä aika päin vastoin. Calvin ja Louis vastaavat tennistreeneistä, mutta eivätpä he oikeastaan koskaan esimerkiksi Henryn luona USA:ssa käy eli kotona Henry pyörittää hommaa ihan itse. Toki nyt keväällä Henry on kisojen välissä käynyt aina Lontoossa, jossa apua on saatavilla. Mikko hoitaa meitä molempia kisoissa, mutta muuten ei taida Henryllä luottotyyppejä tiimissä olla. Ja mikäs siinä, jos keho kestää, eikä psykologille tai muille eksperteille ole tarvetta. 😅
Komeaa katseltavaa on tuo ranking 🇫🇮🇬🇧 ja ruohokauden avausta malttaa tuskin odottaa. Onnea ja tsemppiä!
Blokin lukeminen on kyllä todella mielenkiintoista. By the way, Henryä voisit houkutella pitkästä aikaa kirjoittamaan myös kuulumisia 😎
On kyllä komea ranking-lista! Toivotaan, että pysyy yhtä tyylikkäänä ruohokauden päätteeksikin. 😎 Täytyypä kysellä, josko Henryä pieni kirjoitus jossain välissä taas kiinnostaisi. 🙂
Harri,
Mitäpä Roland Garrosista kun kotona odotti juhlista parhain; kiitos postauksesta, tuli itsekin hyvälle mielelle siitä lukiessa. Tuli tunne, että ruohotenniksen ja saavutetun ykköspaikan myötä kääntyy kokonaan uusi sivu. Nauttikaamme siitä, Onnea rutkasti matkaan!
Juuri näin, kiitos mukavasta viestistä! Seuraava kappale uralla edessä, nautitaan. 😎
Hei Harri – Hyvää ruohokauden alkua. Kiva oli taas lukea kotimaan kuvioistasi, ja ihan parasta oli tuo päivä lastesi kanssa metsäretkellä ja Linnanmäellä – siinä niitä ydinmuistoja kertyy sekä lapsille että isälle.
Hyvä myös rehellisesti prosessoida se Roland Garrosin finaalin pettymys, tottakai se kirpaisi. Muista kuitenkin, että finaalin hävinneitä on yhtä paljon kuin niitä voittaneita… eli ihan hyvässä seurassa te olette.
Nauttikaa Queensistä, mutta varovasti kentällä. Isot paukut Wimbledoniin.
Näin juuri! Elämässä on paljon muutakin kuin tennis ja väkisinkin niitä finaalitappioita joskus kohdalle sattuu. Ja jos joku matsi pitää hävitä niin kaipa se on tuo finaali paras ajoitus 😉
Nautitaan Queen’sistä ja yritetään olla liukastumatta!
Oletko Glasspoolin kanssa minkälaisissa väleissä nykyään? Jutteletteko jos kohtaatte turnauksissa?
Oikein hyvissä väleissä ollaan ja mielellään jutellaan aina kun törmätään. Lloyd meni juuri naimisiinkin, joten hyvin kulkee hänelläkin. 🙂
Oli oikein mukava ja positiivinen postaus. Toivottavasti vaivat ovat poissa ja vire hyvä ruohokautta varten. Ruoho sopii teille hyvin. Tsemppiä!